Kaipaan tavallista, älyllistä ja tasavertaista keskustelua kumppanin kanssa.
Haluaisin että voisimme keskustlela vaikka presidentinvaaleista, arjen asioista, politiikasta, musiikista, melkeinpä mistä vaan, ilman että aestelma menee miehen taholta siihen, että a) mies alkaa puolustautumaan, ikään kuin olisin uhannut/loukannut häntä b) mies alkaa mesoamaan c) mies ryhtyy saarnaamaan asiasta paremmin (tai "paremmin") tietävänä.
Mikähän juttu tää on ja miksei mies halua keskusteluyhteyttä? Muiden kanssa keskustelu normaaleista asioista onnistuu, ja janoan sitä parisuhteessakin. Suoraan sanottuna mies tuntuu h.tin tyhmältä. En sano tätä sillä että pitäisin itseäni ylivertaisen fiksuna, vaan tunne on enemmänkin se, että mies ei ehkä pidä minua keskustelun arvoisena.
Haluaisin jutella muustakin kuin kaupassa käynnistä.
Ja jokainen keskustelunaloitus ei ole riidanhaastoa tai kettuilua. Millä sen saisi taottua miehen kaaliin?
Haluaisin että voisimme keskustlela vaikka presidentinvaaleista, arjen asioista, politiikasta, musiikista, melkeinpä mistä vaan, ilman että aestelma menee miehen taholta siihen, että a) mies alkaa puolustautumaan, ikään kuin olisin uhannut/loukannut häntä b) mies alkaa mesoamaan c) mies ryhtyy saarnaamaan asiasta paremmin (tai "paremmin") tietävänä.
Mikähän juttu tää on ja miksei mies halua keskusteluyhteyttä? Muiden kanssa keskustelu normaaleista asioista onnistuu, ja janoan sitä parisuhteessakin. Suoraan sanottuna mies tuntuu h.tin tyhmältä. En sano tätä sillä että pitäisin itseäni ylivertaisen fiksuna, vaan tunne on enemmänkin se, että mies ei ehkä pidä minua keskustelun arvoisena.
Haluaisin jutella muustakin kuin kaupassa käynnistä.
Ja jokainen keskustelunaloitus ei ole riidanhaastoa tai kettuilua. Millä sen saisi taottua miehen kaaliin?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olette varmaan aika tuore pari?
Itse tykkään myös hyvistä keskusteluista kumppanin kanssa. Nyt vallankin viimeinen oli siinä suhteessa aivan ideaali minulle, koska keskustelu saattoi rönsyillä sinne tänne.
Vaikuttaa siltä, että miehellesi keskustelut ovat ikäänkuin näytönpaikkoja, tietokilpailuja tai fiksuustestejä. Jos hän ei tiedä jotain, hän tuntee ehkä huonommuutta, jäävänsä alakynteen. Jos taas tietää jostain enemmänkin, hän haluaa toimia besserwisserinä. Keskustelu ei ole hänelle hauskaa ajatustenvaihtoa, jossa saadaan ja annetaan ideoita, tietoa, tehdään kysymyksiä, pohditaan eri näkökulmia, väitellään, oivalletaan jne.
Keskustelukulttuuri opitaan osaltaan jo lapsuusperheessä. Kaikissa perheissä ei paljon keskustella. Juttelu saattaa olla sillä tasolla, että sovitaan päivän rutiineista. Siitä on ehkä vaikea siirtyä erilaiseen keskustelutyyliin, jossa jutellaan ihan muuten vain.
Ilmeisesti viihdytte muuten hyvin yhdessä. Voisi ajatella, että suhteen jatkuessa keskustelustakin voi tulla rennompaa. Ja yksi keskustelunaihe voisi olla teidän tapanne keskustella, mutta ei tietty syytellen vaan etsien ratkaisua tuohon pulmaan. Voisit kai kertoa, että sinä haluat oppia häneltä ja toisaalta haluat tuoda jotain uutta ja mielenkiintoista miehen elämään myös keskustelujen avulla. Mutta kaikki tämä tosiaankin ystävällisessä mukavassa hengessä.
Lukaiseppa muutama ensimmäinen sivu kirjasta Men are from Mars, Women are from Venus, John Gray, niin veikkaan että saatat kokea ahaa! elämyksen.
Tapasin vastaavanlaisen miehen, seurustelua ja avoliittoa yhteensä 12v, ja mikään oikea keskustelu ihan vain tavallisista asioista ei sujunut, välillä tuntui että mies on tyhmä, vaikka ammattinsa vuoksi joutui puhumaan kaikenlaisten ihmisten kanssa, mutta kotona onnistui vain: mitä syödään ja miten päivä meni...muulloin oli kuin mykkäkoulua ois ollut ilmassa.
Lopulta olin niin turhautunut etten voinut kuin erota.
Nyt minulla on oikeanlainen kumppani, jonka kanssa syntyy keskustelua aiheesta kuin aiheesta, ja ennenkaikkea yhteenkuuluvaisuuden tunne jollaista en "tyhmän " kanssa saanut aikaan.
Mies ei koskaan vastannut kun kysyin miksei kykene keskustelemaan, hän vaikeni 100%, oli kuin en olisi ollut sen arvoinen jonka kanssa haluaa kommunikoida.
Mieti itseäsi 10v kuluttua puhumattomana...samassa suhteessa..en suosittele.
No juu, tämähän on tosiaan helppoa näin miehenä. Pitäisi keskustella, mutta ei sitten kuitenkaan omata mitään omaa "kovaa" mielipidettä keskusteltavasta asiasta. Näin miehesi ehkä ajattelee. En sinänsä minäkään ymmärrä, miten naiset voivat puhua tuntitolkulla omaamatta ensimmäistäkään mielipidettä mistään.
Miehen kannalta keskustelun pitäisi johtaa lopputulokseen, eikä jatkuvaan sanahelinään ilman lopputulosta.
"Suoraan sanottuna mies tuntuu h.tin tyhmältä."
Siinä se. Lyhyesti ja ytimekkäästi. Mitä tuohon olis lisäämistä?
Ja valitettavasti 90% (vähintään) on näitä saappaita joitten kanssa et keskustelua saa aikaan. En enää edes yritä.
Täytyypä sanoa että tuota keskustelukyvyttömyyttä ilmenee muuallakin. Olen itse huomannut että jos keskustelun aiheena on historia, josta tiedän paljon koska olen aiheesta kiinnostunut ja luen paljon, niin kaverini tyrmää sanomani faktat täysin ja saattaa myös nauraa sille mitä kerron! Ei se mitään ettei ole itse lukenut samoja kirjoja kuin minä, mutta miksi ihmeessä tyrmätä toinen, joka on asiansa kerran lukenut? Faktat eivät ole mielipide/tunneasioita ja hauska keskustelu tyrehtyy alkuunsa. Yhtä hyvin itse voisin sanoa kiihkouskovaiseen jenkkimalliin, että maapallo on 1000 vuotta vanha ja evoluutio on höpönhöpöä. Syntyypä laadukasta keskustelua kun keskustelee sellaisen ihmisen kanssa. Kyllä se on tosiaan niin, että keskustelukyky tulee lapsuudesta. Jotkut eivät vaan opi sitä koskaan. Tai sitten tuo keskusteluhaluttomuus on pelkkää ylimielisyyttä.