Ovatko teoriat ihmisen psyyken rakentumisesta perua eurooppalaisen ihmisen maailmankatsomuksen kehittymisestä, jolloin ihmisen psyyken muotoilisi näköhavainto suhteessa aikaan.
Kehityksen neljä jaksoa:
http://personal.inet.fi/tiede/seppo.oikkonen/ajattelu.html
1) primitiivis-maaginen (eli incorporoiva ja pahuutta ulkoistava)
2) antiikin myyttinen (eli platonisille ideoille perustuva ja ei-kausaalisesti "selittävä" maailmanjäsennys)
3) keskiajan käsitekiinteyteen perustuva teokraattinen maailmanjärjestys
4) uuden ajan kartesionismi (eli subjektin eriytymiseen ja havainnon kohteen objektivoimiseen perustava kulttuuri).
Eikö tällöin persoonallisuus tulisi myös ymmärtää jakaa neljään eikä kolmeen kerrokseen, kuten eri persoonallisuusteorioissa yleisesti tehdään?
1) Viettipohja
2) Ego
3) Yliminä
4) ?
Kehityksen neljä jaksoa:
http://personal.inet.fi/tiede/seppo.oikkonen/ajattelu.html
1) primitiivis-maaginen (eli incorporoiva ja pahuutta ulkoistava)
2) antiikin myyttinen (eli platonisille ideoille perustuva ja ei-kausaalisesti "selittävä" maailmanjäsennys)
3) keskiajan käsitekiinteyteen perustuva teokraattinen maailmanjärjestys
4) uuden ajan kartesionismi (eli subjektin eriytymiseen ja havainnon kohteen objektivoimiseen perustava kulttuuri).
Eikö tällöin persoonallisuus tulisi myös ymmärtää jakaa neljään eikä kolmeen kerrokseen, kuten eri persoonallisuusteorioissa yleisesti tehdään?
1) Viettipohja
2) Ego
3) Yliminä
4) ?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Käsittääkseni jokainen ensimmäisen jaottelusi maailmankatsomuksista sisältää oman käsityksensä psyyken luonteesta. En tiedä onko primitiivis-maagiselle maailmankuvalle historiallista perustaa, mutta 2. on Platon, 3. on Tuomas Akvinolainen ja 4. on René.
Lisäksi maailmankatsomukset ovat kehittyneet/muuttuneet jokaisen omaperäisen ajattelijan johdosta. Olisi usean tutkijan mielestä kummallista miksi esimerkiksi Immanuel Kantin kriittinen filosofia on tyysti jätetty huomiotta. Häntä pidetään kuitenkin yhtenä maailman suurimmista filosofeista ja kognitiivisen psykologian pioneerina. Muita mainittavia maailmankuvan uudistajia ovat myös Thales, Ptolemaios, Konfutse, Aristoteles (tietenkin), Galileo, Kopernikus, Newton, Pascal, Spinoza, Leibniz ... Wittgenstein, Einstein, Husserl, Heidegger, Sartre yms. yms. mitä nyt tulee heti mieleen.
Kehityksen neljä tasoa näyttävät olevan äärimmäisen yksinkertaistettuja ja kategorisesti puutteellisiakin, jotta ne kuvaisivat maailmankuvien muutoksia ja syntymiä niin kuin todellisuudessa on tapahtunut. Miksi moderneja maailmankuvia ei ole mainittu, vaan kehitys pysähtyy lähes 400 vuoden takaiseen ajattelijaan (jonka ontologinen dualismi on monessa yhteydessä vakuuttavasti kyseenalaistettu)?
Persoonallisuusteoriat eivät perustu maailmankuviin suoraan, eikä varsinkaan maailmankuvien lukumäärään. Ja outoa on myös perustaa persoonan luokat maailmanhistoriallisen kehityksen mukaan, eikä vaikkapa sen mukaan millaisista maailmankuvista ihminen on kuullut elämänsä aikana. Ajatellaanpa vaikka, että henkilö A ei ole ymmärtänyt kuin yhden maailmankuvan, niin mitä syytä on olettaa, että hänellä olisi silti "kaikki" neljä?
Lisäksi miksi persoonallisuusjaottelu tehdään tässä freudilaisen viitekehyksen mukaan, eikä esimerkiksi paljon suuremman hyväksynnän saaneen big-five-teorian mukaan?
Tässä muutama ajatus, jotka tulivat ensimmäisenä mieleeni.
Kysymyshän ei lainkaan ole kuulemisesta vaan elämisestä. Mehän olemme eläneet nuo aikakaudet edellisissä sukupolvissamme, joten ne ovat osa meitä.
Ajattelin aivojen evoluutiohistoriallisia kerrostumia. Eikö persoonallisuusjaottelun voisi olettaa jakautuvan näiden neljän kehityksellisen jakson mukaan, kun niiden jaottelu noin selvästi on havaittavissa?
Tietyn aikakauden muuttuminen toiseksi muuttaa aivojen toimintaa ja muokkaa niitä myös rakenteellisesti.
Tyypillisesti eri persoonallisuusteoriat jakavat persoonallisuuden dynamiikan kolmeen osaan, joten siitä viitehehys.
Oma teoriani on, että ihmisen psyyken muotoilee näköhavainto suhteessa aikaan, sillä näköaistin dominanssi on valtaväestön keskuudessa yleisintä.
Tuossa, kun kritisoit kehityksen pysähtymistä 400 vuoden takaiseen aikaan, niin se ei ole aivojen rakenteellisen kehityksen kannalta aika eikä mikään ja aivojen muokkaantumisestahan tässä nyt oli kysymys.
Lisäksi itse näkisin aikaperustaisen, freudilaisen persoonallisuusjaottelun olevan oikeampi kuvaamaan ihmisen psyykeä, kun taas piirreteoria pelkästään hajottaa ihmisen kehityksellistä kuvaa.
Kyllä ajan vaikutus ihmisen persoonallisuuden kehitykseen on otettava huomioon monikerroksellisesti.
Jos 400 vuotta ei ole aivojen rakenteellisen kehityksen kannalta aika eikä mikään, niin onko sitten 1000 vuotta? Jaottelussasihan antiikin ja uuden ajan välissä on vain yksi välietappi. Täten, jos antiikin ajatellaan alkavan 400 eaa. ja uuden ajan 1600 jaa., niin riippuen keskiajan paikasta näiden välillä, ajanjaksojen pituus on 2000-0 vuotta. Keskiarvo tästä on tuhat. Tarkemmin keskiaikainen maailmankuva täydellistyi 1200-luvulla, joten uuden ajan ja keskiajan väliin jää siis 400 vuotta.
Herää siis kysymys, että miksi nykyaika ei näy teoriassasi, vaikka aikaa on kulunut saman verran kuin 3. ja 4. ajanjakson välillä? Lisäksi: Jos 400 vuotta ei ole merkittävä aika aivojen rakenteellisessa kehityksessä, niin miksi teoriassasi se on riittävä aika 3. ja 4. ajanjakson välillä?
Vaikka olisikin niin, että ympäristön muuttuminen muuttaa aivojen rakennetta (edes pintapuolisesti), niin onko mitään syytä olettaa, että aikaisemmat rakenteet säilyvät? Eivätkö aikaisemmat rakenteet ole juuri niitä jotka muuttuvat, jos muutosta tapahtuu? Jos aikaisemmat rakenteet eivät ole niitä, jotka muuttuvat muutoksessa, niin mikä oikein sitten muuttuu? Vai tuleeko aivoihin jotain lisää aikakausien vaihdoksissa?
Puhutaanko täällä psyykestä vai persoonallisuudesta?
Aivojen fysiologian merkittävää evoluutiota ei tapahdu alle 50 000 vuodessa. Lisäksi maailmankatsomukselliset ajatusrakenteet ja aivojen fysiologia eivät ole keskenään yhteismitallisia. Kehittyneiden aivojen (nisäkkäät..) yleispiirre on yleispätevyys, joustavuus, ei erikoistuneet rakenteet. Kannattaa tutustua HTM-teoriaan, jossa mallinnetaan aivukuoren toiminnallisuutta.
http://en.wikipedia.org/wiki/Hierarchical_temporal_memory
Voiko semanttinen muisti mitenkään olla ylisukupolvinen?