Eli siis, tapasin tuossa monen sattuman summana älyttömän mukavan miehen. "Ongelmana" nyt sattuu olemaan vain hänen ulkonäkönsä, joka on aika kaukana länsimaisesta kauneusihanteesta nyt näin sanottuna vaikka. Tiedän, etten olisi varmaan ikänä edes mennyt juttelemaan hänen kanssaan ellei tapaamista ennen olisi sattunut kaikkea. En nyt itsekään ole mikään silikonipumpattu missi, mutta monasti ihan kauniiksikin kehuttu. Ensitapaamisellamme huomasin, kuinka hänen kaverinsa katselivat minua epäuskoisesti ja supattelivat tauotta vieressä. Ei saisi olla näin riippuvainen muiden mielipiteistä, mutta jotenkin ne vaan riipivät selkäpiissä. Hän olisi valmis seurustelemaan kanssani, mutta itse olen vähän epävarma. Entä jos häpeän jokaisessa sosiaalisessa tilanteessa? Esim. kun esittelisin kavereilleni, vanhemmilleni yms kumppaniani?
Aikasemmat tielle osuneet miehet ovat olleet renttuja tai muuten vain kusipäitä, mutta luulen, että tämä mies on eri maata. Hän vaikuttaa turvalliselta, joten sen takia hän houkuttaa. Kaksipiippuista. Arvon naiset (ja miehetkin, miksei) kertooka, what would you do?
Aikasemmat tielle osuneet miehet ovat olleet renttuja tai muuten vain kusipäitä, mutta luulen, että tämä mies on eri maata. Hän vaikuttaa turvalliselta, joten sen takia hän houkuttaa. Kaksipiippuista. Arvon naiset (ja miehetkin, miksei) kertooka, what would you do?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jos ajattelet näin, että opettelet tuntemaan ensin, ennenkuin teet mitään päätöstä. Anna sille jutulle mahdollisuus, kuulostele rauhassa.
Kokeilen sitä samaa, samasta syystä. Opettelen valitsemaan toisin, en tahdo yhtään renttua enää. Kunnolliset voi olla vähän ujompia.
Toi kavereiden supattelu vieressä on niin ...turn off. Pojat on joskus kuin pikkutyttöjä.