Olen tuntenut (tällä hetkellä ainoan hyvän) ystäväni jo vuosia teini-ikäisistä asti mutta vasta vuoden verran ollaan oltu läheisissä väleissä. Nähtiin melkein joka päivä, ja kerrottiin toiselle aina kaikki, ilot ja surut.
No, kerran ystäväni kertoi minulle hänen ja hänen miehensa parisuheongelmista. En osannut ystävääni auttaa vaikka halusin kovasti.
Menin eräälle foorumille kertomaan tämän ystäväni parisuhdeongelman. Kerroin että minulla on eräs ystävä jolla on tällainen ongelma miehensä kanssa. Kysyin tuntemattomien ihmisten mielipiteitä tilanteeseen. En kertonut mitään sellaisia asioita, mistä henkilöt voisi tunnistaa ja muuttelinkin yksityiskohtia jonkin verran siten etteivät kaikki tekstin jutut pitäneet paikkaansa. En halunnut että kukaan tunnistaisi kenestä jutussa on kyse, varmuuden vuoksi.
Yhtäkkiä tämä ystäväni alkoi perumaan tapaamisiamme vedoten mitä ihmeellisempiin tekosyihin. Esim. ei kerennytkään lähtee mun kanssa leffaan kun piti laittaa ruokaa ja imuroida ja kuulemma ei kerinnytkään tulee kahville mun luo 18.00 jälkeen kun piti päästä nukkuun aikasin (mutta valvoi tietokoneella vielä 2.00 yöllä...).
Tiesin heti ettei hän vain halunnut mua tavata, mutta ei kerro syytä. Olin vittuuntunut, mutta toisaalta taas jotenkin alitajunnassa mietein, että tuskimpa hän seltään valehtelisi mulle. Jos hän ei haluaisi nähdä mua oletin että hän kertoisi syyn. Sen verran kuitenkin olemme läheisiä ja pystyimme puhumaan kaikesta keskenämme.
Toisin oli. Tänään hän otti yhteyttä ja kertoi että oli eksynyt eräälle foruumille ja löytänyt sieltä keskustelun joka käsitteli hänen ja hänen miehensä ongelmia. Hän sanoi että tietää mun kirjoittaneen jutun, koska kellekään muulle ei oo asiasta kertonut. Kertoi että häntä oli alkanut ahdistaa helvetisti ja oli alkanut valehteleen mulle miksi ei voi tavata mua eikä halunnut kertoa mulle että tietää tosta keskustelusta.
Kaveri ei kertonut että miten oli onnistunut itsensä ja miehensä tunnistaa tekstistä (koska en tosiaan kertonut mitään yksityiskohtia, ja puolet jutusta oli myös muunneltu, esim tietyt päivät ja paikat ym täysin eriksi kuin oikeasti olivat).
Ystäväni koki että olin pettänyt hänen luottamuksensa. Selitin häveten että tarkoitusperäni olivat hyvät ja olin anonyymina kysynyt ihmisten mielipiteitä jotta voisin itse auttaa häntä tilanteessa paremmin.
Toisaalta myös oli kova paikka kuulla että kaveri oli kaikki ne kerrat vaan keksinyt valheita koska ei enää halunnut nähdä mua. Se sattui, ei se ettei hän halunnut nähdä mua vaan valehtelu, se ettei ollut sanonut suoraan että tietää keskustelusta, tai ei halua nähdä mua ja kertonut oikeaa syytä.
Miten tästä pitäisi jatkaa? Teinkö oikeasti todella kusisen tempun?
No, kerran ystäväni kertoi minulle hänen ja hänen miehensa parisuheongelmista. En osannut ystävääni auttaa vaikka halusin kovasti.
Menin eräälle foorumille kertomaan tämän ystäväni parisuhdeongelman. Kerroin että minulla on eräs ystävä jolla on tällainen ongelma miehensä kanssa. Kysyin tuntemattomien ihmisten mielipiteitä tilanteeseen. En kertonut mitään sellaisia asioita, mistä henkilöt voisi tunnistaa ja muuttelinkin yksityiskohtia jonkin verran siten etteivät kaikki tekstin jutut pitäneet paikkaansa. En halunnut että kukaan tunnistaisi kenestä jutussa on kyse, varmuuden vuoksi.
Yhtäkkiä tämä ystäväni alkoi perumaan tapaamisiamme vedoten mitä ihmeellisempiin tekosyihin. Esim. ei kerennytkään lähtee mun kanssa leffaan kun piti laittaa ruokaa ja imuroida ja kuulemma ei kerinnytkään tulee kahville mun luo 18.00 jälkeen kun piti päästä nukkuun aikasin (mutta valvoi tietokoneella vielä 2.00 yöllä...).
Tiesin heti ettei hän vain halunnut mua tavata, mutta ei kerro syytä. Olin vittuuntunut, mutta toisaalta taas jotenkin alitajunnassa mietein, että tuskimpa hän seltään valehtelisi mulle. Jos hän ei haluaisi nähdä mua oletin että hän kertoisi syyn. Sen verran kuitenkin olemme läheisiä ja pystyimme puhumaan kaikesta keskenämme.
Toisin oli. Tänään hän otti yhteyttä ja kertoi että oli eksynyt eräälle foruumille ja löytänyt sieltä keskustelun joka käsitteli hänen ja hänen miehensä ongelmia. Hän sanoi että tietää mun kirjoittaneen jutun, koska kellekään muulle ei oo asiasta kertonut. Kertoi että häntä oli alkanut ahdistaa helvetisti ja oli alkanut valehteleen mulle miksi ei voi tavata mua eikä halunnut kertoa mulle että tietää tosta keskustelusta.
Kaveri ei kertonut että miten oli onnistunut itsensä ja miehensä tunnistaa tekstistä (koska en tosiaan kertonut mitään yksityiskohtia, ja puolet jutusta oli myös muunneltu, esim tietyt päivät ja paikat ym täysin eriksi kuin oikeasti olivat).
Ystäväni koki että olin pettänyt hänen luottamuksensa. Selitin häveten että tarkoitusperäni olivat hyvät ja olin anonyymina kysynyt ihmisten mielipiteitä jotta voisin itse auttaa häntä tilanteessa paremmin.
Toisaalta myös oli kova paikka kuulla että kaveri oli kaikki ne kerrat vaan keksinyt valheita koska ei enää halunnut nähdä mua. Se sattui, ei se ettei hän halunnut nähdä mua vaan valehtelu, se ettei ollut sanonut suoraan että tietää keskustelusta, tai ei halua nähdä mua ja kertonut oikeaa syytä.
Miten tästä pitäisi jatkaa? Teinkö oikeasti todella kusisen tempun?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Et tehnyt, jos todellakaan hän tai puoliso ei ollut tunnistettavissa. Jos nainen puolestaan onkin kertonut asiasta jollekin muullekin vaikka väittää toista, voisi tuo joku toinen tunnistaa hänet. No, ymmärrän ystävääsi, kyllä itseänikin harmittaisi kun olisin jotain luottamuksellisesti kertonut. Kaipa se vuosien saatossa unohtuu ja saat anteeksi, tässä hetkessä parasta on vain antaa tilaa toisen tunteille.
Joo, no, teitko jaskamaisen tempun niin joo, kun hän kerta sai asiasta tietää niin ettei se tullut sinulta. Jos ei osaa auttaa niin on parempi olla vain hiljaa. Kyllä ihmiset osaa kysyä neuvoja sitten muualta. Mitä hyötyä muuten tästä viestiketjusta oli, jossa kysyit asiaan neuvoja muilta? Olisi ollut korrektia kertoa ystävälle ketjusta ja esittää asia nätisti niin, että neuvot eivät olleet sinun vaan muiden ihmisten. Kestä nyt sitten seuraukset, sait mitä tilasit..?
Hyvää joulua, asioilla on taipumus unohtua! Älä ruoski itseäsi liikaa.
Ehkäpä opit itsekin tästä jotain, kannattaa yrittää jatkossa olla luottamuksen arvoinen ettei kaikki ystävät katoa ympäriltä.
No eipä toi nyt maailmanlopulta kuulosta jos ei heitä kerta voi kirjoituksesta tunnistaa. Mutta jos ystäväsi on asiasta loukkaantunut niin sitten hän on etkä sitä voi kieltää.
Miten pitäisi jatkaa? Pyydä anteeksi, sano että tarkoituksesi oli auttaa etkä tajunnut että loukkaisit häntä. Sano että hän on tärkeä ystävä sinulle ja susta tuntuu pahalta ja harmittaa kun olette tuollaisessa tilanteessa. Sano näin siis jos näin tunnet. Katso mitä sitten tapahtuu.
Jos keskustelusta ei voi tunnistaa ketään niin miten ihmeessä hän tunnisti sieltä itsensä ja tiesi sen sinun kirjoittamaksesi?
Oli miten ole, ei toisen parisuhteeseen kannata sekaantua.
hah ja taaas sitte vaan foorumilta haet vastausta? eiks se ikään kuin ollut tässä kaiken alku ja loppu ku tämmösii turhaa kirjotit :D
Osaatko kuvitella itsesi hänen tilanteeseensa? Mieti jokin vastaava juttu, jonka kertoisit ystävällesi ja hän sitten kysyisi neuvoa tuntemattomilta. Mitä kaikkia ajatuksia siinä heräisi?
Vastaus nimimerkille "..."
Jos ystävä kirjoittaisi minusta jotain vastaavaa, voisin toki loukkaantua ja hämmentyä löydöstäni. Mutta en sentään alkaisi valehtelemaan SYDÄNYSTÄVÄLLE päin näköä ja perumaan tapaamisia ja aina huijaamaan miksi aikoja sitten sovitut reissut ei sovi. Jos ne peruuttaisin, kertoisin kyllä miksi. Valehtelemaan en alkaisi.
mee jakeluun monien vastaukset joissa todetaan, että petit kaverisi luottamuksen, PETIT LUOTTAMUKSEN. Teit yksinkertaisesti hävyttömän tempun ja nyt itket sitä että entinen kaverisi oli todellisuudessa niin hienotunteinen ettei tullut ja haukkunut sinua päin naamaa. Sehän olisi ollut vähintä mitä olisit ansainnut. Viisas oli kun ei tullut teeskentelemään eteesi ystävyyttä koska sitä ei enää ole, särkynyttä luottamusta ei voi korjata.
Vai et alkaisi valehtelemaan. Se oli valhetta kun palstalla kyselit toisilta neuvoja ent kaverin ohgelmiin ja sitten olisit ladellut hänelle viisaitten vastaajien neuvoja muka ominasi, sehän se vasta valehtelemista olisi ollutkin. Saat olla kiitollinen, että jäit kiinni.
Luulit voivasi niin ovelasti kertoa toisen elämäntilanteesta ettei toinen huomaa kenestä on kyse:) Fiksuja ihmisiä ei voi tyhmästi pettää. Ansaitsit tulla kipatuksi yli laidan joten älä täällä kerjää sääliä vaan ota opiksesi.
Jos joku vielä erehtyy kanssasi kaveeraamaan niin ole ihmisiksi. Varmaan jälleen eräs tunnistaa juttusi tältä palstalta ja puistaa päätään...taasko...
Vastaus nimimerkille "Eipä sulla": ootko ihan idiootti? Missä kohtaa sanoin että en tiedostaisi pettäneeni kaverini luottamusta. Totta munassa tiedostan sen ja häpeän ja kadun ja pahoittelin ja pyysin anteeksi.
Ja missä vitun kohdassa väitän että kaverin olisi pitänyt vaan selka suorana tulla ja sanoa mulle rumasti?
Miksei hän vain voinut sanoa että "Hei Pirjo, tiedän sinun kirjoittaneen nettiin minun sunhdeongelmastani" tai "Hei Pirjo, löysin keskustelun netistä. joka oli sinun kirjoittamasi ja olen asiasta nyt loukkaantunut".