Presidentin valtaoikeudet liittyvät enää pelkästään ulkopolitiikkaan. Lisäksi on sanottu, että hän voisi olla jonkinlainen arvojohtaja ja keskustelun herättäjä. Ulkopolitiikassakin voi olla hyvin erilaisia tilanteita kuten historiassamme on ollut. Sodan ja kriisiaikojen presidentiltä voidaan edellyttää toisia ominaisuuksia kuin rauhan ajan enemmän edustustehtävien hoitoon keskittyvältä presidentiltä. En voi tässä lähteä punnitsemaan yksityiskohtaisesti erilaisia ominaisuuksia, koska silloin kirjoitus paisuisi helposti kirjan kokoiseksi.
Lähtökohtana voi kai olettaa, että olemme tällä kertaa valitsemassa enemmän edustuvaa preisdenttiä kuin kriisijohtajaa. Yleensä valinnassa on painotettu maltillisuutta eikä kansankiihottajia ole koskaan valittu. Ensimmäinen taisto käytiin Ståhlbergin ja Mannerheimin välillä. Silloin EK valitsi ylivoimaisella äänten enemmistöllä maltillisen Ståhlbergin Venäjän valloitukseen innokkaan Mannerheimin sijasta. Tuohon aikaan esiintyi toki Mannerheimia radikaalimpiakin näkemyksiä (mm. Kaila), joiden mukaan Venäjän uhka piti ratkaista tuhoamalla koko Pietari kartalta. Tätä Mannerheim sentään piti täysin mielipuolisena tavoitteena.
Vuoden 1937 vaalissa valittiin puolestaan maltillinen Kyösti Kallio mm. IKL:n tukeman ehdokkaan sijasta. Kallio osoittautui sitten kriisijohtajana täydeksi katastrofiksi, mutta sitähän ei voitu valittaessa tietää.
Ehkä kaikkein radikaalein valinta presdientiksi on kuitenkin ollut Urho Kekkonen. Hänen ajattelutapaansa ja toimintaansa monet aikalaiset vastustivat ja aluksi etunenässä hänen omassa puolueessaan. Yksikään presidentti ei ole ollut Kekkosen veroinen riskinottokyvyssä ja ehkä siihen liittyen hermojen hallinnassa.
Nyt ollaan siis valitsemassa sellaista presidenttiä, jonka mahdollisimman monet voisivat hyväksyä. Juuri tässä piilee Sauli Niinistön suosio. Hänellä ei ole jyrkkää vastusta, koska häntä ei koeta kansankiihottajaksi. Suomalaiset siis jatkanevat perinnettään siitä, että valituksi tulee maltillinen henkilö. Meillähän lähihistoriassa esim. Koiviston ja Halosen vastustajat tekivät sen vaalit ratkaisevan virheen, että lähtivät perusteettomalle kansankiihtouslinjalle ja mustamaalaukseen lähes äärikonservatiivisin iskulausein. Varsinkin Esko Aho jäi tämän takia niukasti valitsematta. Sellainen ei Suomessa oikein pure, tuli viesti sitten oikealta tai vasemmalta. Siksi arvelen, ettei persuillakaan ole vähän pitemmässä juoksussa menestymisen mahdollisuuksia.
Kapi aloituksessaan pohdiskeli Väyrysen mahdollisuuksia. Kiinnitin huomiota sinä osuvaan vertaukseen tynnyrissä elämisestä. Väyrysen kannattajat ovat enimmäkseen näitä tynnyrissä kasvaneita, jotka katselevat maailmaa pienen tapin reiästä. Tynnyrissä samanmielisyys kukoistaa ja tynyrin ulkopuolelle elävät koetaan uhkana. Eihän sellaisella asenteella voi koskaan menestyä. Väyrysen tie on tuhoon tuomittua jo alusta lähtien. Tynnyriporukka hurraa fanaattisesti ja muut katsovat menoa virne naamalla.
Väyrynen asemoituu tynnyrimiesten ehdokkaaksi. Paavo Lipponen on tässä suhteessa täysin vastakkainen ehdokas. Hän syleilee maailmoja ja uskaltautuu kurkistamaan jopa sen kepulaisen tynnyrin sisälle. Lipposen menestymättömyyden syyt ovatkin muualla, joihin en tässä enempää puutu.
Presidentiltä vaadittavat ominaisuudet
68
267
Vastaukset
- Koroljov
"Lähtökohtana voi kai olettaa, että olemme tällä kertaa valitsemassa enemmän edustuvaa preisdenttiä kuin kriisijohtajaa."
Tässä juuri suomalaiset ovat nyt tekemässä ratkaisevaa virhettä; Suomessa ollaan valitsemassa jälleen Kalliota presidentiksi - Cajanderin hallitus Suomella jo onkin. Kriisiajan johtajaa Suomi nyt nimenomaan tarvitsisisi. Suomella olisi varaa Niinistön kaltaiseen kaikille kaikkea edustavaan mitättömyyteen hyvänä aikana, mutta ei 2010-luvun maailmassa jota leimaa taloudellinen kriisi, luonnonvarojen ehtyminen, yhteiskunnallinen levottomuus, sodat ja suurvaltaristiriidat. Aavemaisella tavalla Suomi elää osittain uudelleen 1930-lukua tajuamatta mitä tuleman pitää. Väyrysellä yksin saattaa olla jokin aavistus aikamme suurista kysymyksistä ja maailmantapahtumien vaikutuksesta Suomeen. Väyrynen ei pidä siitä, että Suomi kulkee tällä hetkellä kuin ajopuu, muuttuviin olosuhteisiin passiivisesti reagoiden.
"Silloin EK valitsi ylivoimaisella äänten enemmistöllä maltillisen Ståhlbergin Venäjän valloitukseen innokkaan Mannerheimin sijasta."
Mannerheim tiesi, että jos bolševikkeja ei kukistettaisi ja heidän valtansa vakiintuisi Venäjällä, siitä muodostuisi pysyvä uhkatekijä kaikille naapurimaille, myös Suomelle. Mannerheim näki tulevaisuuden, jossa Venäjä olisi jälleen vahva ja bolševikkien komennossa myös aggressiivinen. Suomalaiset sitä vastoin katselivat asioita omasta sammakkoperspektiivistään käsin. Tärkeintä heille oli keinotella Tarton rauha Neuvosto-Venäjän kanssa sen tilapäistä heikkoutta hyväksi käyttäen. Tuloksena oli sopimus, joka perustui v:n 1920 voimasuhteisiin, mutta ei enää myöhemmin vastannut v:n 1939 tilannetta.
"Tuohon aikaan esiintyi toki Mannerheimia radikaalimpiakin näkemyksiä (mm. Kaila), joiden mukaan Venäjän uhka piti ratkaista tuhoamalla koko Pietari kartalta."
Muistakaamme että suursuomalaisuuteen v. 1941 hurahtanut Risto Ryti ei vastustanut Hitlerin suunnitelmaa tuhota Leningrad maan tasalle. Mannerheimin on täytynyt olla kauhistunut. Suomen joukkojen puolelta ei Leningradia koskaan tulitettu eivätkä suomalaiset rynnäköineet Mannerheimin vanhaa kotikaupunkia vastaan - tosin ei suomalaisilla mitään kunnon kokemusta kaupunkisodankäynnistä olisi ollutkaan, minkä myöhemmin todisti Viipurin nopea menetys 20.6.1944.
"Tätä Mannerheim sentään piti täysin mielipuolisena tavoitteena."
Eihän Mannerheim ollut Venäjän, vaan bolševismin vastustaja. Suomalaista venäläisvihaa Mannerheim ei koskaan sisäistänyt, vaikka joutui sitä toisinaan julkisuudessa myötäilemäänkin.
"Yksikään presidentti ei ole ollut Kekkosen veroinen riskinottokyvyssä ja ehkä siihen liittyen hermojen hallinnassa."
Suomi ei saa takaisin Kekkosta, mutta Suomella on sentään Väyrynen, eikä Suomella nyt ole varaa jättää Väyrystä käyttämättä. Väyrynenkin on lujahermoinen riskinottaja, joka uskaltaa pelata kovin panoksin ja joka tuntee pelin säännöt. Kaikista presidenttiehdokkaista ainoastaan Väyrynen on nähdäkseni esittänyt tilannearvion, joka vastaa 2010-luvun todellisia olosuhteita, riskejä joita ne Suomelle sisältävät. Aika ei ole normaali, vaan vaikea, täynnä uhkia. Suomen ulkopolitiikan johtaminen pitää olla ulkopolitiikan veteraanien käsissä.Elämme toki taloudellisten riskien aikakautta. Presidentin kriisijohtaminen ei kuitenkaan tähän liity. Hallitus ja sen tukemana eduskunnan enemmistö määrittelevät siinä Suomen linjan. Kriisi voi tietysti eskaloitua poliittiseksi, jos euro ja EU hajoavat. Väyrynenhän suorastaan toivoo ja odottaa, että näin kävisi. Saman tekee Timo Soini. Sellainen kehitys olisi toki Suomelle katastrofaalinen, kun joutuisimme taas pärjäämään suuressa maailmassa pelkästään omin avuinemme. No, tietysti naapurimme Venäjä saattaisi jälleen tarjota uutta YYA-henkeä ja sopimustakin.
Lipponen ja Niinistö sen sijaan käsittävät sen, mihin tilanne helpsoti johtaisi, jos jäisimme taas yksin taapertamaan. Taloudellinen protektionismi valtaisi alaa ja se tietää kurjaa tulevaisuutta vuosikauksiksi eteenpäin. Eurooppa menettäisi sen vähäisenkin kilpailuedun, mikä sillä on Yhdysvaltoihin ja Aasiaan. Kun näin kävisi, meiltäkin katoaisivat Suomelle niin tärkeät eurooppalaiset vientimarkkinat jalkojen alta pikavauhtia.
Väyrynen ja Soini ajattelevat, että EU olisi paras hajottaa, kun se toimii huonosti. Sen sijaan, että pantaisiin kaikki voimat EUn tehon lisäämiseen, ollaan valmiit lähtemään vanhalle kansallisvaltio-tielle, missä sodan jälkeen erilaisessa tilanteessa ja Yhdysvaltojen vetoavulla vielä noustiin. Enää ei nousta, koska maailma on niistä ajoista muuttunut.- Se omin avuin..
Mielipidepankki kirjoitti:
Elämme toki taloudellisten riskien aikakautta. Presidentin kriisijohtaminen ei kuitenkaan tähän liity. Hallitus ja sen tukemana eduskunnan enemmistö määrittelevät siinä Suomen linjan. Kriisi voi tietysti eskaloitua poliittiseksi, jos euro ja EU hajoavat. Väyrynenhän suorastaan toivoo ja odottaa, että näin kävisi. Saman tekee Timo Soini. Sellainen kehitys olisi toki Suomelle katastrofaalinen, kun joutuisimme taas pärjäämään suuressa maailmassa pelkästään omin avuinemme. No, tietysti naapurimme Venäjä saattaisi jälleen tarjota uutta YYA-henkeä ja sopimustakin.
Lipponen ja Niinistö sen sijaan käsittävät sen, mihin tilanne helpsoti johtaisi, jos jäisimme taas yksin taapertamaan. Taloudellinen protektionismi valtaisi alaa ja se tietää kurjaa tulevaisuutta vuosikauksiksi eteenpäin. Eurooppa menettäisi sen vähäisenkin kilpailuedun, mikä sillä on Yhdysvaltoihin ja Aasiaan. Kun näin kävisi, meiltäkin katoaisivat Suomelle niin tärkeät eurooppalaiset vientimarkkinat jalkojen alta pikavauhtia.
Väyrynen ja Soini ajattelevat, että EU olisi paras hajottaa, kun se toimii huonosti. Sen sijaan, että pantaisiin kaikki voimat EUn tehon lisäämiseen, ollaan valmiit lähtemään vanhalle kansallisvaltio-tielle, missä sodan jälkeen erilaisessa tilanteessa ja Yhdysvaltojen vetoavulla vielä noustiin. Enää ei nousta, koska maailma on niistä ajoista muuttunut.toimeentuleminen on demarille myrkkyä koska siitä seuraa, että talous painottuisi enemmän maa ja metsätalouden puolelle ja kaupunkien asema heikkenisi suhteessa maaseutuun.
Se omin avuin.. kirjoitti:
toimeentuleminen on demarille myrkkyä koska siitä seuraa, että talous painottuisi enemmän maa ja metsätalouden puolelle ja kaupunkien asema heikkenisi suhteessa maaseutuun.
Näin saattaisi käydä eli Pohjois-Korean ja Valko-Venäjän tie olisi silloin meidänkin kepulainen johdatuksemme. Kuka siitä sitten iloitsee, että kaupungeissa ei olisi enää varaa ostaa niitä maataloustuotteita. Isännat lihoisivat ja kuolisivat vanhaan malliin läskeihinsä.
- Eikö voitais...
Mielipidepankki kirjoitti:
Näin saattaisi käydä eli Pohjois-Korean ja Valko-Venäjän tie olisi silloin meidänkin kepulainen johdatuksemme. Kuka siitä sitten iloitsee, että kaupungeissa ei olisi enää varaa ostaa niitä maataloustuotteita. Isännat lihoisivat ja kuolisivat vanhaan malliin läskeihinsä.
erottaa se kaupunkilaistalous muun suomen taloudesta niin, että ne voisivat jatkaa samaan tyyliin kuin ennenkin, syömällä ulkolaista ruokaa velaksi?
- Siis miten...
Mielipidepankki kirjoitti:
Näin saattaisi käydä eli Pohjois-Korean ja Valko-Venäjän tie olisi silloin meidänkin kepulainen johdatuksemme. Kuka siitä sitten iloitsee, että kaupungeissa ei olisi enää varaa ostaa niitä maataloustuotteita. Isännat lihoisivat ja kuolisivat vanhaan malliin läskeihinsä.
kaupunkilaiset ei voisi tulla toimeen omillaan?
Sinähän ole aina höpöttänyt sitä, että kaupunkilaiset kustantavat myös maaseudun toimeentulon? - Suomellahan on
Kriisiajan johto ja johtajat => eduskunta ja hallitus. Näköpiirissä ei ole semmoista tilannetta, jossa joku yksinäinen ratsastaja, jolla ei sitäpaitsi ole altuuksia, saisi aikaan parempia tuloksia kuin em. elimet. Esim. Kekkosen johtamistapa ei ainakaan houkuttele toista kertaa kokeilemaan "yhden vahvan johtajan" systeemiä. Kekkosen aikahan oli ajalehtimista talouskriisitä toiseen, devalvaatioista devalvaatioon. Kasattiinpa kerran oikein "hätätilahallituskin", Kekkosen mahtikäskyllä. Ei toisteta sitä karuselliä uudelleen.
Siis miten... kirjoitti:
kaupunkilaiset ei voisi tulla toimeen omillaan?
Sinähän ole aina höpöttänyt sitä, että kaupunkilaiset kustantavat myös maaseudun toimeentulon?Kaupungit eivät ole tynnyrimaiden selviytyjiä. Kapunkien syntyminen on perustunut teollisuuden kasvuun ja tottakai toimeentulo niissä tyrehtyy, kun aletaan elää Impivaaran mallin mukaan. Kaupunkien tärkeys korostuu maailmassa, missä kaupankäynti on globaalia ja maiden rajojen ylittäminen avointa sekä maailmassa, missä talous kasvaa, hyvinvointi kukoistaa ja uusia innovaatioita keksitään. Kaikki tällainen on mahdollista toki tapaa polpotismilla.
- Helsinki jarruvaunu
Mielipidepankki kirjoitti:
Kaupungit eivät ole tynnyrimaiden selviytyjiä. Kapunkien syntyminen on perustunut teollisuuden kasvuun ja tottakai toimeentulo niissä tyrehtyy, kun aletaan elää Impivaaran mallin mukaan. Kaupunkien tärkeys korostuu maailmassa, missä kaupankäynti on globaalia ja maiden rajojen ylittäminen avointa sekä maailmassa, missä talous kasvaa, hyvinvointi kukoistaa ja uusia innovaatioita keksitään. Kaikki tällainen on mahdollista toki tapaa polpotismilla.
Kaupungeilla on tärkeä rooli, mutta yksin nekään eivät selviä
Kapungeista saattaa muodostua myös iso taakka kansantaloudelle jos kaupunkipolitiikka hoidetaan huonosti. Suomessa näin on käåymässä Helsingin osalta.
Helsinki on ollut maan henkinen ja taloudellinen veturi, pääkaupunki ympäristöineen on ollut teolllisuusyhteiskunnasta palveluyhteiskunnaksi muuttuvan maamme kasvun ydin. Kaupunki on kuitenkin hoitanut omat asiansa monessa suhteessa onnettomasti, ja niinpä sen edellytykset yläpitää kasvua ovat tyrehtyneet. Näkyvin oire on tokuttomaksi kohonneet asumiskustannukset. Helsinki ei saa enää tarvitsemaansa työvoimaa, kenelläkään ei ole varaa maksaa sellaisia hintoja perheasunnoista joita Helsingissä nyt pyydetään. Tai siis kenelläkään ansiotyöllä itsensä elättävän, jollaisia meistä suurin osa on. Helsinissä asuu kohta sosiaalitukien varassa elävät ja huippuvarakkaat, ei se suuri työssäkäyvien enemmistö joka kuitenkin pyörittää kansantalouttamme.
Kun Helsingin kyky kasvuun on mennyt, kasvu tapahtuu, jos sitä tapahtuu, siellä missä ihmisten on varaa asua: Oulussa, Turussa, Jyväskylässä. Pääkaupunkisudun ongelmaksi muodostuu alati kasvavat työmatkat, työmatkaliikenteen aiheuttamat ruuhkat ja muu haitta joka syö ison osan siitä kansantulosta joka tulisi käyttää uuten kasvuun.
Helsinki on siis muuttumasta veturista jarruvaunuksi, ja maallemme pitää löytää uusi veturi. Tai sitten Helsingissäkin ymmärtää vaihtaa Soininvaarat ja muut päättäjät viisastelevista teoreetikoista toiminnan miehiksi ja naisiksi - Keskustaporvari
Mielipidepankki kirjoitti:
Elämme toki taloudellisten riskien aikakautta. Presidentin kriisijohtaminen ei kuitenkaan tähän liity. Hallitus ja sen tukemana eduskunnan enemmistö määrittelevät siinä Suomen linjan. Kriisi voi tietysti eskaloitua poliittiseksi, jos euro ja EU hajoavat. Väyrynenhän suorastaan toivoo ja odottaa, että näin kävisi. Saman tekee Timo Soini. Sellainen kehitys olisi toki Suomelle katastrofaalinen, kun joutuisimme taas pärjäämään suuressa maailmassa pelkästään omin avuinemme. No, tietysti naapurimme Venäjä saattaisi jälleen tarjota uutta YYA-henkeä ja sopimustakin.
Lipponen ja Niinistö sen sijaan käsittävät sen, mihin tilanne helpsoti johtaisi, jos jäisimme taas yksin taapertamaan. Taloudellinen protektionismi valtaisi alaa ja se tietää kurjaa tulevaisuutta vuosikauksiksi eteenpäin. Eurooppa menettäisi sen vähäisenkin kilpailuedun, mikä sillä on Yhdysvaltoihin ja Aasiaan. Kun näin kävisi, meiltäkin katoaisivat Suomelle niin tärkeät eurooppalaiset vientimarkkinat jalkojen alta pikavauhtia.
Väyrynen ja Soini ajattelevat, että EU olisi paras hajottaa, kun se toimii huonosti. Sen sijaan, että pantaisiin kaikki voimat EUn tehon lisäämiseen, ollaan valmiit lähtemään vanhalle kansallisvaltio-tielle, missä sodan jälkeen erilaisessa tilanteessa ja Yhdysvaltojen vetoavulla vielä noustiin. Enää ei nousta, koska maailma on niistä ajoista muuttunut."Elämme toki taloudellisten riskien aikakautta. Presidentin kriisijohtaminen ei kuitenkaan tähän liity. Hallitus ja sen tukemana eduskunnan enemmistö määrittelevät siinä Suomen linjan. Kriisi voi tietysti eskaloitua poliittiseksi, jos euro ja EU hajoavat. Väyrynenhän suorastaan toivoo ja odottaa, että näin kävisi. Saman tekee Timo Soini. Sellainen kehitys olisi toki Suomelle katastrofaalinen, kun joutuisimme taas pärjäämään suuressa maailmassa pelkästään omin avuinemme."
Mikään ei olisi Euroopan kansoille suuremmaksi siunaukseksi kuin keinotekoisen poliittisen unionin hajoaminen ja paluu itsenäisiin kansallisvaltioihin ja perinteiseen vapaakauppaan. Tätä ainakin Soini on sanonut aivan avoimesti toivovansa, ja uskoakseni Väyrynenkin sitä sisimmässään toivoo.
- Kommentit..
Saatiinhan taas totaalisen demarin totaalisen yksisilmäinen näkemys.
Kapin henkilökohtaiseen kaunaisuuteen pohjaava tynnörissä elämisen vertaus ei kuvaa kepulaisuutta sen enenpää kuin demariutta tai perussuomalaisuutta tai muutakaan poliittista ajattelua. Ei maaseudulla kasvanut ja elänyt ole sen kapeakatseisempi, tiedoiltaan tai taidoiltaan rajoittuneenpi kuin helsinkiläinen. Ei Väyrysen kannattaja koe muita uhkana sen enenpää kuin Lippposen kannattajat kokevat muut uhkanaan. Paremminkin kyse on siitä, että kaikki katselevat sitä tynnöriä ulkopuolelta, mutta eri puolilta. Ja siksi näkevät asiat eri tavalla.
Väyrynen näkee, että europpalaisen yhteistyön tiivistäminen ja muiden euromaiden yhteisvastuullinen tukeminenjohtaa Suomen kannalta nykyistä huononpaan tulokseen, Lipponen taas väittää tuollaisen yhteistyön tiivistämisen ja EU sekä Euromaiden yhteisvastuullisuuden lisäämisen johtavan nykyistä parempaan tulevaisuuteen. Kun taloustieteilijöilläkin on hyvin erimittaiset näkemykset siitä, mitä Euroalueelle ja laajemmin EU:lle olisi paras malli, ei kait suomalaista äänestäjää voida leimata valitsipa hän kumman herran näkemyksen tahansa.
Kapi ja sinä oletatte, että Lipposen keskittävä talousoppi on ainut tie parempaan, Väyrysen kannattajat taas lähtee siitä, että vahvistamalla kansallista päätöksentekomekanismia ylikansallisen sijaan saamme paremman tulevaisuuden. Kummankin kannattajia voi yhtälailla väittää tynnörissä eläviksi yhden totuuden näkeviksi. Joka tuollaista vastapuolesta väittää, osoittaa vain olevansa itse hyvin yksisilmäinen ja kykenemätön laaja-alaiseen ja monitahoiseen asioiden havannointiin.
Kommentti vielä tuohon Halonen-Aho vaalitaistoon. Siinä taistossa mustamaalauksen ja loanheiton kyllä aloitti Lasse Lehtinen, joka lanseerasi nämä kännykkä-isä ym termit joilla kampitti Ahoa. Hän nosti esiin sen, että vaalissa oli vastakkain yksinhuoltaja (Halonen) ja viikonloppuisä (Aho). Halosen porukka vaan nosti äläkän, kuten demareilla on tapana silloin kun heihin kohdistuu vähäistäkin arvostelua. Media valitsi sitten puolensa kuten muistamme.Ensiksi on sanottava, että olen yllättynyt: kun en ole vähään aikaan palstalle juurikaan kirjoitellut, odotin entiseen tapaan joidenkin älyltään heikkolahjaisten palstalaisten aloittavan tyypillisen varhaisteinimäisen jargoninsa. Olen saanut nyt kaksi vastauskommenttia alustukseeni ja pidän molempia tällaiseen palstakeskusteluun laadukkaina. Kiitos siis siitä näin aluksi. Ja laadukkuutta yritän arvioida riippumatta siitä, onko kirjoittaja kanssani samaa mieltä vai ei.
Ehkä tuo tynnyrivertaus on liian vahva, mutta ei se minusta kuitenkaan ihan vääräkään ole. Kyse on siitä, mitä Keijo Korhonen tässä jonkun linkittämässä jutussa kirjoitti Ilkkaan: Eurooppalaisen yhteistyön nimiin vannomisesta tai kansallisista isänmaista. Suhteellisen tiiviillä yhteistyöllä pyritään tietysti yhteisen taloudellisen ja poliittisen voiman hakemista kilpailussa Yhdysvaltoja ja ennen muuta vahvasti nousevaa Aasiaa vastaan. Ilman tätä Eurooppa uhkaa jäädä reuna-alueeksi. Tämän ymmärtäminen on heikentynyt vahvasti samaan aikaan, kun haaste kisassa on vain kasvanut. Se on loogisesti varsin takaperoista. Yhdysvalloissa tilanne on toinen. Se on pyrkimässä yhdistämään sisäisesti ja ymmärtämään, että pelissä on koko kansakunnan menestys.
Kansalliseen isänmaa -ajatteluun sisältyy aina pyrkimys eristäytymiseen ja oletettujen tai todellisten vastustajien kyräilyyn. Taloudellisesti seurauksena on tavanomaisesti protektionismin kasvu, joka tarkoittaa samalla taloudellista taantumista. Sen ohella myös poliittiset vastakohdat voivat kansakuntien välillä lisääntyä kuten historiasta tiedämme. Venäjä onpi isänmaamme puolue naapurissa harjoittaa paljossa tällaista eristäytymispolitiikkaa, vaikkei se tietenkään ole yhtä vahvaa kuin Neuvostoliitossa NKP:n politiikka. Se on kuitenkin suurin este siihen, ettei Venäjä kykene kasvamaan taloudelliseksi mahtitekijäksi kuten Yhdysvallat on kyennyt täysin toisenlaiselle eli ultra-avoimella ja liberaalilla politiikalla kyennyt. Väyrynen ja Soini edustavat meillä tällaista eristäytymislinjaa.
Kansallinen päätöksentekomekanismi ei ole mikään suuri etu itseisarvossaan. Ovathan Valko-Venäjä ja Pohjois-Koreakin valtioita, jotka korostavat nimenomaan kansallisen päätöksenteon ensisijaisuutta. Jokainen voi nähdä, miten hyvin tällaisilla valtioilla menee. Itsenäisyys elää kurjuudessa on ja pysyy. Sen sijaan, että puhutaan itseisarvoisesti jostain kansallisesta päätöksenteosta, pitäisi miettiä sitä, mikä on paras tie taloudelliseen menestykseen, sillä ilman sitä, ei ole paljon muutakaan menestystä. EU-liitoksen takana oli nimenomaan ajatus siitä, että yhdistämällä voimat ja luomalla yhteismarkkinat saavutetaan kilpailuetua muihin tai otetaan ainakin muiden etumatkaa kiinni. Nyt ollaan sitten palaamassa lähtöruutuun, mikä tarkoittaa väistämättä taloudellista taantumista.
Halosen ja Ahon vaalitaiston ratkaisua ei käyty suinkaan yksinhuoltaja-viikonloppuisä teemalla. Ratkaiseva hetki alkoi Espoon vaalitilaisuudesta, missä Kokoomuksen Raimo Ilaskivi osoitti suuren typeryytensä ja ratkaisi pelin Halosen eduksi. Ilaskivi ja kumppanit alkoivat panetella Halosta tavalla, joka sai erityisesti Kokoomuksen liberaalit city-edustajat ja heistä eritoten naiset ärsyyntymään yli sietorajan. Sitten Kirsi Piha tarttui kynään ja kirjoitti näiden naisten mielialat lehteen ja sitä seurasi muita, jopa Kokoomuksen mieskansanedustajia. Pihan mukaan valintaa suoritettiin äärivanhoillisuuden ja liberalismin välillä eikä hän kykene äänestämään sellaista oikeistolaista ehdokasta, joka sitoutuu patavanhoillisuuteen. Tosiasiassa Aho ei varmaan ollut ihan otettu näistä tukijoiden puheista, muttei hän voinut niitä enää siinä vaiheessa lähteä moittimaankaan. Niissä puheissa Halonen leimattiin niin epäuskottavalla tavalla sosialistiksi, seksuaalisesti kieroutuneeksi, epäisänmaalliseksi ja uskontoa väheksyväksi, että sellainen sai varsinkin kaupungeissa jyrkän vastareaktion. Samaan tapaanhan Koivistoa oli jo 80-luvun alussa paneteltu (mm. väite kirkossa käynnin kieltämisestä, jos Koivisto valitaan).- hieman kommenttia
Mielipidepankki kirjoitti:
Ensiksi on sanottava, että olen yllättynyt: kun en ole vähään aikaan palstalle juurikaan kirjoitellut, odotin entiseen tapaan joidenkin älyltään heikkolahjaisten palstalaisten aloittavan tyypillisen varhaisteinimäisen jargoninsa. Olen saanut nyt kaksi vastauskommenttia alustukseeni ja pidän molempia tällaiseen palstakeskusteluun laadukkaina. Kiitos siis siitä näin aluksi. Ja laadukkuutta yritän arvioida riippumatta siitä, onko kirjoittaja kanssani samaa mieltä vai ei.
Ehkä tuo tynnyrivertaus on liian vahva, mutta ei se minusta kuitenkaan ihan vääräkään ole. Kyse on siitä, mitä Keijo Korhonen tässä jonkun linkittämässä jutussa kirjoitti Ilkkaan: Eurooppalaisen yhteistyön nimiin vannomisesta tai kansallisista isänmaista. Suhteellisen tiiviillä yhteistyöllä pyritään tietysti yhteisen taloudellisen ja poliittisen voiman hakemista kilpailussa Yhdysvaltoja ja ennen muuta vahvasti nousevaa Aasiaa vastaan. Ilman tätä Eurooppa uhkaa jäädä reuna-alueeksi. Tämän ymmärtäminen on heikentynyt vahvasti samaan aikaan, kun haaste kisassa on vain kasvanut. Se on loogisesti varsin takaperoista. Yhdysvalloissa tilanne on toinen. Se on pyrkimässä yhdistämään sisäisesti ja ymmärtämään, että pelissä on koko kansakunnan menestys.
Kansalliseen isänmaa -ajatteluun sisältyy aina pyrkimys eristäytymiseen ja oletettujen tai todellisten vastustajien kyräilyyn. Taloudellisesti seurauksena on tavanomaisesti protektionismin kasvu, joka tarkoittaa samalla taloudellista taantumista. Sen ohella myös poliittiset vastakohdat voivat kansakuntien välillä lisääntyä kuten historiasta tiedämme. Venäjä onpi isänmaamme puolue naapurissa harjoittaa paljossa tällaista eristäytymispolitiikkaa, vaikkei se tietenkään ole yhtä vahvaa kuin Neuvostoliitossa NKP:n politiikka. Se on kuitenkin suurin este siihen, ettei Venäjä kykene kasvamaan taloudelliseksi mahtitekijäksi kuten Yhdysvallat on kyennyt täysin toisenlaiselle eli ultra-avoimella ja liberaalilla politiikalla kyennyt. Väyrynen ja Soini edustavat meillä tällaista eristäytymislinjaa.
Kansallinen päätöksentekomekanismi ei ole mikään suuri etu itseisarvossaan. Ovathan Valko-Venäjä ja Pohjois-Koreakin valtioita, jotka korostavat nimenomaan kansallisen päätöksenteon ensisijaisuutta. Jokainen voi nähdä, miten hyvin tällaisilla valtioilla menee. Itsenäisyys elää kurjuudessa on ja pysyy. Sen sijaan, että puhutaan itseisarvoisesti jostain kansallisesta päätöksenteosta, pitäisi miettiä sitä, mikä on paras tie taloudelliseen menestykseen, sillä ilman sitä, ei ole paljon muutakaan menestystä. EU-liitoksen takana oli nimenomaan ajatus siitä, että yhdistämällä voimat ja luomalla yhteismarkkinat saavutetaan kilpailuetua muihin tai otetaan ainakin muiden etumatkaa kiinni. Nyt ollaan sitten palaamassa lähtöruutuun, mikä tarkoittaa väistämättä taloudellista taantumista.
Halosen ja Ahon vaalitaiston ratkaisua ei käyty suinkaan yksinhuoltaja-viikonloppuisä teemalla. Ratkaiseva hetki alkoi Espoon vaalitilaisuudesta, missä Kokoomuksen Raimo Ilaskivi osoitti suuren typeryytensä ja ratkaisi pelin Halosen eduksi. Ilaskivi ja kumppanit alkoivat panetella Halosta tavalla, joka sai erityisesti Kokoomuksen liberaalit city-edustajat ja heistä eritoten naiset ärsyyntymään yli sietorajan. Sitten Kirsi Piha tarttui kynään ja kirjoitti näiden naisten mielialat lehteen ja sitä seurasi muita, jopa Kokoomuksen mieskansanedustajia. Pihan mukaan valintaa suoritettiin äärivanhoillisuuden ja liberalismin välillä eikä hän kykene äänestämään sellaista oikeistolaista ehdokasta, joka sitoutuu patavanhoillisuuteen. Tosiasiassa Aho ei varmaan ollut ihan otettu näistä tukijoiden puheista, muttei hän voinut niitä enää siinä vaiheessa lähteä moittimaankaan. Niissä puheissa Halonen leimattiin niin epäuskottavalla tavalla sosialistiksi, seksuaalisesti kieroutuneeksi, epäisänmaalliseksi ja uskontoa väheksyväksi, että sellainen sai varsinkin kaupungeissa jyrkän vastareaktion. Samaan tapaanhan Koivistoa oli jo 80-luvun alussa paneteltu (mm. väite kirkossa käynnin kieltämisestä, jos Koivisto valitaan).Tuohon alun keskustutasoa kehuvaan osioon sen verran, että tiedät kyllä kuka se aina saa omilla älyltään heikkolahjaisilla roiskaisuillaan sen varhaisteinimäisen jargonin aikaan. Hänen puuttumisensa avaukseltasi pitää sen tason korkeammalla.
Euroopan talousunionin tavoite tottakait on olla vahva kilpailussa muita talousalueita vastaan. Euron kriisi osoittaa sen, kuinka vastuuttomuus joissakin EU:n ja Euroalueen maissa uhkaa koko Euroopan taloutta. Tuo vastuuttomuus on ollut holtitonta velkaantumista. Nyt kun korjaustoimiin on ryhdytty, niin yllättäen Suomen SDP on alkanut vetää omaa linjaansa hajoittaen yhteistyötä, millloin milläkin vaatimuksilla.
Meillä on siis Väyrysen, Soinin ja Urpilaisen linja, jota sinä ja Kapi kutsutte tynnörissä elävien linjaksi, ja sitten on Kataisen ja kumppaneiden linja, jossa valtioiden talouksia yritetään saada tiukemmin keskitetyn päätöksenteon alaisuuteen. Lipponen edustaa tätä Kataisen linjaa, siltä osin SDP on siis hajallaan. Kuten on Keskustakin, siellä Kiviniemi ja Rehn esimerkiksi ovat lähempanä Kataisen kuin oman puolueensa ehdokkaan Väyrysen linjaa. Soini on lähinnä helppoheikki joka vain vastustaa kaikkea.
Kansallinen päätöksenteko ei ole itseisarvo, mutta ottamatta kantaa siihen, onko Lipposen linja vai Väyrysen linja tällä kertaa oikea, on epä-älyllistä ja herjaavaa syyttää toisen linjan kannattajia umpiossa eläneiksi typeryksiksi. Tapahtuipa se kummin päin tahansa. Sinun ei uskoisi kerta toisensa jälkeen syyllistyvän sellaiseen.
Kännykkäisästä tuli Halosen vaaliase kun se osoittautui hänen heikkoudekseen, hän ei ollut valmistautunut puhumaan henkilökohtaisesta henkilökohtaiseen sävyyn, hän oli kova poliitikko, ei empaattinen isä. Hän vaikutti perheensä toimitusjohtajalta. Halosesta luotiin kuva empaattisena ja lämpimänä ihmisenä. Ajatella. Kovempaa politrukkia kuin miksi Halonen on osoittautunut ei hevin löydy. Kyse oli ihan puhtaasta imagomarkkinoinnista jossa Lasse Lehtisen taitavuus tuli esiin. - Keskustaporvari
Mielipidepankki kirjoitti:
Ensiksi on sanottava, että olen yllättynyt: kun en ole vähään aikaan palstalle juurikaan kirjoitellut, odotin entiseen tapaan joidenkin älyltään heikkolahjaisten palstalaisten aloittavan tyypillisen varhaisteinimäisen jargoninsa. Olen saanut nyt kaksi vastauskommenttia alustukseeni ja pidän molempia tällaiseen palstakeskusteluun laadukkaina. Kiitos siis siitä näin aluksi. Ja laadukkuutta yritän arvioida riippumatta siitä, onko kirjoittaja kanssani samaa mieltä vai ei.
Ehkä tuo tynnyrivertaus on liian vahva, mutta ei se minusta kuitenkaan ihan vääräkään ole. Kyse on siitä, mitä Keijo Korhonen tässä jonkun linkittämässä jutussa kirjoitti Ilkkaan: Eurooppalaisen yhteistyön nimiin vannomisesta tai kansallisista isänmaista. Suhteellisen tiiviillä yhteistyöllä pyritään tietysti yhteisen taloudellisen ja poliittisen voiman hakemista kilpailussa Yhdysvaltoja ja ennen muuta vahvasti nousevaa Aasiaa vastaan. Ilman tätä Eurooppa uhkaa jäädä reuna-alueeksi. Tämän ymmärtäminen on heikentynyt vahvasti samaan aikaan, kun haaste kisassa on vain kasvanut. Se on loogisesti varsin takaperoista. Yhdysvalloissa tilanne on toinen. Se on pyrkimässä yhdistämään sisäisesti ja ymmärtämään, että pelissä on koko kansakunnan menestys.
Kansalliseen isänmaa -ajatteluun sisältyy aina pyrkimys eristäytymiseen ja oletettujen tai todellisten vastustajien kyräilyyn. Taloudellisesti seurauksena on tavanomaisesti protektionismin kasvu, joka tarkoittaa samalla taloudellista taantumista. Sen ohella myös poliittiset vastakohdat voivat kansakuntien välillä lisääntyä kuten historiasta tiedämme. Venäjä onpi isänmaamme puolue naapurissa harjoittaa paljossa tällaista eristäytymispolitiikkaa, vaikkei se tietenkään ole yhtä vahvaa kuin Neuvostoliitossa NKP:n politiikka. Se on kuitenkin suurin este siihen, ettei Venäjä kykene kasvamaan taloudelliseksi mahtitekijäksi kuten Yhdysvallat on kyennyt täysin toisenlaiselle eli ultra-avoimella ja liberaalilla politiikalla kyennyt. Väyrynen ja Soini edustavat meillä tällaista eristäytymislinjaa.
Kansallinen päätöksentekomekanismi ei ole mikään suuri etu itseisarvossaan. Ovathan Valko-Venäjä ja Pohjois-Koreakin valtioita, jotka korostavat nimenomaan kansallisen päätöksenteon ensisijaisuutta. Jokainen voi nähdä, miten hyvin tällaisilla valtioilla menee. Itsenäisyys elää kurjuudessa on ja pysyy. Sen sijaan, että puhutaan itseisarvoisesti jostain kansallisesta päätöksenteosta, pitäisi miettiä sitä, mikä on paras tie taloudelliseen menestykseen, sillä ilman sitä, ei ole paljon muutakaan menestystä. EU-liitoksen takana oli nimenomaan ajatus siitä, että yhdistämällä voimat ja luomalla yhteismarkkinat saavutetaan kilpailuetua muihin tai otetaan ainakin muiden etumatkaa kiinni. Nyt ollaan sitten palaamassa lähtöruutuun, mikä tarkoittaa väistämättä taloudellista taantumista.
Halosen ja Ahon vaalitaiston ratkaisua ei käyty suinkaan yksinhuoltaja-viikonloppuisä teemalla. Ratkaiseva hetki alkoi Espoon vaalitilaisuudesta, missä Kokoomuksen Raimo Ilaskivi osoitti suuren typeryytensä ja ratkaisi pelin Halosen eduksi. Ilaskivi ja kumppanit alkoivat panetella Halosta tavalla, joka sai erityisesti Kokoomuksen liberaalit city-edustajat ja heistä eritoten naiset ärsyyntymään yli sietorajan. Sitten Kirsi Piha tarttui kynään ja kirjoitti näiden naisten mielialat lehteen ja sitä seurasi muita, jopa Kokoomuksen mieskansanedustajia. Pihan mukaan valintaa suoritettiin äärivanhoillisuuden ja liberalismin välillä eikä hän kykene äänestämään sellaista oikeistolaista ehdokasta, joka sitoutuu patavanhoillisuuteen. Tosiasiassa Aho ei varmaan ollut ihan otettu näistä tukijoiden puheista, muttei hän voinut niitä enää siinä vaiheessa lähteä moittimaankaan. Niissä puheissa Halonen leimattiin niin epäuskottavalla tavalla sosialistiksi, seksuaalisesti kieroutuneeksi, epäisänmaalliseksi ja uskontoa väheksyväksi, että sellainen sai varsinkin kaupungeissa jyrkän vastareaktion. Samaan tapaanhan Koivistoa oli jo 80-luvun alussa paneteltu (mm. väite kirkossa käynnin kieltämisestä, jos Koivisto valitaan)."Suhteellisen tiiviillä yhteistyöllä pyritään tietysti yhteisen taloudellisen ja poliittisen voiman hakemista kilpailussa Yhdysvaltoja ja ennen muuta vahvasti nousevaa Aasiaa vastaan. Ilman tätä Eurooppa uhkaa jäädä reuna-alueeksi."
No mikä on nyt sitten lopputulos? Onko se paljonkin parempi kuin jos olisimme "eristäytyneet" Norjan ja Sveitsin tavoin, ja pitäytyneet pelkästään vapaakaupassa?
"Kansalliseen isänmaa -ajatteluun sisältyy aina pyrkimys eristäytymiseen ja oletettujen tai todellisten vastustajien kyräilyyn. Taloudellisesti seurauksena on tavanomaisesti protektionismin kasvu, joka tarkoittaa samalla taloudellista taantumista."
En minä ole huomannut sen paremmin Norjassa kuin Sveitsissäkään mitään erityistä taantumista. Oletko sinä?
- Olettaisin...
että kaikki tähän mennessä tulleet 3 viestiä tuli samalta koneelta.
alle 20 minuutin välein? Kirjoittaja jatkoi heti seuraavalla viestillä, kun sai edellisen kirjoitettua.- 23
Joo punikki hompeli porisee itsensä kanssa...."laadukkaasti"....;)
>>>Silloin EK valitsi ylivoimaisella äänten enemmistöllä maltillisen Ståhlbergin Venäjän valloitukseen innokkaan Mannerheimin sijasta.>Kallio osoittautui sitten kriisijohtajana täydeksi katastrofiksi, mutta sitähän ei voitu valittaessa tietää.
Kyllä Mannerheim tavoitteli myös Suur-Suomea sisällisodan jälkeen Mannerheimin vaalipäällikkönä toimi Kai Donner, jonka pääviesti oli heimoalueiden yhdistäminen. Mannerheim pyrki luomaan tässä suhteessa läheiset suhteet Puolaan. Mannerhein ilmeisesti uskoi siihen, että nämä heimojen yhdistämiset onnistuisivat paremmin, kun vanha valta palautettaisiin Venäjälle.
Ståhlberg puolestaan oli hyvin sisäänpäin kääntynyt poliitikko. Hän ei pyrkinyt luomaan suhteita mihinkään muuhun valtioon, ei edes Ruotsiin. Eikä siten ollut innokas mihinkään heimosotiin. Reissu-Relander sitten muutti politiikan tässä suhteessa avoimemmaksi.
Kallion ongelma ei ollut vain huono terveys. Vaikeat ajat tulivat hänelle shokkina. Hän voivotteli vain tilannetta ja ainoa neuvonsa oli pyytää Jumalalta apua vaikeassa tilanteessa. Sitten kävikin niin, että hallitus ja sen voimapoliitikot kuten Tanner ja Erkko sekä myöhemmin Ryti täyttivät tämän valtatyhjiön. Tietysti myös Mannerheim ja Paasikivi olivat asemansa vuoksi ajan tärkeitä vaikuttajia.
Väyrynen ei luo visioita mitenkään koko maailmaan. Hän jaarittelee kyllä mielellään jostain Rion kokouksesta, missä sattui olemaan mukana. Kyse on lähinnä liirumlaarumista. Jos Suomesta tulee turvallisuusneuvoston jäsen, joudutaan tietysti ottamaan kantaa maailaman asioihin siinä roolissa. Jokainen ehdokas käsittää sen, että suhteita Venäjään pitää hoitaa. Ehdokkaista EU-myönteiset suuntautuvat tietysti Eurooppaan ja siinä kohdin ulkosuhteita hoidetaan pitkälti EUn kautta. Voi vain arvata, kumpaa muut maat kuuntelevat enemmän, EUta vai piskuista Suomea. Väyrysen luulot ovat enemmän kuin epärealistisia, jos hän muuta luulottelee.- Pystyyn kuolleelle
Itsenäisyytemme alkuajan presidentit eivät venyttäneet valtaoikeuksiaan vaikka silloinen valtiosääntö antoi presidentille varsin suuren vallan, kuningasseikkailujen jälkimainingeisahan tuo valtiosääntö tehtiin.
Presidentit kunnioittivat parlamentarismia ja hallituksilla oli vahva asema.
Kalliokaan ei valtaa haalinut, Talvisotaa edeltäneet virheet eivät olleet presidentin virheitä, vaan punamultahallituksen, joka oli heikko ja saamaton. Tanner pasifistisena valtionvarainministerinä uskoi naivisti, että sosialistinen Venäjän hallinto noudattaisi sosialismin ihannetta olla ryhtymättä hyökkäykseen toista valtiota vastaan, ja jätti puolustusvoimien vaatimat rahat antamatta.
Sodan jälkeen presidentin asema korostui ulkopolitiikan, tai paremminkin suhteiden Neuvostoliittoon, noustua keskiöön monessakin suhteessa. Jo Mannerheim käytti valtaa hyvin itsenäisesti, samoin Paasikivi ja sitten Kekkonenkin, Kekkonen tosin sai Paasikiveen verrattavan asemman vasta kymmenen vuotta ensimmäisen valintansa jälkeen, siihen saakka hänkin joutui tyytymään eduskunnan ja puolueiden tahtoon esimerkiksii hallituksia nimittäessään.
Olen samalla kannalla kanssasi, että erimieltä kritiikittömän euromyönteisyyden kanssa oleminen ei ole samaa kuin tynnöristä käsin asioiden tarkastelu. Paremminkin päinvastoin, ne jotka haastavat vallitsevan ajattelun, katsovat asioita muistakin suunnista, heillä on oma näkemys jonka tuovat esiin. Yhden totuuden, tässä tapauksessa eurooppalaisen yhteisvastuun korostajat, toimivat paremminkin tynnöristä katselijan tavoin, eivät kykene näkemään vaihtoehtoisia suuntia.
Toinen asia on sitten, kykenevätkö nämä kriitikot esittämään todellisia vaihtoehtoja vaiko pelkästään moittimaan tehtyjä ratkaisuja. Etenkin Soini on osoittautunut eurovastaiseksi sutkauttelijaksi jolla ei kuitenkaan ole todellista vaihtoehtoa, hän ei kykene kertomaan uskotavaa tietä siihen eurosta ja Eu:sta irtaantuneeseen Suomeen jota hän populismissaan haikailee. Väyrysen tarina on sentään uskottavampi, hän ei ole hajoittamassa kaikkia luotuja rakenteita, vaan muuttamassa keskittymiskehitystä hajautetumpaan suuntaan. Pystyyn kuolleelle kirjoitti:
Itsenäisyytemme alkuajan presidentit eivät venyttäneet valtaoikeuksiaan vaikka silloinen valtiosääntö antoi presidentille varsin suuren vallan, kuningasseikkailujen jälkimainingeisahan tuo valtiosääntö tehtiin.
Presidentit kunnioittivat parlamentarismia ja hallituksilla oli vahva asema.
Kalliokaan ei valtaa haalinut, Talvisotaa edeltäneet virheet eivät olleet presidentin virheitä, vaan punamultahallituksen, joka oli heikko ja saamaton. Tanner pasifistisena valtionvarainministerinä uskoi naivisti, että sosialistinen Venäjän hallinto noudattaisi sosialismin ihannetta olla ryhtymättä hyökkäykseen toista valtiota vastaan, ja jätti puolustusvoimien vaatimat rahat antamatta.
Sodan jälkeen presidentin asema korostui ulkopolitiikan, tai paremminkin suhteiden Neuvostoliittoon, noustua keskiöön monessakin suhteessa. Jo Mannerheim käytti valtaa hyvin itsenäisesti, samoin Paasikivi ja sitten Kekkonenkin, Kekkonen tosin sai Paasikiveen verrattavan asemman vasta kymmenen vuotta ensimmäisen valintansa jälkeen, siihen saakka hänkin joutui tyytymään eduskunnan ja puolueiden tahtoon esimerkiksii hallituksia nimittäessään.
Olen samalla kannalla kanssasi, että erimieltä kritiikittömän euromyönteisyyden kanssa oleminen ei ole samaa kuin tynnöristä käsin asioiden tarkastelu. Paremminkin päinvastoin, ne jotka haastavat vallitsevan ajattelun, katsovat asioita muistakin suunnista, heillä on oma näkemys jonka tuovat esiin. Yhden totuuden, tässä tapauksessa eurooppalaisen yhteisvastuun korostajat, toimivat paremminkin tynnöristä katselijan tavoin, eivät kykene näkemään vaihtoehtoisia suuntia.
Toinen asia on sitten, kykenevätkö nämä kriitikot esittämään todellisia vaihtoehtoja vaiko pelkästään moittimaan tehtyjä ratkaisuja. Etenkin Soini on osoittautunut eurovastaiseksi sutkauttelijaksi jolla ei kuitenkaan ole todellista vaihtoehtoa, hän ei kykene kertomaan uskotavaa tietä siihen eurosta ja Eu:sta irtaantuneeseen Suomeen jota hän populismissaan haikailee. Väyrysen tarina on sentään uskottavampi, hän ei ole hajoittamassa kaikkia luotuja rakenteita, vaan muuttamassa keskittymiskehitystä hajautetumpaan suuntaan.Tanner oli mukana hallituksessa vasta vuodesta 1937 alkaen. Ei puolustusvoimia yhdessä tai kahdessa vuodessa rahoiteta kuntoon. Tanneria edeltäneenä aikana se olisi voitu jo tehdä, jos halua kerran oli. Eipä tehty.
Suurimman sotaan johtaneen virheen teki kuitenkin ulkoministeri Erkko, joka piti naapurin uhkailuja pelkkänä sanahelinänä. Mannerheim kehottikin myöhemmin kirjoituksissaan Erkkoa painumaan metsään ja ampumaan itsensä. Presidentti Kallio lamaantui tilanteessa niin täysin, että hänet sivuutettiin kokonaan päätöksenteosta.
Väyryselläkään ei ole ollut sen kummempaa näkemystä siitä, mitä pitäisi tehdä. Ainao mitä hän on ehdottanut, on siirtyminen kahden tai jopa kolmen valuutan käyttöön, muttei ole enää itsekään paljon kehdannut näihin höpinöihinsä palata. Muuten Väyrynen harrastaa jälkiviisautta - ei olisi pitänyt lähteä euroon, Kreikkaa ei olisi pitänyt hyväksyä mukaan jne. Niinistö letkautti Väykylle terävästi, että tämä oli itse päättämässä Kreikan mukaanottamisesta.- Hyi helvetti
Mielipidepankki kirjoitti:
Tanner oli mukana hallituksessa vasta vuodesta 1937 alkaen. Ei puolustusvoimia yhdessä tai kahdessa vuodessa rahoiteta kuntoon. Tanneria edeltäneenä aikana se olisi voitu jo tehdä, jos halua kerran oli. Eipä tehty.
Suurimman sotaan johtaneen virheen teki kuitenkin ulkoministeri Erkko, joka piti naapurin uhkailuja pelkkänä sanahelinänä. Mannerheim kehottikin myöhemmin kirjoituksissaan Erkkoa painumaan metsään ja ampumaan itsensä. Presidentti Kallio lamaantui tilanteessa niin täysin, että hänet sivuutettiin kokonaan päätöksenteosta.
Väyryselläkään ei ole ollut sen kummempaa näkemystä siitä, mitä pitäisi tehdä. Ainao mitä hän on ehdottanut, on siirtyminen kahden tai jopa kolmen valuutan käyttöön, muttei ole enää itsekään paljon kehdannut näihin höpinöihinsä palata. Muuten Väyrynen harrastaa jälkiviisautta - ei olisi pitänyt lähteä euroon, Kreikkaa ei olisi pitänyt hyväksyä mukaan jne. Niinistö letkautti Väykylle terävästi, että tämä oli itse päättämässä Kreikan mukaanottamisesta.Fiksu Väyrynen varoitti jo Euroon liityttäessä Välimeren heikkojen talouksien vaarasta.
Lipponen ja Niinistö ajoivat meidät euroon kansalta kysymättä. Nyt heidän mukaan meidän on syydettävä äärettömät määrät rahaa kriisimaihin, jotta he saisivat hengailla isojen pomojen (Saksa ja Ranska) kanssa. - Lueppa historiaa
Mielipidepankki kirjoitti:
Tanner oli mukana hallituksessa vasta vuodesta 1937 alkaen. Ei puolustusvoimia yhdessä tai kahdessa vuodessa rahoiteta kuntoon. Tanneria edeltäneenä aikana se olisi voitu jo tehdä, jos halua kerran oli. Eipä tehty.
Suurimman sotaan johtaneen virheen teki kuitenkin ulkoministeri Erkko, joka piti naapurin uhkailuja pelkkänä sanahelinänä. Mannerheim kehottikin myöhemmin kirjoituksissaan Erkkoa painumaan metsään ja ampumaan itsensä. Presidentti Kallio lamaantui tilanteessa niin täysin, että hänet sivuutettiin kokonaan päätöksenteosta.
Väyryselläkään ei ole ollut sen kummempaa näkemystä siitä, mitä pitäisi tehdä. Ainao mitä hän on ehdottanut, on siirtyminen kahden tai jopa kolmen valuutan käyttöön, muttei ole enää itsekään paljon kehdannut näihin höpinöihinsä palata. Muuten Väyrynen harrastaa jälkiviisautta - ei olisi pitänyt lähteä euroon, Kreikkaa ei olisi pitänyt hyväksyä mukaan jne. Niinistö letkautti Väykylle terävästi, että tämä oli itse päättämässä Kreikan mukaanottamisesta.Väyrynen koetti kyllä estää eduskuntaa hyväksymästä EU jäsenyyttä, siinä mielessä hän on ollut johdonmukainen, vaikka toki olikin Ahon hallituksessa vielä jäsenhakemusta jättämässä. Sen hän teki ryhmäkurin ja hallituksen yksituumaisuuden vaatimuksesta. Eduskuntakäsitelyn aikaan hän oli jo jättänyt hallituksen ja toimi omaa eduskuntaryhmäänsäkin vastaan.
Kyllä Tanner torpedoi paljon puolustusministeri Niukkasen Mannerheimin suosituksesta tekemiä varustaumismenojen lisäyksiä ja sotatarvikehankintojen rahoituksia vielä 1939 kun sodan uhka oli jo ilmeinen. Poliittisella puolella Erkko oli yhtä sinisilmäinen kuin Tanner, eli uskoi ettei Neuvostoliitto sentään aseisiin tartu Suomea vastaan, uhittelee vaan Tannerin kohdalla kyseessä oli sokea usko sosialismin, jopa bolsevikkien, virallisiin oppeihin rauhantahtoisuudesta. No, eihän Stalin Suomeen hyökänntkän, yritti vaan tulla auttamaan meidän työläisiä vapautumaan orjuudesta, SDP:n entisen puheenjohtajan Otto Wille Kuusisen johtaman Suomen kansanhallituksen pyynnöstä. - jomppe-vaari
Lueppa historiaa kirjoitti:
Väyrynen koetti kyllä estää eduskuntaa hyväksymästä EU jäsenyyttä, siinä mielessä hän on ollut johdonmukainen, vaikka toki olikin Ahon hallituksessa vielä jäsenhakemusta jättämässä. Sen hän teki ryhmäkurin ja hallituksen yksituumaisuuden vaatimuksesta. Eduskuntakäsitelyn aikaan hän oli jo jättänyt hallituksen ja toimi omaa eduskuntaryhmäänsäkin vastaan.
Kyllä Tanner torpedoi paljon puolustusministeri Niukkasen Mannerheimin suosituksesta tekemiä varustaumismenojen lisäyksiä ja sotatarvikehankintojen rahoituksia vielä 1939 kun sodan uhka oli jo ilmeinen. Poliittisella puolella Erkko oli yhtä sinisilmäinen kuin Tanner, eli uskoi ettei Neuvostoliitto sentään aseisiin tartu Suomea vastaan, uhittelee vaan Tannerin kohdalla kyseessä oli sokea usko sosialismin, jopa bolsevikkien, virallisiin oppeihin rauhantahtoisuudesta. No, eihän Stalin Suomeen hyökänntkän, yritti vaan tulla auttamaan meidän työläisiä vapautumaan orjuudesta, SDP:n entisen puheenjohtajan Otto Wille Kuusisen johtaman Suomen kansanhallituksen pyynnöstä.Puutun sivusta siksi, että vaikka Mielipidepankki on varmasti yksi kaikkein parhaiten historiaakin tunteva tällä palstalla, tuossa Tanneria koskevassa mielipiteessään hän on ehkä vähätellyt Tannerin merkitystä tuossa varustautumisemme laiminlyönnissä 1930-luvun lopulla. Kyllä hänellä vuosien 1937-39 valtiovarainministerinä oli tärkeä rooli ja vaikutusvaltaakin siinä, mihin valtio vähiä rahojaan suuntasi, mutta vankkumattomana rauhanmiehenä, vuoden 1918 vallankumouspyrkimyksiäkin jyrkästi vastustaneena, ei hän todellakaan voinut uskoa Neuvostoliiton hyökkäävän maahamme. Hän mm. sanoi, että ”eivät venäläiset voi niin hulluja olla, että aloittaisivat sodan”. Noita sanojaan ja tuota uskoaan hän katui lopun ikänsä.
Mutta ei pääministeri Cajanderkaan uskonut Neuvostoliiton hyökkäävän Suomeen. Vaikka hänen hallituksensa 1938 hyväksyi lain armeijamme varustelusta, hieman turhana hän sitä piti ja Mannerheimia tarkoittaen sanoi, että ”ukko on menettänyt hermonsa”. Vielä kesällä 1939 Cajander onnitteli itseään ja kiitteli hallitustaan siitä, ettei oltu aikaisemmin uhrattu enempää varoja sotavarusteisiin, jotka olisivat nyt jo vanhentunutta romua, ja uhraus olisi ollut turha, kun sotaa ei kuitenkaan tule. Ei edes puolustusministeri Niukkanen kovin innolla ajanut armeijan varustamista, vaikka oli kotoisin vaaravyöhykkeeltä, Karjalasta, joka sitten sodissa menetettiin.
Loppu tuosta viestistäsi on sellaista herjaa, jolla eliminoit alussa esittämiäsi ihan järkeviä mielipiteitä. Tannerin vetäminen Stalinin tai Kuusisen kanssa samaan nippuun on halpamaista, kun hyvin tiedetään, että juuri Tanner oli poliitikoistamme noille kuten muillekin Neuvostoliiton johtomiehille ja omille kommunisteillemmekin se kaikkein vihatuin ja vaarallisimmaksi koettu poliittisista johtajistamme. Hänethän he halusivat nimetä ykkössyylliseksi sotasyyllisoikeudenkäyntiin, kun Zdanov – ilmeisesti Stalinin sanomaa toistaen – sanoi, että ”sotasyyllisoikeudenkäynti ilma Tanneria olisi kuin juna ilman veturinkuljettajaa. Niinpä sitten hänet yhdessä presidentti Rytin kanssa tuomittiinkin ankarimpiin rangaistuksiin ”oikeudenkäynnissä”, jolle ei olisi ollut mitään laillisia perusteita, vaikka lainoppinut Kekkonen oikeusministerinä olikin sitä antaumuksella järjestämässä. - Selitys tollolle
jomppe-vaari kirjoitti:
Puutun sivusta siksi, että vaikka Mielipidepankki on varmasti yksi kaikkein parhaiten historiaakin tunteva tällä palstalla, tuossa Tanneria koskevassa mielipiteessään hän on ehkä vähätellyt Tannerin merkitystä tuossa varustautumisemme laiminlyönnissä 1930-luvun lopulla. Kyllä hänellä vuosien 1937-39 valtiovarainministerinä oli tärkeä rooli ja vaikutusvaltaakin siinä, mihin valtio vähiä rahojaan suuntasi, mutta vankkumattomana rauhanmiehenä, vuoden 1918 vallankumouspyrkimyksiäkin jyrkästi vastustaneena, ei hän todellakaan voinut uskoa Neuvostoliiton hyökkäävän maahamme. Hän mm. sanoi, että ”eivät venäläiset voi niin hulluja olla, että aloittaisivat sodan”. Noita sanojaan ja tuota uskoaan hän katui lopun ikänsä.
Mutta ei pääministeri Cajanderkaan uskonut Neuvostoliiton hyökkäävän Suomeen. Vaikka hänen hallituksensa 1938 hyväksyi lain armeijamme varustelusta, hieman turhana hän sitä piti ja Mannerheimia tarkoittaen sanoi, että ”ukko on menettänyt hermonsa”. Vielä kesällä 1939 Cajander onnitteli itseään ja kiitteli hallitustaan siitä, ettei oltu aikaisemmin uhrattu enempää varoja sotavarusteisiin, jotka olisivat nyt jo vanhentunutta romua, ja uhraus olisi ollut turha, kun sotaa ei kuitenkaan tule. Ei edes puolustusministeri Niukkanen kovin innolla ajanut armeijan varustamista, vaikka oli kotoisin vaaravyöhykkeeltä, Karjalasta, joka sitten sodissa menetettiin.
Loppu tuosta viestistäsi on sellaista herjaa, jolla eliminoit alussa esittämiäsi ihan järkeviä mielipiteitä. Tannerin vetäminen Stalinin tai Kuusisen kanssa samaan nippuun on halpamaista, kun hyvin tiedetään, että juuri Tanner oli poliitikoistamme noille kuten muillekin Neuvostoliiton johtomiehille ja omille kommunisteillemmekin se kaikkein vihatuin ja vaarallisimmaksi koettu poliittisista johtajistamme. Hänethän he halusivat nimetä ykkössyylliseksi sotasyyllisoikeudenkäyntiin, kun Zdanov – ilmeisesti Stalinin sanomaa toistaen – sanoi, että ”sotasyyllisoikeudenkäynti ilma Tanneria olisi kuin juna ilman veturinkuljettajaa. Niinpä sitten hänet yhdessä presidentti Rytin kanssa tuomittiinkin ankarimpiin rangaistuksiin ”oikeudenkäynnissä”, jolle ei olisi ollut mitään laillisia perusteita, vaikka lainoppinut Kekkonen oikeusministerinä olikin sitä antaumuksella järjestämässä.Näköjään et ymmärtänyt tuota lopun ideaa. Se on ihan ymmärrettävää, niin olematon on historian kuten muukin tietämyksesi. Koetetaan siis yksikertaistaa.
Tannerin usko siihen, ettei Neuvostoliitto tarttuisi aseisiin perustui sosialismin pasifistiseen idealismiin. Hän, kaikesta bolsevismin vastaisuudestaan huolimatta, uskoi, että sosialistinen hallinto ei hyökkää toista valtiota vastaan. Olihan se yksi keskeisiä sosialismin oppeja.
Sosialismissa, niin sosialidemokratiassa sellaisena kuin sen nykyisin tunnemme, kuin tuossa bolsevismistä syntyneessä Neuvostososialismissa, on kuitenkin eräs tärkeä piirre jota Tanner ei ottanut huomioon. Sosialisti vääristelee tarvittaessa totuutta mieleisekseen. Kun sosialistinen oppi ei hyväksy hyökkäystä, pitää se väärentää joksikin muuksi. Siis kääntää puolustautumiseksi, tai avustamiseksi. Stalin lähetti puna-armeijan auttamaan suomen sorretua työläiskansaa sen johtajan, Kuusisen, pyynnöstä. Kaikki tiesivät sen olevan valhetta, siksi Suomen kansa, niin työläiset, talonpojat kuin muutkin, olivat yhtenäisinä torjumassa Stalinin hyökkäystä.
Viittasin siis Tannerin sinisilmäisyyteen sosialimin todellisia kasvoja kohtaan. En vetänytt häntä samaan nippuun Stalinin ja Kuusiseen kanssa kuten sinä yksinkertaisuuttasi tulkitsit. Koska kommenttini oli suunnattu Mielipidepankille, laitoin tuon "kevennyksen", sillä MPP on niin paljon sinua fiksumpi, että tiedän hänen ymmärtävän asian - jomppe-vaari
Selitys tollolle kirjoitti:
Näköjään et ymmärtänyt tuota lopun ideaa. Se on ihan ymmärrettävää, niin olematon on historian kuten muukin tietämyksesi. Koetetaan siis yksikertaistaa.
Tannerin usko siihen, ettei Neuvostoliitto tarttuisi aseisiin perustui sosialismin pasifistiseen idealismiin. Hän, kaikesta bolsevismin vastaisuudestaan huolimatta, uskoi, että sosialistinen hallinto ei hyökkää toista valtiota vastaan. Olihan se yksi keskeisiä sosialismin oppeja.
Sosialismissa, niin sosialidemokratiassa sellaisena kuin sen nykyisin tunnemme, kuin tuossa bolsevismistä syntyneessä Neuvostososialismissa, on kuitenkin eräs tärkeä piirre jota Tanner ei ottanut huomioon. Sosialisti vääristelee tarvittaessa totuutta mieleisekseen. Kun sosialistinen oppi ei hyväksy hyökkäystä, pitää se väärentää joksikin muuksi. Siis kääntää puolustautumiseksi, tai avustamiseksi. Stalin lähetti puna-armeijan auttamaan suomen sorretua työläiskansaa sen johtajan, Kuusisen, pyynnöstä. Kaikki tiesivät sen olevan valhetta, siksi Suomen kansa, niin työläiset, talonpojat kuin muutkin, olivat yhtenäisinä torjumassa Stalinin hyökkäystä.
Viittasin siis Tannerin sinisilmäisyyteen sosialimin todellisia kasvoja kohtaan. En vetänytt häntä samaan nippuun Stalinin ja Kuusiseen kanssa kuten sinä yksinkertaisuuttasi tulkitsit. Koska kommenttini oli suunnattu Mielipidepankille, laitoin tuon "kevennyksen", sillä MPP on niin paljon sinua fiksumpi, että tiedän hänen ymmärtävän asianEhkä kuitenkin yliarvioit Mielipidepankin fiksuutta, sillä ei hän ole koskaan ymmärtänyt minun olevan sellainen tollo, kuin sinä minut häntä fiksumpana näet olevan ja varmaan häntä sivistyneempänä noin hienosti ilmaiset.
- Usko on vahva
jomppe-vaari kirjoitti:
Ehkä kuitenkin yliarvioit Mielipidepankin fiksuutta, sillä ei hän ole koskaan ymmärtänyt minun olevan sellainen tollo, kuin sinä minut häntä fiksumpana näet olevan ja varmaan häntä sivistyneempänä noin hienosti ilmaiset.
Anteeksi vaan, itsehän sinä todistit tolloutesi.
Ehkä Tannerin tavoin uskosi sosialismin ihanteisiin on niin vahva, että se sokeuttaa todellisuudelta.
Tannerilla tuo sokea piste oli sen ymmärtäminen, että yhtä lailla sosialidemokratiaan kuin neuvostososialismiin kuuluu tärkeänä osana totuuden vääristely, siksi hän ei ymmärtänyt, että Neuvostoliitto saattaa väärentää asioita, jotta voi sosialismin oppeja rikkomatta ryhtyä aseelliseen hyökkäykseen maahamme.
Mielipidepankilla on hyvin vahvana tuo sosialistien totuuden omanlainen tulkinta, sinulla se näyttää olevan ihan ymärtämättömyyttä. jomppe-vaari kirjoitti:
Puutun sivusta siksi, että vaikka Mielipidepankki on varmasti yksi kaikkein parhaiten historiaakin tunteva tällä palstalla, tuossa Tanneria koskevassa mielipiteessään hän on ehkä vähätellyt Tannerin merkitystä tuossa varustautumisemme laiminlyönnissä 1930-luvun lopulla. Kyllä hänellä vuosien 1937-39 valtiovarainministerinä oli tärkeä rooli ja vaikutusvaltaakin siinä, mihin valtio vähiä rahojaan suuntasi, mutta vankkumattomana rauhanmiehenä, vuoden 1918 vallankumouspyrkimyksiäkin jyrkästi vastustaneena, ei hän todellakaan voinut uskoa Neuvostoliiton hyökkäävän maahamme. Hän mm. sanoi, että ”eivät venäläiset voi niin hulluja olla, että aloittaisivat sodan”. Noita sanojaan ja tuota uskoaan hän katui lopun ikänsä.
Mutta ei pääministeri Cajanderkaan uskonut Neuvostoliiton hyökkäävän Suomeen. Vaikka hänen hallituksensa 1938 hyväksyi lain armeijamme varustelusta, hieman turhana hän sitä piti ja Mannerheimia tarkoittaen sanoi, että ”ukko on menettänyt hermonsa”. Vielä kesällä 1939 Cajander onnitteli itseään ja kiitteli hallitustaan siitä, ettei oltu aikaisemmin uhrattu enempää varoja sotavarusteisiin, jotka olisivat nyt jo vanhentunutta romua, ja uhraus olisi ollut turha, kun sotaa ei kuitenkaan tule. Ei edes puolustusministeri Niukkanen kovin innolla ajanut armeijan varustamista, vaikka oli kotoisin vaaravyöhykkeeltä, Karjalasta, joka sitten sodissa menetettiin.
Loppu tuosta viestistäsi on sellaista herjaa, jolla eliminoit alussa esittämiäsi ihan järkeviä mielipiteitä. Tannerin vetäminen Stalinin tai Kuusisen kanssa samaan nippuun on halpamaista, kun hyvin tiedetään, että juuri Tanner oli poliitikoistamme noille kuten muillekin Neuvostoliiton johtomiehille ja omille kommunisteillemmekin se kaikkein vihatuin ja vaarallisimmaksi koettu poliittisista johtajistamme. Hänethän he halusivat nimetä ykkössyylliseksi sotasyyllisoikeudenkäyntiin, kun Zdanov – ilmeisesti Stalinin sanomaa toistaen – sanoi, että ”sotasyyllisoikeudenkäynti ilma Tanneria olisi kuin juna ilman veturinkuljettajaa. Niinpä sitten hänet yhdessä presidentti Rytin kanssa tuomittiinkin ankarimpiin rangaistuksiin ”oikeudenkäynnissä”, jolle ei olisi ollut mitään laillisia perusteita, vaikka lainoppinut Kekkonen oikeusministerinä olikin sitä antaumuksella järjestämässä.>>>Mutta ei pääministeri Cajanderkaan uskonut Neuvostoliiton hyökkäävän Suomeen. Vaikka hänen hallituksensa 1938 hyväksyi lain armeijamme varustelusta, hieman turhana hän sitä piti ja Mannerheimia tarkoittaen sanoi, että ”ukko on menettänyt hermonsa”. Vielä kesällä 1939 Cajander onnitteli itseään ja kiitteli hallitustaan siitä, ettei oltu aikaisemmin uhrattu enempää varoja sotavarusteisiin, jotka olisivat nyt jo vanhentunutta romua, ja uhraus olisi ollut turha, kun sotaa ei kuitenkaan tule.
- Haavisto johtoon!
"Nyt ollaan siis valitsemassa sellaista presidenttiä, jonka mahdollisimman monet voisivat hyväksyä. Juuri tässä piilee Sauli Niinistön suosio. Hänellä ei ole jyrkkää vastusta, koska häntä ei koeta kansankiihottajaksi. Suomalaiset siis jatkanevat perinnettään siitä, että valituksi tulee maltillinen henkilö."!
Aivan.
Juuri näillä perusteluilla Haavistosta, joka jaksaa rauhallisena hermostumatta keskustella, voisi ajatella maamme presidenttiä.Haaviston hyvä alkumenestys gallupeissa selittyy myös samankaltaisella maltillisuudelle ja sillä, että hän on eri poliittisten ryhmien hyväksyttävissä oleva henkilö.
Jotkut puolueet olisivat voineet jopa pohtia yhteisehdokkaan asettamista ja sellaiseksi Haavisto olisi sopinut hyvin. Nyt nämä samanmieliset vain syövät toistensa kannatusta ja putoavat sen vuoksi pois ensimmäisellä kierroksella. Haaviston taakse olisivat voineet Vihreiden ohella asettua RKP, SDP ja Vasemmistoliitto. Tällaisella taustajoukolla Haavistoa olisi alettu pitää vakavasti otettavana vaihtoehtona, jolloin toiselle kierrokselle olisivat päässeet Niinistö ja Haavisto. Se olisi viimeistän osoittanut sen, haluaako kansan enemmistö jatkaa kansainvälisen yhteistyön linjalla vai käpertyä Pohjois-Korean mallin ihailjaksi.Mielipidepankki kirjoitti:
Haaviston hyvä alkumenestys gallupeissa selittyy myös samankaltaisella maltillisuudelle ja sillä, että hän on eri poliittisten ryhmien hyväksyttävissä oleva henkilö.
Jotkut puolueet olisivat voineet jopa pohtia yhteisehdokkaan asettamista ja sellaiseksi Haavisto olisi sopinut hyvin. Nyt nämä samanmieliset vain syövät toistensa kannatusta ja putoavat sen vuoksi pois ensimmäisellä kierroksella. Haaviston taakse olisivat voineet Vihreiden ohella asettua RKP, SDP ja Vasemmistoliitto. Tällaisella taustajoukolla Haavistoa olisi alettu pitää vakavasti otettavana vaihtoehtona, jolloin toiselle kierrokselle olisivat päässeet Niinistö ja Haavisto. Se olisi viimeistän osoittanut sen, haluaako kansan enemmistö jatkaa kansainvälisen yhteistyön linjalla vai käpertyä Pohjois-Korean mallin ihailjaksi.Epäilemättä SDP:n, RKP:n ja vasemmistoliiton asettuminen vihreiden ehdokkaan Pekka Haaviston taakse olisi nostanut tämän toiselle kierrokselle, mutta ne eivät voineet tätä tehdä, koska presidentinvaaleilla pyritään myymään myös omaa puoluetta äänestäjille. Tekisi mieli sanoa, että presidentin kaventuneiden valtaoikeuksien ja tiettyjen realiteettien takia päämyyntikohde on juuri puolue.
Jos SDP olisi lähtenyt Haaviston taakse, puolue olisi menettänyt viime kevättäkin enemmän uskottavuuttaan rasvanahkaduunareiden keskuudessa. Vasemmistoliitolla on sama ongelma. Ei Haavisto osaa puhua työmarkkinaneuvotteluista tai palkansaajien etujen ajamisesta edes sillä uskottavuudella, millä Lipponen nyt yrittää hätäpäissään Ihalaisen avustuksella.
http://www.demari.fi/uutispaiva-demari/uutiset/uusimmat/4858-qpaavo-on-kansallinen-ankkuriq-ihalainen-kokoavaa-henkiloa-tarvitaan-tanaankin
RKP:n peruskannattajista suuri osa on turkistarhaajia. Haaviston pitäisi ryhtyä puhumaan heitä ymmärtävästi, mikäli RKP aikoo välttää pahat välirikot puolueen sisällä. Todennäköisesti hän ei tätä tekisi, joten Pohjanmaan ruotsinkielisistä suuri joukko siirtyisi Väyrysen ja Essayahin leiriin, mikäli RKP tukisi Haavistoa. Tai tarvitseeko puhua edes siirtymisestä, sillä kristillisillä on ollut jo pitkään vahva kannatus tuolla alueella, mutta joukkopako kasvaisi.
- Poikkesin...
Harvinaisen lapsellista keskutelua.
- Uusi-ukki, se vanha.
Mielipidepankki kirjoitti:
Päätit kuitenkin kommentoida harvinaisen "älykkäällä" tavalla tätä keskustelua.
Punikkien jorinat eivät vaadi kummempaa kommentointia.Näin on näreet????
- Punikki-asdertson
Uusi-ukki, se vanha. kirjoitti:
Punikkien jorinat eivät vaadi kummempaa kommentointia.Näin on näreet????
Kiitti ny kumminkin kun vaivauduit ja tuhlasit kallista aikaasi.
- Taka Tasku
Vai et sinäkään puutu Lipposen menestymättömyyden syihin.
Jopas on nyt kumma, kun ei itse Lipponenkaan uskaltanut puuttua?
Sanoi vain, ettei ne piirit oikein pidä siitä, että hän niistä kertoisi. Jotain tuohon suuntaanhan hän sanoi, kun kysyvät kaasuputkifirmasta.
Jopa onkin kummaa, kun kun kukaan ei uskalla kertoa.
Jos sinä olet ainakin aina ollut olevasi joku juristi tai vastaava, ja aina olet ollut tietävinäsi kaikki kepunkin jutut, niin jo on kumma, että et sitten halua puuttua Lipposen menestymättömyyden syihin.
Nytkin on Jungnerin sänki jo "ryyppypitkä", kun tuli uhitteleman erollaan, mikä tosin olisi ollut demareiden voitto, kunhan olisi tuon ilmoittanut vain aikaisemmin.
No Jungneri saanee SAK:sta uuden suojatyöpaikan siksi aikaa jotta hänen yksi mahdollinen kaavalunsa ylen johtoon toteutuisi uudestaan.
Vai onkohan Urpilainenkin saamassa kenkää, ja vaihtavat vain paikkoja.
Tai sitten Urpilainen ei luovukkan pestistään Jungnerin hyväksi, ja siksi Jungner siirretään sak:hon tai muualle.
Minusta on kuitenkin kaikkein todennäköisintä, että nyt tulee eteen demareiden ja Vasemmistoliiton pakkonaittaminen, ja koko puolue vaihtaa nimeään Suomen Demokraattien puolueeksi, tai Suomen demokraattiseksi puolueeksi.
Toki Lyhennys pysyy samana SDP:nä, mutta kun koko muukin "puoleorganisatio" alkanee toimimaan siten, että on Helsingin Demokraatit , Turun Demokraatit, Oulun Demokraatit, jne. , niin sen vuoksi tuota ensimmäistä nimiepäilystäni pidän myös mahdollisena.
Että mikähän siinä on Jungnerin tavoittena. No ei mikään muu kuin puoluejohtajuus.
Eikö kaikki puoluet ole samanlaisia tynnyripuolueita?
Kyllähän asia noin todellisuudessa on.
Eikö maailma olisi paljon parempi paikka jos kaikki olisivat mielellään vaikka sitten samassa tynnyrissä.
Eihän se käy, kun demarit haluavat hallita, ja pakottaa kaikki orjikseen.
Lipponen eilen televisiossakin paljastui siksi, mitä koko demutouhu on, kun hän sanoi tavoitteenaan olevan sosialistisen suomen aikaansaamisen.
Että siellä se sama böö-peikko kuitenkin on, olkoon puolueen nimenä mikä tahansa.
Joko demarit alkoivat kääntymään Niinistön taakse väyryspelossaan, ja kepukaunassaan? No demujen ökyrosvojenhan on nyt pakkokin noin tehdä, silä muuten voi joutua pian osallistumaan omillaankin europeliin..
Jos Urpilainen, SAK/lipposdemareineen, ei olisi pakottanet Vasemistoliiittoa kanssaan hallitukseen, Niin nyt olisi vasemmistoliitto vienyt demarit vieläkin syvempään suohon.
Ei demut toimellaan muuta yritänytkään, kuin estää vasemmistoliiton kasvu.
Ihmisiä on huijattu työväenpuolueena olemisella.
Mikä on suljetumpaa? toimintaa kuin SAK:n Demareiden ja vassukoiten puuhailu.
Ei mikään, koska se ei kestä päivänvaloa, ilman totaalista kansan hylkäämistä.
Väyrysjahti nyt on saamassa lautaksa ruususppiirteitä.
Missähän tuokin ruusu nyt piileskelee.
Demuporvarit viskas oitis roskikseen, kun siitä ei ollut enää hyötyä vanhas/kepujahdissa.
Mpp näkyy olevan entisensä, ja ilmestyvän rotankolostaan kepua jyrsimään aina kun demupilli ujeltaa hätämerkkiä.
Nyt mä hokasin, että sinähän tuolla taustalla oletkin ollut kytiksessä "puskassa", milloin milläkin nikillä.
Ainakin näkyy rahaa palaneen, kun vassukoiden puna-aviisia on jaossa.
Ja viuluthan maksaa pääosin SAK. Niin demareiden kuin vassukoiden, ja ilmeisesti vihreätkin saa jonkinmoisen siivun.
Kyllä on taas punaisuus niin sinuvalkoista arhinmäekin päällä.
Armeijan päiväpeitteesstäkö lie paitansa tettänyt?
Lipponen syleilee maailmoja, niin tekeekin, kunhan muistaisi välillä sylelilä suomea/suomalaisiakin, eikä vain sylkeä päin pläsiä.Kirjoituksesi on kovin vainoharhainen enkä ole oikea henkilö käsittelemään sen kaltaisia asioita. Monillakin kepulaisilla on tällainen joukkopsykoosi vallalla. Sitä voi kai kutsua demarifobiaksi, missä yksi puolue demonisoidaan tutulla keputyylillä. Ei siis mitään uutta taivaankannen alla siinä suhteessa.
Lipposen menestymättömyyden oivalsit toki jo itsekin välillisesti tekstissäsi, kun sanoit, että demarit äänestävät mieluummin Niinistöä kuin Väyrystä. Juuri näin on. Lipponen ei saa nyt kanatusta osin sen vuoksi, että Niinistö saa sitäkin enemmän. Molemmat ovat Eu-myönteisiä ja keskiluokkan hieman eri laitoja lähentyviä poliitikkoja. Molemmat ovat myös suhteellisen arvoliberaaleja. Äänestäjien selvän enemmistön mielestä Niinistö on kuitenkin näistä kahdesta nyt selkeästi uskottavampi tai muuten suositumpi. Kovin suuria eroja herrojen näkemyseroissa ei kuitenkaan ole. Myös Pekka Haavisto on jakamassa samanlaista arvomaailma ja hänkin menee Lipposen edelle suosiossa. Lipposen henkilö ja yrmeys sekä ehkä myös korkeahko ikä eivät miellytä äänestäjiä, joten saman kategorian miehistä menevät Niinistö ja Haavisto edelle.- Muista iltalääkkeet
Todella hienoa, että jälleen oivalsit pääasian. Sehän oli juuri se sak/demarit ja toitpa vielä lisämausteeksi uuden sanan sak/lipposdemarit. Olet nero! Kunpa olisit laittanut mukaan pienen tiivistelmän Guzeninasta, me niin haluamme lukea hänestä kaiken fiktion jonka keksit.
- näillä jatketaan.
Muista iltalääkkeet kirjoitti:
Todella hienoa, että jälleen oivalsit pääasian. Sehän oli juuri se sak/demarit ja toitpa vielä lisämausteeksi uuden sanan sak/lipposdemarit. Olet nero! Kunpa olisit laittanut mukaan pienen tiivistelmän Guzeninasta, me niin haluamme lukea hänestä kaiken fiktion jonka keksit.
Otin lääkket, ja kas kummaa, minulla naksahti päässä, ja minusta tuli demari.
Koska demarit ovat noin avoin puolue kaikin tavoin, niin kai minä nyt saanen sitten änestää ketä haluan, ja kirjoittaakkin sak:n ja demareiden yhteistyöstä.
Olisin halukas tietämään myöskin kuin se toimii, ja onko heillä rahallisesti jotain tekemistä toistensa kanssa?
Saanko myöskin tietää onko väitteissä perää, ettei Guzeniina olisikaan ylioppilas.
Onko kaikki olleeetkin fiktioa, mitä hänestä on näillä palstoilla kirjoitettu linkityksineen, ja joita olen tyhmyytäni pitänyt tosina?
Sovitaan, sitten niin, joten haluankin siten faktatietoa sinulta, kun sinä ilmeisesti tiedät hänestä kaiken.
Jos minä demarina nyt katson, ja näen kuitenkin esim. Väyrysen parhaaksi ehdokkaaksi, niin voinko silti olla demari edelleenkin?
Kannatan vapautta, oikeudenmukaisuutta, tasapuolisuutta ja rauhaa ihmisten kesken. En myöskään hyväksy rikollisuutta misään muodossa, enkä ihmisiin kohdistuvaa väkivaltaa, en varastamista jne. Haluan elää sellaisessa maailmassa, jossa kaikilla olisi hyvä turvallinen olla.
Hyväksytäänkö minut noilla kriteereillä?
Tuo nerouteni on kyllä jo hieman liioiteltua, mutta voithan sinä halutessasi minua siksikin nimittää, jos sinusta sille näyttää.
Kai minussa sitten on yhdistynyt nerous ja hulluus, kun kumpaankin viitataan.
Nyt pitää sitten muidenkin vilkaista peiliin ja kysyä itseltään ovatko he varmasti aivan terveitä, hyvin viisaita ja aina oikeassa. - uusi demu
Mielipidepankki kirjoitti:
Kirjoituksesi on kovin vainoharhainen enkä ole oikea henkilö käsittelemään sen kaltaisia asioita. Monillakin kepulaisilla on tällainen joukkopsykoosi vallalla. Sitä voi kai kutsua demarifobiaksi, missä yksi puolue demonisoidaan tutulla keputyylillä. Ei siis mitään uutta taivaankannen alla siinä suhteessa.
Lipposen menestymättömyyden oivalsit toki jo itsekin välillisesti tekstissäsi, kun sanoit, että demarit äänestävät mieluummin Niinistöä kuin Väyrystä. Juuri näin on. Lipponen ei saa nyt kanatusta osin sen vuoksi, että Niinistö saa sitäkin enemmän. Molemmat ovat Eu-myönteisiä ja keskiluokkan hieman eri laitoja lähentyviä poliitikkoja. Molemmat ovat myös suhteellisen arvoliberaaleja. Äänestäjien selvän enemmistön mielestä Niinistö on kuitenkin näistä kahdesta nyt selkeästi uskottavampi tai muuten suositumpi. Kovin suuria eroja herrojen näkemyseroissa ei kuitenkaan ole. Myös Pekka Haavisto on jakamassa samanlaista arvomaailma ja hänkin menee Lipposen edelle suosiossa. Lipposen henkilö ja yrmeys sekä ehkä myös korkeahko ikä eivät miellytä äänestäjiä, joten saman kategorian miehistä menevät Niinistö ja Haavisto edelle.Sinähän se varsinainen kieroilija olet, kun asetat jo sellaista tekstiä vastauksiinkin, mitä niissä ei ole.
Ei missän kohden lue, että demarit äänestävät mieluummin Niinistöä kuin Lipposta.
Jos olisin tuota tarkoittanut, olisin sen sinne myöskin siten kirjoittanut.
Sinä ilmeisesti tahallasi teit noin, kun et ilmeisestikään halunut puuttua soohen varsinaiseen syyhyn, ja mistä Lipponenkin kieltäytyi kommentoimasta, ties kuinka monennen kerran.
Kun et ole asiantuntija noihin vainoharha-asioihin, niin olisit sitten jättänyt ne kokonaan huoimioimattta.
Kuitenkin heti esiinnyt kuitenkin jopa joukkopsykoosinkin asiantuntijana.
Ei se ole mitään demarifobiaa, jos demareiden toiminta ei jotakuta miellytä.
Kas kun et ihan vihapuheiksi niitä tuomitse, kun se tuntuu nyt olevan niin suosittu sana demaripiireissä.
Mikä on keputyyli?
Minäkään en ole koskaan ollut mikään kepufani, tai heidän äänestäjänsäkään, ja sinä jo näet siinä keputyyliä.
Eiköhän tuokin juttusi heittänyt jälleen kerran häränpylllyä, niinkuin kaikki aikaisempasikin.
Juttusi kun kääntää toisinpäin, niin silloin niissä on huomattavasti enemmän totuudenmukaisuuttakin löydettävissä.
Kuten demareiden vaalilupauksissakin aina tuppaa käymään.
Haavisto on pelkkä demari, eikä hänelläkään ole muu kuin rahallinen arvomaailma.
Sen lauluja laulaa, keneltä saa eniten fyrkkaa.
- Seppo_Ilmarinen
Jos tarkastelee lakimiehen maailmaa, niin se jos mikä on maailman
katsomista tynnyrin tapin läpi. Ja vielä tiukasti arvostellen, tutkien
tunnusmerkistöjä, mahtaako tietty teko mahtua tiukasti määriteltyjen
rajojen puitteisiin sen arvostelemiseksi, onko teko oikea vai tuomittava.
Myös kaupunkimainen asumismuoto vertautuu lähinnä tynnyrissä asumiseen.
Siellä kerrostalon uumenissa pienessä luukussa kun asustaa, niin eipä tuo
maailmankuva siitä kovin kummoiseksi paisune. Tuskinpa siinä pienen
omakotitalon pihamaallakaan Otavaa tuijottaessa maailmankuva kovin avartuu.
Sama koskee tietysti myös rahakirstun vartijan tehtävää. Kyllä sekin
väistämättä lyö leimansa ihmiseen. Kun päivät pääksytysten tarkastelee,
onko kirstu vajunut yli sallitun, niin tottakai siinä jo silmämunatkin
soikenevat, mistä sitten seuraa se, että myös muu maailmakin alkaa näyttää
kumman soikealta.
Myös asuminen Etelä-Suomessa aiheuttaa ihmisessä vinoutuneen maailmankuvan. Ihminen alkaa kuvitella, että valtakunnan reuna-alue onkin valtakunnan keskus, tai mikä vielä pahinta, kokonainen maailman napa. Olen tässä kauhunsekaisella huvituksella seurannut Guggenheim -museohankkeen
etenemistä, ja näyttää siltä, että hankkeesta alkaa muodostua jo eläämäkin
suurempi kysymys. Kyllä sen rinnalla joku presidentinvaali on kerrassaan
mitätön asia.
Presidentin valtaoikeuksista puhuminen on toisarvoista höpötystä, koska
presidentti nyt kumminkin on valtakunnan ylin virkamies. Onkin oikeastaan
merkillistä, etten sanoisi kerrassaan merkillistä, että presidentin valtaa
on kilvan nyrhitty, jopa niin, että tätä nykyä presidentti nyhjöttää lähes tyhjänpanttina organisaationsa huipulla ja valtaa on siirretty jonkin
mystisen parlamentarismin nimissä pääministerille. Jos tällaisessa
tapauksessa eivät pasmat mene sekaisin niin missä sitten. Kysymyshän on
samasta asiasta kuin suuressa firmassa, jossa vahtimestari ryhtyisi firman
pääjohjajaksi.
Ennen muinoin johtaja johti ja alaiset tottelivat. Tänään alaiset näkyvät
johtavan ja johtaja tottelee. Tämä on ilmeisesti sitä parlamentarismia.Kaikissa länsimaissa ja muissakin menestyvimmissä maissa kaupunkimaisuus on tyypillistä ja kasvavaa sekä vastaavasti maaseudun merkitys vähenevää. Kaikken voimakkainta tällainen kehitys on nyt taloudellisesti huimaa vauhtia kasvaneessa Kiinassa. Siellä on voimakasta maaltapakoa. Kehitysmaat ja sulkeutuneet komentoyhteiskunnat, joita sinä tunnut haikaileva, edustavat sitten toisenlaista kehitystä.
Johtaja johtaa tietysti, mutta demokratioissa sitä on haluttu vähentää suuressa määrin. Ruotsissa on päästy meitä pitemmälle tässä vähentämisessä, kun kuningas ei johda yhtään mitään vaan viettää aikaansa vaikkapa nyt yökerhoissa.
Demokratioissa pyritäänkin siihen, että laiset johtavat ja johtaja tottelee. Näin sen pitääkin mennä, ihan Ruotsin mallin mukaan.- Lautaset jaossa
"Kysymyshän on samasta asiasta kuin suuressa firmassa, jossa vahtimestari ryhtyisi firman pääjohtajaksi."
Kyllä vahtimestarikin pärjäisi pääjohtajana. Heikommillakin opeilla ja heikommista lähtökohdista on noustu firman huipulle. Usein kyse on vain siitä, että saa tilaisuuden.
Suomessakin pasmat menivät sekaisin, kun valtaa siirreltiin väkisin pääministerille. Oliko vain sattumaa, että juuri silloin pääministerinä oli Vanhanen? Ei ollut ja sinä aikana suuruudenhulluus a la kepu tuli hyvin esille. Onneksi viime vaalit toivat muutoksen. - Seppo_Ilmarinen
Mielipidepankki kirjoitti:
Kaikissa länsimaissa ja muissakin menestyvimmissä maissa kaupunkimaisuus on tyypillistä ja kasvavaa sekä vastaavasti maaseudun merkitys vähenevää. Kaikken voimakkainta tällainen kehitys on nyt taloudellisesti huimaa vauhtia kasvaneessa Kiinassa. Siellä on voimakasta maaltapakoa. Kehitysmaat ja sulkeutuneet komentoyhteiskunnat, joita sinä tunnut haikaileva, edustavat sitten toisenlaista kehitystä.
Johtaja johtaa tietysti, mutta demokratioissa sitä on haluttu vähentää suuressa määrin. Ruotsissa on päästy meitä pitemmälle tässä vähentämisessä, kun kuningas ei johda yhtään mitään vaan viettää aikaansa vaikkapa nyt yökerhoissa.
Demokratioissa pyritäänkin siihen, että laiset johtavat ja johtaja tottelee. Näin sen pitääkin mennä, ihan Ruotsin mallin mukaan.Asioiden johdonmukaisen etenemisen ja hoidon kannalta on tärkeää, että on
olemassa organisaatio ja virkatie, määritellyt vastuut ja tehtävät. Muuten
kaikki päätöksenteko on epärationaalista jos nyt päätöksiä ylipäätään
saadaan aikaiseksi.
Kun tarkastelee maassamme harjoitettua presidentin vallan karsintaa, niin
ei voi päätyä muuhun johtopäätökseen kuin siihen, että asialla ovat olleet
etupäässä tunarit. Tosin jotakin hyvää voi nähdä siinä, että presidentti valitaan vaaleilla.
Ruotsia on turha ottaa miksikään malliksi. Paremminkin Norja on tähän
parempi esimerkki. Norjassa kuningas on vielä kuningas.
Enpä ole kuullutkaan, että demokratia on massojen diktatuuria. Mutta ehkä
tämä on alempien kansankerrosten näkemys demokratiasta. Mennään kadulle
heittelemään hallitsijoita kivillä ja luullaan, että ollaan demokratian asialla. Sen sijaan parempi menettely olisi järkevä keskustelu ja vaikutuskanavat, joilla pyritään jo edeltäpäin estämään se, että kadulle kivenheittoon ei syntyisi tarvetta.
Valta demokratiassa ei myöskään ole monoliitti, vaikka ylintä valtaa organisaatiossa aina joku käyttääkin. Se ei ole demokratiaa, että tehdään johtajasta täysin tarpeeton. Siis käytännössä pelle tai muuten vain
sotketaan valta- ja vastuusuhteet siinä määrin, että asioiden johtaminen
vain mutkistuu ja sotkeutuu. Koska maassamme presidentti ja eduskunta ja
sen luottamuksen varassa toimiva hallitus valitaan vaaleilla, pitäisi olla
luonnollista, että myös presidentillä on vahva asema.
Kapunki alkaa olla menneen talven lumia. Uusi suunta on kestävä kehitys,
jonka keskeinen elementti on luonto ja sen kantokyky. Siksi perinteisen
kaupungin on muututtava enemmän maaseutua muistuttavaksi, ei maaseutua
riistäväksi yksiköksi.
- jomppe-vaari
Luin avauksesi ja myös sen jatkona esittämäsi ja eräitä vastineita. Niin avauksessasi kuin jatkoissasikin esittämäsi mielipiteet perustuvat terävästi nähtyyn ja järjellä ajatellen ymmärrettyyn totuuteen nykyisestä maailmasta kuten myös omasta nykytilanteestamme ja sen tarpeista. Samoin myös presidenttiehdokkaiden ominaisuuksista ja pyrkimyksistä ja niiden arvoista aikamme tarpeita vasten nähtyinä. Mielipiteittesi painavuutta lisäävät viittauksesi historiaamme, jonka hyvin tunnet ja ymmärrät, että siitäkin pitäisi oppia, vaikkemme saisi pyrkiä menneeseen aikaan palaamaan, kun sellainen ei olisi mahdollistakaan.
Näkemyksesi kansalliseen isänmaa-ajatteluun pyrkimyksen vaaroista ja huonoista seurauksista on ehdottomasti oikea; tämän myös minä niin historiaa kuin nykypäivässämmekin muualla maailmassa nähtävää tuntien hyvin ymmärrän, enkä näin sanoessani koe olevani epäisänmaallinen, vaan päinvastoin hyvin isänmaallinen, kun toivon Suomen välttyvän kohtalolta, johon tuollainen ajattelu on eräät maat johtanut. Viittauksesi Pohjois-Koreaan ja Valko-Venäjään varmaan tarkoitat sarkasmiksi, mutta vaikuttaa siltä, että hieman samanlaiseen – ainakin Valko-Venäjän – asemaan ehdokas Väyrynen haluaisi presidenttinä Suomen viedä, ja ilmeisesti uskoo siihen myös pystyvänsä.
Tuollaisen pyrkimyksen ihannointia ja menneeseen palaamisen turhaa toivetta varmaan on vastineessa, jossa toivotaan talouden painottumista enemmän maa- ja metsätalouden puolelle ja kaupunkien aseman heikentymistä. Uskooko hän meidän pystyvän vaurastumaan viljaa ja perunoita myymällä niille maille, joissa niiden tuottaminen on helpompaa ja halvempaa ja joilla itsellään on niistä suurta ylituotantoa? Puuhun perustuva teollisuus on kansainvälisten jättien käsissä ja sillä menee yhä huonommin, kun paperin kulutus vähenee; onneksi ei vielä ole keksitty elektronista takapuolen pyyhkijää.
Minuakin hieman harmittaa se, että hyvillä ehdokkailla Niinistö, Lipponen ja Haavisto on kovin samanlainen kuva maailmasta ja meidänkin asemastamme ja tarpeistamme siinä, ja he siten syövät toistensa kannatusta. Mutta tuosta joukostahan se presidentti tulee, kun toisella kierroksella heitä ja pienimmälle kannatukselle jääneitä kannattaneiden äänet saa se, joka siellä jäljellä on. Arhinmäkeä kannattaneiden äänet saattavat tosin jakaantua kahtia. Mutta emmeköhän jo tienne, kuka heistä se tuleva presidenttimme on. Jos häntä vastassa toisella kierroksella on Väyrynen tai Soini, niin tuleepahan samalla mitatuksi myös se, kuinka suuri osa kansastamme on halunnut mennä junaan, joka peruuttaa taaksepäin kun ei uskalla mennä eteenpäin.
Kun yhdyn mielipiteissäni kaikkeen sanomaasi, minun ei tarvitse ruveta sitä enempää toistelemaan. Olen iloinen, ettet sittenkään ole tyystin menettänyt uskoasi siihen, etteikö täälläkin voisi järjen ääni päästä kuuluville, kun tuollaisen avauksen teit ja noita mielipiteitä esitit.. Uskosi vahvistunee, kun näyt saaneen mukaan keskusteluun sellaisiakin, joilla siihen tietojen ja taitojen puolesta kykyä on; eivät he tosin näy olevan kaikesta samaa mieltä kanssasi, mutta erilaiset mielipiteethän juuri tekevät hyvän keskustelun, kun vain pysytään asiassa. Monet ovat saaneet myös ilmaista, ettei heillä ole eväitä asiakeskusteluun, ja siksi heillä on paha olo;))- Lipponen 3 %
Tottahan sinä homokaveriisi yhdyt punatollo.
- Hyvä toveri...
--"Uskooko hän meidän pystyvän vaurastumaan viljaa ja perunoita myymällä niille maille, joissa niiden tuottaminen on helpompaa ja halvempaa ja joilla itsellään on niistä suurta ylituotantoa? Puuhun perustuva teollisuus on kansainvälisten jättien käsissä ja sillä menee yhä huonommin, kun paperin kulutus vähenee; onneksi ei vielä ole keksitty elektronista takapuolen pyyhkijää. "--
Vallankumouksen tynnyriveteraani osasi jälleen kiteyttää oleellisen.
Valtavat voi, kananmuna ja viljavuoret on helposti ulkomailta ostettavissa, ei semmoisia tarvitse täällä tuottaa, eikä myöskään mitään energiaa koska se on aina halvempaa tuoda ulkomailta. - Hus pois pois
Tulit sitten tännekin pilaamaan hyvin asiallisena pysyneen keskustelun.
Eihän sinulla mitään annettavaa keskusteluun ollut, siis tuon esiintuomasi Mielipidepankin perseennuolennan lisäksi : Miksi tulet esittämään tyhjän pääsi tyhjiä mutta pitkiä jorinoita jos et kykene kuitekaan avaajan esittämää asiaa pohtimaan alkuunkaan?
Pysy nyt tollo pois täältä, pidetään edes tämä keskustelu asiallisena. - Seppo_Ilmarinen
Presidenttiehdokkaista ainoastaan Paavo Väyrysen olen nähnyt olevan
edistyksellisen. Hänhän korostaa voimakkaasti kestävän kehityksen teemaa.
Muilta ehdokkailta tulevaisuutta koskevat visiot suorastaan puuttuvat.
On sangen hupaisaa, miten erilaiset luulot ja kuvittelut saavat vallan, kun
asiatieto puuttuu. Ilmiö selittynee sillä, että kun suosikkiehdokkaat
tyystin mykistelevät näkemysten puutteessa, niin kannattajat ryhtyvät
toiveajattelemaan. Kuvittelevat kaikenlaisia ruusunpunaisia tulevaisuudenkuvia semminkin, kun yksi ehdokkaista on toiminut pankkimiehen tehtävissäkin.
Voi vain arvailla, millaisia rahasäkinkuvia potentiaalisen äänestäjäehdokkaan päässä liikkuu mainitussa tapauksessa. Eikä ehdokkaan tarvitse muuta kuin mutista jotakin epäselvää ja heittää lomaan joku mojova vitsin tynkä, niin johan äänestäjää naurattaa. Luultavasti jopa siinä määrin, että putoaa penkiltä. Varsinkin, jos vitsin kärki osuu Paavo Väyryseen. Päinvastaisessa tapauksessa voi nähdä hyvinkin rullalla olevaa mutristelua.
- Lipponen 4%
Kuse punikki suuhus. Olet tasan kapin veikkainen punatollo. Toinen tollo koettaa nuolla toisen tollon anusta. Viesteissäsi ei ole ollut koskaan mitään asiaa vaan samaa kepuhysteriaa mitä känä-axel-paskalla ja paloheinä punikkiluuserilla.
- kaikin keinoin
Onko tämän ketjun aloitus nyt sitä Kokoomuksen suosittelemaa vaalityötä: tehkää, mitä mieleenne juolahtaa!?
- Presidentistä..
Presidentiltä vaadittava ominaiuus on riittävä kyky ennakoida tulevaa ja kyestä sopeuttamaan Suomi muuttuvan maailman menoon. Johtaa mielipiteillään ja arvovallallaan.
Talvisotaa edeltäneillä johtajillamme, presidentillä ja hallituksella, ei ollut kykyä varautua kaiken pahimpaan, he luottivat sen hetkisen olotilan, rauhantilan, pysyvyyteen, ainakin Suomen osalta.
Sodan jälkeen Mannerheimilla, Paasikivellä ja Kekkosella oli paremmin homma hallussa, he olivat, tai ainakin pyrkivät olemaan, askeleen edellä tapahtumien kulkua, ennakoimaan eikä reagoimaan. Kekkonen jopa liikaakin, olipa nootti tilattu tai ei.
Koivisto oli reagoija, hidas sellainen, jopa passiivinen.Tämä tuli esiiin eritoten Berliinin muurin murtumisen ja Baltian itseäistymisen yhteyksissä, ja vielä Neuvostoliiton hajoamisen aikaakin. Vasta kun oli varmaa, että NKP oli nujerrettu, hän uskalsi tunnustaa tapahtuneen.
Ahtisaari oli aktiivinen, mutta ei totutulla tavalla. Aloittellinen ja aktiivinen, kansainvälisissä tehtävissä tulevaisuuteen tähtäävä, ei tapahtuneeseen mukautuva.
Halonen on ollut Koivistoakin passiivisempi. Tai onhan hön ollut aktiivinen koettaessaan saada audiessia Valkoiseen Taloon, siinä on virkamieskunta saanut kuulla monet Muumimamman motkutukset kun he aivät ole onnistuneet vierailua buukkaamaan.
Taas elämme muutoksen aikaa, Koiviston aikana tapahtunut kylmän sodan päättyminen ja Neuvostoliiton hajoaminen lännetti meitä ja Lipponen tottutti meidät tähän liberaaliin läntiseen tyyliin. EU jösenyys viimeistään sopeutti myös perinteisen suomalaisen elämänmuotomme länsimaiseen.
Nyt on edessä paljon muutoksia tuon 20 vuotisen tasapainoisen lännettymisen jälkeen.
Euroopan unionin ja euron kriisi, Yhdysvaltain mielenkiinnon laantuminen Eurooppaa kohtaan niin sotilaallisessa kuin taloudellisessa mielessä. USA:n haluttomuus johtaa maailmaa ja toimia maailmanpoliisina. Naton merkityksen muuttuminen (USA:n kiinnostuksen laimentuessa). Venäjällä alkamassa oleva sisäinen muutos ja tiedonkulun vapautumisen aiheuttama hallintokulttuurin muutos sielläkin. Aasian mahtivaltioiden merkityksen kasvu, Ja niin edelleen.
Lipponen katsoo menneeseen 20 vuoteen. Soini haikailee vieläkin kaukaisempaan. Väyrynen samoin. Niinistö on vielä tässä ajassa kiinni, muttei tulevassa. Haavisto kykynee visoimaan tulevaakin. Muilla ei tässä kisassa ole jakoa.
Jos ajatellaan, että presidentin pitää kyetä johtamaan maata nopeasti muuttuvassa kansainvälispoliittisessa ympärstössä, Haavistolla on ainoana kyky siihen. Niinistö tulee perässä, sitten onkin jo selkeä rako ennen Lipposta ja vihonviimeisenä taapertavat rinta rinnan Väyrynenja Soini- jomppe-vaari
Enpä olisi tuosta asiallisesti kovinkaan erimielinen, mutta Haavistolla ei kuitenkaan liene mahdollisuutta päästä presidentiksemme. Esteenä sille en näe muuta kuin hänen takanaan olevan puolueen: vaikka yhä useammat meistä pitävät yhä tärkeämpinä myös niitä arvoja, jotka vihreille ovat tärkeimpiä, silti meistä aivan liian suuri osa on tällaisia kaltaisiani "materialiseja", jotka näemme eräät muut arvot yhteiskunnassamme niitä vielä tärkeämmiksi, ja äänestämme jotakin toista ehdokasta - menneeseen palaamista haikailevat Väyrystä tai Soinia, me muut jotakin toista noista muista.
- Kapt evp H K
jomppe-vaari kirjoitti:
Enpä olisi tuosta asiallisesti kovinkaan erimielinen, mutta Haavistolla ei kuitenkaan liene mahdollisuutta päästä presidentiksemme. Esteenä sille en näe muuta kuin hänen takanaan olevan puolueen: vaikka yhä useammat meistä pitävät yhä tärkeämpinä myös niitä arvoja, jotka vihreille ovat tärkeimpiä, silti meistä aivan liian suuri osa on tällaisia kaltaisiani "materialiseja", jotka näemme eräät muut arvot yhteiskunnassamme niitä vielä tärkeämmiksi, ja äänestämme jotakin toista ehdokasta - menneeseen palaamista haikailevat Väyrystä tai Soinia, me muut jotakin toista noista muista.
Väyrynen sattuu olemaan ainoa vaativassa ministeritehtävässä toiminut ehdokas, jopa ihan äskettäin. Toiminta oli myös menestyksellistä.
On täydellisen typerää väittää häntä menneeseen haluavaksi vaikka teot puhuvat ihan muusta.
Todistit väitteelläsi taas suuren ja typerän kaunaamishalusi. Ei tule tollosta esikuntamiehestä keskusteluun kykenevää ja kunnollista muita kunnioittavaa ihmistä.
Todistit siis taas väitteeni todeksi. - jomppe-vaari
Kapt evp H K kirjoitti:
Väyrynen sattuu olemaan ainoa vaativassa ministeritehtävässä toiminut ehdokas, jopa ihan äskettäin. Toiminta oli myös menestyksellistä.
On täydellisen typerää väittää häntä menneeseen haluavaksi vaikka teot puhuvat ihan muusta.
Todistit väitteelläsi taas suuren ja typerän kaunaamishalusi. Ei tule tollosta esikuntamiehestä keskusteluun kykenevää ja kunnollista muita kunnioittavaa ihmistä.
Todistit siis taas väitteeni todeksi.Tässä jo pyjamassani ja "yömyssy" edessäni tulin vielä vilkaisemaan palstaa, ja kun näen sinun niin antaumuksella taas huomiotani kerjänneen, niin saathan toki sen.
Puuttumatta ehdokkaiden muihin ansioihin, niin Väyrysen ministerikokemuksesta puhuessasi unohdat sen, että onhan ehdokkaiden joukossa yksi, joka on toiminut peräti kahdeksan vuotta pääministerinä, tehtävässä, jota Väyrynen kassakaappisopimuksillaan ja muilla venkoiluillaan kiihkeästi tavoitteli, muttei koskaan siihen päässyt.
Vielä huomautan, että jos olisit oikeasti ollut armeijan palveluksessa, sinä et todellakaan olisi päässyt koskaan esikuntatehtäviin, joihin pääsivät vain ne, joilla oli sellaiset näytöt kentältä, joiden perusteella määräävässä asemassa olleet esimiehet katsoivat asianomaisen tarpeeksi kyvykkääksi ymmärtämään kokonaisuuksia ja pääsemään koulutukseen, jonka jälkeen siinä parhaiten menestyneet pääsivät vaativimpiin tehtäviin, joissa joukkojen koulutusta suunniteltiin ja johdettiin, muutama jopa komentotoimiston - samalla henkilöstötoimiston - päälliköksi ja mestarikurssin johtajaksi asti.
Mutta minulle tuo oli vain yksi vaihe elkämässäni, joka osaltaan mahdollisti pääsemiseni siviilitehtäviin, joissa tuli uusia ja toisenlaisiakin haasteita, jotka myös menestyksellä selvitin; ei niissä tehtävissä maksettu turhasta hyvää palkkaa, josta nyt nautin versin mukavaa eläkettä. Mutta sinun itsellesi kuvittelema sotilasurakin jäi vaatimattomammaksi, ja se kertonee, että on sinulla sentään jotain todellisuudentajua kyvyistäsi ja mahdollisuuksistasi, joihin korkeintaan olisit voinut sotilaana yltää.
Hyvää yötä ja viihtymistä palstalla, jolle tietenkin jäät nyt kuten aina! - Kapt evp H K
jomppe-vaari kirjoitti:
Tässä jo pyjamassani ja "yömyssy" edessäni tulin vielä vilkaisemaan palstaa, ja kun näen sinun niin antaumuksella taas huomiotani kerjänneen, niin saathan toki sen.
Puuttumatta ehdokkaiden muihin ansioihin, niin Väyrysen ministerikokemuksesta puhuessasi unohdat sen, että onhan ehdokkaiden joukossa yksi, joka on toiminut peräti kahdeksan vuotta pääministerinä, tehtävässä, jota Väyrynen kassakaappisopimuksillaan ja muilla venkoiluillaan kiihkeästi tavoitteli, muttei koskaan siihen päässyt.
Vielä huomautan, että jos olisit oikeasti ollut armeijan palveluksessa, sinä et todellakaan olisi päässyt koskaan esikuntatehtäviin, joihin pääsivät vain ne, joilla oli sellaiset näytöt kentältä, joiden perusteella määräävässä asemassa olleet esimiehet katsoivat asianomaisen tarpeeksi kyvykkääksi ymmärtämään kokonaisuuksia ja pääsemään koulutukseen, jonka jälkeen siinä parhaiten menestyneet pääsivät vaativimpiin tehtäviin, joissa joukkojen koulutusta suunniteltiin ja johdettiin, muutama jopa komentotoimiston - samalla henkilöstötoimiston - päälliköksi ja mestarikurssin johtajaksi asti.
Mutta minulle tuo oli vain yksi vaihe elkämässäni, joka osaltaan mahdollisti pääsemiseni siviilitehtäviin, joissa tuli uusia ja toisenlaisiakin haasteita, jotka myös menestyksellä selvitin; ei niissä tehtävissä maksettu turhasta hyvää palkkaa, josta nyt nautin versin mukavaa eläkettä. Mutta sinun itsellesi kuvittelema sotilasurakin jäi vaatimattomammaksi, ja se kertonee, että on sinulla sentään jotain todellisuudentajua kyvyistäsi ja mahdollisuuksistasi, joihin korkeintaan olisit voinut sotilaana yltää.
Hyvää yötä ja viihtymistä palstalla, jolle tietenkin jäät nyt kuten aina!Kyllä Sinä olet ymmärryksesi tason näyttänyt täällä tosi selkeästi.
Et oikeastaan tiedä mistään poliittisesta kuten et muustakaan asiasta mitään todellista ja eksaktia.
Leipäläpi on kuitenkin aina auki vaikka et oikein osaa edes kristallisoida sanottavaasi.
Ei Lipponen huono vaihtoehto ole, päihittää mm. ähkyjä Niinistön mennen tullen.
Poliittisessa sopimisessa eo ole mitään laitonta. Koiviston menettely oli typerä, kuten koko mieskin.
Saatiin pääministeriksi eräs kautta aikain tyhmimmistä miehistä. - Pois nyt
jomppe-vaari kirjoitti:
Tässä jo pyjamassani ja "yömyssy" edessäni tulin vielä vilkaisemaan palstaa, ja kun näen sinun niin antaumuksella taas huomiotani kerjänneen, niin saathan toki sen.
Puuttumatta ehdokkaiden muihin ansioihin, niin Väyrysen ministerikokemuksesta puhuessasi unohdat sen, että onhan ehdokkaiden joukossa yksi, joka on toiminut peräti kahdeksan vuotta pääministerinä, tehtävässä, jota Väyrynen kassakaappisopimuksillaan ja muilla venkoiluillaan kiihkeästi tavoitteli, muttei koskaan siihen päässyt.
Vielä huomautan, että jos olisit oikeasti ollut armeijan palveluksessa, sinä et todellakaan olisi päässyt koskaan esikuntatehtäviin, joihin pääsivät vain ne, joilla oli sellaiset näytöt kentältä, joiden perusteella määräävässä asemassa olleet esimiehet katsoivat asianomaisen tarpeeksi kyvykkääksi ymmärtämään kokonaisuuksia ja pääsemään koulutukseen, jonka jälkeen siinä parhaiten menestyneet pääsivät vaativimpiin tehtäviin, joissa joukkojen koulutusta suunniteltiin ja johdettiin, muutama jopa komentotoimiston - samalla henkilöstötoimiston - päälliköksi ja mestarikurssin johtajaksi asti.
Mutta minulle tuo oli vain yksi vaihe elkämässäni, joka osaltaan mahdollisti pääsemiseni siviilitehtäviin, joissa tuli uusia ja toisenlaisiakin haasteita, jotka myös menestyksellä selvitin; ei niissä tehtävissä maksettu turhasta hyvää palkkaa, josta nyt nautin versin mukavaa eläkettä. Mutta sinun itsellesi kuvittelema sotilasurakin jäi vaatimattomammaksi, ja se kertonee, että on sinulla sentään jotain todellisuudentajua kyvyistäsi ja mahdollisuuksistasi, joihin korkeintaan olisit voinut sotilaana yltää.
Hyvää yötä ja viihtymistä palstalla, jolle tietenkin jäät nyt kuten aina!Olisit tuon iltaitkuripulisi laittanut omalle avauksellesi etkä tullut riekkumaan ja pilaamaan Mielipidepankin asiallisena alkanutta ketjua.
Mikä s**tanan tarve sinulla on joka paikkaan työntää tuota sotilasuraasi, jolla tavalliselle siviilille ei ole pa*kankaan merkitystä, tollot sotilaat siellä kuolaavat ylennysten perään samalla kuin loisivat veronmaksajien rahoilla niissä esikusnnissaan tai muissa osastoissaan. Elättisakin ei kannattaisi liikaa huudella, olipa sitten vääpeli tahi majuri - 33
Pois nyt kirjoitti:
Olisit tuon iltaitkuripulisi laittanut omalle avauksellesi etkä tullut riekkumaan ja pilaamaan Mielipidepankin asiallisena alkanutta ketjua.
Mikä s**tanan tarve sinulla on joka paikkaan työntää tuota sotilasuraasi, jolla tavalliselle siviilille ei ole pa*kankaan merkitystä, tollot sotilaat siellä kuolaavat ylennysten perään samalla kuin loisivat veronmaksajien rahoilla niissä esikusnnissaan tai muissa osastoissaan. Elättisakin ei kannattaisi liikaa huudella, olipa sitten vääpeli tahi majuriVarsinkin kun kapi oli vain rottakoulun käynyt aliupseeri, joka puuhasteli suojatyöpaikassaan viime vuosituhannella, koska heikkolahjaisena ei kelvannut kenttäkouluttajaksi.
- Pol. tarkkailija
jomppe-vaari kirjoitti:
Tässä jo pyjamassani ja "yömyssy" edessäni tulin vielä vilkaisemaan palstaa, ja kun näen sinun niin antaumuksella taas huomiotani kerjänneen, niin saathan toki sen.
Puuttumatta ehdokkaiden muihin ansioihin, niin Väyrysen ministerikokemuksesta puhuessasi unohdat sen, että onhan ehdokkaiden joukossa yksi, joka on toiminut peräti kahdeksan vuotta pääministerinä, tehtävässä, jota Väyrynen kassakaappisopimuksillaan ja muilla venkoiluillaan kiihkeästi tavoitteli, muttei koskaan siihen päässyt.
Vielä huomautan, että jos olisit oikeasti ollut armeijan palveluksessa, sinä et todellakaan olisi päässyt koskaan esikuntatehtäviin, joihin pääsivät vain ne, joilla oli sellaiset näytöt kentältä, joiden perusteella määräävässä asemassa olleet esimiehet katsoivat asianomaisen tarpeeksi kyvykkääksi ymmärtämään kokonaisuuksia ja pääsemään koulutukseen, jonka jälkeen siinä parhaiten menestyneet pääsivät vaativimpiin tehtäviin, joissa joukkojen koulutusta suunniteltiin ja johdettiin, muutama jopa komentotoimiston - samalla henkilöstötoimiston - päälliköksi ja mestarikurssin johtajaksi asti.
Mutta minulle tuo oli vain yksi vaihe elkämässäni, joka osaltaan mahdollisti pääsemiseni siviilitehtäviin, joissa tuli uusia ja toisenlaisiakin haasteita, jotka myös menestyksellä selvitin; ei niissä tehtävissä maksettu turhasta hyvää palkkaa, josta nyt nautin versin mukavaa eläkettä. Mutta sinun itsellesi kuvittelema sotilasurakin jäi vaatimattomammaksi, ja se kertonee, että on sinulla sentään jotain todellisuudentajua kyvyistäsi ja mahdollisuuksistasi, joihin korkeintaan olisit voinut sotilaana yltää.
Hyvää yötä ja viihtymistä palstalla, jolle tietenkin jäät nyt kuten aina!Kyllä olet tavan luupää kun yhä luulet typerän ja tyhjän elämäsi tuoneen sinulle jotakin kertomisen arvoista.
Keskity vaan rauhassa Yrjönkadun, Laakson yms pippaloihin. - Mitä menestyksiä?
Kapt evp H K kirjoitti:
Väyrynen sattuu olemaan ainoa vaativassa ministeritehtävässä toiminut ehdokas, jopa ihan äskettäin. Toiminta oli myös menestyksellistä.
On täydellisen typerää väittää häntä menneeseen haluavaksi vaikka teot puhuvat ihan muusta.
Todistit väitteelläsi taas suuren ja typerän kaunaamishalusi. Ei tule tollosta esikuntamiehestä keskusteluun kykenevää ja kunnollista muita kunnioittavaa ihmistä.
Todistit siis taas väitteeni todeksi."Väyrynen sattuu olemaan ainoa vaativassa ministeritehtävässä toiminut ehdokas........ Toiminta oli myös menestyksellistä."
Sinäkin kirjoitit muiden lailla Väyrysen menestyksellisyydestä, mutta et maininnut mitä menestyksiä hän on saavuttanut ja missä se suoranaisesti näkyy. Kukaan muukaan ei ole Väyrysen menestyksiä tänne kirjannut, joten voisitko laittaa muutaman esimerkin jossa Väyrynen on ollut menestyksekäs? Kiitos jo etukäteen.
Ehdokkaissa on muitakin vaativassa ministeritehtävässä olleita, joten pysytäänpä faktoissa, eikä muunnella totuutta. - Pula-ajan Teräsmies
Mitä menestyksiä? kirjoitti:
"Väyrynen sattuu olemaan ainoa vaativassa ministeritehtävässä toiminut ehdokas........ Toiminta oli myös menestyksellistä."
Sinäkin kirjoitit muiden lailla Väyrysen menestyksellisyydestä, mutta et maininnut mitä menestyksiä hän on saavuttanut ja missä se suoranaisesti näkyy. Kukaan muukaan ei ole Väyrysen menestyksiä tänne kirjannut, joten voisitko laittaa muutaman esimerkin jossa Väyrynen on ollut menestyksekäs? Kiitos jo etukäteen.
Ehdokkaissa on muitakin vaativassa ministeritehtävässä olleita, joten pysytäänpä faktoissa, eikä muunnella totuutta.Siinä on kysymys, joka todella kaipaa vastauksen. Väyrysen menestyksistä kirjoitetaan kepupalstalla ahkerasti, mutta kukaan ei kerro niistä. Minäkin olen vallan ihmeissäni Väyrysen menestyksistä, kun ei niitä ole koskaan mediassa tai kirjoissa kuvattu. Haluaisin tietää Väyrysen uroteot.
- Kapi homoa on taas
mäiskitty kakkapussilla tyhmään päähän ?!?!!
- KOKO ^^kansan^^
presidentti,katsokaa vaalirahoituksesta ketkä veropakolaiset ja muut huonosti toimeentulevat saavat ihan OMAN presidentin.
- timosoinipressaksi
Sauli Niinistö kuuluu suomen Illuminati eliittiin ja on myynyt meidän kansan jo kauan aikaa sitten ulkomaiseen omistukseen. Olemme kaikki kirjaimellisesti pankkiirieliitin orjia ja meidän on nyt aika toimia. Valitaan Timo Soini Presidentiksi ja viedään suomi kohti uutta nousua. Herätys kansalaiset!
Negatiivinen Eliitti (Illuminati) http://hallituksenkorruptio.blogspot.com/p/negatiivinen-eliitti-illuminati.html
Suomen Illuminati - Hallituksen korruptio http://hallituksenkorruptio.blogspot.com/p/suomen-illuminati-hallituksen-korruptio.html
2012 Maailma Muuttuu: Tietoisuuden Laajentuminen http://www.youtube.com/watch?v=0Dvo07tQeBw - Iso Paavo on paras
Tarvitseeko Suomi kuningasta?
Tuntuu että Niinistö pyrkii vain kuninkaaksi ja edustamaan Suomea ympäri maailmaa valtion /veronmaksajien rahoilla, ei hän tunnu kovin innokkaalta työtä tekemään. Raharikkaat ovat häntä kannatelleet kunnian kukkuloilla kuusi vuotta ja kun rahvas pääsee päättämään niin kannatus putoaa.
Suomea pitää viedä eteenpäin antaen arvo tavan palkansaajallekin. Siksi Paavo Lipponen on paras vaihtoehto viemään meitä eteenpäin tästä kurjuuden laaksosta. - mietiskäjä
oon kans ite kelannu asiaa:
http://www.clicksia.com/index.php?ref=aapol - kaarlo-1
pressaksi sivari, väyrynen ja homo ei kelpaa
- incle sam
viimeinen varoitus
kaikki jotka äänestätte Timo Soinia tai Väyrystä.ottakaa kännykkä kamera mukaan ..kuva äänestys lipusta laittakaa kuva oman kasvo kuvan kanssa julkisesti näytteille..facebook..twitter..tai muuten koko kansan nähtäväksi..ja sitten jos jompikumpi tulee valituksi ..näillä teidän poliittisilla arvoilla suomi ajautuu totaaliseen kaaokseen...te tuhoatte hyvin vointi yhteiskunnan..sen jälkeen työttömyyden köyhyyden ja nälän myötä..teidät kaikki kerätään yhteisille leireille..
sillä te olette syyllisiä vallitsevaan olotilaan..mitä teille leireillä tapahtuu sen päättävät ihmiset ulkopuolelta leirin..joilta te veitte normaalin elämän...
ei ole puolue politiikkaa vain ainoastaan kauppa poliittista puhdasta ajattelua
ugh olen puhunut
heimopäälliköistä se kaikkein mahtavin
uncle sam - Minist.
Sillä tavalla arvokkaasti ja neuvotellen oman valiokunnansa kanssa eikö olisi hän Presidenttimme sannoo M Lundström
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Sofia miksi soitit torstaina Stefanil ja pyysit käymään kun muka olet ahdistunut.?
Oliko asia suunniteltu, kun pyysi käymään ja varmasti tiesi et miten Stefan asiaan suhtautuu.Oliko myös Seiskan toimittaja pyydetty tarkoituksella pai1201924Stepuli itkee facessa
Haluaisin pyytää julkisesti karseaa käytöstäni anteeksi lähimmiltä, naapureilta ja etenkin Sofialta! Ei ole missään olosuhteissa hyväksyttävää käyttä1251818Martina oli sarjassaan tänään 32.
Mutta eikö pyöräily ja uinti ole vahvempia hänellä kuin juoksu? Aikaa on vielä harjoitella ennen Frankfurtin kisoja.2101778Sofia oli ainoastaan rahan takia suhteessa Stefanin ja Nikon kanssa.
Järkyttävää miten Sofia on käyttänyt hyväksi näitä molempia miehiä ja rahat loppu niin vain haukkumiset tullut kiitokseksi heille.2561454Voi kun menisi nyt Stefan katsoo tyttären uutta ponia, viettäisi aikaa hänen kanssa.
Aika parantaa kaiken ja meillä kaikilla on elämässä vastoinkäymisiä ja yli kyllä pääsee ainakin ajan kanssa.1341386Suomi teki typeryyttään Venäjästä nyt konkreettisesti vihollisen, jota se ei aiemmin ollut.
Venäjä ei ole uhannut Suomen turvallisuutta, eikä Venäjän ja Ukrainan välinen konflikti ole signaloinut minkäänlaista uhkaa Suomelle. Se "uhka" luotii4961038Minä menetän sinut kokonaan
Siksi olen paniikissa, sekaisin ja surullinen. Taitaa olla jonkinasteinen stressitila päällä. Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin.50969Veikkauksia milloin Venäjä hyökkää Suomeen?
Veikkaan että se tapahtuu nopeasti, ehkäpä jo kesäkuussa. Suomi 5,5 miljoonan harvaan asuttu maa. Venäjä ei tarvitse suurta joukkoa Suomeen, joten kai237915Onpas Martina valinnut sopivan laulun
Storyssa kun Isben poni tulee, " älä vie lapsuuttani pois." Äiti se lähtee mieluummin panopuuksi hotelliin, kuin viettäisi senkin ajan lastensa kanssa115912Uskomatonta miten "kassatyttö Sannasta" tuli hetkessä kuoleman kauppias.
Demarit on kautta historian olleet "takinkääntäjien"mestariluokkaa kokoomuksen hihassa kiinni. Sannan arviointikyky petti täysin Naton suhteen, Brysse347874