Pronominitkö niin minejä, ettei niihin kannata kiinnittää huomiota?
Olen huolestunut pronominien viittaussuhteista suomen kielessä. Esimerkiksi suomentajat ja toimittajat käyttävät pronomineja usein niin että viittaussuhteista syntyy huumoria ja pahimmassa tapauksessa jopa ymmärtämisvaikeuksia.
Keneenköhän IS-verkkosivujen "hän" tässäkin alapuolella olevassa virkkeessä viittaa? Kuka kotona loppujen lopuksi oli? Lisäksi ihmettelen, miksi toimittaja käyttää vaan-konjunktiota, vaikka hyvän yleiskielen kannalta "vain" olisi korrektimpi.
IS 21.12.2011
Kuriiripalvelu FedExin työntekijän käytös kummastuttaa asiakkaita ja firman pomoja. Tuskin itsekään haluaisit tietokoneesi tuotavan tällä tavoin.
...
Asiakas manaili, miksei työntekijä vaan soittanut ovikelloa, hän oli näet kotona.
Olen huolestunut pronominien viittaussuhteista suomen kielessä. Esimerkiksi suomentajat ja toimittajat käyttävät pronomineja usein niin että viittaussuhteista syntyy huumoria ja pahimmassa tapauksessa jopa ymmärtämisvaikeuksia.
Keneenköhän IS-verkkosivujen "hän" tässäkin alapuolella olevassa virkkeessä viittaa? Kuka kotona loppujen lopuksi oli? Lisäksi ihmettelen, miksi toimittaja käyttää vaan-konjunktiota, vaikka hyvän yleiskielen kannalta "vain" olisi korrektimpi.
IS 21.12.2011
Kuriiripalvelu FedExin työntekijän käytös kummastuttaa asiakkaita ja firman pomoja. Tuskin itsekään haluaisit tietokoneesi tuotavan tällä tavoin.
...
Asiakas manaili, miksei työntekijä vaan soittanut ovikelloa, hän oli näet kotona.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Jos sillä ei ole telkkari lupaa? Sillon ei kannata avata kun soitetaan ovikelloa.
Jos tuollainen huolimaton pronominien käyttö rajoittuisikin vain tv-sarjojen kääntäjien ja sekundatoimittajien kielenkäyttöön, niin ei asiassa olisi mitään huolta. Mutta kun sama ilmiö on havaittavissa yliopistojen opinnäytteiden käsikirjoituksissa, niin syytä huoleen todella on.
Mitä suomen kielestä nykylukioissa oikeastaan opetetaankaan?
Mielestäsi on siis korostetun yhdentekevää, millaista kieltä ihminen lukee televisiosta tai lehdistä. Kiintoisa kokonaisasenne. Luulisi, että mediasta lukiessakin tapahtuu tahatonta oppimista.
Olen ymmärtänyt, että yliopistoissa on edelleen pääsykokeet suurimpaan osaan aineista. Suomi on opittu peruspiirteittäin ensin ala-asteella, sitten yläasteella ja vielä kertaalleen lukiossa. Miten yliopiston opinnäytetyö voi olla kieleltään roskaa?
Seuraava kysymys on se, miten kelvoton kielentaito vaikuttaa opinnäytetyön arvosanaan, ja katsovatko puolestaan työnantajat näitä arvosanoja tai testaavatko töihin pyrkijän taitoja.
Virheitä löytää kun etsii, mutta jos joku väittää lautakasaa tuoliksi, ei kannata istua. Kannattaa myös olla kriittinen siinä, mitä televisiosta katsoo ja mitä lukee.
Ja jos vaikkapa parikymmentä vuotta sitten olisi kirjoittanut kaverilleen sellaista sontatekstiä mitä sosiaalisessa mediassa nykyisin näkee, kaveri olisi varmaan kutsunut ambulanssin. Mitä kahdenkymmenen vuoden päästä?
Hemmetin hyvä kysymys. Mutta jos opinnäytteen lause alkaa eli-konjuktiolla, eikö mielestäsi mitään syytä huoleen ole?
Jos tarjouksen tai konsultoinnin raportin kieli on täyttä kökköä, niin mitä syytä minulla on asiakkaana uskoa, ettei tuote tai toimitus ole sitä samaa?
Lukiossa ei opeteta mitään suomen kielestä. Pelkkää runojen tulkintaa, kirjallisuudenhistoriaa ja muuta turhaa. Tai no yhdellä kurssilla oli pikkuisen kielenhuoltoa, mutta ei missään muualla.
Kävitkö tunneilla?
Tee ilmoitus lukiostasi.
Luetun ymmärtäminen on aika tärkeä taito elämässä.
Siis pitäiskö opetella jotain pilkkusääntöi niinku kasarilla. Ou mai gaad! Nykysin äidin kieli on niinku identiteetti. Jokainen tykkää pilkuttaa tavallaan, kamoon, erilaisuus on rikkaus! Se on vähän ku pipo, siks sitä ei oteta sisälläkään pois, koska ketä haluu luopuu omast identiteetist..
Turhiin esimerkkeihin ei varmaankaan kannata puuttua.
Emmehän myös lue huonoja kirjoja, emmehän.
Po. myöskään.
- Itse koen turhauttavimmaksi sen, että esim. iltapäivälehdessä saattaa olla vaikkapa aukeaman juttu, josta näkee ilmiselvästi, että se on kotikutoisesti käännetty englanninkielisestä artikkelista tai eri artikkelien palasista. Mitään lähdettä ei kuitenkaan mainita. Luulisi tällaisen sotivan hyvää journalismia vastaan.
Nolointa on juuri se, että näiden juttujen "suomalaisesta" tekstistä näkee selvästi, mikä on ollut englanninkielinen alkuteksti. Virheet ja järjenvastaiset lauseet paljastavat sen räikeästi.
Hankala virke. Mutta näkisin, että se on tuossa oikein. Jos työntekijä olisi ollut kotona, niin sanoisin: "Asiakas manaili, että miksei työntekijä vain soittanut ovikelloa, tämä oli näet kotona."
Yksinkertainen ratkaisu hankalaan virkkeeseen tulee tässä: kirjoittajan pitää kirjoittaa vaikeaselkoiset virkkeensä uudelleen eikä päästää niitä ajatuksen tasolla olevassa muodossa verkkoon, eikä julkisuuteen ylipäätäään.
Meillä suomenruotsalaisilla on uudelleenkirjoittamiseen aivan oma verbinsäkin - "omskriva".
Siinä, etteivät lauseet eivätkä virkkeet ole "kunnossa", näkyy yksi nykyaikamme vitsauksista: kyvyttömyys (ja haluttomuus) nähdä vaivaa asiansa eteen :(
Minä käsitin lausuman tavalliseksi arkipuheluksi, mutta se onkin toimittajan tekstiä. Kyllä tuli tuokin tarve silti mieleen.
Ensisijainen huoli tässä onkin uudelleenkirjoittaminen. Mutta siinä on päänvaivaa, eikä tunnu nyt aamutuimaan ajatuskaan luistavan.
Kas kummaa, en edes muistanut klikata edellisen viestin Vastaa-nappia.