Itse kun on huono matikassa niin välillä tulee mietittyä että miksi jotkut ovat siinä hyviä. Millaiset aivot heillä on, että vaikka lääkikseenkin pääsevät.
Matemaattista lahjakkuutta ei ole kaikilla
matenoe
14584
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Harjoittelua ja oppimista se matematiikkakin on.
Ihmisellä täytyy olla hyvä matematiikkaperse, eli pitää jaksaa harjoitella tehtäviä riittävän paljon.
Kyllä se oivalluskyvystäkin riippuu.
Ei se pelkkä ahkera harjoittelu pitkälle kanna. Vähän korkeampaan matematiikkaan eteneminen edellyttää jo keskivetoa huomattavasti parempia kognitiivisia valmiuksia.
opinnoissa huomasin, että toisilla on oivalluskykyä ja toiset eivät tunnu koskaan saavan niitä kokoiden vaikeimpia tehtäviä ratkaistuksi. Saman huomasin jo ammattikoulussa. Ei siis ole edes amk tasolla kiinni siitä kuinka korkeaa matikka on, vaan siitä osaako tehtävän annosta muodostaa yhtälön tai yhtälöitä. Korkean matikan oppii kuka vain kun harjoittelee. Tiedon soveltamisessa tulee erot näkyviin. Yliopisto tason matematiikasta en osaa sanoa.
Ongelma on vain siinä, että toiset aloittavat matematiikan ja siihen liittyvän loogisen ajattelun harjoittelun liian myöhään. Myös matematiikan osalta pätee sama kuin kielien, aikuisena on jo huomattavasti vaikeampi päästä mukaan. Lapsena aloittaneita on lähes toivotonta saada kiinni, vaikka opiskeluun myöhemmin panostaisikin.
En usko, että asia on aivan näin. Kielet opitaan pienenä helposti, koska niiden omaksumiseen on aivan erityiset rakenteen aivoissa, jotka sitten kuudennen ikävuoden jälkeen alkavat surkastua.
Matematiikan harjoittamiseen tuskin löytyy vastaavia sopeutumia. Tietenkin harjoittelu kannattaa aloittaa varhain, jotta ehtii omaksua mahdollisimman paljon tietoa.
Muisto: 1983 sain lukion tokalla ehdot matikassa. Luin 11-13pm. Tauolla kävelin shakkipuiston (Kaivarissa) ohi ja katselin pappojen peliä. Vähän ajan päästä arvailin oikein paapojen siirtoja ja siitä se lähti. shakkiharrastus, joka ei vaadi matemaattista kykyä
Häh, mistä puhun?
Matemaattisia taitoja tietysti on toisilla jo luonnostaan enemmän kuin toisilla. Voihan sitä kuitenkin myös asennoitua matematiikkaan niin, että "en minä tätä osaa ja menenpä siis ali siitä mistä aita on matalin". Omat valmiutensahan voi periaatteessa tukahduttaa missä vain jos on tarpeeksi huono asenne. Itselleni kävi matematiikassa todennäköisesti juuri näin. Olin pienenä miltei huippu matemaattisissa tehtävissä, mutta motivaatio jotenkin pääsi laskemaan ja muutaman epäonnistumisen jälkeen tuli sellainen olo, että olen ihan huono. Selitin sitten itselleni ja kaikille muillekin, kuinka huono olin matematiikassa. Keskityin matikantehtävien tekemisen sijaan muihin asioihin, ja olen tänäkin päivänä reaaliaine- ja kieli-ihminen. Enää en kuitenkaan tarvitse matematiikkaa juurikaan elämässäni, ja harjoittelun avulla olen saanut perusasiat haltuun.
Tietysti on sitten niitäkin, joilla on yksinkertaisesti heikommat matemaattiset valmiudet, mutta se onkin oma tarinansa.
Matematiikka vaatii matematiikan perussääntöjen omaksumista, ja operaatioiden ymmärtämistä. Yhtälöiden ratkaisua pitää harjoitella alkaen yksinkertaisista tapauksista. Kyllä matematiikkaa voi oppia kuka vaan mutta ensin ei tule yrittää liian vaikeia asioita, vaan ensin helppoja
Vaatii aikaa ja miettimistä ennen kuin oppii soveltamaan
se monien inhokki. Normaalit ihmiset oppivat matematiikkaa hyvin, jos jaksavat keskittyä tunneilla ja tehdä LÄKSYT. Toisilla tosin voi leikata laskut nopeammin ja sanalliset tehtävät sujua helpommin. Sitten on pieni määrä ihmisiä, joille matematiikka ei mene kaaliin ollenkaan, kuten toisille ei mene vieraat kielet.
Veikkaan että moni koululainen yltäisi kiitettäviin arvosanoihin kaikissa aineissa, jos olisivat ahkeria ala-asteelta asti. Harva jaksaa lukea edes kokeisiin. Onhan opiskelu tylsää, varsinkin lapsena.
Sanoisin, että eniten ratkaisee se, onko paloa ko. asiaan, jossa kehittyy "mestariksi." Esim. kaikilla kuuluisilla mestareilla on ollut luontainen, epätavallisen suuri kiinnostus harrastukseensa. Monilla sanotaan olevan ns. asperger, johon syventyminen liittyy. Tavallisia lapsia ja nuoria saa tökkiä eteenpäin, silloin kun kiinnostus lopahtaa.
Ongelma monien kohdalla on siinä että jos on ala-asteella jäänyt junasta, niin silloin ylä-asteella ei enää pysykkään mukana opetuksessa
Samoin jos ylä-asteella lintsaa, niin voi olla vaikeaa pysyä mukana lukiossa
Eli valitettavasti matematiikka on sellainen aine että aiemmat opinnot vaikuttavat mahdollisuuteen menestyä myöhemmin
Faijavainaani sanoi että diplomi-insinööriksi pääsy vaatii tarmoa ja takapuolta, pitää jaksaa sinnikkäästi istua ja päntätä, ei se sen kummempaa ole. Minulla ei ollut kiinnostusta matikkaan, lukiossa pitkää matikkaa lukevat kaksoispoikani saavat matikassa ysiä ja kymppiä. Varmaan isältäni perineet kiinnostuksen, pitävät matematiikasta, minä en.
Korkeampi matematiikka vaati erityistä lahjakkuutta kuten kaikki muukin missä tahtoo olla erittäin hyvä. Aika pitkälle pääsee kun vain jaksaa lukea.
En kyllä ymmärrä miksi matikalla pitäisi lääkikseen päästä, enkä sitä miksi sitä sinne vaaditaan.
Matikkapäätä tarvii kyllä paremminkin muilla luonnontieteellisillä aloilla kuten matikka ja fysiikka ja tietojenkäsittelytiede, ei ole haitaksi biologiassa eikä kemiassakaan.