Minusta olisi hyvinkin loogista, että maailmankaikkeutemme olisi syntynyt jonkin toisen kaikkeuden romahtaessa mustaan aukkoon. Miksi tällaista teoriaa ei yleisesti kannateta?
alkuräjähdys
meademan
432647
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Maailmankaikkeuden syvimpiä saloja ei ratkaista sen perusteella, mikä tuntuu maalaisjärjellä ajatellen loogiselta. Onko tunneloituminen sinusta jotenkin loogista? Hitu siirtyy paikasta A paikkaan B olematta ollenkaan siinä välissä. Entä mitä loogista on siinä, että fotonin vauhti ei kiihdy, vaikka sitä kiihdyttäisi?
On ihmisiä, joiden koko elämäntehtävä on ollut maailmankaikkeuden olemuksen ja synnyn selvittäminen. Uskon, että kannattaa tutustua heidän tuotoksiinsa ennen kuin itse lähtee järkeilemään maailmankaikkeuden syntyä. Ehkä sinun ehdottamasi teoria ei saa kannatusta siksi, että sitä ei tue yksikään tieteellinen todiste?
Mitkään "tieteelliset todisteet" eivät tue "mitään" alkuteoriaa. Siitä mitä oli ennen alkua ei voi saada mitään todisteita. Siitä on todisteita, että alkuräjähdys on tapahtunut, mutta siihen se jää.
Loogisuudesta,... suunnaton määrä energiaa katoaa singulariteettiin - ainoa mitä siitä jää näkyviin on gravitaatio. Mikset tämä energia purkautuisi toiseen ulottuvuuteen ja linkki uuden ulottuvuuden ja vanhan maailmankaikkeuden välillä olisi tämä gravitaatio? Kukaan ei tiedä mitä singulariteetissa tapahtuu.
Mitä tunneloitumiseen tulee, niin se ei ole missään tekemisissä tämän keskustelun kanssa. Kyllähän atomien ytimissä tapahtuu muitakin merkillisiä juttuja kuin tunneloituminen. Fotonien kiihdyttelyt menevät yleisen suhteellisuusteorian piiriin.
Onhan se teoria esitetty, oliko se tämä Steven Howkins joka hoitaa samaa profesuuria kuin isac Newton. Kaikki riippuu siitä kuinka paljon on mustaa massaa avaruudessa. Jos sitä on vähän niin maailman kaikeus jatkaa laajentumista että se häviää. Mutta jos massaa on tarpeeksi, niin laajentuminen hidastuu ja lopulta loppuu kokonaan jolloin maailman kaikkeus alkaa kutistumaan kutistumista takasin samaan tilaan mistä se alkoi eli alkaa uudestaan. Tämä tarkoittaa sitä kutistuessan, että ihminen kuolee eka ja sitten syntyy, eli kaikki menee takaperin kuin filmiä kelattaessa.
Vaikka maailmankaikkeus alkaisi kutistua, ei se tarkoita sitä, että aika muuttaisi suuntaa. Sellaista ei ole Hawkingskaan esittänyt. Sen sijaan tuo maailmankaikkeuden kutistuminen singulariteettiin on sinänsä mielenkiintoinen, että onko maailmankaikkeutemme tällainen ikuista sykliä noudattava olio: alkuräjähdys, kutistuminen, uusi alkuräjähdys, uusi kutistuminen,....
Silloinhan sillä ei olisi ikäänkuin ollut alkua...?
Entä tällainen teoria:
1. Täydelliseen tyhjyyteen "lainataan" energiaa, jolla maailmankaikkeus syntyy.
2. Tuo lainattu energia voidaan maksaa takaisin, kun maailmankaikkeus kutistuu takaisin singulariteettiin.
Hawkings esitti sen 80-90 luvun taiteessa ilmestyneessä kirjassa
Miehen nimi oikeassa muodossaan on Stephen Hawking. Ei siis s:ää lopussa kuten eräällä jazz-muusikolla.
http://www.hawking.org.uk/
Tässäkin sama ongelma kuin monella alunteorialla: hetkellisesti "kaikessa" on ainetta (=maailmankaikkeus), joka on syntynyt tyhjästä ja että Energiain summa ei ole yhtä suuri kuin nolla.
Energiain kokonaissumman on oltava nollan suuruinen. Näin käy mm. sen mustanaukon säteilyn kanssa: Kun lähellä tapahtumahorisonttia syntyy hiukkas-antihiukkaspareja, syöksyy antihiukkanen aukkoon ja hiukkanen maailmankaikkeuteen..energian säilyessä.
"Minusta olisi hyvinkin loogista, että maailmankaikkeutemme olisi syntynyt jonkin toisen kaikkeuden romahtaessa mustaan aukkoon. Miksi tällaista teoriaa ei yleisesti kannateta?"
Tuo on pelkkä hypoteesi, ei teoria. Hypoteesin muuttamiseksi teoriaksi tarvitaan todisteita hypoteesin tueksi. Tässä asiassa todisteita on aika mahdotonta saada, koska kaikki, mitä voimme havainnoida on peräisin alkuräjähdyksestä tai sen jälkeen, mutta ei "ajalta ennen alkuräjähdystä" (tuo suluissa, koska nykykäsityksen mukaan aikakin alkoi alkuräjähdyksestä).
On tuonkin moni aivan arvostettu tiedemies esittänyt, mutta se ei ole ainoa hypoteesi. Niille vain millekään ei löydy todisteita puolesta eikä vastaan yllä mainitusta syystä johtuen. Menee siis luonnontieteistä filosofian tai jopa uskonnon puolelle pohtia, mistä maailmankaikkeus on alunperin peräisin.
Onko ihmisen koskaan mahdollista saada luonnontieteen keinoin vastausta. Elämme koko ajan vastauksessa sen sisällä, mutta äärettömän kaukana. Vertaa. Muurahainen kävelee mikron päällä. Se on niin lähellä, mutta sillä ei ole hajuakaan prosessoreista ym. Eikä tule olemaankaan.
Mitään alkuräjähdystä ei ollut!!!
"Maailmankaikkeus sai alkunsa alkuräjähdyksestä" hahahaha ja vitut.
Mikäs oli sitten se tällinki joka räjähti???
Naapurin uskovaisilla on huomattavasti uskottavampi selitys.
Tavanomaisiin kokemuksiin perustuen alkuräjähdys ei ole mahdollinen, koska ei ole mitään mikä "räjähtää". Siis energiaa syntyy tyhjästä, mikä ei ole arkikokemuksessa mahdollista. Tämä on kuitenkin todellisuudessa mahdollista, joskin hyvin epätodennäköistä.
Esimerkkinä voisi ajatella pankkivirkailijaa, joka haluaa rikastua ottamalla pankista rahaa, mutta ei kuitenkaan halua jäädä kiinni tekosestaan (siis köyhtyä jälleen). Onko tämä mahdollista?
Kyllä on, mutta tietyllä todennäköisyydellä (joka on pieni). Todennäköisyys siihen, että pankkivirkailija jää kiinni riippuu rahamäärästä, jonka hän pankista omin luvin ottaa ja siitä, kuinka nopeasti hän laittaa rahat takaisin pankkiholviin.
Jos hän vie pienen summan, sitä ei todennäköisesti huomata, vaikka hän pitäisi rahoja pitempäänkin. Mitä suuremman summan hän ottaisi, sitä nopeammin se pitäisi viedä takaisin, ettei kukaan sitä huomaisi. Miljoona euroa voisi olla käytössä muutamia tunteja. Miljardi ehkä minuutteja.
Voisi käydä myös niin, että juuri kun virkailija on "lainannut" kaikki pankin rahat holvista kahvituntinsa ajaksi, meteoriitti putoaa pankkiholviin ja tuhoaa sen kokonaan. Meteoriitin putoaminen juuri pankkiholviin juuri sillä hetkellä on äärimmäisen epätodennäköistä, mutta mahdollista kumminkin.
Näin pankkivirkailija tulisi satumaisen rikkaaksi pankin rahoilla jäämättä siitä kiinni.
Samalla tavalla koko maailmankaikkeus on voinut syntyä täysin tyhjästä. Tyhjiössä nimittäin syntyy ja saman tien häviää koko ajan energiaa (ainetta). Todennäköisyys sille, että koko maailmankaikkeus syntyy näin, on hirvittävän pieni, mutta ei kuitenkaan nolla.
Jos ajatellaan, että pankkivirkailijalla on äärettömän pitkä aika käytettävissään, hän rikastuu joskus varmasti. Samalla tavalla maailmankaikkeus syntyy varmasti, jos tyhjiö on olemassa äärettömästi (ajaton).
Eikä pidä myöskään unohtaa, että se mitä me kutsumme tyhjiöksi, on osa omaa aika-avaruuttamme. Se mitä löytyy sen ulkopuolelta, emme voi edes kuvitella, muuta emme voi kuin luoda matemaattisia malleja ja likiarvoja. Vastaamme tulee tuolloin käsite "nollannesta ulottuvuudesta", minkä mukaan muut ulottuvuudet ja aika-avaruudet olisi ratkaistava. Tämä vaatisi kuitenkin hyviä matematiikan lahjoja, joita ei ihan arkitutkijalla liene. Silmätkääpä vielä tuota rinnakkais -juttua tuolla alempana. T. Mika
Pimeä energia = näkyvän maailmankaikkeuden ulkopuolinen jättimassa, jopa yli 100 miljardia kertaa isompi kuin mitä näkyvässä maailmankaikkeudessa yhteensä massaa.
Tuo massa vetää meitä tasaisesti puoleensa ja se myös kaareuttaa/laajentaa avaruuden niin että avaruus on tasaisesti laajempaa sen lähellä.
Ja mikäs massa se muka on? Se on astetta isomman aineen kokoluokan maailmankaikkeuden erään galaksin keskustan jättimäisen mustan aukon keskustan massa.
Ja mistäs se energiakeskittymä josta maailmankaikkeutemme syntyi? Se energiakeskittymä syntyi kun astetta isomman aineen kokoluokan eräs tähti luhistui mustaksi aukoksi, energiakeskittymäksi.
Ja mistäs se tila sen sisään? Kun yhden tähden jäännöksistä syntynyt energiakeskittymä, musta aukko syöksyy galaksin keskustan jättimäisen mustan aukon tapahtumahorisontin sisään, se joutuu laajempaan avaruuteen niin nopeasti ettei se ehdi ohjautua saman kokoisen avaruuden alueelle, vaan se humahtaa laajempaan avaruuteen ja sen sisään ilmestyy tilaa räjähdyksenomaisesti niin ettei se laajene ulospäin.
Eli energiakeskittymän LIIKE ja vauhdin kiihtyminen yks kaks selittää jutskat.
Onks tää nyt selvä?
Ei selitä mistä kaikki sai alkunsa!!!
Mistä syntyi se energiakeskittymä????
No hei haloo.
Alkuräjähdysteoria yrittää selittää kaiken.
Ja sen mukaan energiakeskittymä tuli tyhjästä.
Ajatukseni mukaan oman maailmankaikkeutemme energiakeskittymä tuli astetta isomman aineen kokoluokan maailmankaikkeudesta, jossa tähti luhistui mustaksi aukoksi ja syöksyi oman galaksinsa keskustan jättimäiseen mustaan aukkoon jne.
Älä kysy mistä, miten ja milloin kaikki sai alkunsa.
terorioinut, että musta aukko säteilee energiaa ulospäin, nk. Hawkinging säteilynä. Taitaa olla nykyään jo todistettu. Eli ajan kuluessa musta aukko on luovuttanut koko nielemänsä energian. Toisaalta voisiko tämä olla eräänlainen pumppu kahden/useampien kaikkeuden/kaikkeuksien välillä? Mene ja tiedä....
Muistaakseni Hawking mietiskeli alkeishiukkasten syntyä kaksoispareina (materia/antimateria) mustan aukkon tapahtumahorisontissa.
Jos ko. hiukkaspari syntyy juuri aukon tapahtuma horisontissa, niin että materiahiukkanen horisontin "tälläpuolen" ja antimateria "toisellapuolen", niin materiahiukkanen lentää pois aukon horisontista.
Tämä tapahtuma(t) havaitaan hawkingin säteilynä. Itse musta-aukko ei siis säteile mitään materiaa itsestään pois.
Anteeksi hieman kökköä kirjoitusta....
..aivan oikein!
Ja samalla kun antihiukkanen putoaa aukkoon, pienenee mustan aukon massa. Samalla energian määrä säilyy maailmankaikkeudessa koko ajan samana.
asiasta Scientific american lehdessa. Viela kirjoittivat etta mailmankaikkeuksia syntyy ja kuolee koko ajan, ettei meidan mailmankaikkeus olisikaan yksi ja ainoa.
Tarkastellaanpa hetki energialakeja:
Koskaenergiaa ei voi tuhota, eikä sitä myöskään voi syntyä tyhjästä> on "kaiken" sisältämän energiain summa "alussa" = 0. Tämä määrä ei muutu, vaan säilyy samana > TÄLLÄKIN hetkellä "kaiken" sisältämien energiain summa = 0.
Koska meidän maailmankaikkeutemme sisältämien energiain summa ei ole = 0 > meidän maailmankaikkeutemme EI OLE = "kaikki".
Mikä siis on tuon "kaiken" määritelmä? Päädymme väkisinkin rinnakkaisiin maailmankaikkeuksiin, mutta emme (toistaiseksi) tiedä tarkalleen miten ne ryhmittyvät toistensa suhteen/ syntyvätkö maailmankaikkeudet pareittain (antiaine-tavallinen aine), mutta yleisesti on pädettävä: "kaiken sisältämien energioiden summa on yhtäsuuri kuin nolla. ja jos meidän maailmankaikkeutemme kaikkien energioiden summa ei ole nolla, ei meidän maailmankaikkeutemme voi olla sama kuin "kaikki". Tällöin meidän olisi luovuttava "maailmankaikkeuskeskeisestä maailmankuvastamme"."
Itse itseään kopioivien maailmankaikkeuksien jatkumossa energiakeskittymät syöksyvät jättimäisen keskittymän sisään ja niistä jokaisesta syntyy astetta pienemmän aineen kokoluokan maailmankaikkeus, jonne syntyy galakseja joiden keskustaan syntyy jättimäinen musta aukko ja jonka sisään ajatuvasta yhden tähden massaisesta mustasta aukosta, energiakeskittymästä syntyy vielä astetta pienemmän aineen kokoluokan maailmankaikkeuksia jne.
Mutta noita kopioita kutsutaankin vauvamaailmankaikkeuksiksi. Niiden yhteenlaskettu energiainmäärä on kytköksissä "siihen ensimmäiseen maailmankaikkeuteen" -joka tapauksessa energiasääntö ei päde tuossakaan tapauksessa(=kokonaissumma ei ole nolla). Lukaisepa vaikkapa aiheesta kirjasta "Kosmoksen yksinäiset" =)
Tuossa teoriassa tarkastellaan vakioulottuvuuksia, eikä päästä "kaiken"kuvaan, mutta tuo ajatuskuva kertoo yhdestä ryhmittymisestä. Kokonaiskuva häilyy..
Entäpä kun kaikkeus on tuollaisen avaruuden saippuavaahtomaisen silmukoiden pallomainen verkosto ja uloimpien ja isoimpien/paksuimpien silmukoiden puhjetessa syntyy ainetta, jonka liike välittömästi kiihtyy huimaksi ja liikkeen suunta on kohti kaikkeuden keskustaa.
Yhdestä silmukasta riittää kokonaiseen galaksiin, jolloin siinä ajatukseni mukaan syntyy tilaisuus jo matkan aikana astetta pienemmille maailmankaikkeuksille jne.
Kaikki olisi kuitenkin matkalla kohti kaikkeuden keskustaa jossa aineesta syntyisi kaikkeuden keskustaan koko ajan uusia pienen pieniä ja uhuita silmukoita joiden liike olisi kohti kaikkeuden pallomaista reunaa.
Nuo silmukat kasvaisivat kokoa ja tietyin väliajoin ne puhjetessaan muodostaisivat isompia ja PAKSUMPIA silmukoita.
Jotta silmukoista voisi tulla myös paksumpia samassa suhteessa kuin isompia niin siihen tarvitaan uusia silmukoita joka alueelle ja niitähän syntyy kaikialle kun tähti luhistuu mustaksi aukoksia.
Ja näin aine voi pienetä samassa suhteessa kuin silmukat joita pitkin se liikkuu laajempaan avaruuteen, eli pienempien/uhuempien silmukoiden alueelle, koska ohuemmat silmukat sallivat aineen pienetä samassa suhteessa, jolloin galaksijoukkojen väliin jää koko ajan enemmän tyhjiä silmukoita.
Eli avaruus laajenee niin ettei se laajene ulospäin kun galaksijoukot liikkuvat samaan suuntaan huimaa vauhtia kohti laajempaa avaruutta, mutta eivät siis liiku toisistaan poispäin.
Kokonaissumma kuitenkin mättää, kuten varmasti huomaat. Lisäksi käsittelemme yleensäkin tähtitieteessä edelleen vain kaikkeutta tai siitä syntyneitä/läheisyydessä olevia samankaltaisia kaikkeuksia > kaikenteoria mättää tässä kohtaa ja pahasti. Silmukoita syntyy, samoin siis ainetta, energiaa. Kokonaisuudensumma puolestaan mättää kokoajan: sen pitää olla koko ajan nollan suuruinen, mutta tässä äskeisessä tarkastelussasi pyöritään "rajallisella" alueella, jonka summa poikkeaa nollasta.
Kaikenteorian on aloitettava käytännössä "puhtaalta pöydältä" ja pidettävä huoli pääasioiden, kuten energiasääntöjen voimassapidosta.
silmukat antimateriaa?
Vai ovatko rinnakkaismaailmankaikkeudet, jotka ovat samassa kaikkeudessa matkalla huimaa vauhtia kohti samaa keskustaa antimateriaa?
Lienee syytä ensin tarkastella mitä antimateria itseasiassa oikein on...
Antiaine koostuu antihiukkasista, jotka ovat massaltaan ja muilta ominaisuuksiltaan samanlaisia kuin tavalliset hiukkaset paitsi sähkövaraukseltaan. Jokaisella hiukkasella on antihiukkasensa. Elektronin varaus on negatiivinen, joten antielektronin eli positronin varaus on positiivinen. Ylös-kvarkin varaus on 2/3, niin antiylös-kvarkin varaus se on vastaavasti -2/3.
Hiukkasen ja antihiukkasen kohdatessa tapahtuu annihilaatio, jolloin hiukkanen ja antihiukkanen muuttuu energiaksi Einsteinin E=mc2 kaavan mukaisesti. Tästä seuraa se, että massa on vain energian yksi muoto.
Esimerkiksi elektronin ja positronin törmätessä toisiinsa suurella energialla muodostuu Z-bosoni tai fotoni, joista molemmat ovat virtuaalisessa vuorovaikutuksessa toisiinsa nähden. Virtuaalinen vuorovaikutushiukkanen hajoaa lumo ja antilumo-kvarkiksi. Vahvan voiman takia kvarkit erkanevat toisistaan, jolloin niiden välissä oleva värivoimakentän energia kasvaa. Kun värivoimakentän energia on riittävän suuri, se muuttuu kvarkiksi ja antikvarkiksi (E=mc2). Kvarkit muodostavat värittömät D- ja D -mesonit. Reaktiot ovat niin nopeata, että niitä ei voi havaita.
MUTTA kun alamme puhua "kaiken"teoriasta on kaikki "perusteet" laitettava tietyllä tavalla uusiksi. Esimerkiksi "keskuksen" käsitteestä on luovuttava. Niinkuin energiaa on myös antienergiaa, mistä muodostunut aine on jotakin aivan muuta kuin "tavallinen" antiaine. Selvitän silmukoista tarkemmin seuraavassa viestissäni, tässä oli nyt lyhykäisesti taval. antiaineesta. Tutustu vielä vaikka alustavasti käsitteeseen "supersäikeet" ja "kvanttivaahto"
Tulipa tuohon kirjoitusvirheitä.. samaa tekstiä löytyy Googlesta hakusanalla "antiaine"..
Nyt kun olemme alkaneet puhua tästä maailmankaikkeuden "vaahtomuodosta" lienee syytä mainita, että tarkastelemme silloin ainoastaan omaa maailmankaikkeuttamme..jolloin on otettava huomioon fakta siitä, että vaikka kvanttivaahtomuoto havaittaisiinkin, ei tavallista antiainetta olisi tarpeeksi. silmukat eivät koostu antiaineesta. Jos koostuisi, havaitsisimme avaruudessa valtavia energiapurkauksia, siis TODELLA valtavia -sellaisa että ne olisivat omaksi tuhoksemme.
Uskaltaakohan tässä kohta enää toivottaakaan kenellekään kauniita unia...=)
Heittohan tuo antiainesilmukat kyllä olikin, mutta sen verran kuitenkin, että oleellinen ero ajatukseni avaruuden saippuavaahtomaisen verkoston silmukoissa on se, että aine liikkuu huimaa vauhtia tuota verkostoa pitkin samalla pienentyen koko ajan samassa suhteessa silmukoiden kanssa.
Ymmärrän, että tapahtuisi valtavia energiapurkauksia, jos aine joka on PAIKALLAAN suhteessa laajenevaan avaruuteen, joka olisi antiaine eetteriä vuorovaikuttaisivat keskenään.
Sama ehkä vaikka aine liikkuisi huimaa vauhtia tuota verkostoa pitkin, vai olisiko kuitenkin vain niin, että aine joka liikkuisi antiainevaahtoverkostoa pitkin vain pienenisi ja tuosta vuorovaikutuksesta olisikin lopputuloksena taustasäteily.
Ajatusleikkinä vain.
Oikeastaan ,kun puhutaan liikkeestä tai paikallaan olosta, ei voida olla varmoja onko (heitto -jutun keskim. kappale) aine paikallaan vai ei. Tilanne olisi sama vaikka koko saippuajärjestelmä liikkuisi jonkin muun kokonaisuuden suhteen.
Me olemme itse osa tuota verkostoa. Muistanet kuvat, jotka Hubble otti aikanaan taustasäteilystä. On itseasiassa useampikin vaahtoteoria. Eräässä maailmankaikkeus pulpahtaa esiin kvanttivaahdosta ja toisessa tuo "vaahto" on sama kuin superjoukot ja niiden välinen tyhjä tila. Aine itsessään muodostaisi noita silmukoita.
Kun luonnontieteilijä tarkastelee avaruuden alkuaikoja, ei mikään ole hänen mielestään sen kummempaa kuin avaruuden klimpit..häiriöt tiheydessä.
Oletko jo kirjoittanut ajatuksesi jonkinlaisen raportin tms. muotoon? Lukisin mielelläni ajatuskulkusi alusta lähtien! Joka tapauksessa liikumme nyt oman maailmankaikkeutemme sisällä ja saatamme jäljitellä myös jonkin toisenkin maailmankaikkeuden sisältöä, mutta "kaiken"kuva on hyvin repaleinen..
Repaleistahan tämä kieltämättä on.
Ei minulla mitään tämän parempaa vielä ole.
Tiede.netissä olen avannut aiheita enemmän ja vähemmän ja ne ovat vielä enemmän repaleisia.
Olenkin todennut olevan melkoinen haaste kertoa miten maailmankaikkeus toimii kun kaiken lisäksi on aina ollut heikko asioitten selittäjä.
Ja onhan tuossa ajatuksessa vielä itselläkin vaihtoehtoja, kuten esim. johtuuko noin 11 vuoden välein tapahtuva hyppäys laajempaan avaruuteen siitä, että silmukoiden koko pienenee yks kaks vai siitä että aine saavuttaa aineen maksiminopeuden noin 11 vuoden välein.
Ja sekin, että onko energiakeskittymä, mustan aukon massa muuttunut kokonaan avaruuden saippuavaahtomaiseksi verkostoksi vai onko se vain erittäin pieneen tilaan pakkautunutta alkupuuroa.
...jotka saadaan tavallisella matematiikalla:
Maailmankaikkeuden massa voidaan laskea, kun tunnetaan avaruuden säde R (tai sen muutos) ja laajentumisaika T (tai sen muutos):
Tällöin massa= (2*pii*R^3)/(G*T^2)
taikka jos lasketaan kaikkien maksimiarvoilla, kaava muuntuu muotoon:
massa=(2*pii*c^3)/(HG), missä c= valonnopeus 299 792 458 m/s G=gravitaatiovakio ja H=Planckin vakio.
Voimme yrittää laskea ja ennustaa eri ilmiöitä, mutta se, mitä ensimmäiseksi voisit pohtia, on pohtia syy Maailmankaikkeuden äkilliseen inflaatioon uuden teorian valossa. Näin voidaan samalla etsiä uusia ennustuksia ja testata käytännön tuloksilla teoriaa käytäntöön. Tai etsiä jokin koejärjestely..
Ensimmäiseksi tarvitaan kuitenkin matemaattinen malli.
Täällä keskustelupalstalla on teoriasi tiedonmurenet siellä täällä. Jos haluat, voin auttaa sinua kehittämään teoriaasi matemaattiseksi ja kertoa missä mahdollisesti mennään vikaan. Tässä on siis yksi mailini, johon voit kirjoitella (Annan tähän roskapostimailini, josta voin antaa todellisen, paremman osoitteeni..): [email protected]
Hyvä.
Saat kehittää ajatuksestani teorian.
JAETTU ILO ON PARAS ILO.
Ensiksikin noiden avaruuden saippuavaahtomaisten silmukoiden koko silloin kun energiakeskittymän vauhti oli vielä kiihtyvä ja aine ei ollut vielä syntynyt on havaittavissa galaksien muodostamista silmukoista.
Eli astetta isomman aineen kokoluokan maailmankaikkeuden silmukat ovat vielä niistäkin isompia.
Eli kyllähän sellaisen maailmankaikkeuden yhden tähden massaisesta mustasta aukosta, energiakeskittymästä riittää kokonaiseen uuteen astetta pienemmän aineen kokoluokan maailmankaikkeuteen.
Nuo silmukat joita pitkin liikumme ovat siis aina saman kokoisia suhteessa aineeseen ja niiden epäsymmetrisyys saa aineen pienimpien hiukkasten paikan vaihtumaan epäsäännöllisesti.
Sitten noita silmukoita pitää olla jättimäisen mustan aukon sisällä tietyn paksuisen kehän sisällä tietyn verran enemmän liikuttaessa kohti keskustaa.
Ehkäpä yksinkertaisesti jakamalla galaksien muodostamat silmukat uudestaan ja uudestaan kahdella niin kauan, että päästään tämän hetken silmukoiden kokoon saadaan jotakin mitä tarvitaan matemaattisesti, jne.
Olen kylläkin puhunut tästä ajatuksesta sadoille ihmisille ja antanut heille erilaisia tekstejä joita olen kirjoitellut pitkin matkaa esim. tiede.netissä.
Ajatukseni ovat myös kuulleet useat ursan yhdistyksen jäsenet.
Kysymykseni ajatukseni toimivuudesta ovat saaneet myös tähdet ja avaruus lehti, tiede lehti ja tieteen kuvalehti ym. ym.
Joten jos he ovat todenneet tämän mahdollisesti toimivaksi, niin voi olla että noita matemaattisia kaavoja on jo tehtykkin tai sitten ei.
Paitsi että korjaan: Ei Planckin vakio -vaan tietysti Hubblen vakio! Sen siitä saa kun kirjoittaa liian nopeasti...
On pohdittu mahdollisuutta, että suuren yhtenäisteorian mukainen sähkö-heikkovoiman ja vahvan voiman eriytyminen toisistaan ei tapahtunut kaikkialla samaan aikaan kaikkialla maailmankaikkeudessa, vaan useita kertoja eri paikoissa. Tällöin aika-avaruus olisi voinut jakautua erillisiksi kupliksi ja kukin niistä olisi muodostanut oman maailmankaikkeutensa. Tällöin meidän oma maailmankaikkeutemme olisi yksi kupla kuplien joukóssa. Tuo rakenne ei kuitenkaan tunkeudu maailmankaikkeuteen. Kun oma ajatuksesi syntyi, niin missä se syntyi/ mitä kirjoja ym. luit?
Itse olen rakennellut kosmologisia malleja ennenkin, joten tuttua puuhaa sikäli. Oma teoriasi kertoo vain rakenteesta ja sen muutoksista, mutta miten tuo prosessi alkoi ja mistä? Liikkeen alkuperä? liikkuuvatko aineen osaset yhtä suurella nopeudella? olisiko nopeus kuitenkin kiihtyvää? miten se kiihtyisi?
Ajatusmallisi lienee jo keksitty aiemminkin? lukaisepa kirjanen "Maailmankaikkeuden alku" ja pohdi tiedon valossa esitettyjä kysymyksiä. Teoriasi mukaan samassa avaruudessa aineen kanssa oleva ei havaitse aineessa muutoksia, itse asiassa teoria ei kerro mitään uutta: tietyn avaruuden suhteen aine pysyy muuttumattomana.
Pohdit avaruutta nyt samalla ajatuksella kuin demokritos aineen rakennetta: aina voidaan jakaa yhä pienempiin ja pienempiin osiin, nyt rajatta ja nollaa missään saavuttamatta. Lukaise muuten kuvitettu laitos Stephen Hawkingin "ajan lyhyt historia":sta ja aloitetaan sitten taas alusta.
Tulihan noita maailmankaikkeus kirjoja luettua noin kolme vuotta sitten toista kymmentä ja sen tiimoilta omien ajatusten kehittely alkoikin.
Viimeisimmäksi lainasin kirjan, minne menet maailmankaikkeus?
Jännää sikäli, nyt kun olen selvittänyt minne maailmankaikkeutemme menee, niin en tiedäkkään minne tuo kyseinen kirja meni ja niinpä siitä on tiedossa muhkeat sakot ja tuon kirjan korvaaminen, jos sitä ei löydy.
Yksinkertaisesti oma ajatukseni syntyi siitä, että mustissa aukoissa aine on pistemäisesti.
Massa kaareuttaa avaruutta.
Miljoonia kertoja isompi musta aukko saa pienemmän liikkumaan itseään kohti yks kaks huimalla vauhdilla.
=
Energiakeskittymän sisään tilaa räjähdyksenomaisesti niin ettei se laajene ulospäin jne.
Ps. Kosmologian kuumin kysymys, mikä laajentaa avaruutta tasaisesti?
Yksinkertaisesti, näkyvän maailmankaikkeuden ulkopuolinen jättimassa ja siitä johtuva aineen huima LIIKE kohti tasaisesti laajempaa avaruutta.
"Energiakeskittymän sisään tilaa räjähdyksenomaisesti niin ettei se laajene ulospäin jne." Tarkoitatko tässä kahden mustan aukon kohtaamista? Tällöin tapahtumahorisontit yhdistyvät ja toinen aukko EI mene toisen sisälle.
Mustassa aukossa aine ei ole pistemäisesti. Singulariteeti onkin sitten aihe erikseen.
"Kosmologian kuumin kysymys, mikä laajentaa avaruutta tasaisesti?" Siinäpä se, kun se ei laajene tasaisesti, vaan uusimman teorian mukaan uhkaa revetä päiviensä päätteeksi. Vastaus kuitenkin esittämääsi kysymykseen: aika. Aika ja avaruus ovat kiinni toisissaan: ilman toista ei ole toista.
Niin, mustan aukon tapahtumahorisontti (=ergosfääri) ei pienene. Kahden aukon törmäyksessä syntyvän ergosfäärin pintalala ei voi olla pienempi kuin kahden aikaisemman aukon ergosfäärien yhteenlaskettu summa.
Tosin näiden aikaisempien aukkojen muut ominaisuudet voivat kumota toisiaan. Esim. aukkojen sähkövaraus ja pyörimisliike.
No niinhän sille aineelle lopulta käy kun tarpeeksi lähelle tuota jättimäistä massa joutuu.
Vaikka ollessaan syntyessään valmiiksi tuossa huimassa liikkeessä ei vielä silloin, eikä vieläkään veny.
Vaan kun mustan aukon keskustan energia joutuu miljardeja kertoja isomman mustan aukon tapahtumahorisontin sisään niin kyllähän menee just niin kuin olen kertonut ja vieläpä hyppäyksittäin ja näin supergalaksijoukot, joukot, ryhmät ja lopulta galaksien kiekot, jotka jo valmiiksi pyörivät kärrynpyörämäisesti.
Niinhän se varmaankin kasvaa, sen isomman pinta-ala, eli tapahtumahorisontti loittonee keskustasta.
Mitäpäs ongelmallista siinä?
Siellähän se pienempi kiitää kohti isomman keskustaa sen isomman sisällä.
Ja tilaa riittää, kun ajattelee pistemäisen jutskan liikkuvan esim. valovuoden pituisen matkan, niin silloin noita pisteitä saa pistää miljardeja poikineen peräkkäin.
Eli maailmankaikkeutemme halkaisija x miljardeja kertoja voi olla se matka mitä kaikki aine on liikkunut huimaa vauhtia kohti laajempaa avaruutta.
Eli pienempi musta aukko ei tipahda isomman sisään missään vaiheessa! Jukteri, luepa perusasiat uudelleen ennen teorioiden rakenetelua!
Miten niin ei tipahda?
Pienempi on nimenomaan sujahtahtanut isomman tapahtumahorisontin sisään.
Ja joutuu yks kaks laajempaan avaruuteen. Astetta pienemmän aineen kokoluokan aine syntyy jne.
aine joka on jo syntyessään tuossa huimassa liikkeessä ja on edelleenkin koko ajan tuossa huimassa liikkeessä kohti laajempaa avaruutta, eli kohti isomman mustan aukon keskustaa, kohti tuota jättimäistä massaa joka vetää meitä tasaisesti puoleensa.
Ja jonka lähellä avaruus on tasaisesti laajempaa.
Jos olette opettaneet tähtitiedettä, huomasitte varmaankin että alusta puhuminen on eräänlainen tabu. Monet kiihkollisesti uskovaiset saattavat syyttää meitä tähtitieteilijöitä ja harrastajia mahdollisesta jumalanpilkasta. Paavi totesikin Hawkingille, että kyllä alkua saa tutkia, kunhan sen "taakse" ei mennä. Kaikenteorian luojalle saattaisi siis käydä kuten Galileille, sillä erolla että kestää paljon kauemmin kuin syyte raukeaa..
Tavallisille ihmisille on itseasiassa yksi ja hailee miten kaikki alkoi ja jotkuthan uskovat että kaikki on harhaa -ja mistäs sitäkään tietää?
Ja toisaalta olisi se tähtitieteilijälle ja teoretikollekin helppoa vain sanoa "alussa oli sana ja ...