Kriittisen raamatuntutkimuksen nimissä on
varsinkin viime vuosisadalla tehty monta kiivasta
hyökkäystä Raamatun luotettavuutta vastaan.
Harvoin löytävät nämä hyökkäykset mitään tukea
todellisesta tieteestä.Eräs aikamme etevimmistä
luterilaisista raamatuntuntijoista, professori
Hugo Odeberg kirjoittaa niistä
osuvasti. "Useimmat, minun mielestäni kaikkikin
ns. nykyaikaisen raamattukritiikin hyökkäyksistä
Raamatun kirjoja vastaan ovat aivan
perusteettomia syytöksiä. Ne ovat pelkkiä
olettamuksia, joita esitetään monisanaisesti ja
pönäkän varmasti huolimatta siitä, ettei ole
mitään kirjallista tai asiallista pohjaa näille
väitteille. Meidän on pidettävä mielessämme,
etteivät ns. raamattukritiikin esittämät
olettamukset lainkaan ole syntyneet minkään
tutkimuksen tuloksina tai minkäänlaisesta
tosiasiain tarkkailusta. Niillä ei ole mitään
tekemistään tieteen kanssa. Ne ovat vain
loukkaavan ja epämukavan Raamatun
pakenemisyrityksiä, yrityksiä pelastaa
maailmankatsomuksensa kritiikin avulla
nuovaamalla sitä ajan antikristillisten
virtausten ja katsontakantojen mukaiseksi.
Todellinen tieteellinen tutkimus, niin hyvin
historiallinen kuin arkeologinen ja kielellinen,
on uusine löytöineen hyvin usein tukenut
Raamattua kriittistä olettamusta vastaan. On
mainitsemisen arvoinen tosiasia, että tähän
päivään saakka ei ainoakaan uusi historiallinen,
kielitieteellinen tai arkeologinen löytö ole
vahvistanut mitään raamattukritiikin olettamusta.
Ei etsimälläkään voi löytää sellaista tapausta,
jolloin uusi löytö olisi edes tukenut saati
täysin vahvistanut jotakin ennalta laadittua
raamatunkritiikin olettamusta, mutta sen sijaan
voisi tuoda esiin hyvinkin paljon esimerkkejä
siitä, että uusimmat arkeologiset löydöt ovat
osoittaneet Raamatun tiedonannot oikeiksi ja
kumonnut raamattukritiikin väitteitä." mm.
Qumranin kirjoitusten löydyttyä kumoutui yksi
yltiökriittinen väite, jonka muukaan juutalaiset
kopioitsijat olisivat eriaikoina tahallisesti
muutaneet hebrealaista alkutekstiä. Tämä
olettamus osoittautui Qumranin tekstien löydyttä
perättömäksi. Toinen kuuluisa raamattukriittinen
olettamus, joka mukaan Apostoli Johannes ei
olisikaan kirjoittanut evankeliumia osoittautui
myöskin perättömäksi, arkeologinen löytö vahvisti
Raamatun antamat tiedot oikeiksi. Usein
Raamattukriittisiltä teoksilta puuttuu kokonaan
pieninkin sitova todistusaineisto väitteiden
tueksi. Monet teokset ovatkin kirjoitettu
yltiömäisesti, epätieteellisesti ja saaneet
populistisia piirteitä. Usein tällaiset
kirjoitukset eivät alkujaankaan pyri
oikeudellisuuteen, objektiiviseen tutkimukseen ja
johdonmukaisuuteen, vaan ovat pikemminkin
antikristillisen hengen tuotosta.
varsinkin viime vuosisadalla tehty monta kiivasta
hyökkäystä Raamatun luotettavuutta vastaan.
Harvoin löytävät nämä hyökkäykset mitään tukea
todellisesta tieteestä.Eräs aikamme etevimmistä
luterilaisista raamatuntuntijoista, professori
Hugo Odeberg kirjoittaa niistä
osuvasti. "Useimmat, minun mielestäni kaikkikin
ns. nykyaikaisen raamattukritiikin hyökkäyksistä
Raamatun kirjoja vastaan ovat aivan
perusteettomia syytöksiä. Ne ovat pelkkiä
olettamuksia, joita esitetään monisanaisesti ja
pönäkän varmasti huolimatta siitä, ettei ole
mitään kirjallista tai asiallista pohjaa näille
väitteille. Meidän on pidettävä mielessämme,
etteivät ns. raamattukritiikin esittämät
olettamukset lainkaan ole syntyneet minkään
tutkimuksen tuloksina tai minkäänlaisesta
tosiasiain tarkkailusta. Niillä ei ole mitään
tekemistään tieteen kanssa. Ne ovat vain
loukkaavan ja epämukavan Raamatun
pakenemisyrityksiä, yrityksiä pelastaa
maailmankatsomuksensa kritiikin avulla
nuovaamalla sitä ajan antikristillisten
virtausten ja katsontakantojen mukaiseksi.
Todellinen tieteellinen tutkimus, niin hyvin
historiallinen kuin arkeologinen ja kielellinen,
on uusine löytöineen hyvin usein tukenut
Raamattua kriittistä olettamusta vastaan. On
mainitsemisen arvoinen tosiasia, että tähän
päivään saakka ei ainoakaan uusi historiallinen,
kielitieteellinen tai arkeologinen löytö ole
vahvistanut mitään raamattukritiikin olettamusta.
Ei etsimälläkään voi löytää sellaista tapausta,
jolloin uusi löytö olisi edes tukenut saati
täysin vahvistanut jotakin ennalta laadittua
raamatunkritiikin olettamusta, mutta sen sijaan
voisi tuoda esiin hyvinkin paljon esimerkkejä
siitä, että uusimmat arkeologiset löydöt ovat
osoittaneet Raamatun tiedonannot oikeiksi ja
kumonnut raamattukritiikin väitteitä." mm.
Qumranin kirjoitusten löydyttyä kumoutui yksi
yltiökriittinen väite, jonka muukaan juutalaiset
kopioitsijat olisivat eriaikoina tahallisesti
muutaneet hebrealaista alkutekstiä. Tämä
olettamus osoittautui Qumranin tekstien löydyttä
perättömäksi. Toinen kuuluisa raamattukriittinen
olettamus, joka mukaan Apostoli Johannes ei
olisikaan kirjoittanut evankeliumia osoittautui
myöskin perättömäksi, arkeologinen löytö vahvisti
Raamatun antamat tiedot oikeiksi. Usein
Raamattukriittisiltä teoksilta puuttuu kokonaan
pieninkin sitova todistusaineisto väitteiden
tueksi. Monet teokset ovatkin kirjoitettu
yltiömäisesti, epätieteellisesti ja saaneet
populistisia piirteitä. Usein tällaiset
kirjoitukset eivät alkujaankaan pyri
oikeudellisuuteen, objektiiviseen tutkimukseen ja
johdonmukaisuuteen, vaan ovat pikemminkin
antikristillisen hengen tuotosta.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Itse kritisoin Raamattua nimenomaan sen
loogisesti mahdottomien keromusten pohjalta, en
niinkään jakeiden koska niitä voidaan pyöritellä
miten hyvänsä.
Vedenpaisumus: Mahdoton siinä laajuudessa kun se
on Raamatussa kirjoitettu.
Arkki: Yhtä mahdoton kertomus.
Vedenpaisumuksen laajuudesta: Miten selitetään
Raamatun mukaan suolaisen ja makean veden
eläimien olemassaolo?
Tästä on hyvä lähteä, lisää kritiikkiä tulee ja
paljon tarvittaessa.
Rashaverak.
Ps. Qumranin löydöt toivat myös ikäviä
kirjoituksia esiin, Jeesuksen ja Essealaisten
opin samankaltaisuudesta.
alkukertomukset mm. vedenpaisumus eivät ole
historiallisia eksakteja "raportteja". Ne
sisältävät aikansa yleistietoutta, jota on
käsitelty ja tulkittu Israelin jumaluskon
kannalta. Uskonnollisia ja eettisiä totuuksia voi
toki valaista "epähistoriallisella" aineistolla
(vrt. Jeesuksen vertaukset) Voidaan sanoa, että
alkukertomukset ovat taaksepäin suuntautuvaa
profetiaa, joilla on oma hengellinen merkitys
historiassa ja nykypäivänä. Alkukertomukset eivät
ole ns. historiallisia raportteja kuten muut
useat muut Vanhan testamentin kirja.
-Essealaiset-
Qumranin kirjalöydöistä saa luotettavan kuvan
siita kulttuurin ja uskonnon taustasta johon
Johannes Kastajan toiminta liittyi ja jossa
Jeesus oli saanut kasvatuksensa. Mutta voidaan
kuitenkin sanoa, että Q:n yhdyskunta oli vain
raakaa savea, jota kristillinen alkuseurakunta
sai muovata uuteen henkeen. Sen kirjakääröistä ei
löytynyt saanaakaan evankeliumin perustavasta
sanomasta perisynnistä, Jumalan lihaan
tulemisesta, ristin lunastuksesta.
Mielenkiintoista, että tuo vedenpaisumuskertomus
esiintyy melkein samanlaisena ympäri maapallon,
lähes kaikkien "säilyneiden" kansojen
legendoissa, arkkikin mainitaan usein. Se taas
herättää kysymyksen yhteisestä alkukertomuksesta,
mikä taas vaikuttaisi historian kirjoitukseen.
Raamatun alkukertomukset eivät ole puolueettomia
historiallisia raportteja vaikka, vedepaisumus
kertomus sisältänee muiston todella tapahtuneesta
luonnonkatastrofista siksi se esiintyy myös
muidenkin kansojen tarustossa.
...muistaessani tulla toivottamaan otsikosta
kiinnostuneet tutustumaan uskontopalstalle, jossa
ko. otsikkoa käsitellään laajemmin.
Rashaverak.
Oikea pastori osaisi kirjoittaa yhdyssanat oikein.
Olen huomannut ennenkin yhdyssanavirheitä
kirjoituksissasi.
Miksi esiinnyt pastorina?
Jos raamatussa kaikki ei ole eksaktia, niin sitten
siellä ei kaikki ole totta. Jos raamatussa
väitetään vedenpaisumuksen olleen maailmalaajuinen
vaikka oikeasti se ei ollut on kyse jo melko
suuresta virheestä. (ottaen siis huomioon, että
kirja on syntynyt Jumalan siunauksen alla) Jos
myönnät tämän, olet jo myöntänyt melko paljon,
ainakin niin paljon että pystyt selittämään minkä
tahansa ristiriidan pois. Monet uskovaiset eivät
vain pidä tätä kovin mielekkäänä tapana ratkaista
ristiriitoja.
Jos otetaan huomioon kuinka yleisiä tulvat ovat ja
sen kuinka 'pieni' ihmisten maailma on aikoinaan
ollut, niin en pitäisi lainkaan ihmeellisenä
asiana sitä että kansojen kertomuksissa on
kertomuksia myös maailmanjaajuisista
vedenpaisumuksista. Veneellä pelastautuminen ob
varmasti ollut myös yksi suosituimpia
pelastumiskeinoja.
Mitä tällainen kansantarustojen yhtäläisyys sitten
kertoo, siitä en tiedä. Kaikilla kansoilla on
myöskin selityksensä ihmisen kuolevaisuudelle.
Tosin syyt vaihtelevat kyllä aika paljon.
Oikein todella. Lähinnä "uteloittaa", että missä
meidän historian kirjoituksessa on puutteita.
Mutta kyllä ne kansantarut ja legendat kertovat
ihan oikeasta vedenpaisumuksesta, jopa intiaanien
tarinoista ne löytyvät. Elikä aika ei täsmää
Tunnettujen teosten kanssa ? Olen Todella utelias
tästä aiheesta.
Kirjoituksesi ei näyttänyt reagoivan minuun
kirjoitukseeni millään tavalla. Tulikohan se
väärään osoitteeseen. Toinen mahdollisuus on
tietysti, että et ymmärtänyt lukemaasi. Siinä
tapauksessa pyytäisin sinua selventämään mistä
'puuteista' on kysymys. En missään vaiheessa ole
maininnut mistään puutteista. En myöskään ole
missään vaiheessa epäillyt vedenpaisumusten
olemassaoloa. Väitin vain, että paikallinen tulva
voi sen ajan ihmisistä vaikuttaa
maailmanlaajuiselta. Joten ei ole ihme, jos
tällaisia kertomuksia on paljon eri kulttuurien
joukossa.
"Ps. Qumranin löydöt toivat myös ikäviä
kirjoituksia esiin, Jeesuksen ja Essealaisten
opin samankaltaisuudesta."
Mikä siinä niin ikävää on?
"....Sen kirjakääröistä ei
löytynyt saanaakaan evankeliumin perustavasta
sanomasta perisynnistä, Jumalan lihaan
tulemisesta, ristin lunastuksesta.
"
evankeliumin perustavasta?
Keskiaikana luotuja kirkollisia dogmeja sieltä ei
tieytysti voinut löytyäkään.
Kyllä akateemisen henkilön tuo pitäisi tajuta.
"Keskiaikana luotuja kirkollisia dogmeja sieltä
ei tietenkään voinutkaan löytyä."
Kuules "akateemikko", kriittinenkin
raamatuntutkimusmyöntää, että esim. Paavalin
kijeet ovat tosiaan ajanlaskumme ensimmäisellä
vuosisadalla eläneen miehen (Paavalin)
kirjoittamia. ELI kirkollinen/raamatullinen (ei
vält. sama asia) dogmatiikka on ollut kuvioissa
alusta asti.
"Paavalin kijeet ovat tosiaan ajanlaskumme
ensimmäisellä vuosisadalla eläneen miehen
(Paavalin) kirjoittamia. ELI
kirkollinen/raamatullinen (ei
vält. sama asia) dogmatiikka on ollut kuvioissa
alusta asti."
Ne ahtaan dogmaattiset tulkinnat ovat syntyneet
kesiajalta (dogmi=uskonkappale). Alkujaan - ja
siis eedelleen jos vain osataan lukea - niiden
kiejeiden kaunis sisältö oli teosofiaa, kuten mm.
Pekka Ervast on sanonut:
http://www.saunalahti.fi/~pyhis/teosofia/pe/paaval
i.htm
ps.
Pastorin olisi syytä lukea ne Qumranin kääröt,
niissä ei puhuta mitään "Jeesuksen opista".
Vai aristeleeko hän ken ties tätä kohtaa:
- Tapahtumassa, jossa sielu ja ruumis eroavat
toisistaan, sielu siirtyy salaperäiseen
olotilaan, jossa mikään maallinen ei aiheuta
kiusauksia. Siellä lempeät tuulahdukset ja Pyhän
hengen suuri voima antavat tukea ja lohdutusta
väsyneelle ja murheelliselle jälleensyntymistä
odottavalle sielulle. Ne, jotka laiminlyövät
Jumalan lahjojen ja siunausten hoitamisen
noudattaen sen sijaan omia persoonallisia
mieltymyksiään ja väärien profeettojen
houkutuksia ja pahan väärentämiä oppeja, jäävät
maan piiriin, kunnes vapautuvat aineellisuuden
kahlehtivista voimista.
Meni vähän myöhään. Nyt vain en usko mihinkään
paikalliseen tulvaan. Syystä, että nämä tarinat
ajoittuvat liian lähelle toisiaan, ja ovat, kuten
sanoin mailmanlaajuisia "legendoja". Se, mikä
hämmentää, on se että argeoloogit eivät ole
pystyneet määrittämään aikaa mistään? Ainoastaan
suulliset tarinat kertovat siitä. Ja nyt
argeologit ovat suhteellisen "pihalla", kun
mennään 10 000 vuotta taakseppäin, jolloin tämän
tulvan aika olisi ehkä ollut, tai vieläkin
aiemmin? Jos voit valistaa, olen tyytyväinen;)
"Nyt vain en usko mihinkään
paikalliseen tulvaan. Syystä, että nämä tarinat
ajoittuvat liian lähelle toisiaan, ja ovat, kuten
sanoin mailmanlaajuisia "legendoja". "
- Se, että vain et satu uskomaan ei ole mikään
peruste. Miten niin tarinat ajoittuvat liian
lähelle toisiaan? Kansantarujen kertomusten
mahdollisia esikuvia ei voida millään ajoittaa,
koska tarinaoissa ei ole koskaan mitään millä ne
voitaisiin ankkuroidea aikaan. Ainoat järkevät
ajoitusmittaukset rajoittuvat radioaktiivisten
aineiden puoliintumiseen liittyviin metodeihin.
Toiseksi kuten sanoin, tulvat eivät suinkaan ole
mitään harvinaisia luonnonmullistuksia nykyään,
eikä menneisyydessä. Tulvien merkitys on ollut
ennen jopa suurempi koska ihmisten 'maailma' oli
pienempi, heidän suojautumiskeinonsa olivat
huonommat jne. Ei siis ole mitenkään ihme, että
monissa kansantarinoissa on kertomuksia tulvista.
"Se, mikä
hämmentää, on se että argeoloogit eivät ole
pystyneet määrittämään aikaa mistään? "
- Tiedemiehillä on kyllä hyvät mittausmetodit,
mutta kaikki eivät suostu myöntämään niitä, koska
niiden antamat tulokset tuhoaisivat eräiden
hauraan maailmankatsomuksen.
Hiukan taakseppäin. 30/7/2001. Ja keskustele
sitten;)On se vaan niin kummallista ? Joka
tapauksessa argeologit ovat "ihan" pihalla.
Vuosista 10 000-20 000Ekr.;) Olisi
mielenkiintoista tietää tästä ajanjaaksosta
jotaain, myös ne tulvat.
Varsin epätarkka viittaus johonkin keskusteluun.
En tosiaankaan kahlaa läpi kaikkia keskusteluja
etsiäkseni jotain mitä en edes tiedä etsiväni.
Siis osoite kiitos. Niin tosiaan, argeologit ovat
todella hämillään siitä, että maailmanlaajuisesta
tulvasta ei ole merkkiään. Miten sellainen olisi
voinut tapahtua?
husky 14.10.2001 klo 18.04
Kyllä se oli niinkuin sanoin, olen vähän
tutkinut. Elikä veden pinta nousee, myös
Suomessa, mutta myös maa on kohonnut yllättävän
paljon rannikoilla. Yllätyin kun kuulin
Suomalaisen tutkijan sanovan, että maanpinta on
60 luvun jälkeen noussut enimmillään jopa 40 cm!
Toinen asia on sitten se, että esimerkiksi
sielläpäin on Tuvalusta alettu siirtämään väkeä
muualle eroosion ja VEDENPINNAN NOUSUN TAKIA.
Projekti on noin 20 vuotinen! Että tämmöistä;)
Sielläpäin ei ilmeisesti tämänkaltaista tietoa
julkisteta? Ei todellakaan ole vitsi, eikä
mitään "huuhaata", valitettavasti. Yst. terv.
"Yllätyin kun kuulin
Suomalaisen tutkijan sanovan, että maanpinta on
60 luvun jälkeen noussut enimmillään jopa 40 cm!"
- En tiedä mistään paikallisista maankuoren
kohoamisista, mutta yleisesti maanpinta nousee n.
1 cm sadassa vuodessa.
"Toinen asia on sitten se, että esimerkiksi
sielläpäin on Tuvalusta alettu siirtämään väkeä
muualle eroosion ja VEDENPINNAN NOUSUN TAKIA"
- Mitä tällä asialla on tekemistä historiallisen
vedenpaisumuksen kanssa. Vedenpinta voi toki
nousta napajäätiköiden sulamisen vuoksi ja Tuvalu
matalana saaristona on vaaravyöhykkeellä.
Iänmäärityksestä sen verran, että hiili-14
puoliintumisaika on 5568 /-30 vuotta.
Hiilimittauksella saadaan luotettavia
mittaustuloksia n 10 puoliintumiseen saakka,
jolloin hiilen määrä on jo niin pieni, ettei sitä
pystytä kunnolla mittaamaan. Toisin sanoen hiili-
14 mittauksella saadaan luotettavia tuloksia
50000-60000 vuoden päähän. Tämän jälkeen mittaus
täytyy tehdä muilla radioaktiivisilla aineilla,
mutta niitä löytyy vain esine löydöistä. Siksi
esim. ihmisfossiilin ikä täytyy yli 60000 vuotta
vanhoissa tapauksissa määrittää samasta paikasta
löytyneiden esineiden avulla.
Vain oli aiemmin keskustelua vedenpinnan
noususta, Pasin, Taiwanista kanssa(pari sivua
taakseppäin). Se todella yllätti, että joissain
kohtaa Suomen rannikolla on maa noussut niinkin
paljon, samalla tämä valtion töissä oleva tutkija
totesi myös veden nousevan koko ajan, homman
olevan kuin kilpajuoksua. Radiohiili 14 ajoitus
on ihan tuttu homma., ja kun en isommin
uskovainen ole, niin tämä vedenpaisumus
uteloittaa, ihan vilpittömästi. Jotenkin
vaikuttaa, että meidän historiankirjoituksessa
olisi jotain puutteita?
Ei ikivanhaa tarukirjaa voi kun analysoida ja
yrittää jäljittää, mitkä todelliset tapahtumat
muuntuivat Raamatun kertomuksiksi.
Raamattukriitikot menee jo liian pitkälle. Jotkut
pitää em. kirjaa elämänohjeenaan, mutta sitten
pitäis kritisoida näitten etiikkaa, ei kirjaa.