Voisiko joku hienosti sivistynyt ihminen valaista minua ahdasmielistä moukkaa suvaitsevaisuuden tiimoilta? Olisi muutama kysymys aiheesta. Näinä aikoina hyvin monilla ihmisillä on elämää ohjaavana johtotähtenä yksi prinsiippi: suvaitsevaisuus. Tarkoitan tässä nyt sen laatuista suvaitsevaisuutta, joka hyväksyy lähes kaikki elämän ilmiöt. Aivan kaikkea se ei hyväksy, ei ainakaan suvaitsemattomuutta. Kysymys 1. Ihmiset, jotka kannattavat suvaitsevaisuutta, ovat yleensä kärkkäitä tuomitsemaan ne, jotka ovat heidän mielestään ahdasmielisiä. Voiko tällä tavoin itsensä kanssa ristiriitainen aate olla tosi ja oikeassa oleva? Mihin jäivät loogisuus ja harmonia? Kysymys 2. Mihin oikeastaan perustuu kaiken suvaitsemisen ideologia? Perustuuko se musta-tuntuu-että- tää-on-oikein -ajatteluun vai onko sen takana joku suurempi perustelu - uskonnollinen, poliittinen tai filosofinen absoluutti? Mikä on se yleispätevä periaate, josta suvaitsevaisuusaate ammentaa voimansa? Kysymys 3. Onko suvaitsevaisuuden vastakohta aina ja ehdottomasti suvaitsemattomuus? Voisiko se olla myös periaatteellisuus? Kysymys 4. Mitkä ovat suvaitsevaisuuden yhteiskunnalliset seuraukset, jos se saa levitä tarpeeksi pitkälle? Eikö anarkia, kaaos ja hajaannus? - Kysymykseni ovat pitkälti retorisia, mutta odotan silti mielenkiinnolla ärtyneitä, tuomitsevia ja kauhistelevia vastauksia ahdasmielisiin ja tuomittaviiin käsityksiini. : )
Suvaitsevaisuuden esiinmarssi.
Baskeri.
9520
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mitähän oikein tarkoittaa hienosti sivistynyt ihminen?
Suvaitsevaisuus on hyvä teema keskusteltavaksi!
En kuitenkaan odotuksistasi huolimatta ole kauhistunut enkä varsinkaan tuomitseva (tuomitsevana olisin suvaitsematon, vai?)Etkä sinä esitä ahdasmielisiä käsityksiä, sinähän kyseenalaistat ja pyydät kommentointia.
Suvaitsevaisuus on kuitenkin eri asia kuin kaiken suvaitsevaisuus. Kaiken suvaitsevuudellakin on eri asteita. Sanakirjan mukaan suvaitsevaisuus tarkoittaa lähinnä sietämistä, toleranssia, mutta todellinen suvaitsevaisuus tarkoittaa enemmän. Se tarkoittaa toisen ihmisen kunnioittamista (vaikka olisikin erilainen) ja KYKYÄ TOIMIA tämän kanssa, yhteistyön kykyä.
Se ei tarkoita sitä, että pitäisi olla samaa mieltä tai pitää oikeana kaikkea mitä tähän toiseen liittyy. Toiseuden problematiikka taas erottaa ihmisiä "toisiksi", siis jotakin eriä kuin minä tai me. Yleensä toiseus on jotakin alempaa ja huonompaa. Esimerkiksi miesten maailmassa naiset voivat edustaa toista.
Sinä puhut suvaitsevaisuudesta kaiken sallimisen periaatteena. Yhteiskunnallinen suvaitsevaisuus voidaan nähdä vaikkapa Hollannissa huumepolitiikassa. Samalla sallitaan monia huumeisiin liittyviä lieveilmiöitä. Siellä sallitaan lasten polkupyöräily ilman kypärää ja samalla otetaan annettuna se, että niin ja niin monta lasta / vuosi kuolee liikenteessä päähän saamiinsa vammoihin. Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä suvaitsevuudesta.
Entä parisuhteessa? Suvaitseva iloitsee kun puoliso ryyppää ja rellestää, pomppii vieraissa ja tekee ties mitä. Suvaitsevuudelle on aina raja jossakin. Kuten sanoit, suvaitsevatkaan eivät suvaitse kaikkea, heilläkin raja on vastassa kummassakin päässä.
Suvaitsevaisuuden rajat ovat kulttuuri- ja sukupuolisidonnaisia. Meillä suvaitaan saunominen alastomana, jossakin muualla ei. Meillä ei suvaita tupakoimista esimerkiksi päiväkodissa, jossakin siinä ei ole mitään ihmeellistä. Naisille ja miehille suvaitaan erilaisia asioita.
Vastasin ja kommentoin tässä kaikkea neljää kysymystäsi. Kysymyksilläsi tuot esille asian ikään kuin näkisit suvaitsevaisuuden mustavalkoisena asiana, näinhän se ei ole. Missään asiassa ei ole kahta puolta. On kyse moniulotteisesta ilmiöstä ja käsitteestä, jossa on monta eri ulottuvuutta ja värisävyä. Nyt kysyn sinulta perusteluja näille kysymyksille.
1. Miksi / mistä syystä tulit pohtineeksi suvaitsevaisuutta? Omia kokemuksia tms?
2. Tunnetko läheltä todella kaiken suvaitsevana itseään pitäviä ihmisiä? Onko heitä yleensä paljon? Onko sellaista ideologiaa?? Minä en tunne yhtään...
3. Miksi puhut suvaitsevaisuudesta sen yhdessä ääripäässä?
4. Miten määrittelet oman suvaitsevaisuutesi? Miten se ilmenee?
5. Mitä asioita et oikein hyvin suvaitse itsessäsi? Toisissa? Ympäristössä?
Hyvää jatkoa pohdinnoissasi!
Kiitos asiallisesta tekstistäsi. Tässä joitain ajatuksia. Sanonta "hienosti sivistynyt" on vanhakantainen (!) ja olen napannut sen jostain lukemastani kirjasta. Mielestäni se kuvaa hyvin vuosikymmenten takaista yhteiskunnallista jaottelua akateemisesti sivistyneihin ja sivistymättömiin kansalaisiin... Vastauksia: 1. Olen jo pitkään miettinyt asiaa, mutta nyt se konkretisoitui, kun olen kirjoitellut näille sivuille eri aiheista. Eräs tekstini sai paljon vastineita ihmisiltä, jotka sanoivat minua ahdasmieliseksi vaatien suvaitsevaisuutta - ja samaan hengenvetoon tuomitsivat minut - siis henkilönä, ei vain ajatuksiani- tajuamatta, mitä kirjoitin. 2. Tunnen ihmisiä, vuosien takaisia ystäviä, joiden ajattelu on radikaalisti muuttunut.Entisistä aatteellisista kannanottajista on tullut todellakin yltiöliberaaleja kaikensuvaitsijoita. Ei monia, mutta joitakin. Vapautumistako? Uudemmissakin tuttavissani on joitain em. kaltaisia henkilöitä. Enkä usko, että kyseessä on tarkasti muotoiltu ideologia, vaan asenne, vaikkakin elämän hallitsevana periaatteena ideologian kaltainen. 3. Puhun siksi, että se on yleistyvä asenne ja seurauksiltaan ehkä vakavakin. 4. Oma suvaitsevaisuuteni on vastuun rajoittamaa. Ymmärrän eri ajattelutapojen motiiveja, vaikken niitä hyväksyisikään. Tunnen monenlaisia ihmisiä, mutten luovu periaatteistani. En karta toisella tavoin ajattelevia. 5. Nämä asiat jääkööt omikseni. Haluan käydä keskustelua periaatteellisella tasolla. - Kaiken kaikkiaan tekstisi oli mielestäni hyvää, joten kiitos vielä kerran.
"Yhteiskunnallinen suvaitsevaisuus voidaan nähdä vaikkapa Hollannissa huumepolitiikassa. Samalla sallitaan monia huumeisiin liittyviä lieveilmiöitä."
Itseasiassahan Hollannin huumepolitiikalla nimenomaan vastustetaan lieveilmiöitä - laittomuuden lieveilmiöitä, joiden katsotaan olevan itse aineiden lieveilmiöitä suurempia.
Osasin odottaa, että joku vastaa tuolla "virallisella vastauksella".
Puhumme asiasta, jossa ei ole vielä keksitty parasta ratkaisua ja Hollannin malli on yksi yritys.
Suvaitsevaisuus näkyy Hollannissa toki muissakin asioissa. Oletko käynyt paikan päällä ottamassa selvää; katsomassa mitä siellä oikein tapahtuu; miten huumepolitiikka kaduilla toimii??? Minä olen. Jos ei ole laitonta, niin silloin ei voi rikkoa lakia. Lieveilmiöitä kyllä on ja näkyy. Hollannissa on "kahviloita", joissa saa laillisesti poltella ruohoksia sekä ostaa vaikkapa sieniä. Näiden kahviloiden määrää on jouduttu laskemaan roimasti!!!
Toinen esimerkki Teksasin osavaltiosta. Siellä laillistettiin oman aseen kantaminen, jotta näin torjuttaisiin rikoksia. Uskotaan, että koska kansalaiset ovat aseistautuneita, niin rosvot eivät uskalla tulla ryöstelemään. Ei ainakaan vielä ole pystytty osoittamaan tätä vaikutusta: rikollisuus ja väkivalta lisääntyy edelleen.
Entä Singaporessa. Huumeet on kielletty, 15 gramman heroiininannoksen hallussapito johtaa kuolemanrangaistukseen. Kaduilla on turvallista - todella erilaista kuin Amsterdamissa.
Salliva politiikka on periaatteessa ihanteellinen asia, mutta käytännössä se ei välttämättä toimi.
"Tarkoitan tässä nyt sen laatuista suvaitsevaisuutta, joka hyväksyy lähes kaikki elämän ilmiöt."
Tunnut käsittäneen suvaisevuuden väärin. Suvaitseva ei hyväksy kaikkea vaan ymmärtää, joka on täysin eri asia kuin hyväksyminen. Ymmärtämisestä seuraa monen asian sietäminen.
"Kysymys 1. Ihmiset, jotka kannattavat suvaitsevaisuutta, ovat yleensä kärkkäitä tuomitsemaan ne, jotka ovat heidän mielestään ahdasmielisiä."
Mielestäni ahdasmieliseksi tuomitsijat eivät ole suvaitsevia.
"Kysymys 2. Mihin oikeastaan perustuu kaiken suvaitsemisen ideologia? Mikä on se yleispätevä periaate, josta suvaitsevaisuusaate ammentaa voimansa?"
Puhumasi "suvaitsevuuden" osalta en osaa vastata. Näiden ihmisten "suvaitsevuus" perustuu kaiketi jonkinlaiseen asian väärinymmärtämiseen. Suvaitseva ei hyväksy läheskään kaikkea. Liekö kyse jostakin ääri-individualismin muodosta: "hällä väliä, mitä kukakin tekee - minä pidän huolta omista asioistani."
"Kysymys 3. Onko suvaitsevaisuuden vastakohta aina ja ehdottomasti suvaitsemattomuus?"
On.
"Kysymys 4. Mitkä ovat suvaitsevaisuuden yhteiskunnalliset seuraukset"
"Suvaitsevuuden" seuraukset ovat kielteiset. Vastuuttomuus lisääntyy. Suvaitsevuuden myönteiset.
Olet ymmärtänyt, mikä ero on näillä käsitteillä lainausmerkeissä ja ilman. Olen kirjoittanut siitä, miten jotkut ihmiset käsittävät suvaitsevaisuuden - he ovat sitä sanaa käyttäneet, minä olen lähempänä sitä käsitystä, joka sinullakin on.
Ääri-individualismi on todellakin kuvaava nimitys tälle suhtautumistavalle, jota jotkut kutsuvat suvaitsemiseksi.
Tyylini kirjoittaa saattaa aiheuttaa ärtymystä. Olen kuitenkin viehättynyt erään vanhan kulttuurikansan tavasta käydä debattia. He selventävät asiaansa paradokseilla ja kärjistyksillä. Mielestäni se on hyvä tapa herättää luovia ajatuksia.
Se, mitä eniten peräänkuulutan, on ylisuvaitsevien ihmisten selitys ajattelutavalleen. Mihin se perustuu? Mikä antaa sille auktoriteetin?
Veikkaisin, ettei mikään. Mielestäni kyse on henkilökohtaisesta halusta vaientaa omantunnon ääni silloin, kun se alkaa huomautella asioista. Ihminen kokee syyllisyyden asiana, jota ei haluta kohdata - edes silloin, kun se on oikeutettua - vaan jota halutaan vältellä. Syyllisyyden kohtaaminen on mielestäni terveellistä, se on avain positiiviseen muutokseen. Joka ei halua muutosta, kasvua, herkästi oikeuttaa tekonsa ja asenteensa suvaitsevaisuudella.
"Tyylini kirjoittaa saattaa aiheuttaa ärtymystä. Olen kuitenkin viehättynyt erään vanhan kulttuurikansan tavasta käydä debattia. He selventävät asiaansa paradokseilla ja kärjistyksillä. Mielestäni se on hyvä tapa herättää luovia ajatuksia."
Samoin minusta tuntuu hyvältä välillä kärjistää. Se tuo asian esiin selvästi. Tuo luovuudesta sanomasikin varmaan pitää paikkansa.
Itsekin olen huomannut joidenkin ihmisten vaikeuden kohdata minkäänlaista syyllisyyttä. Johtuisiko siitä, että syyllisyyden aihetta länsimaisella ihmisellä on jo riittämiin, kun seuraa vaikkapa päivän uutisia. Köyhät "kituvat" alikehittyneissä maissa ja me valkoiset katselemme heitä vähän säälinsekaisin tuntein.
Kun vaientaa näistä syistä tulevat syyllisyydentunnot päivittäin, tekee mieli ehkä unohtaa kaikki muukin mahdollinen syyllisyyttä herättävä.
Mutta jos vastausta heiltä odotat kysymyksiisi, saat odotella kauan.
Niinpä. Luulen minäkin, että vastausta saa odottaa. Syyllisyyden tuntemisesta arvelen, ettei se ole vain yhteiskunnan odotuksista tai kotikasvatuksesta nousevaa, vaan että ihmisellä on myötäsyntyinen, intuitiivinen kyky erottaa hyvä ja paha. Tärkeimmät järjestystä yhteiskunnassa ylläpitävät käskyt ja kiellothan ovat ihmiskunnan yhteistä omaisuutta kulttuuritaustasta riippumatta.
Suvaitsevaisuuteen liittyyvät myös aiheina moraali ja moralismi. Niistä kirjoitin aiemmin sivulle Hyvinvointi/ Terveys miettiessäni ihmisten ärsytyskynnyksen laskua. Vilkaise jos kiinnostaa.
Kohtuus kaikessa - myös kohtuudessa.