Elikkäs haluaisin asiallisia vastauksia tilanteeseeni.
Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä 9 vuotta ja suunnitelmissa häät helmikuussa (kaikki siis jo valmiina). Odotan esikoistamme ja tunteiden vuoristorataa olen käynyt läpi koko raskauden ajan. Meillä on päällisinpuolin kaikki hyvin, on työt, auto, oma asunto ja molemmat terveitä.
Nyt on kuitenkin alkanut suunnattomasti häiritsemään miehen häikäilemättömyys.. Minä teen käytännössä kaikki kotityöt ja jos en tee niin niitä ei sitten tee kukaan. Kokeiltu on. Tänään mies tuli töistä kotiin, meni juoksulenkille (ilman koiraa, koska koira ei muka jaksa juosta) jonka jälkeen pyysi keskenkasvuisen veljensä meille katsomaan jääkiekkoa. Pyysi minun tietokonetta lainaan, jotta saavat katsoa peliä telkkarista (tulee siis nettilähetyksenä), mutta ei voinut viedä koiraa ulos. En siis lainannut konetta, koska ei mitään minun taakkaani helpottaakseen tee, edes pyydettäessä. Ei siivoa edes omia sotkujaan, vaikka pyytäisin.
Meillä harrastetaan seksiä ehkä 2 kertaa viikossa, mutta kaikenlainen halailu ja toisen muuten huomioon ottaminen on täysin yksipuolista. Minä kävelen mahani kanssa kauppaan (tänään koiran kanssa), kannan ostokset kipeällä selällä, teen ruuan, siivoan ja toivon että mies huomioisi edes jotenkin... paskat. Kohtelee minua myös niin kuin en olisi raskaana..
Olen kaikki nämä asiat miehelle sanonut moneen kertaan, mutta minkäänlaista muutosta ei ole tullut. Nyt mietinkin, että pitäisikö minun perua häät, pakata tavarat, myydä asunto ja alkaa tulevan lapseni yksinhuoltajaksi? Todennäköisesti joutuisin luopumaan koirasta, koska se on iso ja minulla ei ole yksin varaa omakotitalossa asua, jotta sille olisi tarpeeksi tilaa..
Tunnen itseni arvottomaksi piiaksi, jolta vaan vaaditaan, mutta tilalle ei anneta mitään.. Tiedän, itse olen mieheni valinnut ja saan siitä kärsiä.. blaa blaa.. Nyt tosiaan toivon asiallisia vastauksia mahdollisesti saman kokeneilta.
Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä 9 vuotta ja suunnitelmissa häät helmikuussa (kaikki siis jo valmiina). Odotan esikoistamme ja tunteiden vuoristorataa olen käynyt läpi koko raskauden ajan. Meillä on päällisinpuolin kaikki hyvin, on työt, auto, oma asunto ja molemmat terveitä.
Nyt on kuitenkin alkanut suunnattomasti häiritsemään miehen häikäilemättömyys.. Minä teen käytännössä kaikki kotityöt ja jos en tee niin niitä ei sitten tee kukaan. Kokeiltu on. Tänään mies tuli töistä kotiin, meni juoksulenkille (ilman koiraa, koska koira ei muka jaksa juosta) jonka jälkeen pyysi keskenkasvuisen veljensä meille katsomaan jääkiekkoa. Pyysi minun tietokonetta lainaan, jotta saavat katsoa peliä telkkarista (tulee siis nettilähetyksenä), mutta ei voinut viedä koiraa ulos. En siis lainannut konetta, koska ei mitään minun taakkaani helpottaakseen tee, edes pyydettäessä. Ei siivoa edes omia sotkujaan, vaikka pyytäisin.
Meillä harrastetaan seksiä ehkä 2 kertaa viikossa, mutta kaikenlainen halailu ja toisen muuten huomioon ottaminen on täysin yksipuolista. Minä kävelen mahani kanssa kauppaan (tänään koiran kanssa), kannan ostokset kipeällä selällä, teen ruuan, siivoan ja toivon että mies huomioisi edes jotenkin... paskat. Kohtelee minua myös niin kuin en olisi raskaana..
Olen kaikki nämä asiat miehelle sanonut moneen kertaan, mutta minkäänlaista muutosta ei ole tullut. Nyt mietinkin, että pitäisikö minun perua häät, pakata tavarat, myydä asunto ja alkaa tulevan lapseni yksinhuoltajaksi? Todennäköisesti joutuisin luopumaan koirasta, koska se on iso ja minulla ei ole yksin varaa omakotitalossa asua, jotta sille olisi tarpeeksi tilaa..
Tunnen itseni arvottomaksi piiaksi, jolta vaan vaaditaan, mutta tilalle ei anneta mitään.. Tiedän, itse olen mieheni valinnut ja saan siitä kärsiä.. blaa blaa.. Nyt tosiaan toivon asiallisia vastauksia mahdollisesti saman kokeneilta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Niin ja siis koira on iso, 38kg alaskanmalamuutti eli jaksaa kyllä juosta ja vaatii enemmän lenkkeilyä kun mitä saa. Itse en saa juosta, se kiellettiin jo alkuraskaudessa..
Tuohon ei varmasti ole muuta ratkaisua kuin jutella miehesi kanssa. Kertoa nuo ajatukset hänelle ja kysyä mitä muutoksia on valmis tekemään, mitä taas sinä itse. Ja niin, että onko valmis miettimään kompromissejä ja ratkaisua yhdessä vai teetkö sinä yksin. Ja jälkimmäinen vaihtoehto tarkoittaa... Sen itse tiedät mihin olet valmis ja mihin et. Tsemppiä!
Mun mies kantaa aina kauppakassit ja vie koirat ulos 2 kpl vaikka en ole edes raskaana ja täysin terve ihminen.Haluaa auttaa siinä se vitsi piilee.En katsois hetkeäkään mitään lusmua! vaadi kunnioitusta ja huolenpitoa! koirasta ei tarvitse kokonaan luopua vaan etsi sille väliaikainen sijoituspaikka kunhan saat omaa elämääsi vauvan kanssa järjestykseen, jos ero tulee.Miksi ette käy yhdessä kävelyllä koiran kanssa tms.? parisuhdetta pitää hoitaa ja yhteisiä asioista muitakin kuin kuivaa seksiä.Läheisyyttä myös.Äijälle imuri käteen tai pakkaat sen laukut, jos ei ala homma toimia.
Itse olin taannoin exän kanssa yhdessä 8 vuotta, tuossa liitossa ei syntynyt lapsia ja asuimme avoliitossa, joten lähteminen oli helpompaa. Itse sain tehdä kaiken niin kotityöt kuin muutkin, mies makoili vain tv:n ja tietokoneen äärellä. Mies lähti vaihtoon ja sen jälkeen olen ollut onnellisempi kuin koskaan noina vuosina. Nykyinen mies tekee enemmän kuin edes pyydän tai vaadin ja ihan omasta tahdosta. Kannattaa keskustella asiasta miehesi kanssa ja miettiä onko teillä oikeasti yhteistä tulevaisuuttaa vai olisiko parempi laittaa mies jakoon. Hyviä miehiä vielä löytyy, mutta niitä saa joskus etsiä. Kaikkea hyvää sinulle ja toivottavasti löydät asialle ratkaisun.
Itse melko samanlaisessa tilanteessa, kuin mitä sinä, tosin sillä erotuksella että meidän vauveli kohta vuoden ikäinen. Meillä on tilanne kärjistynyt siihen että olen käytännössä naimisissa oleva yh. Mies ei osallistu lapsemme kasvatukseen millään lailla. Oma pieni tilini on kohta miinuksella ja olen tästä yrittänyt hänelle puhua. Mutta kun saan olla kotona niin so not. Kiva kun ei sosiaalitoimisto saati kela ymmärrä tällaista. Ei saa mistää rahallista apua. Että suosittelen eri osoitteita ettei käy kuten minulle.
Sinulle on käynyt jo nyt sama mikä monille käy heti kun avioliittoon mennään. Peru häät kun vielä voit! Jos ei muuten niin käytä syynä isoa mahaasi ja väsymystä; et kykene raskaana ollessa ja huonovointisena hääjuttuja hoitelemaan. Jos ei ukko todellakaan ota mihinkään osaa nyt niin tuskin muuttuu lapsen syntymän jälkeenkään. Päinvastoin, voi alkaa olla poissa kotoa sanoen tekosyyksi ettei kestä lapsen itkua ja väsynyttä vaimoa. Näitä on nähty aika monta tapausta jo. Unohda siis häät ja harkitse vakavasti eroa jos ei todellakin mies muutu radikaalisti parempaan.
Saanko kysyä et miksi harrastat seksiä miehen kanssa joka sitä ei ansaitse. Ei tee siis mitään kotitöitä, ei siivoa, ei tee ruokakaan kai, ei vie koiraa ulos. Sinä teet kaiken mut siltin harrastat seksiä sen kanssa. Aika kummallinen liitto teillä. Osta siveys vyö ja pistä se jalkojen väliis niin kauaksi aikaa kun miehes tekee puolet kaikista kotitöistä. Et sinä ole mikään palvelija tai piika.