Tarinani on varmasti tuttu monelle, jotka kamppailevat samanlaisessa kuolleessa suhteessa monia vuosia toivoen että vanha liekki saataisiin vielä syttymään.
Tapasin tämän miehen ollessani 18-vuotias, rakastuin, muutimme pian yhteen ja arki valkeni. Joimme, rakastelimme, pidimme hauskaa, kunnes minä kasvoin tuosta päivittäisestä juhlimisesta. Ongelmana on ettei mies kasvanut.
Muutin vanhempieni luota suoraan miehen kanssa yhteen. En ole viettänyt monia öitä yksin ja ehkä ensimäistä kertaa yksinjäämisen pelko on estänyt minua lähtemästä tästä tuskaisesta suhteesta. Voimani alkavat olla loppu jo töissäkin, enkä tiedä miten kertoisin pomolleni, että tarvitsisin vähän vapaata hoitaa ero pois alta.
Saan varmasti paremman miehen, minua on kehuttu paljon upeaksi ja ihanimmaksi naiseksi, treffikutsuja on sadellut, mutta olen kunnioittanut suhdettamme ja kieltäytynyt nätisti myös hyvin lupaavista ja komeista miesehdoikkaista!
Jälkeenpäin harmittaa vietävästi!
Käyn vakituisesti töissä, maksan vuokran, maksut, sähkölaskut ja tuon kirjaimellisesti leivän pöytään hänen polttaessa pilveä aamusta iltaan ja juoden.
Olen tempperamenttinen ja kovapäinen nuori nainen, enkä luovuta helposti. Myös minun voimani ovat valitettavasti rajalliset..Vasta tänä vuonna 5-vuoden jälkeen, olen alkanut lopultakin kyllästä kokonaan häneen ja hänen elämäntyyliinsä. Eilen töistä palattuani 26-vuotias mies on kotona kännissä ja kertoi olleensa putkassa koko yön. Sen verran juhlakkaassa kunnossa mies näytti olevan ettei putkareissu voinut olla kyseessä, lieko ollut toisella naisella sitten juhlimassa koko yön. Oikeastaan minua ei yksinkertaisesti kiinnosta, mitä hän tekee ja kenen kanssa, en jaksa enää soitella perään ja hakea kotiin putkasta. Olen hänelle enemmän vanhempi kuin tyttöystävä ja kaipaan sitä sähköä ja perhosia sisälläni, kun tunsin olevani rakastunut. Nyt tämä mies kuvottaa suorastaan minua.
Miten lähden purkamaan pitkää suhdetta, keräänkö kirjaimellisesti tavarani ja muutan vaikka äidilleni, siksi aikaa että saan asunnon? Mitä yhteisen koiran ja kahden kissan kanssa voi tehdä? Mies ei ajanut edes ajokorttia, vaikka maksoin sen lähes kokonaan. Kaikki huonekalut, tauluteeveet, pleikkarit, tietokoneet, autot ja eläimet ovat olleet minun kukkarostani maksetut. Vuokra-asunto vuokrattiin myös minun nimiini, jonka vuokrat maksan minä. Maksoin miehen kalliit merkkivaatteetkin!
Mutta voinko olla niin julma , että otan kaiken, mikä on minun?
Miespololle ei kertakaikkiaan jää mitään. En kumminkaan halua, että hän jäisi täysin puille paljaille ja tekisi mitään itselleen vaikka kännipäissä. Vaikka onko tämä edes minun ongelmani enää, kun olen päätökseni tehnyt?
Minähän kertakaikkiaan huolehdin hänestä samoin tavoin kuin äiti.Oksettavaa miettiä viimeistä viittä vuotta!
Antakaa voimaa olla kerrankin omahyväinen ja miettiä vain itseäni tässä tilanteessa. Onko parempi lähteä tuosta noin vain, olla näkemättä jonkun aikaa, ennen kuin haen tavarat? Miten erotaan materialistisessa mielessä?
Kiitoksia viisaammat, tämä ero on ensimäiseni.
Hyvää Uutta vuotta (yksin ja vapaana!)
Voimia kaikille, joilla samanlainen pähkinä purettavana.
Tapasin tämän miehen ollessani 18-vuotias, rakastuin, muutimme pian yhteen ja arki valkeni. Joimme, rakastelimme, pidimme hauskaa, kunnes minä kasvoin tuosta päivittäisestä juhlimisesta. Ongelmana on ettei mies kasvanut.
Muutin vanhempieni luota suoraan miehen kanssa yhteen. En ole viettänyt monia öitä yksin ja ehkä ensimäistä kertaa yksinjäämisen pelko on estänyt minua lähtemästä tästä tuskaisesta suhteesta. Voimani alkavat olla loppu jo töissäkin, enkä tiedä miten kertoisin pomolleni, että tarvitsisin vähän vapaata hoitaa ero pois alta.
Saan varmasti paremman miehen, minua on kehuttu paljon upeaksi ja ihanimmaksi naiseksi, treffikutsuja on sadellut, mutta olen kunnioittanut suhdettamme ja kieltäytynyt nätisti myös hyvin lupaavista ja komeista miesehdoikkaista!
Jälkeenpäin harmittaa vietävästi!
Käyn vakituisesti töissä, maksan vuokran, maksut, sähkölaskut ja tuon kirjaimellisesti leivän pöytään hänen polttaessa pilveä aamusta iltaan ja juoden.
Olen tempperamenttinen ja kovapäinen nuori nainen, enkä luovuta helposti. Myös minun voimani ovat valitettavasti rajalliset..Vasta tänä vuonna 5-vuoden jälkeen, olen alkanut lopultakin kyllästä kokonaan häneen ja hänen elämäntyyliinsä. Eilen töistä palattuani 26-vuotias mies on kotona kännissä ja kertoi olleensa putkassa koko yön. Sen verran juhlakkaassa kunnossa mies näytti olevan ettei putkareissu voinut olla kyseessä, lieko ollut toisella naisella sitten juhlimassa koko yön. Oikeastaan minua ei yksinkertaisesti kiinnosta, mitä hän tekee ja kenen kanssa, en jaksa enää soitella perään ja hakea kotiin putkasta. Olen hänelle enemmän vanhempi kuin tyttöystävä ja kaipaan sitä sähköä ja perhosia sisälläni, kun tunsin olevani rakastunut. Nyt tämä mies kuvottaa suorastaan minua.
Miten lähden purkamaan pitkää suhdetta, keräänkö kirjaimellisesti tavarani ja muutan vaikka äidilleni, siksi aikaa että saan asunnon? Mitä yhteisen koiran ja kahden kissan kanssa voi tehdä? Mies ei ajanut edes ajokorttia, vaikka maksoin sen lähes kokonaan. Kaikki huonekalut, tauluteeveet, pleikkarit, tietokoneet, autot ja eläimet ovat olleet minun kukkarostani maksetut. Vuokra-asunto vuokrattiin myös minun nimiini, jonka vuokrat maksan minä. Maksoin miehen kalliit merkkivaatteetkin!
Mutta voinko olla niin julma , että otan kaiken, mikä on minun?
Miespololle ei kertakaikkiaan jää mitään. En kumminkaan halua, että hän jäisi täysin puille paljaille ja tekisi mitään itselleen vaikka kännipäissä. Vaikka onko tämä edes minun ongelmani enää, kun olen päätökseni tehnyt?
Minähän kertakaikkiaan huolehdin hänestä samoin tavoin kuin äiti.Oksettavaa miettiä viimeistä viittä vuotta!
Antakaa voimaa olla kerrankin omahyväinen ja miettiä vain itseäni tässä tilanteessa. Onko parempi lähteä tuosta noin vain, olla näkemättä jonkun aikaa, ennen kuin haen tavarat? Miten erotaan materialistisessa mielessä?
Kiitoksia viisaammat, tämä ero on ensimäiseni.
Hyvää Uutta vuotta (yksin ja vapaana!)
Voimia kaikille, joilla samanlainen pähkinä purettavana.
Vastaukset 9
Vanhimmat
joissakin suhteessa olen nähnyt, että on ehkä otettu jotakin tärkeimpiä tai kalleimpia juttuja, mutta annettu sälämateriankin olla ja alettu puhtaalta pöydältä. Jopa yhteiset joululahjatkin on saatettu jättää, tavaraa aina saa uutta. Jos käyttötavaroiden kanssa onnistuu, niin joka lusikkaa ei välttämättä kannatakaan jakaa, antaa olla sitten.
Voi hankkia uudet tavarat, vaikka vanhatkin olisi, tai jakaneet vanhat kiertoon. Uudet ikäänkuin symbolina uudelle alulle ja on jotenkin konkreettisempaa se "oma elämä" jossa on aivan omat tavarat, jotka on itse hankkinut, valinnut, ostanut, omassa käytössä ja totaalisen senhetkiset jutut.
Ota ne asiat, mitkä tarvitset ja mitä on erittäin hankala hankkia muuten. Ei turhanaikaisen pikkusälän kanssa kannata päätään vaivata.
Ei sinun ongelma ole toisen pärjääminen. Sinun ongelma on ollut jo alunperin se, ettet ole tajunnut et suhteessa voidaan yhdessä hankkia ja valita asioita yhteiseks hyväks, mut kun niin ei oel käynyt, niin tuskin miehellä tavarat nytkään kiinnostaa.
Ehkä ero kannattaa tehdä kerralla, eikä henkisesti vetkuttaa sitä tekosyyllä tavaroista. Ottaa tarvitsemansa omat tavarat mahdollisimman heti, eikä jätä eroa tavaroista roikkumaan. Et edes tarvise kaikkea.
Jos sä maksat kaiken vuokran ja muut niin asunto on sun eli se juoppo miehes pitää lähteä. Pääset halvemmalla kun pyydät talkkari vaihtamaan lukon oveen. En ymmärrä miksi siedät sitä miestäsi. Sanot sille et nyt sun mitta on täysi. keräät miehes tavarat ja heität ne oven ulkopuolelle ja sanot ettei takas ole tulemista. Ehkä se tajuaa sitten alkaa raittiiksi. Mun tyttöystävä petti mua joskus ja sain tietää joten keräsin sen tavarat ja jätin oven ulkopuolelle ja tekstarilla sanoin et se on ero nytte. Voit tietty mennä äitilles asumaan kanssa jos se on sun mielestä parempi ratkaisu.
Kerää tavarasi ja sen mitä omistat. Ne on sun koska olet maksanut ne kovalla työllä. ei tarvii poteä syyllisyyttä siitä et viet omat tavarasi ja muuta vaikka äitis luo. Sitten kun olet häippässy niin ehkä se sun miehes tajuaa et olis aika tehdö muutakin kun juopotella. Ei ole sun ongelma huolehtia siitä. Irtisanot vuokrasopimuksen ja lähetä tekstarilla se tieto miehellesi. Kyllä se jonkun soskun tukiasunnon saa
Asunto on sinun nimissäsi, mies pihalle.Lukot vaihtoon ja ilmoitus taloyhtiölle, että mies ei enää asu osoitteessa. Mikäli ei usko, soita poliisi. Koiran ja kissat pidät itselläsi, miehellä ei ole mahdollisuuksia niitä hoitaa, jo eläinsuojelulaki tulee siinä vaiheessa puolellesi. Voit aivan hyvin pitää kaiken materian itselläsi, sinä ne olet maksanut. Vaatteet ehkä voit äijän antaa pitää. Miehellä on useita vuosia aikaa ollut parantaa tapansa, mutta mikään ei ole muuttunut. Muuttakoot ryyppykavereidensa nurkkiin.
Tekosi ei ole edes itsekästä, vaan omien oikeuksien ja itsetunnon ylläpitämistä ja säilyttämistä. Oikein paljon tsemppiä Sinulle!
Miten olet selvinnyt erotilanteesta ? Olet aivan liian kauan katsonut pilveln polttoa ja juomista. Samalla olet myös mahdollistanut sen. Parasta mitä miehelle voit tehdä on potkaista hänet omilleen ottamaan vastuutaan itsestään.
Asunto on vuokrattu sinun nimiisi, mutta koska mies on kirjoilla siellä et saa häntä noin vain ulos vaihtamalla lukkoja. Luulen että selviät helpoimmalla irtisanomalla vuokrasopimuksen ja kerrot siitä miehelle.
Tavarat jotka olet hankkinut ovat myös sinun. Voithan jättää jotain miehelle, mutta kerää kallein omaisuus mukaasi. Jos jotain rahaksi muutettavaa jää miehelle, hän myy ne pois. Haluatko että hankkimallasi telkkarilla rahoitetaan huumeita.
Sinuna valmistelisin asian hyvin, irtisanoisin asunnon, muuttaisin heti muualle ja veisin samassa yhteydessä tavarat varastoon tai uuteen asuntoon. Jos mies jää irtisanomisajaksi asuntoon, joudot valvomaan sitä että asuntoon ei tule mitään vaurioita hänen siellä yksin asuessa.
Itselläni on lähes sama tilanne päällä, en vain jaksa enää. Tosin meillä tämä menee toisinpäin, minä 26v miehenä maksan kaiken ja kannan kaikesta vastuun kun taas 23v nainen on tämä renttu..
Olen kaupanalalla (=lue pienituloinen) ja maksan lähes kaiken. Hän luuhaa päivät kaupungilla tai makaa kotona tai surffaa facebookissa, hän saa tukia noin 75% siitä mitä minä saan palkkaa, lisäksi hänen vanhempansa siirtävät hänen tililleen lähes joka kuukausi rahaa, mutta hän maksaa vain puolet vuokrasta sekä oman puhelinlaskun, minulle jää mm. Hänellä tuntuu kuitenkin riittävän hyvin rahaa ulkona syömiseen ja kampaajalla ravaamiseen.
- Sähkölasku
- Kahden auton huollot, vakuutukset, verot, bensat ja autopaikat
- Kotivakuutus
- Ruoka
- TV-lupa
- Saunamaksu
- Lainalyhennykset
- Nettilasku
- Kaikki kalusteet, kodin tarvikkeet jne jne jne..
Lisäksi kun nainen viettää kuitenkin sen 3-4 päivää viikossa vain kotona ollen, ei häntä kuitenkaan kiinnosta kodin hoito lainkaan. Tiskit on tiskaamatta, pyykit on pesemättä, ruuat on laittamatta, koiraa ei ole lenkitetty vaan kusee ja paskoo pitkin lattioita jotka minä saan siivota töistä tullessani.. Joskus hän haluaa että siivotaan, mutta se on AINA se minun ainoa vapaapäiväni ja tuolloinkin hän valitsee ne helpoimmat hommat tyyliin jos minä pesen (koneellisen) pyykkiä niin tiskaa ja imuroi sinä ja ulkoiluta sitten koira... Miksei hän voi koskaan tehdä mitään ITSE? Yleensä hänestä jää se vaikutelma ettei edes yritä mitään, hänen valitsemissaan hommissa pitää sitten aina auttaa eli kun hän lupaa pestä pyykkiä niin hän täyttää koneen mutta itse saan ne ripustaa kuivumaan kuitenkin..
En kuitenkaan tarkoita että hänen pitäisi kodin hengettärenä olla nyrkin ja hellan välissä mutta edes jotakin panosta toivoisin.
Itse teen 45 tuntisia viikkoja ja joka päivä työmatkoihin menee yhteensä kaksi tuntia ja joskus on pitkiäkin työputkia, mitään säännölistä 5 päivän viikkoa ei siis ole.
Jos hänelle asiasta mainitsee niin lupaa tehdä huomenna kun tänään on ollut niin rankkaa, täytyy huilata.. Ja huomenna sitten sama laulu..
Kuinka päästä tällaisesta naisesta eroon?
Lisäyksenä että meidän vuokra-asunto on meidän molempien nimissä joten pelkkä pois potkiminen ei ihan noin vain onnistu.
Ohhoh. Irtisano vuokrasopimus, ota kamasi ja lähde!
Asuntoa ei todellakaan kannata luovutta jollekin hörhölle, nykyään on todella vaikeaa saada kunnollista kämppää, etenkään jos on yksin.
Ota avain jannulta pois, lukot vaihdat kun seuraavan kerran äijä on reissullaan.
Musta sä oot odottanut ihan LIIAN KAUAN ryhdistymistä. Sä vaan annat sille luvan olla tollanen törppö kun säälistä sitä paapot.
Kyllä tyyppi varmaan naukuu takaisin, helppoahan sillä on kun kaikki tulee eteen eikä ite tarvii tehdä mitään.
Jos toinen ei ole mitään tehnyt teidän suhteen eteen, ulkoruokintaan joutuminen on sitten ihan OK, jos taas annat sille kaiken ja vaan itse lähdet, niin eihän tuo mitään opikaan,kuvittelee että näin sitä saakin toimia.
Kyllä se aika vaan on arvokasta, yhtään sekunttia et saa takaisin, jos nyt olet uhrannut 5 vuotta ihan turhaan, mieti kuinka monta aiot vielä uhrata?? Monella ikäiselläsi on jo oma koti ja lapsia.