Miten parantua?

Hei!

Toivoa on! Itse päälle 10v sairastamisen jälkeen voin vihdoin julistaa olevani parantunut! Jouduin tappelemaan hoitoon pääsystä ja moneen kertaan heitin pyyhkeen kehään, mutta aina päätin yrittää uudestaan. Kun viimein pääsin hoitoon, oli tilanteeni jo vakava (sydämen toiminnan muutoksia yms). Ja alussa tuntuikin ettei hoito mitään auta. Aloin jopa valehtelemaan hoitajalleni. Lopulta alkoivat ryhmätapaamiset. joissa piti viikottain kirjottaa myös ruokapäiväkirjaa ja palauttaa se hoitajien "kommentoitavaksi" . Tällöin hoitajat totesivatkin REHELLISYYDEN olevan kaikkein tärkeintä. He eivät voi auttaa ja kertoa missä kohtaa kusee jos valehtelet kaiken menneen hyvin.

Parantumisessani ehdottoman tärkeitä olivat aina niin paljon toitotettu TÄSMÄSYÖMINEN ja TURVARUOAT. Toisin sanoen ostin kerralla viikon ruoat (pelkäsin alussa että ahmisin kaiken kerralla) ja vain ruokia, jotka koin turvallisiksi (kasvikset, hedelmät, puurot, jogurtti).Kotiin tultuani ekoilla kerroilla söin toki reippaast, mutta koska eivät olleet ns. kiellettyjä ruokia niin morkkis oli pienempi. Kello soitti 3 tunnin välein, että nyt syödään tuntui nälkää tai ei. Ja kun viikon ruoat kaapissa, oli kauppareissut harvassa ja kiusaukset ostaa kaikkea turhaa vähissä.Ja aina kauppaan kylläisenä, vähentää myös herkkuostosriskiä.

Lihomista toki pelkäsin. Ehkä paino hetkeksi nousikin kilon tai pari, mutta nyt olen jopa hoikempi kuin bulimiavaiheessani! :) Pikkuhiljaa aloin lisäämään ruokavaliooni myös ns. pannassa olleita ruoka-aineita kuten lihaa, kalaa, pastaa, riisiä. Toki pari takapakkia aina tulee mutta tärkeintä on jatkaa siitä mihin jäi! Tapahtunut romahdus ei kuitenkaan poista saavuttamaasi hyvää tai mitätöi sitä. Lopulta uskalsin alkaa myös herkuttelemaan. Alussa oli ongelmia ja morkkiksia tuli, mut pikkuhiljaa huuomas että herkut ei oikeasti ole sun koko elämä. Kylläisenä ahmimishimo yksinkertaisesti katoaa.

Tää selostus saattoi antaa kuvan et toi olis ollu helppoa mut sitä se ei todellakaan ollut. Mutta silti mahdollista pitkänkin sairastamisen jälkeen! Jos haluatte kysyä lisää vinkkejä parantumiseen, autan oikein mielelläni

Aivan mahtavaa lukea tollasia parantumiskokemuksia.Kiitos paljon noista kirjoituksistasi!Itse olen myös paininut bulimiani kanssa jo lähes 14 vuotta ja jälleen kerran yritän repiä itselleni motivaatiota parantua ja lopettaa oksentaminen.Valitettavasti vaan elämäntilanne on muuten niin stressaava että se kanavoituu helposti hallitsemattomaan syömiseen.Hankalat elämäntilanteet ja niistä alkanut oksennuskierre on aina ollut pahin kompastuskiveni ja niin varmasti monen muunkin.

Heippa! Olen 19-vuotias tyttö, ja itselläni bulimia alkoi n.12-13 vuotiaana. Aluksi lopetin syömisen, ja sen jälkeen kun vanhemmat alkoivat ''vahtaamaan'' syömistäni, söin hieman ja menin oksentamaan..

No, kuitenkin, reilu vuosi takaperin kerroin parhaalle ystävälleni ongelmasta. Hän kannusti minua menemään keskustelemaan psykologille. Minä menin. Juttelin sen naisen kanssa n. tunnin. Se ahdisti, ja se kerta jäi viimeiseksi. Muutama kuukausi sen jälkeen eräs toinen kaverini kuoli anoreksiaan. Se pysäytti. Kaverini kuoli vain kolme päivää ennen kun olisi täyttänyt 20.. Silloin viimeistään tajusin että leikin hengelläni. Ei oksentelu tietenkään loppunut kuin seinään, mutta vähentyi todella paljon. Nykyään oksennan ehkä korkeintaan kerran kuukaudessa, ja toivon että sekin loppuu pian. Kaikki on omasta pääkopasta kiinni.

Hei! Itse olen kohta 21, paininut tämän vaihtelevamuotoisen sh:n kanssa noin 4-5 vuotta. Oma motivaationi on ollut hukassa jo kauan, itsemurhaa harkinnut ja masennuksessa ryvennyt. Luulinkin etten koskaan pääse tästä irti. Mutta alkuviikosta sairastuin rajuun vatsatautiin, ja siinä kärvistellessäni ajattelin vain, että jos tästä h*lvetistä selviän niin koitan muuttua positiivisemmaksi.
(Vatsatauti on ehkä ällöttävin tauti minkä tiedän, eikä varmaan muut kuin bulimikot ymmärrä mitä eroa vatsataudilla ja bulimialla on...)
Sain uutta motivaatiota enkä aio enää antautua masennukselle tai bulimialle! Olin vastikään pienessä leikkauksessa, sitten sairaana, nyt kun olen vihdoin terve niin en halua pilata sitä :D En tietenkään odota, etteikö repsahduksia tulisi, mutta nyt sen vaan vannon: Tästä alkaa uusi elämä!

itse uskon, että jos on motivaatiota parantua niin se voi nopeuttaa parantumisprosessia. Mutta tietysti voi parantua ilman että edes haluaisi parantua, tiedän vähän hullultahan se kuulostaa mutta totta se on.
Itse voin sanoa parantuneeni bulimiasta kokonaan, ja olen onnelinen siitä että sain elämäni takaisin. Ruoka, kalorit ja ihan järkyttävä lihomisen pelko ei hallitse enää elämääni.
Uskon, että terapiasta mitä sain on suurin kiittäminen, se, että joku todella ymmärsi mitä on elää siinä oksentelun hallitsemassa helvetissä. Ja hyväksyminen, että on opeteltava syömään uudestaan.
Voimia niin paljon kaikille jotka kärsitte tai olette parantumasta bulimiasta, älkää antako periksi ja luottakaa itseenne. Saatte paljon paremman elämän takaisin kun luovutte bulimiasta. =) Tiedän siitä luopuminen ei todellakaan ole helppoa.

Itse aloitin oksentamisen viime jouluna. En ole uskaltanut kertoa kenellekään ja yritän kovasti motivoida itseäni lopettamaan. Pelkään kuitenkin lihomista, sillä tähän mennessä olen bulimian takia vain laihtunut. Sairauteni on alkuvaiheessa, joten luulisi, että parantuminen on helppoa. Kauhea lukea juttuja, että jotkut ovat kestäneet tätä kidutusta kymmeniä vuosia! Itse olen vasta 15-vuotias...

Voisiko joku vaikka kertoa, paljonko voin päivässä syödä lihomatta? En halua apua, yritän ensin parantua itse... Auttakaa jooko? Olen epätoivoinen ja aina huonovointinen, mutta en silti pysty lopettamaan!! :(

en tiedä?

Henkiset harjoitukset auttavat psyyken vaivoihin sillä psyyken ongelmat saavat voimaa siitä kun mieli ei ole selkeä. Voit meditoida(=istua paikoillasi tekemättä mitään) aluksi 5 minuuttia päivässä ja huomata positiiviset muutokset varsin pian.

Voit myös tehdä Dharana-keskittymisharjoituksia 5 mimuuttia päivässä.

Eli valitse jokin objekti mihin keskityt.

Voit keskittyä esim. valkoiseen neliöön tai vaikkapa numeroon 8.

Aluksi kannattaa valita yksinkertainen objekti keskittymiselle sillä silloin aloittelijan harhaileva keskittyminen on helpompi pitää objektissa.

Eli jos haluat keskittyä esim. valkoiseen neliöön, laita ajastin päälle 5 minuutiksi, sulje silmät ja keskity miettimään vain valkoista neliötä, siihen asti kunnes 5 minuuttia on mennyt.

Jos teet tätä harjoitusta riittävän usein, tulet huomaamaan miten keskittymiskykysi on parantunut selkeästi ja mielesi selkeytynyt

Parannuin bulimista mihin sairastuin 14-vuotiaana pari vuoden anoreksiaoireilun jälkeen. Kesti noin 18-vuotiaaksi lähes päivittäisenä oksenteluna, kunnes muuttui epäsäännöllisemmäksi. Oksentelu väheni kun en kestänyt jatkuvaa naaman turvotusta, mutta oksentelin vielä 25-vuotiaana eli 9 vuotta oksentelua ja olin varma etten voi parantua siitä. Eräänä päivänä vain päätin että nyt tämä saa loppua, lihoisin vaikka kuinka. Lopetin oksentelun vaikka olisin syönyt mielestäni liikaa. Kas vain, sairaudesta sekaisin olevat nälkäkeskukseni ja verensokeriarvoni normalisoituivat ja luonnollinen syöminen alkoi palata ihan tavalliseksi, en lihonut, liikuin ja tein muita asioita. Bulimia on kuin alkoholismi tai tupakkariippuvuus, toki vielä vaikeampi kun joutuu joka tapauksessa syömään, mutta siitä on mahdollisuus parantua. Älä pelkää lihomista, kun kehon tasapaino normalisoituu ei herkkuja ym. edes sillä tavalla tee mieli. Nyt 33 v. ja 8 vuotta oksentamatta ollenkaan ❤️ tsemppiä! Elämä on elämisen arvoista, minun elämäni vasta kunnolla alkoi kun parannuin syömishäiriöstä.