gallup: yhteiskuntajärjestelmä

Diktatuurissa on ainakin se huono puoli, että
diktaattoria ei yleensä valita, joten sattuma
sanelisi ehdot. Todennäköisyys sille, että
valtaan nousisi joku älykäs, mutta muuten
kieroutunut henkilö, on aivan liian suuri. Eikös
sellaista ole nähty jo aivan tarpeeksi tällä
vuosisadalla? Hulluko olet? Vai onko susta vaan
mukava briljeerata valtio-opin tietämykselläsi ja
siitä johdetuilla mielipiteillä? Kuka se nyt
sanoikaan jotenkin näin joskus kauan aikaa
sitten: "..poikaseni, et tiedä kuinka vähällä
järjellä tätä maailmaa hallitaan.."? Ehkä
kuitenkin siis on parempi, ettei miljoonien
ihmisten kohtaloista päätä vain yksi ja sama
henkilö..

... tämähän on tiedetty jo ainakin tuhansia
vuosia! Hyvä diktaattori on paras hallitsija!
Nykyään vain käsiteltäviä asioita on niin paljon,
että tarvitaan suuri esikunta niitä työstämään.
Silloin demokratia ainakin jossain määrin estää
ylilyönnit ja vilpin. Demokratiasta voidaan
kuitenkin aina täydellä syyllä irvailla
tyyliin: "Tuhat kärpästä ei voi olla väärässä:
Paska on hyvää!".

Ihan hyvä kysymys. Minun esitykseni mukaisessa
järjestelmässä kokopäiväjuoppojen, huumehörhöjen
tai vastaavien persoonallisuuksiin liitetyt
yhteiskunnallis-poliittiset pelot ovat
huomattavasti pienempiä, sillä äänestys-
/päätösvaltaisuus ei olisi sidottu suoraan ikään.

***

>Vastasyntyneisiin tulee soveltaa
>samoja kriteerejä kuin sikiöihin.
>Erona on kuitenkin se, että sikiö
>on äidin kohdussa, josta äidillä
>on oikeus karkottaa.
>

Ei todellakaan ole! Raskauden alkuunsaattaminen
on verrannollinen mihin tahansa tilanteeseen,
jossa saatat ihmisen tilaan, jossa hän ei itse
kykene vastaamaan itsestäsi. Äidillä on siis
velvollisuus pitää huolta lapsestaan, kunnes tämä
velvollisuus häneltä poistuu. Joko niin, että
lapsen katsotaan kykenevän itsenäiseen elämään
tai lapsi saa osittaisen päätösvaltaisuuden,
jolloin hän voi katkaista ko. sopimussuhteen tai
sitten oikeuden päätöksellä, mikäli katsotaan,
että lapsen vanhemmat eivät kykene suoriutumaan
velvollisuuksistaan. Vanhempien velvollisuudet
lasta kohtaan astuvat täysimääräisenä voimaan
sikiön hermoston kehityttyä tajunnan asteelle.

>Se, että suurin osa sikiöistä
>selviää kohdusta elävinä, ei anna
>niille syntyneen oikeuksia.
>Selviämistodennäköisyydellä ei
>ole merkitystä oikeuksien
>kannalta. Utilitarismissa
>tulevaisuudessa syntyvän
>hyvinvoinnilla on tosin merkitys,
>mutta se ei oikeuta yleistä
>abortin kieltoa.
>

Abortti voidaankin kieltää ainoastaan
viittaamalla epämääräiseen sieluun, joka asettuu
sikiöön esim. jo hedelmöittymisessä.
Tieteelliseltä kannalta on täysin eettistä
suorittaa abortti ennen kuin sikiö voidaan katsoa
yksilöksi.

Lievennetyssä muodossa nämä oikeudet ja
velvollisuudet koskevat myös alempia
elämänmuotoja. Siten, että ihmisellä on oikeus
tehdä näiden, kuten päätösvaltaa vailla olevien
lapsienkin puolesta päätöksiä. Toisin sanoen,
voit omistaa yhteiskunnan luvalla lapsesi tai
eläimiä ja yhteiskunta voi tämän luvan myös
sinulta riistää, jos et se katsoo, ettet kykene
toimimaan sitä vastaavasti. Ihmisten ympäristöön
kuuluva eliökunta, joka ei ole yhteiskunnan
hyväksymällä tavalla kenenkään omistuksessa, on
ikäänkuin yhteisomistusta. Tämä merkitsee sitä,
että kuka tahansa voi eliökunnan omistajana tehdä
mitä tahansa, ellei yhteisö, jonka jäsenenä
henkilö on, katso että tämä tämä oikeus ei
henkilölle kuulu. Tämä merkitsee myös sitä, että
eliökunta omistaa itse itsensä ja sen jäsenet
saavat tehdä toisilleen mitä lystäävät, elleivät
päätösvaltaiset yhteiskunnan jäsenet jälleen
katso, että tämä oikeus voidaan joltakin
eliökunnan jäseneltä poistaa. Esimerkkinä lähinnä
yhteiskuntaa välittömästi tai välillisesti
vahingoittavat tekijät, kuten vaikkapa klassisena
esimerkkinä virukset. Poikkeustapauksena tietysti
mahdolliset huippuälykkäät ulkoavaruuden olennot.
Jos olemme heidän kriteeriensä mukaan ei-
päätösvaltaisia ja demokraattisessa
interplanetaarisessa äänestyksessä, johon
ihmiskunta saa poikkeustapauksessa valittavana
osapuolena ottaa osaa, ja häviämme, olemme siinä
tapauksessa yksiselitteisesti näiden päätösvallan
piirissä. -) Näin ollen myös alemmilla eläimillä
on valitusoikeus tilaansa, mutta vain siinä
tapauksessa, että ne ovat kykeneviä järkevään
kommunikointiin. Tähän eivät nähdäkseni
toistaiseksi pysty edes ihmisapinat tai delfiinit.
Mielestäni päätösvaltaisuuden kriteerit tulisi
määritellä puolueettoman tasokkuustestin avulla,
eikä niinkään kiinnittämällä tämä ikään.
Osittainen päätösvaltaisuus liittyisi alempaan
ymmärrykseen, joka olisi tällä hetkellä noin 12
vuotiaiden saavutettavissa. Täysi
päätösvaltaisuus liittyisi keskimäärin 18-
vuotiaille saavutettavissa olevaan tasoon. On
toki ymmärrettävää, että tämä taso vaihtelee,
jopa niinkin, että esimerkiksi monet vakavasti
hermostollisesti sairaat tai vammaiset eivät
saavuta koskaan välttämättä edes osittaista
päätösvaltaisuutta.
Yleisesti voidaan lisäksi katsoa, että
vanhemmilla luonnollisestikaan ei ole oikeutta
lapsen elämän yli, koska nimenomaan he ovat
saattaneet sen alkuun ja antaneet oikeutuksen
tälle elämälle. Sama koskee yhteiskunnan jäseniä,
koska he ovat saaneet erikoisoikeutensa vain
sillä, että ovat antaneet vastaavan oikeutuden
myös muille yhteiskunnan jäsenille, toisin
sanoen, lapsi on syntyessään yhteiskunnan jäsen
ja päätösvaltaisena hän voi siitä vasta erota.
Yhteiskunnan jäsenyydestä voi siis erota, mutta
se merkitsee kaikkien oikeuksien menettämistä.
Yleisesti kuitenkin yhteiskunta voinee pitää
paheksuttavana ei-yhteiskunnan jäsenten
vahingoittamista, ellei tämä ole antanut siihen
hyväksyttävää aihetta. Yleisesti yhteiskunnan
jäsenyyden ulkopuolella olevilla on vastaavan
tyyppiset rakasta tai taistele -oikeudet kuin
eläimillä.
Yhteiskunnan jäsenyydestä voidaan myös irtisanoa,
mikäli katsotaan tarpeelliseksi. Irtisanotut
yksilöt, esimerkiksi pedofiilit tai
huumekauppiaat, voidaan antaa yksityisomistukseen
vaikkapa työleirille tai sulkea vain
yhteiskunnasta ihmisten armeliaisuuden varaan.

Tästä tekstistä käyneekin ilmi, että kannatan
modernia libertarismia. Eli periaatteena on, että
jokaisella eliöllä on oikeus taistella oman
elämänsä puolesta, jokaisella on vapaus tehdä
yhteistyötä tai taistella toisia eliöitä vastaan
kenenkään siihen puuttumatta. Näillä on
periaatteellinen päätösvaltaisuus toistensa yli.

Yhteiskuntaan kuuluva ihminen on tietysti tässä
loisteliaassa rakasta tai taistele -
järjestelmässä poikkeus. Ihminen voi omalla
järjellisyydellään ja etiikantajullaan muodostaa
yhteisöjä ja siihen mielivaltaisiakin sääntöjä.
Modernin libertarismin periaate kuitenkin on,
että yhteisöt, jotka rikkovat modernin
libertarismin perustavia sääntöjä, on oikeus
sulkea yhteiskunnan ulkopuolelle.
Perustavat säännöt ovat, että yhteiskuntaan
kuuluva yksilö on vapaa toimimaan yhteiskunnan
säätelemissä rajoissa. Näihin rajoihin kuuluu
tietty utiliteetti, eli yhteinen hyvä, sekä
toisten yksilöiden vapaus.
Utiliteettipykälä koskee sellaisia tekijöitä,
jotka koskevat koko yhteiskuntaa. Esimerkiksi
huumeet ovat tervettä yhteiskuntaa rappeuttava
tekijä, eräänlainen epidemia, johon liittyvistä
asioista voidaan päättää yhteisesti sovituin
toimenpitein. Vastaavia ilmiöitä ovat myös
saasteet tai kapitalistinen täydellinen pääoman
vapaus sekä yhteiskuntaan kuuluvan väestön
liikakasvu.
Tätä utiliteettipykälää vastoin toimivia voidaan
rangaista kunkin yhteisön yksityiskohtaisempien
lakien mukaisesti. Sama koskee
yksilönvapauspykälää rikkovia, mutta sillä
poikkeuksella, että yksilö on oikeutettu anomaan
yhteisön päätäntävaltaiselta oikeudelta omaa
vapauttaan rikkovia laittomia toimenpiteitä
koskevia rangaistuksia yhteisön lakien sallimissa
rajoissa. Yhteisöstä on myös oikeus erota, mutta
on velvollisuus liittyä johonkin toiseen
lailliseen yhteiskuntajärjestykseen kuuluvaan
yhteisöön eli valtioon. Toinen mahdollisuus on
hankkia maaomaisuutta ja perustaa oma yhteisö
(muussa tapauksessa tulkitaan eronneeksi modernin
libertarismin yhteiskunnasta). Tämä ei tietenkään
ole joka olosuhteissa suositeltavaa, koska maa-
alueen ulkopuolella sijaitsevat yhteisöt voivat
täysin oikeutetusti irtisanoa läpikulkulupasi,
toisin kuin jos kuulut yhteisöön. Yhteisön
jäsenillä on toki oikeus päättää omaisuudensa
käytöstä, ellei yhteisön kesken ole muuta
sovittu. Omistettaessa mahdollisesti maa-alueita,
voidaan niidenkin läpikulkuoikeuksia rajoittaa,
kuitenkin siten, että maa-alueen sisällä
sijaitsevat toisen osapuolen omistuksessa olevat
maa-alueisiin liittyy läpikulkuoikeus, jonka
muodosta päättää tarkemmin yhteisö.
Yksilöä koskevat oikeudet koskevat samoin myös
ryhmiä tai yhteisöjä. Vaikkapa yhteisön
hyökkääminen toista yhteisöä vastaan on
tuomittavaa, mutta tämän tason asiat voidaan
anomuksesta siirtää ylikansallisen
maailmanpoliisin hoidettavaksi. Tätä
maailmanpoliisia hallitseva elin toimeenpanee
utiliteettipykälään liittyvät säädökset ja valvoo
yleistä yhteiskuntaan kuuluvien yhteisöjen
välistä rauhaa ja päättää yhteisesti
yhteiskuntien jäsenyydestä tai niiden
irtisanomisista. Tätä rauhaa rikkovat yhteisöt
voidaan siis sulkea yhteisönä
yhteiskuntajärjestyksen ulkopuolelle, jolloin
kaikki ko. yhteisön jäsenet menettävät
yhteiskunnan jäsenyytensä määräajaksi. Tämä
määräaika umpeutuu yhteisön antautumisen myötä.
Yhteisössä toista mieltä olevilla on oikeus
kapinoida järjestelmäänsä vastaan ja voiton
mahdollisesti aikaansaatuaan toimeenpanna
antautuminen. Yhteisön toiminnasta vastaavat
voidaan irtisanoa yhteiskunnasta ja rangaista
kyseeseentulevan yhteisön päätösvaltaisen
oikeuselimen toimesta.

Ymmärrän varsin hyvin, että näitä tiukkoja
periaatteita eivät läpäise kaikki nykyiset
valtiot. Niiden jäsenillä on kuitenkin täysin
oikeus kapinoida ja toimeenpanna modernin
libertarismin mielessä yhteiskunnallisesti
hyväksyttävä valtiojärjestys. Nykyisistä
valtioista eivät perustuslaillisesti (esim.
yhteiskunnasta eroaminen ei ole mahdollista, vain
yhteisöstä ts. valtiosta toiseen siirtyminen)
pitkään ole luonnollisestikaan päteviä modernin
libertarismin hengessä. Sotatilan sattuessa on
mahdollista armeliaisuuden merkeissä lähestyä
yhteiskuntaan kuuluvia yhteisöjä ja anoa niiden
jäsenyyttä. On myös mahdollista siirtyä
mahdollisiin yhteiskuntajärjestykseen
kuulumattomiin maihin, joissa ei ole sotatilaa.
Tämä saattaa tietysti merkitä läpikulkulupien
anomista laillisilta yhteisöiltä.
Yhteiskunnan ulkopuolelta, modernin libertarismin
henkeä vastaan toimivista maista on mahdollisuus
siirtyä laillisen yhteisön jäseneksi tätä
erikseen anomalla. Periaatteessa nämä maat ovat
kuitenkin modernin libertarismin henkeä
kunnioittavien maiden eli laillistettujen
yhteiskuntien armeliaisuuden varassa.
Periaatteena on kuitenkin, että myös modernin
libertarismin yhteiskuntajärjestyksen
ulkopuolisia yhteisöjä kunnioitetaan, eikä niiden
maa-alueita oteta haltuun sopimatta asiasta ko.
yhteisön kanssa.

Tämä kirjoitus ei ole tarkoitettu vitsiksi. Tämä
on pyrkimys hahmottelemaan niinsanotun
maailmankapitalismin romahduksen jälkeistä
maailmaa, jossa hallitsevat lähinnä pienet pienet
ja keskisuuret valtiot ja ylikansallisia etuja
valvova elin. Tämä merkitsee valtioiden
perustuslakien uusimista
yhteisösopimusmuotoiseksi. Toisin sanoen,
yhteisön osa on oikeutettu halutessaan
perustamaan omistamallaan maa-alueella uuden
yhteisön niin halutessaan. Tämän yhteisön lait
voidaan määrätä minkälaisiksi hyvänsä, kunhan ne
eivät riko kenenkään hyväksytyn yhteisön jäsenen
vapautta tai ylikansallisia utiliteettipykäliä.
Olen myös tietoinen, että joidenkin kehitysmaiden
liittyminen yhteiskuntajärjestykseen merkitsee
utiliteettilakien tiukentamista
väestönlisääntymisen kohdalla. Käytäntö siis
johtaa siihen, että kehittymättömimmät maat
joutuisivat siis pitkälle ponnistelemaan
itsenäisesti laillisen valtiojärjestyksen
aikaansaamiseksi. Käytännössä kuitenkin
yhteisöillä on lupa puuttua halutessaan näiden
maiden tilanteeseen, esimerkiksi avustuksilla
tiettyä ko. valtion päätöselimen paikkoja
vastaan. Myös sotilaallinen apu järjestyksen
aikaansaattamiseksi voi tulla kyseeseen.

En usko maailmankapitalismilla olevan kovinkaan
paljon elinaikaa. Uskon
järjestelmän "näkymättömän käden" ohjaavan
itsensä romahdukseen parissa vuosikymmenessä
yksinkertaisesti siksi, että usko näkymättömän
käden voimaan on virheellinen. Kuten selvää,
vielä virheellisempää on se, että
maailmankapitalismi roikkuu lähinnä
hyvinvointivaltioiden raunioilla. Tämä saattaa
johtaa jyrkkään elintasokriisiin kansakuntien
välillä ja laajaan liikehdintään, kansakuntien
sisällä ja kehitysmaista poissuuntautuvaan
hallitsemattomaan pakolaisvirtaan. On siis
selvää, ettei näitä ongelmia voida pitää ainakaan
ulkona yleisestä yhteiskunnallis-taloudellisesta
keskustelusta, varsinkin kun on mahdollista, että
ne johtavat näkyvillä olevien ongelmien
samanaikaiseen kärjistymiseen ja globaaliin
kriisiin.

Käytännössä maailman ongelmien tuntuva kasvu on
ollut selvästi näkyvillä vasta hieman toista
kymmentä vuotta, mutta alamäki on ollut paikoin
jo huomattavan jyrkkää.

Tämä hahmotelma toimii globaalilla tasolla
ainoastaan siinä tapauksessa, että yhä useammat
kansalaiset heräävät yhteiskunnan ongelmiin ja
lähtevät mukaan modernin libertarismin
perusajatusten ja edelleen kehitettyjä ajatuksia
noudattavan maailmanjärjestyksen kehittämistyöhön
sekä valtionjärjestysten suunnitelmalliseen
uusimiseen tähtäävään prosessiin. Joidenkin
valtioiden osalta tämä saattaa edellyttää
jyrkkiäkin protestitoimenpiteitä hallinnon
muuttamiseksi, esimerkiksi valtioista eroamalla
tai järjestelmällisellä uudenmuotoisten
yhteisöjen perustamisilla riittävän laajojen
massojen toimesta. Valtioista järjestelmällinen
eroaminen tosin tarkoittaisi sitä, että asian
takana jo olisi jokin riittävän suuri valtio ko.
massojen väliaikaiselle asuttamiselle.

Pahoittelen mahdollisia tekstiin jääneitä
virheitä ja vajavaisuuksia, en ole virkeimmilläni
tähän aikaan illasta, ja asioiden esittäminen
saattaa olla turhankin tiivistettyä. Toivon,
etteivät lukijat ottaisi tätä kommenttia
kuitenkaan liian vakavasti, vaan maltillisesti
pohdiskellen.

Kiittäen mahdollisista kommenteista moderniin
libertarismiin,

Jani Lassila
yhteiskuntakriitikko ja eksistentiaalilogi
[email protected]



Näkemyksiäni mm. eugeniikkaan:
http://keskustelu.skepsis.fi/html/KeskusteluViesti
.asp?ViestiID=46298&AiheID=7
Perinteisen libertarismin ongelmista:
http://www.internetix.fi/wb/keskustelut/filosofia/
messages/5228.html