Onko kukaan perehtynyt tähän MBTI-juttuun?
Sillähän mitataan persooniemme erilaisuutta ja sitä tunnutaan käytettävän työnhakijoiden valinnassa, ainakin jossain määrin.
Asia alkoi kiinnostaa muutama kuukausi sitten, kun itselleni selvisi oma MBTI-tyyppini. Jotenkin se kolahti. Aloin ihmetellä kuinka hyvin ja tarkkaan tiede pystyykään selvittämään sen millaisia tyyppejä me olemme. Erilaisuuden tajuaminen on mielestäni hyvin tärkeä asia, ja tietenkin itsensä tunteminen.
Löytyisikö aiheesta hyvää kirjaa tai nettisivustoa?
Sillähän mitataan persooniemme erilaisuutta ja sitä tunnutaan käytettävän työnhakijoiden valinnassa, ainakin jossain määrin.
Asia alkoi kiinnostaa muutama kuukausi sitten, kun itselleni selvisi oma MBTI-tyyppini. Jotenkin se kolahti. Aloin ihmetellä kuinka hyvin ja tarkkaan tiede pystyykään selvittämään sen millaisia tyyppejä me olemme. Erilaisuuden tajuaminen on mielestäni hyvin tärkeä asia, ja tietenkin itsensä tunteminen.
Löytyisikö aiheesta hyvää kirjaa tai nettisivustoa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Taisin vastata siinä "peruutus"-viestissäni turhan äkkipikaisesti. Muistin vähän sen lähettämisen jälkeen, että onhan noilla "omilla sivuillanikin" linkkejä mitä kummallisempiin asioihin, jotka ovat jopa törkeästi kristinuskon vastaisia. Niin että ei minulla pitäisi olla varaa mihinkään närkästystuntemuksiin.
Vedän peruutusehdotelmani pois. Jatka vain niiden linkkipolkujeni kuljeskelemista, jos koet saavasi sieltä jotain kristillisesti rakentavaa. Antaa tulla sitten kritiikkiä myös, jos arvelet, että olen jossakin suhteessa huolestuttavasti harhassa .
Ehkä se tuohtumus johtui siitä, että olen näiden kahden nettivuoteni aikana tarkimmin seurannut juuri evo-krea-välistä väittelyä (en ole kovinkaan paljoa osallistunut itse) ja jollakin tavoin turhautunut siihen, kun siinä "ei päästä mihinkään", vaan kumpikin osapuoli kaivautuu syvemmälle oman puolensa juoksuhautoihin ja pommittaa toista puolta nettilinkeillä, joita vastapuoli ei useinkaan tunnu edes lukevan ja siitä seuraa sitten halveksimus-, pilkka- ja herjausammuksia.
Ehkäpä taistelutilanteen kehkeytymisen syynä on osaltaan kreationistien puolella kuvitelma siitä, että luonnontieteet ovat "suuri salaliitto", jossa yhteistoimin väärennetään tuloksia tietyn tarkoitusperän vuoksi, ja siksi mitään eikristittyjen tekemää tiedettä ei pidä edes lukea.
Todellista tiedettähän ei edes kiinnosta mitkään uskonnolliset asiat, vaan pelkästää neutraalin objektiivinen tieto maailmsta. Tiede ei voi, eikä saa käyttää minkäänlaisia jumalia selityskeinoina. Kun tuloksissa ilmenee aukkoja (ja niitä ilmenee aina välttämättä), ne olisi myönnettävä aukoiksi, vaikka yhtenäisen ehyen kertomuksen kokonaisuuden nimissä ne silloitetaan ekstrapolaatiolla.
Kristittyjen puolelta on myös väärin tunkea Jumalaa selitykseksi jokaiseen aukkoon, koska "aukkojen jumala" joutuu aina vaan perääntymään loputtomiin, tieteen löytäessä aukkojen luonnollisen täytteen myöhemmin. Tai vielä pahempi, kuten jatkuvasti tuntuu käyvän, kreationistit vaalivat jo aikaa sitten täytettyjen aukkojen jumalan muistoa omissa kirjoituksissaan.
Olen lukenut Saarnivaaran ja Reinikaisen kirjoja ja kreationistien nettisivuja ja niissä takerrutaan enimmäkseen menneiden aikojen tieteellisen tietämättömyyden aukkokohtiin ja täytetty ne aukot polemiikilla. En nyt muista mitään sellaista tieteellisesti pätevää väitettä, mikä asettaisi nykyisin tieteellisesti yleisesti käsitetyt maailmankaikkeuden ja maan ikäarviot kyseenalaisiksi. Reinikaisen kirjassa oli aika runsaasti sellaisia nippelitietoväitteitä, joiden kumoamiseksi pitäisi olla ydinfyysikko.
Tietämättömyyden poistamiseksi pitäisi tarjoilla luettavaksi uskonnottomasti neutraaleja, riittävän populaaritasoisesti kirjoitettuja yleisteoksia maasta ja maailmankaikkeudesta, niin että "maailmakoneen" perustoiminta tulisi edes jossakin määrin selväksi.
Raamatusta
Raamatun ehdottomuus auktoriteettena on vaikea paikka nykyajan kristityillekin (ei-kristityille se on aivan käsittämätön). Oman todistuksensa mukaan Raamattu on ehdottoman luotettava ja piste.
Ongelma tulee sitten siitä, että maailma ei ole sellainen kuin Raamatun kirjaimellinen tulkinta kertoo. Raamattu-uskollisille jää sitten vaihtoehdoiksi tinkiä jommastakummasta. Joko maailma ei ole sellainen miltä näyttää tai Raamattua on tulkittava vertauskuvallisesti. Maailman "mitätöimiseksi" pitää kieltää tai kumota suunnilleen puolen vuosituhannen luonnontieteellisen tutkimuksen tulokset. Raamatun verauskuvallistamisessa tulee ongelmaksi se raja, mihin saakka vertauskuvallistaminen ulotetaan.
Raamatun sanoman vertauskuvallistamisen ääripäässä on historialliskriittinen liberaaliteologia, jossa ei jäljelle jää mitään. Tieteidenkieltämisen eräs ääripää on se, että maailma on vain Jumalan suuri bluffi.
Mielestäni keskusteluyhteyden säilyttämiseksi sopisi jonkinlainen "Jumalallinen (r)evoluutio", Jumala käyttää luomaansa maailmaan istuttamiaan luonnonlakeja jatkuvan luomisen välineinä. Hän suunnittelee ja luo jatkuvasti uutta, mutta se kaikki tapahtuu "lakiensa mukaan" . Uskoni mukaan ihmeitä (nykyisten tuntemiemme luonnonlakien ylityksiä tai ohituksia) voi tapahtua ja tapahtuukin, mutta emme voi pyydystää ihmettä tiedemiehen koeputkeen tieteellisesti päteväksi todistuskappaleeksi. Vain usko näkee Luojan sormenjäljet ja kiittää niistä. Uskoton käyttää selitykseen tuntemiaan luonnonlakeja ja on omalla tasollaan oikeassa.
Jumala elää ja toimii luomansa ajan ulkopuolella. Aimeellinen luomakunta on yhteen suuntaan virtaavan ajan vanki. Henkien ja ajan suhteesta en uskalla sanoa mitään.
Teoriassa teknologinen aikakone saattaa olla mahdollinen, käytännössä tuskin koskaan.
Kreationismi on yksi lopunaikojen harhaopeista, joka pukeutuu valkeuden valepukuun ja on olevinaan Jumalan Sanan puolustaja, mutta on eksynyt valheeseen, harhaan ja eksytykseen. Kreationismin oppi-isän, pimeyden ruhtinaan, ajatukset paistavat läpi paikoitellen selkeästi niiltä genesis-sivuiltakin >>Kuka haluaa rukoilla tällaista jumalaa ja antaa elämänsä verenhimoiselle, jakomielitautiselle ja epäjohdonmukaiselle huiputtajalle?
Jumalan armo, rakkaus ja rikkaus ovat suurempia ja avarampia, kuin meidän ahdasmielisten ja pienten ja suppeakäsityksisten kristittyjen ymmärrykseen mahtuu. Inhimilliselläkin ymmärryksellä havaittava Jumalan mukanaoleminen ja toiminta yksittäisten kristittyjen ja eri hengellisten liikkeiden elämässä ja toiminnassa todistaa mielestäni sen, että Hän hyväksyy monin tavoin erilaiset kristityt yhteyteensä, vaikka meidän ahdasmielisten kristittyjen tasolla ollaan hyvinkin eri mielisiä kristillisten oppien ulkoisien yksityiskohtien tulkinnoista.
Omasta taustastani, luonteestani ja temperamentistani (Luojaltani lahjaksi saamani) johtunee intohimoni etsiä inhimillisen tietämisen äärilaitoja. Sama päättymätön etsiminen kohdistuu luonnontieteiden ohella myöskin Raamattuun ja raamatullisesti oikea- ja puhdasoppisimpaan kristilliseen kirkkokuntaan ja suuntaukseen. Olen kirkkohistorioista ja kunkin liikkeen omista kirjoista tutkinut kunkin herätyksen syntytilannetta, organisoitumista yhteisöksi ja kehitystä ja taisteluasetelmia suhteessa muihin kristillisiin yhteisöihin.
Noiden tutkimuksieni mukaan pidän esimerkiksi mainitsemasi Veikko Pekin edustamaa Helluntailaisuutta (oman inhimillisesti rajoittuneen ymmärrykseni mukaan) monissa opinkohdissa Raamatun tarkimman tulkinnan vastaisena. Olen ollut taistelusemissa helluntailaisuuteen nähden kolmisenkymmentä vuotta ja lukenut hyvin tarkkaan helluntailaisten omat perustelut opeilleen, enkä pidä niitä edelleenkään sisällöllisesti tai motodisesti riittävän pätevinä raamatullisesti.
En halua alkaa opillisiin taisteluihin yksityiskohdista enkä kerro sitäkään, missä järjestössä/suuntauksessa/"kuppikunnassa" mielestäni on raamatullisesti puhtain ja oikein oppi.
Opiskelin aikoinaan (jo uskovaisena) yliopistossa monia luonnontieteitä ja silloisen tähtitieteellisen opetuksen cumlaude-vaiheessa opiskelijoille esiteltiin kaikki ne esimerkiksi oman aurinkokuntamme tietämättömyyskohdat, joissa havaituille tosiasioille ei osattu kertoa matemaattisesti pätevää teoriaa, miten asiat voisivat olla niin. Kirjoitin luentolehtiöön viimeiseksi: "Alussa Jumala loi taivaan ja maan. Aamen!" Lopetin ne opiskelut silloin kesken ja lähdin opiskelemaan Raamattua (fundamentalistis-kreationistisesti opettavaan opinahjoon).
Sain sieltä paljon vastauksia Raamatun ymmärtämisessä olleisiin kysymysmerkkeihini... mutta... se oli liian suppeaa ja rajoittunutta. Ehyt, kokonainen ja kaunis kuva "kaikesta", mutta väkivaltaisesti liian pieniin kehyksiin tungettu.
Olen seurannut harrastustasoisesti tähtitieteen kehitystä senkin jälkeen ja kaikki silloin vielä avoimina olleet kysymykset ovat saaneet luonnollisen vastauksen. Lähinnä kysymyksessä on ollut tietokoneiden laskentatehon huikea kehitys. Puhtaalla matematiikalla on ratkaistu aikaisemmat käsittämättömyydet.
Luomakunnan ymmärtämisessä on kaksi pääsuuntausta. Toinen on, että lukee ja uskoo Raamatun sisällön kirjaimellisen fundamentalistisesti ensimmäisestä sanasta viimeiseen ja opiskelee sen käsityksen tueksi ainoastaan sitä tukevaa materiaalia. Maailmankuvasta muodostuu ehyt ja sopusointuinen ja jokaiselle Raamatun sanallekin löytyy ymmärrettävä ja järkevä selitys ja tulkinta (hyllyssäni on Saarnivaaran "Voiko Raamattuun luottaa" ja tarkistan sieltä usein asioita.) Mutta Saarnivaara oli "vain" teologian ja filosofian tohtori, ei luonnontieteiden. Hän poimi 70-80 lukujen tiedelehdistä yksittäisi pikku-uutisia kristillisfundamentalisminsa tueksi. Häneltä puuttui luonnontieteellinen kokonaisnäkemys maailman toiminnasta ja siksi hänkin eksyi luonnontieteiden puolella harhapoluille.
Toinen maailmantulkinta on yksipuolisen tieteellinen. Hyväksytään ainoastaan luonnontieteellisin laittein ja metodein maailmasta saatava tieto (kuten heitin muutaman kirjaluettelon tänään S24-palstalle).
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=114&conference=681&posting=22000000000527889
Ja jälleen maailmankuvasta muodostuu ehyt ja yhtenäinen, mutta Luojaa ei luomakunnasta löydy.
Kolmas mahdollisuus on yrittää pitää molemmat: Raamatun ehdoton luotettavuus ja erehtymättömyys ja luomakunnan koko moninaisuus ja rikkaus. Tämän vaikeasti yhteensovitettavan ongelman kanssa olen painiskellut yli kolmekymmentä vuotta ja siinä joutuu pakostakin käymään jonkinlaista rajojenmäärittelytaistelua kummankin yksipuolisemman tulkinnan suuntaan.
Tuosta taistelutilanteesta johtunee joskus hyvinkin jyrkät lausunnot puoleen tai toiseen, kuten edellisessäni. Jälkeenpäin sitten harmittelen, että olen luiskahtanut liian pitkälle tuomitsemisen ilmapiiriin. Yritän sovitella (toistaiseksi ilmeisen huonolla menestyksellä) sitä Paavalin opetusta ruokavalioiosta itseeni, etten saisi tuomita niitä jotka uskonsa heikkouden vuoksi syövät vain kasviksia tai pysyttelevät turvallisessa kreationistisessa maailmankäsityksessä. Heitä pitäisi pikemminkin pyrkiä rohkaisemaan ja vahvistumaan uskossa, että hekin uskaltaisivat uskoa rohkeammin Jumalaltamme suuria.
Kreationismin yksittäiskohtien erheiden oikaisuyrityksistäkin tulisi vain päättymättömän upottava suo. Helpompaa olisi suositella luettavaksi muutama kansantajuinen kirja eri luonnontieteellisiltä alueilta, jos uskonrohkeus sallisi moisen.
(muuten se urpo on vain yhdelle keskustelupalstalle laatimaani nimimerkkiä varten keksimäni "suomennossähköpostinimi")
kirjoitusvirheitä edellisessä
sulut taistelun ympäri
ruokavalio
vahvistamaan
Mutta jos luonnontieteellisten kirjojen metodeihin, tuloksiin ja tulkintoihin suhtautuu valmiiksi ennakkoluuloisesti, että kysessä on vain tarkoituksellinen petkuhuiputus, ei kirjojen ääressä kiukustumisesta ja rääkkääntymisestä ole mitään hyötyä.
Kyselin mielessäni, mikä olisi rauhanomainen ratkaisumalli tässä tapauksessa ja arvelen saaneeni vastaukseksi Jeremian 18.luvun alun. "Hieman ehkä eritavoin". Haluatko jatkaa oppituntia?