Kävi ilmi syksyllä, että tyttärellä on syömishäiriöitä ja itsetuhoisia ajatuksia ja voimakas pelkotila äitiään kohtaan. Koulupsykologi ilmoitti sossuille, jotka ottivat tytön koulusta ja illalla hän oli jo turvakodissa ja pari kuukautta siitä perhekodissa.
Yritin olla vaimoni tukena ja ehdotin että pyytää apua ulkopuoliselta, jos mun tuki ei riitä. Hän ilmoitti ettei tartte kenenkään apua. Tytär ei halunnut olla äitinsä kanssa tekemisissä edelleenkään. Vaimo alkoi luopua tytön saamisesta takaisin kotiin ja meidän keskinäiset välit todella kireät, itse en halua luopua tytöstä mistään hinnasta. Nyt tyttö käynyt pari kertaa kotona ja silloin kaikki suht hyvin, mutta kun hän menee takaisin, tuntuu että ilmapiiri jäätyy kotona, keskustelu vaimon puolelta pelkkää tiuskimista. Olen yrittänyt kaikkeni ja oma jaksaminen on lopussa. Vaimoa ei tunnu kiinnostavan muut kuin omat menonsa. Selvyyttä ei vieläkään mikä aiheutti tyttären pelkotilat, itse paljon töissä, mutta jos vaimon käytös vähänkään samanlaista tytärtään kohtaan kuin mua, en enää ihmettele jos lasta pelottaa. Onko vinkkejä, muutakin kuin avioero?
Yritin olla vaimoni tukena ja ehdotin että pyytää apua ulkopuoliselta, jos mun tuki ei riitä. Hän ilmoitti ettei tartte kenenkään apua. Tytär ei halunnut olla äitinsä kanssa tekemisissä edelleenkään. Vaimo alkoi luopua tytön saamisesta takaisin kotiin ja meidän keskinäiset välit todella kireät, itse en halua luopua tytöstä mistään hinnasta. Nyt tyttö käynyt pari kertaa kotona ja silloin kaikki suht hyvin, mutta kun hän menee takaisin, tuntuu että ilmapiiri jäätyy kotona, keskustelu vaimon puolelta pelkkää tiuskimista. Olen yrittänyt kaikkeni ja oma jaksaminen on lopussa. Vaimoa ei tunnu kiinnostavan muut kuin omat menonsa. Selvyyttä ei vieläkään mikä aiheutti tyttären pelkotilat, itse paljon töissä, mutta jos vaimon käytös vähänkään samanlaista tytärtään kohtaan kuin mua, en enää ihmettele jos lasta pelottaa. Onko vinkkejä, muutakin kuin avioero?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Täytyy kyllä ihmetellä että miten tuollaiset asiat on voinut jäädä huomaamatta. Tosin mahdollista se on. Mäiskiikö se äiti sitä tytärtään turpaan,huutako vai kritisoiko kokoajan? Noita kannataa miettiä. Itsetunto tyttärellä on aika pohjalukemissa. Miten olisi se terapia? Ihan jokaiselle perheessä.
Ei fyysistä väkivaltaa, ilmeisesti tyttö kokee että huutaa ja arvostelee. Tyttö jo terapiassa, mutta vaimoa ei ulkopuolinen apu näytä kiinnostavan, eikä ilmeisesti ymmärrä että hänessä voi olla jotakin vikaa, vaan on pikemminkin vihainen, että tyttö voi tehdä noin.
Jos et vaimoa saa terapeutille niin aika heikolta näyttää. Itseasiassa tuo vain pahentaa tytön oloa, jos vaimosi noin ajattelee. Kannattaa yrittää keskustella vielä asiasta vaimosi kanssa (voit yrittää ihan suoraankin sanoa),mutta jos et saa häntä tajuamaan niin silloin sinun tulee tehdä valintasi. Eli ajatteletko lapsesi parasta vai vaimosi?
Lapsinäkökulma, sekä eron vaikutus lapsiin ja nuoriin on jäänyt vähemmälle huomiolle.
Väestöliiton sivulla tarkastellaan, mitä traumaattisia kokemuksia erot aiheuttavat, sekä aikuisille, että lapsille.
Viha, suru, ahdistus, aggressio,
Lue lisää.
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhteen_kriisit/erokriisit/tunteet_erossa/
-------
EI OLE VINKEJÄ