Kuoleman omako?

Sinä et ole tehnyt sitä, mistä hebrealaiskirje puhuu. Ja mistä se puhuu.
Se puhuu nimenomaan hebrealaisille. Siis juutalaisille.
Hebrealaiskirjeen kirjoittaja oli hyvin huolissaan juutalaisista veljistään.
He olivat heittämässä pois uskalluksensa.
Hylkäämässä Kristuksen. Palaamassa takaisin juutalaisuuteen.

Rituaaliin kuului Kristuksen kiroaminen.
Muuten ei päässyt takaisin synagoogaan.
Hebrealaiskirjeen kirjoittaja sanoo,
ettei tuon teon jälkeen ole enää jäljellä
mitään uhria syntiemme sovitukseksi.

Kristityiksi kääntyneet juutalaiset olivat jättämässä Kristuksen
hirvittävien vainojen takia.
He olivat menettäneet kotinsa, kaiken omaisuutensa ja perheensä.
Sekä kaikki yhteydet sukuunsa, mikä tuona aikana oli äärettömän tärkeää.
He asuivat yhteismajoituksissa koko ajan peljäten,
milloin heidätkin teloitetaan uskonsa tähden.

Eikä Kristusta vaan kuulunut takaisin.
Vaikka Roomalaiset olivat jo saartamassa Jerusalemia.
Hävityksen kauhistus oli jo ovella, mutta Jeesusta ei kuulunut.
Heistä tuntui, että he ovat menettäneet kaiken turhan takia.
He ovat kärsineet ja kärsivät turhan takia.
He pelkäsivät totuuden, jonka olivat tulleet tuntemaan, olevankin valhetta.
Ahdistuksen takia he olivat jo lähes valmiita luopumaan uskostansa.
Mutta näin ei ollut alussa, ensirakkauden aikaan.

Ja niin Pyhä Henki sanoo Hebrealaisille: Muistakaa entisiä päiviä,
jolloin te valistetuiksi tultuanne kestitte monet kärsimysten koetukset.
Toisia teistä häväistiin ja rääkättiin katselijoiden huviksi,
toiset taas tulivat saman kohtalon saaneiden osaveljiksi.
Te olette kärsineet vankien kanssa ja ilolla suvainneet omaisuutenne ryöstön,
tietäen, että teillä on parempaa ja pysyvää omaisuutta.

Tällä teemalla kirjoittaja etenee kirjeessään ja kannustaa kestävyyteen
kaikkien kärsimysten keskellä. Ja lopulta hän muistuttaa johtajista,
jotka jo olivat menettäneet henkensä uskonsa tähden ja paljon kärsineet.
He olivat jo ylittäneet maaliviivan voittajina.
He olivat kestäneet tuon kauheuden loppuunsa asti
Jeesuksen vaikuttaman uskon kautta.
Ja sitten kirjoittaja jatkaa:
Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.
Hebrealaiskirjeen siis vakuuttaa näillä sanoilla,
että sama Jeesuksen läsnäolo oli oleva myös heidän voimansa
kaiken meneillään olevan kauheuden keskellä.

Synti, josta tuossa kohdassa puhutaan, on siis Kristuksen hylkääminen.
Kristuksen kieltäminen.
Juutalaiset olivat aikeissa käyttäytyä siten kuin
todellinen luvattu Messias olisi vasta tulossa.
Mutta kirjoittaja sanoo: Jos kiellämme Kristuksen,
ei ole oleva enää mitään toista uhria puolestamme.
Ja niin hän vakavasti varoittaa tallaamasta jalkoihin Kristusta.
Hylkäämästä pyhää liittoa, jonka perustana on Jeesuksen veri.
Veri, jossa he olivat pyhitetyt.
Kirjoittaja varoittaa kuoleman vakavasta synnistä:
Armon Hengen herjaamisesta. Pyhän Hengen pilkkaamisesta

Asian voi sanoa lyhyestikin: ei vaadita mitään. Suomen luterilaisen kirkon opin mukaan ihminen pelastuu yksin armosta, joka on aina saatavissa niin kauan kuin ihminen elää ja ennen kuolemaansa katuu syntejään pyytäen niitä Jumalalta anteeksi. Tähän oppiin sitten voi uskoa tahi ei, mutta kun kerran uskot, niin tälviisii se männöö.

Kiitos vastauksistanne. Yritän luotaa Jumalan armoon ja ponnistella elämässäni eteenpäin rukoillen hänen tukeaan...

Olen juuri tuota miettinytkin usein että raamatusta otetaan yksi lause, joka irrotetaan täysin asianyhteydestään, ja vedotaan siihen verraten tähän päivään. Ymmärrätte varmaan mitä ajan takaa, eihän esim. kirjastakaan oteta vain yhtä lausetta ja pidetä vain sitä nimenomaista lausetta kirjoittajan ainoana näkemyksenä vaikka hän kirjoittaisi muualla kirjassaan erilaisia näkökantoja tästä samaisesta lauseesta.

Hyvää joulua kaikille täällä surffailijoille!

on syntiä.