Kuinka usein huomaankaan eläväni odottaen
haaveideni toteutumista. Tämä hetki on aina vain
"hetki" joka on elettävä elääkseen sitä "ehkä
tulevaa". Elämästä on tullut suoriutumista.
Mieleeni on juurtunut käsitys, että saan onnen
kovalla työllä. Mutta en edes muista milloin
olisin viimeksi nauttinut. Pelkäänpä pahoin, että
olen yksi heistä jotka jonain pienenä hetkenä
vuosien päästä tajuavat, että ovat vieläkin
matkalla, yksin. Sitä ikäänkuin elää elämänsä
ohi.
Vaikka arki usein puuduttaakin toivon todella,
että silloin tällöin miettisi elämänsä läpi.
Kaiken sen negatiivisuuden alla on oikea
kultakaivos- elämä. Itseisarvo, johon liian usein
asennoituu kuin itsestäänselvyyteen. Miten paljon
elämässä olisikaan opittavaa.Deficit omne, quod
nascitur.
haaveideni toteutumista. Tämä hetki on aina vain
"hetki" joka on elettävä elääkseen sitä "ehkä
tulevaa". Elämästä on tullut suoriutumista.
Mieleeni on juurtunut käsitys, että saan onnen
kovalla työllä. Mutta en edes muista milloin
olisin viimeksi nauttinut. Pelkäänpä pahoin, että
olen yksi heistä jotka jonain pienenä hetkenä
vuosien päästä tajuavat, että ovat vieläkin
matkalla, yksin. Sitä ikäänkuin elää elämänsä
ohi.
Vaikka arki usein puuduttaakin toivon todella,
että silloin tällöin miettisi elämänsä läpi.
Kaiken sen negatiivisuuden alla on oikea
kultakaivos- elämä. Itseisarvo, johon liian usein
asennoituu kuin itsestäänselvyyteen. Miten paljon
elämässä olisikaan opittavaa.Deficit omne, quod
nascitur.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kunpa osais elää hetken kerrallaan ja arvostaa
ihan tavallista arkea.Surullista kyllä, taitaa
usein olla että vasta vakava sairaus
tms.asia,joka tuo elämän rajallisuuden
lähelle,opettaa oikeasti elämään..
Ei kai kukaan osaa täysin arvostaa juuri mitä
itsellään on ja sitä mitä juuri nyt tapahtuu(että
sillai samassa veneessä ollaan, vai?). Ruoho on
vihreämpää... ja huomenna se sade vasta
virkistävää onkin...
Ja eikai sitä kokoajan pidäkään olla hymy
huulessa, sehän on hullua se sellanen(siunattuja
nuo hullut!).
Kunhan välillä aivan kuin kuulee maailman
kuiskaavan, jollain väreillä joilla se osaa
itsestään kertoa. Ajatelkaa vaikka, miten
hemmetin mukava on juoda teetä ja katsella
ikkunasta keväiseen iltaan -jotain outoa taikaa
joka kuiskailee pihakoivun lehtien äänellä...
tai kuinka kesäyöllä metsässä tuntee kaiken
elävän läheisyyden, kuinka se hengittää
suloisesti tanssiessaan.
...kai se elämän kauneus on yksityiskohdissa ja
tässä kaikessa - on niin monta asiaa jonka
puolesta kannatti syntyä, piru vieköön!
...mistä moinen patetia? On kevät!
Se on kevät ja sitä pitäisi olla myös
rinnassa,mutta kun ei,ei vaikka aurinko paistaa
on lämmin ja linnut laulaa.Tuntuu vain että
jotain on "pielessä", mutta kun ei tiedä mitä. Se
ei auta vaikka joisit "konjamiinia" ja liiasta
kahvin juonnista alkaa vain närästää. Toivotaan
että vappu toisi vähän "säpinää" tähän olemiseen.
Elikkä vappuvihkat,ilmapallot,sima ja tippaleivät.
Hauskaa Vappua kaikille.