Hei!
Onko täällä naisia, jotka ETTE ole ottaneet miehenne sukunimeä naimisiinmennessänne? Tuntuu, että se on koko ajan vain harvinaisempaa..
Tai miehet: jos vaimonne ei ottanut teidän sukunimeänne vaan tahtoi pitää omansa, miten suhtauduitte?
Miten lähipiirinne yleisesti suhtautui siihen, että nainen pitää oman sukunimensä?
Rakastan miestäni yli kaiken (olemme olleet yhdessä yli 8v), en malta odottaa häitä ja yhteistä loppuelämää hänen kanssaan. Olemme menossa ensi vuonna naimisiin. En kuitenkaan tahtoisi vaihtaa sukunimekseni hänen sukunimeään.. Tahtoisin pitää omani. Ja miksi? Siihen on monia syitä, kuten se että olen ainoa lapsi perheessäni ja tahtoisin oman sukunimeni (hieman harvinaisempi sukunimi) jatkuvan suvussa eteenpäin. Lisäksi vain yleisesti TYKKÄÄN enemmän omasta sukunimestäni, sillä on minulle myös tunnearvoa ja en osaa yksinkertaisesti ajatella itselleni toista sukunimeä.. Sukunimeni on osa minua ja lapsuuttani! Kai koen sen myös osaksi identiteettiäni. Lisäksi omistan yrityksen, jonka nimenä toimii minun sukunimeni.. Ja lista jatkuu.
Mitä mietitte asiasta?
Kiitos kommenteista!
Onko täällä naisia, jotka ETTE ole ottaneet miehenne sukunimeä naimisiinmennessänne? Tuntuu, että se on koko ajan vain harvinaisempaa..
Tai miehet: jos vaimonne ei ottanut teidän sukunimeänne vaan tahtoi pitää omansa, miten suhtauduitte?
Miten lähipiirinne yleisesti suhtautui siihen, että nainen pitää oman sukunimensä?
Rakastan miestäni yli kaiken (olemme olleet yhdessä yli 8v), en malta odottaa häitä ja yhteistä loppuelämää hänen kanssaan. Olemme menossa ensi vuonna naimisiin. En kuitenkaan tahtoisi vaihtaa sukunimekseni hänen sukunimeään.. Tahtoisin pitää omani. Ja miksi? Siihen on monia syitä, kuten se että olen ainoa lapsi perheessäni ja tahtoisin oman sukunimeni (hieman harvinaisempi sukunimi) jatkuvan suvussa eteenpäin. Lisäksi vain yleisesti TYKKÄÄN enemmän omasta sukunimestäni, sillä on minulle myös tunnearvoa ja en osaa yksinkertaisesti ajatella itselleni toista sukunimeä.. Sukunimeni on osa minua ja lapsuuttani! Kai koen sen myös osaksi identiteettiäni. Lisäksi omistan yrityksen, jonka nimenä toimii minun sukunimeni.. Ja lista jatkuu.
Mitä mietitte asiasta?
Kiitos kommenteista!
Vastaukset 4
Vanhimmat
sukunimi!!!! Mielestäni on aivan typerää, että naiset nöyristellen vaihtavat sukunimensä miehen nimeen, kun ei edes ole verisukulainen. Jos tulee myöhemmin pulma, että kumman sukunimen antaa lapselle, voi antaa tytölle äidin ja pojalle isän.
Pidin oman nimeni noin 10 vuotta kunnes lapset syntyivät. Asumme ulkomailla ja pari suomalaista nimeä yhdistettynä oli aivan liian monimutkainen ja vaikea. Sitäpaitsi vain 5 ensimmäistä kirjainta tarvittiin päästäkseen tietokoneiden dataan joten sama mitä siella loppunimessä oli.
Aivan kaytännollisista syistä ja yksinkertaistaaseni elämää, vaihdoin vihdoin nimeni mieheni sukunimeen.
Se ei ole vaikuttanut elämäämme yhtään mitenkään eritavalla. Vain helpottanut tavaamista.
Joten on aivan yksi lysti mtä nimeä käytät: "Ei nimi miestä pahenna"
Pidin oman sukunimeni, koska se on erikoinen ja sukuamme on Suomessa vähän. En edes pohtinut ottaisinko mieheni sukunimen, eikä asiasta syntynyt edes keskenämme keskustelua. Eli vaatiiko miehesi sinua ottamaan hänen sukunimensä? Jos niin on jo perusteltua kieltäytyä kunniasta toimeentulosi kannalta, jos firmasi nimi kerran on tyttönimesi.
Pidin oman nimeni. Siitä syntyi kahnausta, mutta päätin haluta ennakoida mahdollinen ero jonka jälkeen olisi taas pitänyt ottaa oma nimi käyttöön. En halua sitä ristiä itselleni, että joka käänteessä pitäisi kirjoittaa omaa sukua, ent., nyk. Erohan meille kyllä sitten tulikin, että nyt ei ole nimiongelmaa, mutta kyllä se vähän yhteishenkeen vaikutti ettei samaa nimeä ollut. Kuitenkaan oman nimen pitämisessä ei ole mitään pahaa. Luinkin jostain, että työelämässä arvostetaan itsenäistä naista, joka ei ole miehen nimen vietävissä..Jos sinulla on harvinainen nimi niin tietysti pidät oman nimesi. Ehdota miehelle, että ottaa sinun sukunimesi!