...ja sitä kautta aloin itsekin surra omaa maailmanmenoani.
Exäni viihtyi herrainseurueissa, joissa oli perinne, että naisia arvostellaan ja leimataan.Minä olin naissielultani roikkuja, epätoivoinen pihvihammas.Sitten alkoi asteittainen eroaminen,joka sattui.Yritin olla rintava.Yritin mittailla muiden naisten kokoja.Arvoin lähinnä silmällä, mutta ne toiset naiset kertoivat itse jos heillä oli päässyt kiloja kertymään ja kuppikoko suurenemaan.
Sitten tajusin mennä terapiaan.Samalla exäni alkoi totutella minua uuteen naiseensa salamyhkäisesti.Tapasin toisen lyhytaikaisen suhdemiehen.Sitten exäni ja mä olimme erossa toisistamme ja alkoi klikkien juoruilu.Kukaan ei halunnut olla kaltaiseni nainen eli häviöllä rintajuoksussa.
Vähitellen kehittelin luovuuttani ja aloin hyväksyä ulkonäköäni.Nykyään jäljellä on enää surua ja menetyksen tunnetta itse miehestä, en enää ajattele omaa appearanceani. Ex-mieheni on edelleen kuin käärme paratiisissa siellä, jossa naisia yritetään eheyttää alemmuuskompleksista.Mies loukkaa ja riepottelee sellaisia naisia jotka eivät osaa ronskisti olla sanavalmiita takaisin.Olen helpottunut etten enää tapaa exääni missään merkeissä.Mutta hajuvesipullot myymälöissä, ne tuntuu kipeiltä kohdata.Silloin toivon ihan vähän, että exäni rakastuisi uudelleen minuun.Mutta en enää sovittele shamppanjan ruskeita alusvaatteita mies kuvitelmissani.Mies on rikastunut ja alkanut ryypätä viikonloput eromme jälkeen.En koe, että olisi syytä mennä taaksepäin ajassa.Haluan oman tilan ja integriteetin, myös pienelle riippupovelleni luisevassa rintakehässään.
Exäni viihtyi herrainseurueissa, joissa oli perinne, että naisia arvostellaan ja leimataan.Minä olin naissielultani roikkuja, epätoivoinen pihvihammas.Sitten alkoi asteittainen eroaminen,joka sattui.Yritin olla rintava.Yritin mittailla muiden naisten kokoja.Arvoin lähinnä silmällä, mutta ne toiset naiset kertoivat itse jos heillä oli päässyt kiloja kertymään ja kuppikoko suurenemaan.
Sitten tajusin mennä terapiaan.Samalla exäni alkoi totutella minua uuteen naiseensa salamyhkäisesti.Tapasin toisen lyhytaikaisen suhdemiehen.Sitten exäni ja mä olimme erossa toisistamme ja alkoi klikkien juoruilu.Kukaan ei halunnut olla kaltaiseni nainen eli häviöllä rintajuoksussa.
Vähitellen kehittelin luovuuttani ja aloin hyväksyä ulkonäköäni.Nykyään jäljellä on enää surua ja menetyksen tunnetta itse miehestä, en enää ajattele omaa appearanceani. Ex-mieheni on edelleen kuin käärme paratiisissa siellä, jossa naisia yritetään eheyttää alemmuuskompleksista.Mies loukkaa ja riepottelee sellaisia naisia jotka eivät osaa ronskisti olla sanavalmiita takaisin.Olen helpottunut etten enää tapaa exääni missään merkeissä.Mutta hajuvesipullot myymälöissä, ne tuntuu kipeiltä kohdata.Silloin toivon ihan vähän, että exäni rakastuisi uudelleen minuun.Mutta en enää sovittele shamppanjan ruskeita alusvaatteita mies kuvitelmissani.Mies on rikastunut ja alkanut ryypätä viikonloput eromme jälkeen.En koe, että olisi syytä mennä taaksepäin ajassa.Haluan oman tilan ja integriteetin, myös pienelle riippupovelleni luisevassa rintakehässään.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Nainen on parhaimmillaan, kun on oma kaunis itsensä, ilman muokkauksia. Ymmärrän toki, jos joku nainen kaivannee rintavarustukseena lisää kokoa jos se sen "vaatii" ja jos se parantaa hänen omaa fiilistään.
Onhan noita väsyneitä sankareita joka lähtöön, mutta antaa vain olla.
Katse tulevaisuuteen :) !