Ison firman toimitusjohtaja Matti Ahde

Mutta siinähän ei tässä yhteiskuntamoraalissa
olekaan mitään pahaa, vai? Ja huorathan eivät
kantele, vaikka hiplaisi muutakin kuin olkapäätä
paidan läpi.

Saattaa sillä isollakin dirikalla joskus nousta
asema hattuun.

Viestisi on lähetetty eteenpäin. Muista katsoa
Huomenta Suomi tiistaina 24.4.2001 klo 7.40
jälkeen MTV3-kanavalta.

Oy Veikkaus Ab:n hallitus on irtisanonut
toimitusjohtaja Matti Ahteen tehtävistään
tiistaina 17.4.2001. Hallitus teki päätöksensä
sen jälkeen, kun se oli saanut yhtiön kutsuman
selvityshenkilön, oikeustieteen tohtori Pirkko K.
Koskisen selvityksen väitetyistä sukupuolisista
häirintätapauksista. Koskinen totesi
selvityksessään, että oli olemassa riittävää
näyttöä siitä, että Ahde oli syyllistynyt
häirintään.


Matti Ahde itse kiisti syyllistyneensä
minkäänlaiseen seksuaaliseen häirintään. Lisäksi
hän katsoi median syyttäneen ja tuominneen hänet.


Alla Pirkko K. Koskisen laatima selvitys
kokonaisuudessaan:


Oy Veikkaus Ab:n hallitukselle


Minua on pyydetty selvittämään, onko
toimitusjohtaja Matti Ahde syyllistynyt
sukupuoliseen häirintään, ja myönteisessä
tapauksessa tekemään ehdotukseni tarvittaviksi
toimenpiteiksi. Selvityksen tuloksena esitän
seuraavaa:


1. Säännökset


Suomen lainsäädännössä vain yksi sukupuolista
häirintää nimenomaan koskeva säännös, tasa-
arvolakiin v. 1995 otettu 6 §:n 2. mom. 4. kohta.
Sen mukaan työnantajan on huolehdittava siitä,
ettei työntekijä joudu sukupuolisen häirinnän
kohteeksi. Sitä täydentää saman lain 8 §:n 2 mom.
4., jossa tämän velvollisuuden laiminlyönti
rinnastetaan syrjintään. Lainvalmistelutöissä
sukupuolista häirintää käsiteltiin varsin
perusteellisesti, oikeuskirjallisuudessa sen
sijaan vain vähän. Oikeuskäytäntöäkin on. Kanteet
eivät tosin ole uhrien nostamia, vaan kantajana
on säännönmukaisesti ollut henkilö, jonka työ-
tai muu palvelussuhde on päätetty sen vuoksi,
että hänen on todettu syyllistyneen sukupuoliseen
häirintään työpaikalla. On syytä huomata, että
tuomioistuimet hyväksyivät sukupuolisen häirinnän
työsuhteen päättämisperusteeksi jo ennen tasa-
arvolain muutostakin.


Sukupuoliseen häirintään saattaisi soveltua myös
RL 47 luvun 3 §, jossa kriminalisoidaan
työsyrjintä eri perusteilla. Syrjinnällä
tarkoitetaan siinä sitä, että työnhakija tai -
tekijä on kielletyillä perusteilla asetettu
toisiin työntekijöihin nähden epädullisempaan
asemaan. Rikos on virallisen syytteen alainen ja
enimmäisrangaistus on kuusi kuukautta vankeutta.
Säännöksessä enempää kuin sen
valmistelutöissäkään ei mainita sukupuolista
häirintää. Ottaen huomioon, että rikoslakia ei
saa tulkita laajentavasti, suhtaudun varauksin
siihen, että RL 47: 3 §:ää sovellettaisiin
tällaiseen tekoon.


Vakavimmillaan sukupuolinen häirintä täyttää
väkisinmakaamisen tai vapautta loukkaavan
haureuden tunnusmerkistön (RL 20 luvun 1 ja 2 §.
Yrityskin on rangaistava. Rikokset ovat
lähtökohtaisesti asianomistajarikoksia ja
enimmäisrangaistukset ovat kymmenen tai neljä
vuotta vankeutta. Selvitettävänäni olevassa
asiassa ei ole tullut esiin mitään näihin
rikoksiin viittaavaa.


Totean vielä, että sekä Kansainvälinen
työjärjestö (ILO) että EU ovat ottaneet useita
kertoja kantaa sukupuoliseen häirintään
työpaikalla. Se on katsottu rikkomukseksi, josta
voi seurata sanktioita, ja on edellytetty sekä
hallitusten että työnantaja- ja
työntekijäjärjestöjen ryhtyvän toimenpiteisiin
sen estämiseksi. Tasa-arvolakia muutettiin v.
1995 osaksi juuri kansainvälisten kannanottojen
vuoksi.


2. Sukupuoliselle häirinnälle on tunnusomaista,
että se on paitsi seksuaalisluonteista tai muuten
sukupuoleen perustuvaa, myös yksipuolista ja ei-
toivottua käyttäytymistä, joka kiellosta
huolimatta jatkuu tai toistuu. Alunperin ehkä
hyväksyttävä huomio muuttuu häirinnäksi, jos sitä
jatketaan, vaikka kohde kieltää sen tai muuten
osoittaa pitävänsä sitä vastenmielisenä. Jokainen
määrittelee itse sen, miten hän sallii kenenkin
kohtelevan itseään.


Sukupuolinen häirintä voi olla fyysistä tai
sanallista, vihjauksia, pornokuvien esittämistä,
ns. härskejä puheita, taputtelua, halauksia tai
muuta koskettelua, puheluita, kirjeitä,
sukupuolista kanssakäymistä koskevia ehdotuksia,
vaatimuksia tms. aina väkivaltaiseen
käyttäytymisen saakka. Mikään luettelo ei ole
tyhjentävä. Sinänsä vähäinenkin teko voi olla
sukupuolista häirintää, jos se on
seksuaalisluonteista tai muuten sukupuoleen
perustuvaa ja kohde osoittaa pitävänsä sitä
vastenmielisenä.


Yhdysvaltalaisessa oikeuskäytännössä ja -
kirjallisuudessa on tehty ero törkeän ja vähemmän
törkeän työpaikalla tapahtuvan häirinnän välillä.
Törkeäksi teoksi katsotaan sukupuolisten
palvelujen vaatiminen vastapalveluksena
työsuhteen syntymiselle, palkankorotukselle tms.
etujen saamiselle tai työsuhteen jatkumiselle.
Jos häirintää on, mutta siihen ei kytkeydy
tällaisia vaatimuksia, puhutaan vihamielisestä
työympäristöstä (hostile or offensive work
environment). Kummassakin tapauksessa työnantaja
voi joutua maksamaan vahingonkorvausta;
edellytykset vastuun syntymiselle ovat kuitenkin
erilaiset.


Suomen lainsäädännöstä ei jaottelulle saada
tukea. Teon törkeydellä on kuitenkin merkitystä
seuraamuksia harkittaessa.


3. Työnantajan velvoitteista säädetään tasa-
arvolain 6 §:n 2. momentin 4. kohdassa. Sen
mukaan


"Tasa-arvon edistämiseksi työelämässä työnantajan
tulee, ottaen huomioon käytettävissä olevat
voimavarat ja muut asiaan vaikuttavat seikat: - -
- 4) huolehtia mahdollisuuksien mukaan siitä,
ettei työntekijä joudu sukupuolisen häirinnän
kohteeksi".


Säännös kuuluu tasa-arvolain ns. tavoitteellisiin
säännöksiin, joiden rikkomisesta ei yleensä ole
seuraamuksia. Sukupuolinen häirintä on kuitenkin
poikkeus. Lain 8 §:n 2. mom. 4. kohdassa
nimittäin todetaan, että tämän velvollisuutensa
laiminlyövä työnantaja syyllistyy syrjintään.
Vaikka päävastuun häirinnästä kantaakin
häiritsijä, on siis työnantajankin toimittava,
jotta työpaikalla ei esiintyisi sukupuolista
häirintää.


Nykyisessä muodossaan säännös koskee vain
työntekijöiden suojaamista sukupuoliselta
häirinnältä. Työnantajalla ei sen mukaan ole
velvollisuutta huolehtia siitä, ettei muita kuin
kuin työsuhteessa olevia, esim. asiakkaita tai
ulkopuolisia työntekijöitä häirittäisi.
Häiritsijä voi puolestaan olla esimies, työtoveri
tai asiakas. Vaaditut toimenpiteet voivat olla
sekä ennaltaehkäiseviä että tiettyyn tapaukseen
liittyviä. Täyttä suojaa ei vaadita: työnantajan
on vain mahdollisuuksiensa mukaan huolehdittava
siitä, ettei työntekijä joudu häirinnän kohteeksi
(ks. myös 6.2 § 4. kohta). Ennaltaehkäisevien
toimien laatu ja intensiivisyys riippuvat esim.
yrityksen koosta, toimialasta, töiden
järjestelyistä jne. Tasa-arvovaltuutettu totesi
jo ennen lain muutosta v. 1995, että ns. topless-
tarjoilijat voivat joutua työssään alttiiksi
sukupuoliselle häirinnälle ja että työnantaja
syyllistyy syrjintään salliessaan työntekijöihin
kohdistuvan sukupuolisen häirinnän. Tämä on
tietysti ääriesimerkki; "normaalilla" työpaikalla
voi riittää, että työnantaja tekee omasta
puolestaan selväksi, ettei sukupuolista häirintää
hyväksytä, ja nimeää jonkun henkilön,
luottamusmiehen, työsuojeluvaltuutetun tms.,
jonka puoleen työntekijä voi tarvittaessa
luottamuksella kääntyä ja joka vie asiaa
eteenpäin. Ennaltaehkäiseviä toimia voidaan
sisällyttää myös tasa-arvo- tai muuhun
henkilöstöä koskevaan suunnitelmaan, joka
työnantajan on lain mukaan joka tapauksessa
laadittava.


Selvä toimintavelvollisuus syntyy silloin, jos
työnantaja saa tiedon tai on muuten syytä
epäillä, että työpaikalla on sukupuolista
häirintää. Väite häirinnästä on otettava
vakavasti, tapahtumat on selvitettävä ja
ryhdyttävä sen jälkeen asianmukaisiin
toimenpiteisiin. Niistä ks. kohta 4.


Velvollisuutensa laiminlyönyt työnantaja voi
joutua maksamaan loukatulle työntekijälle tasa-
arvolain 11 §:ssä tarkoitettua hyvitystä.
Hyvityksen maksaminen ei riipu siitä, onko teosta
tai laiminlyönnistä aiheutunut vahinkoa. Myös
vahingonkorvaus on periaatteessa mahdollinen,
mutta se edellyttää, että vahinkoa aiheuttanut
teko tai laiminlyönti on tahallinen tai
tuottamuksellinen, ja loukattu osoittaa siitä
aiheutuneen sellaista vahinkoa, joka on jollakin
tavalla rahassa arvioitavissa.


Hyvityksen maksamiselle ei nähdäkseni ole
perustetta silloin, jos työnantaja on
laiminlyönyt vain ennaltaehkäisevät toimet.
Sitähän maksetaan vain loukatulle osapuolelle
eikä sellaista ole, ellei jotakuta työntekijää
ole todella häiritty tai ahdisteltu. Työntekijän
on puolestaan tehtävä ilmoitus siitä, että häntä
on häiritty tai häirinnästä täytyy muuten olla
sellaista tietoa, että työnantajan olisi tullut
ryhtyä sen johdosta toimenpiteisiin. Hyvitystä
voidaan joutua maksamaan, ellei konkreettista
asiaa ole ryhdytty selvittämään eikä häiritsijään
ole kohdistettu mitään toimenpiteitä.
Ennaltaehkäisevien toimien laiminlyönti voi
vaikuttaa korottavasti hyvityksen määrään.


Loukatun on itse vaadittava hyvitystä nostamalla
alioikeudessa kanne työnantajaa vastaan (tasa-
arvolain 12 §). Se on nostettava vuoden kuluessa
tapahtumasta. Myös vahingonkorvausta on
vaadittava kanteella, mutta aikaa sen
nostamiselle on kymmenen vuotta.


En käsittele tässä loukatun mahdollisuutta vaatia
vahingonkorvausta suoraan häiritsijältä.


4. Työnantajan toimenpiteet häiritsijää kohtaan


Jos joku työntekijä on syyllistynyt työpaikalla
sukupuoliseen häirintään, työnantajan on
työnjohto- ja valvontavaltansa nojalla ryhdyttävä
häiritsijää vastaan toimenpiteisiin. Niiden laatu
riippuu siitä, miten vakavasta tapauksesta on
kysymys, ja siitäkin, miten työpaikalla on
aikaisemmin suhtauduttu sukupuoliseen häirintään.
Aikaisempi selkeä käytäntö näyttää oikeuttavan
varsin ankarat toimenpiteet.


Kysymykseen tulevat lähinnä kurinpidolliset
keinot, kuten huomautus, kirjallinen tai
suullinen varoitus tai häiritsijän siirtäminen
toisiin tehtäviin. Viime kädessä voidaan työsuhde
jopa irtisanoa tai purkaa. Lievissä tapauksissa,
jos loukattu siihen suostuu, käyvät
vapaamuotoisemmatkin keinot, esim. työnantajan
järjestämä loukatun ja häiritsijän tapaaminen,
jossa asia selvitetään ja häiritsijä pyytää
menettelyään anteeksi.


Työsopimuslaissa on rajoitettu työsopimuksem
irtisanomista ja purkamista. Irtisanomisaikaa
tai -perusteita koskevia säännöksiä on
luonnollisesti noudatettava. Irtisanomiseen
täytyy lain mukaan olla erittäin painava syy;
purkamiseen, joka on rankempi toimenpide ja
päättää työsuhteen heti, vaaditaan tärkeää syytä.


Tuomioistuimet ovat suhtautuneet sukupuoliseen
häirintään varsin tiukasti ja useissa tapauksissa
hyväksyneet sen, että häiritsijän työsuhde on
purettu. Ne ovat kiinnittäneet huomiota mm.
häirinnän jatkumiseen vastustelusta huolimatta,
työpaikalla noudatettuun käytäntöön ja
häiritsijälle aikaisemmin annettuun varoitukseen.
Esim. Turun HO (19.4.1985 1984 S 29 Rau I)
katsoi, etä työnantajalla oli oikeus purkaa
työsuhde, kun työntekijä oli jatkuvasti
ahdistellut naispuolisia työntekijöitä puhumalla
ja koskettelemalla heitä epäsiveellisellä
tavalla. Hänet oli tästä syystä jo aikaisemmin
useita kertoja siirretty toisiin tehtäviin ja
hänelle oli aina ilmoitettu siirron syy. Kun hän
oli vielä pahoinpidellyt erästä työntekijää
työpaikan ulkopuolella, työsuhde oli purettu
naispuolisten työntekijöiden turvallisuuden
varmistamiseksi.


Kouvolan HO (9.10.1981 S 84/320) katsoi, että
työnantajalla oli tärkeä syy työsuhteen
purkamiseen työntekijän naispuolisiin
työntekijöihin kohdistaman kunnianvastaisen
käyttäytymisen johdosta. Liittojen välisessä
neuvottelussakin oli todettu, että purkamiselle
oli edellytykset.


Kouvolan HO (15.2. 1989 S 88/306) hyväksyi
työsuhteen purkamisen myös, kun työntekijä oli
vastustelusta huolimatta useita kertoja
lähennellyt yhtiön erästä naissiivoojaa. Saman
työpaikan toinen työntekijä oli aikaisemmin
saanut samanlaisesta asiasta kirjallisen
varoituksen ja erästä muuta oli huomautettu
suullisesti, kun hän oli käynyt kiinni erääseen
naistyöntekijään. Ilmeisesti huomautusta ja
kirjallista varoitusta oli pidetty riittävänä
merkkinä siitä, ettei yhtiössä hyväksytty
tällaista käyttäytymistä.


Tapaukset ovat siis ajalta ennen tasa-arvolain
muutosta v. 1995. Ei ole syytä otaksua, että
oikeuskäytäntö olisi ainakaan lieventynyt sen
jälkeen, kun sukupuolinen häirintä nimenomaan
kiellettiin laissa. Kouvolan HO ratkaisi tähän
aihepiiriin kuuluvan jutun 18.3.1999 (tuomio 251,
diaarinumero R 98/376), mutta koska siinä
kysymyksessä oli syyte vapautta loukkaavasta
haureudesta, en käsittele sitä tässä, olkoonkin
että rikos tapahtui työpaikalla. Totean vain,
että hovioikeus sovelsi siinä myös tasa-arvolakia
ja RL 47: 3 §:ää. Korkein oikeus ei antanut
muutoksenhakulupaa.


Korkeimman oikeuden ratkaisuja ei tietääkseni
ole.


5. Toimitusjohtajan asema


Toimitusjohtaja on yhtiön toimielin. Hänen ja
yhtiön välinen sopimussuhde ei lähtökohtaisesti
ole työsuhde, vaan erityinen, luottamukseen
perustuva palvelussuhde, jonka nojalla toimitus-
johtajalla on sekä itsenäistä toimivaltaa että
vastaavasti laaja vastuu.


Oikeuskäytännössä (esim. TT 1996-70) on katsottu,
että mitä itsenäisemmässä ja vastuullisemmassa
asemassa henkilö on, sitä ankarammin voi hänen
menettelynsä tulla arvioitavaksi. Kun
toimitusjohtaja on työyhteisön hierarkkisesti
ylin vallankäyttäjä, häneltä voidaan
perustellusti edellyttää myös moitteetonta
käyttäytymistä niin alaisiaan kuin muitakin
työtehtävissään tapaamiaan kohtaan.


Periaatteessa toimitusjohtajaan voitaisiin
kohdistaa kurinpidollisia ja muita toimia
riippumatta niistä rajoituksista, jotka suojaavat
työsuhteessa olevaa. Käytännössä näin tuskin
tapahtuu. Jos hänen toimintansa saatetaan joltain
osin kyseenalaiseksi, tulee pikemminkin
arvioitavaksi se, nauttiiko hän edelleen hänet
nimittäneen toimielimen luottamusta. Jos vastaus
on kielteinen, on hänen ja yhtiön välinen
sopimussuhde katkaistavissa. Luottamus voi
rikkoontua hyvinkin vähäisistä syistä.


6. Tapahtumien kulku


Olen kuullut seuraavia henkilöitä:
- toimitusjohtaja Matti Ahde
- toimitusjohtaja Erkki Alaja
- johtaja Jussi Isotalo
- pääluottamusmies Teija Kallioperä
- fysioterapeutti Anita Korhonen
- copywriter Kaisa Mikkonen
- toimitusjohtaja Risto Nieminen
ja
- Oy Veikkaus Ab:n juristi Carl-Henrik Nyberg.


Lisäksi minuun ovat ottaneet yhteyttä eräät
henkilöt, jotka eivät halua nimeään julkisuuteen.
He ovat kertoneet eräistä yksittäistapauksista.


Korhosen ja Mikkosen mukaan Ahde on eri tavoin,
halaamalla ja muutenkin koskettelemalla, puhein
ja ehdotuksin lähennellyt heitä kumpaakin. Heidän
kertomuksensa ovat varsin yksityiskohtaisia.
Lähentely alkoi vuonna 1998, Korhosen muistaman
mukaan jo aikaisemminkin, ja jatkui vaikka
kumpikin on yrittänyt torjua sitä.


Mikkonen oli Oy Veikkaus Oy:n palveluksessa
useita vuosia, mm. Ahteen alaisessa
tiedotusosastossa ja viimeksi yhteyspäällikkönä.
Työnsä vuoksi hän joutui tapaamaan Ahdetta myös
kahden kesken yleensä muutaman viikon välein joko
työpaikalla tai työasioissa jossain muualla. Ahde
oli kertojan kielloista huolimatta pyrkinyt usein
halaamaan häntä tavalla, jota kertoja piti liian
intiiminä, ja ehdottanut kahdenkeskisiä
tapaamisia, joihin Mikkonen ei ollut kuitenkaan
suostunut. Mikkonen sanoutui irti v. 2000 alussa
oltuaan yhteyspäällikkönä vain puolitoista
kuukautta.


Korhonen ei ole ollut työsuhteessa Oy Veikkaus
Ab:hen. Hänellä on oma yritys ja hänen
asiakkaisiinsa kuuluu mm. Oy Veikkaus Ab:n
palveluksessa olevia, joiden hieromisesta hän on
laskuttanut Oy Veikkaus Ab:ta. Ahteen kanssa hän
joutui tekemisiin v. 1995, kun Ahteen sihteeri
soitti hänelle varatakseen Ahteelle ajan. Hän on
hieronut Ahdetta, milloin Ahteen kotona, milloin
Oy Veikkaus Ab:n tiloissa, milloin omissa
toimitiloissaan. Ahde oli Korhosen estelyistä
huolimatta toistuvasti yrittänyt lähennellä
häntä. Lopulta Ahteen käyttäytyminen oli käynyt
niin asiattomaksi, ettei Korhoselta hänen omien
sanojensa mukaan "enää löytynyt hieronta-aikoja"
Ahdetta varten.


Kumpikaan ei ole väittänytkään, että Ahde olisi
vaatinut seksipalveluita joidenkin etujen
vastineeksi tai ollut väkivaltainen.
Suoranaisesta esimiesaseman väärinkäytöstäkään ei
ole ollut kysymys. Kummallakaan ei ole mitään
vaatimuksia; heidän mielestään olisi aikanaan
riittänyt, että asia olisi selvitetty avoimesti
ja että Ahde olisi pyytänyt aidosti anteeksi.


Ahde kiistää sukupuolisen häirinnän. Hän myöntää,
että hän on joskus voinut halata Korhosta ja
Mikkosta, koska se kuuluu hänen tapoihinsa, mutta
on sitä mieltä, ettei halauksissa ole ollut
mitään seksuaalista. Hän kiistää myös
ehdottaneensa koskaan Mikkoselle kahdenkeskistä
tapaamista.


7. Näyttökysymykset ovat tällaisissa asioissa
aina vaikeita. Puolueettomia silminnäkijöitä ei
yleensä ole. On vain sana vastaan sana. Kun
häirinnästä on kysymys, ei voida edes soveltaa
syrjintäväitteiden toteennäyttämisessä
noudatettua jaettua todistustaakkaa: kukaanhan ei
voi näyttää, ettei hän ole koskaan häirinnyt
ketään sukupuolisesti.


Muu aineisto kuitenkin tukee epäsuorasti Korhosen
ja Mikkosen kertomaa. Ensinnäkin julkisesti
nimellä esitettyjä, samansuuntaisia, mutta
toisistaan riippumattomia kertomuksia on kaksi.
Jos niitä olisi vain yksi, se olisi helposti
riitautettavissa, puhumattakaan sitten nimettä
tai nimimerkillä esitetyistä kirjoituksista tai
puhelinsoitoista, joilla ei juuri ole arvoa
näyttönä. Nekin voivat tosin antaa työnantajalle
viitteitä siitä, ettei työpaikan henkilösuhteissa
kaikki ole kohdallaan.


Korhosen ja Mikkosen kertomukset saavat tukea
myös siitä, että molemmat ovat aikaisemmin,
joskin epävirallisesti, puhuneet muiden kanssa
Ahteen käyttäytymisestä. Mikkosen luotettuna on
ollut Alaja, joka oli Oy Veikkaus Ab:n yhteys-
päällikkö ennen Mikkosta ja joka on tuntenut
Mikkosen vuosi-kausia. Hän kertoo Mikkosen
soittaneen hänelle useita kertoja vuoden 1999
aikana valittaen sitä, että Ahde lähentelee ja
tekee tungettelevia kysymyksiä, ja ihmetellen,
mitä asiassa on tehtävissä. Korhonenkin oli
ottanut häneen yhteyttä joulun alla 1999 ja
kuvannut omia kokemuksiaan Ahteen kanssa. Alaja
joka ei enää ollut Oy Veikkaus Ab:n
palveluksessa, kertoo myös keskus-telleensa
Ahteen kanssa tämän aloitteesta ja yrittäneensä
välittää asiassa.


Isotalo puolestaan oli keskustellut Mikkosen
kanssa sen jälkeen, kun Mikkonen oli yllättäen
eronnut yhteyspäällikön tehtävästä, jossa hän
kuitenkin oli Isotalon mukaan "uransa huipulla".
Isotalo oli kysynyt Mikkoselta, miksi hän
sanoutui irti. Mikkonen oli ilmoittanut erääksi
syyksi Ahteen käyttäy-tymisen, jota hän oli
kuvannutkin. Keskustelu oli käyty vuoden 2000
alkupuolella. Mikkonen ei ollut siinä vaiheessa
halunnut asiaa käsiteltävän enempää sisäisesti
kuin julkisestikaan eikä Isotalo näin ollen
katsonut voivansa viedä asiaa eteenpäin. Isotalo
ei ollut sitä ennen kuullut Ahteen aiheuttamista
hankaluuksista. Aikasemmalle esimiehelleen
Niemiselle Mikkonen oli sanonut eronsa erääksi
syyksi vain sen, että hän oli kokenut
yhteistyönsä Ahteen kanssa "ahdistavaksi".
Mistään sukupuolisesta häirinnästä ei Niemisen
kertoman mukaan ollut puhetta.


Epäsuora näyttö huomioonottaen pidän Korhosen ja
Mikkosen kertomuksia pääpiirteissään uskottavina.
En epäile muidenkaan häirintäväitteiden
paikkansapitävyyttä sinänsä; totean kuitenkin,
ettei niiden tueksi ole esitetty edes epäsuoraa
näyttöä.


8. Tapahtuneen arviointi


Tasa-arvolain 6 §:n 2 momentin 4 kohta ei
tarkkaan ottaen velvoita työnantajaa huolehtimaan
muiden kuin työntekijöittensä suojelemisesta
sukupuoliselta häirinnältä. Korhonen ei ole ollut
työsuhteessa Oy Veikkaus Ab:hen, vaan yhtiö on
ostanut hänen toiminimeltään palveluita, joita
mm. Ahde on käyttänyt. Korhosen työoikeudellinen
asema ei kuitenkaan vaikuta Ahteen käyttäytymisen
arviointiin. Tasa-arvolaista riippumatta
työnantaja voi ryhtyä toimenpiteisiin silloinkin,
kun häiritty esim. on asiakas tai alihankkija.


Mielestäni on riittävää näyttöä siitä, että Ahde
on syyllistynyt sukupuoliseen häirintään. Hänen
olisi pitänyt ymmärtää, että Korhonen ja Mikkonen
kokivat hänen lähentelynsä seksuaalisina.
Korhonen ja Mikkonen ovat myös osoittaneet
Ahteelle, että hänen lähentelynsä oli heistä
vastenmielistä, ja yrittäneet torjua sitä.
Sukupuolisen häirinnän tunnusmerkistö täyttyy.


Mikään yksittäinen teko ei ole ehkä sellaisenaan
kovin vakava. Kysymys on lähinnä asianosaisille
kiusallisesta, asiattomasta ja sen vuoksi
moitittavasta käyttäytymisestä. Mutta arviointi
muuttuu, kun otetaan huomioon, että häirintä on
kielloista huolimatta toistunut ja sitä on
jatkunut pitkän aikaa. Merkitystä on silläkin,
että häiritsijä on yhtiön toimitusjohtaja, siis
työyhteisön ylin vallankäyttäjä. Esimiesaseman
väärinkäytöstä ei ole kuitenkaan ole kysymys.


Selvitys ei sen sijaan osoita, että työnantajan
edustajat olisivat ennen Mikkosen
irtisanoutumista tienneet kuvatusta tai
muustakaan sukupuolisesta häirinnästä Oy Veikkaus
Ab:ssä. Yhtiössä, jonka pääkonttorissa Vantaalla
on noin 220 työntekijää, selvitettiin v. 1998
henkilöstön käsityksiä Oy Veikkaus Ab:stä
työnantajana. Vaikka työntekijät vastasivat
tiedusteluun nimettä, ei vastauksissa ole mitään
sukupuoliseen häirintään viittaavaa.


Yhtiö ei ole toteuttanut mitään sukupuolista
häirintää ennaltaehkäiseviä toimia. Kielteinen
asenne on tosin pääteltävissä yhtiön itselleen
vahvistamista arvoista, erityisesti siitä, että
arvoihin henkilöstöpolitiikassa kuuluu avoimuus,
tasapuolisuus ja inhimillisyys, mutta asiaa ei
ole konkretisoitu tarkemmin. Tietääkseni sitä ei
ole käsitelty edes missään Oy Veikkaus Ab:n
lakisääteisessä henkilöstösuunnitelmassa.


9. Lopputulokset ja ehdotukset.


Oikeuskäytännössä sukupuolinen häirintä on
hyväksytty jopa työsuhteen purkamisperusteeksi.
Edellytyksenä näyttää olleen se, että työntekijää
on aikaisemmin varoitettu tai työpaikalla on
muuten tehty selväksi, ettei sukupuolista
häirintää suvaita.


Kysymyksessä olevat teot eivät sinänsä ole kovin
vakavia. Raskauttavaa on kuitenkin se, että ne
eivät ole vain yksittäisiä tapauksia, vaan
häirintä on kielloista huolimatta toistunut ja
sitä on jatkunut pitkän aikaa. Silti jos
kysymyksessä olisi työsuhteessa, vaikkapa
korkeassakin asemassa oleva henkilö, voisi tässä
vaiheessa varoitus tai siirto toisiin tehtäviin
hyvinkin riittää semminkin, kun asia ei ole
aikaisemmin ollut mitenkään esillä.


Toimitusjohtajan asemaa joudutaan arvioimaan
hiukan toisella tavalla. Toimitusjohtajahan ei
ole työsuhteessa, vaan hänen ja yhtiön välillä on
erityinen, luottamukseen perustuva palvelussuhde.
Toimitusjohtaja ei voi jatkaa tehtävissään, jos
hän syystä tai toisesta menettää hänet
nimittäneiden luottamuksen. Kysymys ei näin ole
niinkään tietyistä rikkomuksista, niiden
arvioinnista ja seuraamusten määräämisestä.
Kysymys on luottamuksen säilymisestä.


Oy Veikkaus Ab:n hallitus päättänee harkintansa
mukaan, nauttiiko Matti Ahde edelleenkin sen
luottamusta.


Luottamuskysymyksestä riippumatta on nähdäkseni
kuitenkin paikallaan, että yhtiö selväsanaisesti
tuomitsee sukupuolisen häirinnän työpaikalla,
päättää yleisellä tasolla tällaisen
käyttäytymisen seuraamuksista ja nimeää jonkun
henkilön tai joitakuita henkilöitä, joiden
puoleen työntekijät voivat luottamuksella
kääntyä, jos heitä sanotuin tavoin häiritään.
Järjestelyn yksityiskohdista voidaan päättää myös
tasa-arvo- tai muussa lakisääteisessä
henkilöstösuunnitelmassa.


Helsingissä, huhtikuun 17 päivänä 2001.


Pirkko K. Koskinen OTT

Kirjoittaja
Päiväys
Aihe
Lauri Kojo
21.4.2001 22:27
Oikeusoppineet ottakaa kantaa veikkauksen
oikeusmurhaan



Veikkauksen oikeusmurha


Mieletön rangaistus täysin heppoisin perustein
kasaan harsitussa, ihmeellisessä yhden hengen
tuomioistuimessa.Taitava, asiansa osaava juristi
olisi huomannut heti, että logiikka Ahteen jutun
yhteydessä ei täsmää.

Olen ymmälläni. En voi käsittää miten kukaan
ajattelukykyinen ja edes jonkinmoisen oikeustajun
omaava ihminen pystyy hyväksymään tapaa, jolla
Veikkauksen toimitusjohtaja Matti Ahde
tuomittiin. Ketään ei saisi mielestäni tuomita
pienempiinkään rangaistuksiin
jos todisteiden säkki ammottaa noin pahasti
tyhjyyttään.


Prosessi on vaikuttanut todella omituiselta;
suorastaan sairaalta.
Oikeusvaltion perusteisiin pitäisi ehdottomasti
kuulua se, että
asiat tutkitaan ensin perusteellisesti, ja tuomio
pohjataan selkeille,
mahdollisimman pitäville todisteille.


Entinen oikeusasiamies Pirkko K. Koskinen on toki
muodollisesti
pätevä mitä tulee juridiikkaan. Sen sijaan hänen
käytännön taitojaan
voi epäillä oikeustieteen puolellakin koska hän
suostuu lähtemään
tuomitsemaan niin kevein eväin mitä hän teki.
Mitä tulee itse tämän
paljon vartijaksi laitetun ex-oikeusasiamiehen
tekemään selvitykseen,
voi sanoa, että siihen hänellä ei näyttänyt
olevan enempää muodollista
kuin käytännöllistäkään pätevyyttä.


Amatöörikin pystyy näkemään, että juttu ontuu
pahasti ja sitä on lähes mahdoton edes yrittää
ommella loogisesti kasaan. Jos kyse olisi
törkeästä raiskausyrityksestä ja väkivallasta
voisi ymmärtää, että uhrit eivät halua
keskustella asiasta tekoon syyllistyneen
kanssa, mutta on peräti outoa, että näin lievän
syytteen ollessa kyseessä "uhreiksi
esittäytyneet" eivät ole edes pyynnöistä
huolimatta
halunneet keskustella asianomaisen kanssa, ei
hänen vaimonsa kanssa eikä esimerkiksi yrityksen
luottamushenkilön kanssa. Tähän kohtaan osaava
tutkija puuttuisi varmasti.


Koskisen puutteellinen psykologinen kyky
käsitellä asiaa näkyi selvästi myös hänen
tavastaan julistaa tuomio omalla brutaalilla
tavallaan. Aivan kuin hän olisi ollut varma
totuudesta samalla, kun hän joutui itsekin
toteamaan, että ainoa todiste hänellä oli sana
vastaan sana.

Koko elämänsä erilaisia oikeusongelmia ratkoneen
pitäisi tajuta, miten helposti yhä useamman
moraali venyy tänä päivänä. Valheen ja petoksen
vietäväksi lähdetään yhä helpommin ja monesta
syystä. Kateudesta, katkeruudesta,
taloudellisesta tai muusta edusta tai jopa
pelkästä ilkeydestä. Julkisuudessa nähdyn
perusteella tämä nimenomainen juttu on sen verran
ristiriitainen vallitsevan todellisuuden kanssa,
että sitä tutkimaan olisi pitänyt ilman muuta
hakea useampia psykologisesti taitavia käytännön
osaajia. Oikeusvaltion periaatteisiin kuuluu myös
se, että vastapuolellekin annetaan kunnollinen
mahdollisuus tulla kuulluksi ja saada esittää
omaa todistusaineistoaan.

Logiikan kanssa ei oikein tahtonut täsmätä
sekään, että aluksi
haluttiin antaa kuva useista firman sisällä
tapahtuneista ahdisteluista,
ja lopulta käsissä oli vain yksi nimellinen
henkilö itse yrityksestä.
Kasatuista lauseista ei saanut kuvaa minkä tason
jutut oli nimellä
esiintyneen sanomaa ja mitkä anonyymien kertomaa.
Koskinen kertoi saaneensa 4-5 uskottavaa
tapauskertomusta seksuaalisesta häirinnästä.

Kun kyse on työpaikan ja maineen menettämiseen
johtavasta rangaistuksesta, voi käsittelyltä
vaatia jo jonkinmoista tarkkuutta. Millaisen
uskottavuuden antaa itsestään juristi, joka ei
osaa päättää oliko uskottavia kertomuksia neljä
vai viisi ja joka ei ole millään lailla osannut
perustella tai todistella mistä noiden
kertomusten uskottavuus on peräisin eli mikä
niistä tekee uskottavan ja kenen silmissä. Miksi
ne ovat uskottavampia kuin Ahteen ja hänen
todistajiensa näkemykset.


Olen seurannut hyvin läheltä vastaavanlaista
henkistä pahoinpitelyä, jossa "liian
nuhteettomasti" asioita hoitaneen, kiusallisen
henkilön eliminoimiseen käytettiin viimeisenä
keinona myös raadollisuuden äärirajoille taipuvia
ihmisiä. Törkeimmät lausunnot saatiin
nimettömiltä ihmisiltä, ja asiaa vietiin
eteenpäin likaisiin hommiin kykenevän juristin
suosiollisella avustuksella. Homma kaatui sillä
kertaa, mutta kamppailu oman ihmisarvon puolesta
vaati asianomaiselta valtavia voimavaroja sekä
paljon tietoa ja taitoa.

Koskettelu ja halailu tietyissä tilanteissa
osoittaa empaattisuutta ja
välittämistä. Se on mielestäni erittäin tärkeä
piirre varsinkin johtajalle.
Terveiden ihmisten kyseessä ollessa näihin
tilanteisiin ei pitäisi
liittyä väärinkäsityksiä, jotka ei olisi nopeasti
korjattavissa, mutta
tämän päivän yhä viilenevämmässä ja
valheellistuvammassa ilmapiirissä kaikki on
mahdollista.

Toivon, että mahdollisimman moni nostaa metelin
tästä asiasta. Emme kai me halua pyöveleiksemme
ihmisiä, joilla on valtaa ja sydäntä tuhota
ihmisiltä tulevaisuus tuosta vaan todisteilla,
jotka hajoavat käsiin kuin saippuakuplat.
Tällaiset tuomiot eivät ole kunniaksi kenellekään
saatikka entiselle oikeusasiamiehelle. Tämä asia
niin sanotusti haisee ja olisi varmasti syytä
miettiä vakavasti jutun asettamista uudestaan
edes hieman asiallisemman tutkimuksen alle.
Minusta Koskisella, joillakin median edustajilla
ja muutamilla päättäjillä olisi nyt paitsi syytä
pistää pakki päälle, myös enemmän kuin suuren
anteeksipyynnön paikka.

Naisia ei voi sortaa ilman seurauksia.

Ketään ihmistä ei voi. Yritys on kova. Mutta se
ei mene enää läpi ainakaan sukupuoleen
vetoamalla. Tsori kaikki sovinistit. Tähän
halpaan ei mennä.

Ahde on tuhannen pukki
akat teki vähän jäynää