Moi. Luen biologian kirjaa. Täällä sanotaan samaa kuin wikipediassakin että ATP:n pilkkoutuminen adenosiinidifosfaatiksi (ADP) ja ADP:n pilkkoutuminen adenosiinimonofosfaatiksi (AMP) vapauttaa energiaa muiden kemiallisten reaktioiden käyttöön.
Kemian kirjassa taas lukee sidosenergiasta, että sidoksen katkeaminen vaatii energiaa eli se on endoterminen reaktio. Sen sijaan sidoksen muodostuessa vapautuu energiaa eli se on eksoterminen reaktio.
Voisiko joku nyt auttaa tässä ongelmassa, että miten ATP:n pilkkoutuessa voi vapautua energiaa jos kemian kirjassa sanotaan että sidoksen muodostuessa vapautuu energiaa?
Yritin googlettamalla hakea apua tähän ja sain asian vielä monimutkaisemmaksi.
Kemian kirjassa taas lukee sidosenergiasta, että sidoksen katkeaminen vaatii energiaa eli se on endoterminen reaktio. Sen sijaan sidoksen muodostuessa vapautuu energiaa eli se on eksoterminen reaktio.
Voisiko joku nyt auttaa tässä ongelmassa, että miten ATP:n pilkkoutuessa voi vapautua energiaa jos kemian kirjassa sanotaan että sidoksen muodostuessa vapautuu energiaa?
Yritin googlettamalla hakea apua tähän ja sain asian vielä monimutkaisemmaksi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Moi. ATP:n pilkkoutuessa syntyy uusia sidoksia, joista vapautuu enemmän energiaa kuin aiemmin kului. Sidoksen purkaminen kuitenkin aina vaatii energiaa ja muodostumisessa vapautuu.
Edellä jo "rherh" vastasikin sinänsä riittävästi, mutta jatketaan nyt kumminkin:
Vajaasti kemiaa ymmärtäneiden biologien mahdollisesti keksimää tekstiä Wikipediasta: "Two high-energy phosphate bonds (phosphoanhydride bonds) (those that connect adjacent phosphates) in an ATP molecule are responsible for the high energy content of this molecule."
ATP ei ole mitenkään erityisen energiapitoinen yhdiste edes biologisessa ympäristössä. Rasvamolekyyleistä saa polttamalla paljon enemmän hyötyenergiaa (Gibbs), mutta tarvittavan työenergian annostelu on se varsinainen ongelma. Vain keskinkertaisen luja fosfaattisidos mahdollistaa sopivan pienen energia-annosten hyödyntämisen. Ilman hyvin suunniteltua molekyylikoneistoa fosfaattisidoksen hydrolyysin energia vain lämmittäisi vettä, mutta solussa tuo energia saadaan kytkettyä tarkoituksenmukaiseen sidoksenmuodostukseen (vaikkapa proteiinin rakentamiseen) ja vain vähäinen osa tuhlautuu lämmöksi. Ei siis korkeaenerginen ATP vaan sopivaenerginen ATP.
Jos siis pullossa on (tuoretta) ATP-vesiliuosta, sitä juomalla ei saa mitään erikoispotkua, hyvä jos se vähän lämmittää mahalaukkua, kun em. fosfaattisidokset hydrolysoituvat suolahapossa.