Niinistö päästäisi raiskaajan anteeksipyynnöllä!

Kova syytös tv:ssä – näin Niinistö todella sanoi 14.5.1991

Sauli Niinistö katsoi vuonna 1991, että aviopuolison tekemän raiskauksen uhrilla tulee olla anteeksi antamisen mahdollisuus. Alakuvassa kuvakaappaus eduskunnan pöytäkirjasta. Koko pöytäkirja ladattavissa uutisen alta (PDF).

Sauli Niinistö katsoi vuonna 1991, että aviopuolison tekemän raiskauksen uhrilla tulee olla anteeksi antamisen mahdollisuus. Alakuvassa kuvakaappaus eduskunnan pöytäkirjasta. Koko pöytäkirja ladattavissa uutisen alta

Avioliitossa tehty raiskaus kriminalisoitiin vuonna 1994. Virallisen syytteen alainen rikos – siis ei-asianomistajarikos – raiskauksesta tuli kuitenkin vasta vuonna 1999. Tällöin muutosta perusteltiin pyrkimyksellä korostaa yhteiskunnan reagointia vakaviin rikoksiin ja helpottaa asianomistajan asemaa.

Nykylain mukaan syyttäjällä on oikeus nostaa syyte uhrin vastustuksesta huolimatta, mikäli tärkeä yleinen tai yksityinen etu sitä vaatii.
Presidenttiehdokas Sauli Niinistö (kok.) joutui eilisessä tv-tentissä vastaamaan syytöksiin 20 vuoden takaisesta raiskauslausunnostaan. Uuden Suomen hankkimasta eduskunnan pöytäkirjasta selviää, mitä Niinistö todella sanoi täysistunnon keskustelussa 14. toukokuuta vuonna 1991.

Ylen toimittaja Pirjo Auvinen yllätti Niinistön kiusallisella kysymyksellä tentin loppuvaiheessa.

–20 vuotta sitten eduskuntakeskustelussa näitte ongelmallisena perheen sisäisen raiskauksen kriminalisoinnin. Vieläkö olette samaa mieltä? Auvinen kysyi.

Niinistö totesi, ettei muista lausuntoa. Hän epäili, että olisi sanonut ”nimenomaisesti noin”. Auvinen tarkensi Niinistön sanoneen, että ”pitäisi olla tämä anteeksiantamisen mahdollisuus”.

–Olen edelleenkin vähän sitä mieltä, että ylipäätään anteeksiantaminen on aika hieno tapa. En usko, että olisin raiskauksesta sanonut, että se kuitataan anteeksiannolla, sanoi Niinistö.

Toukokuussa 1991 eduskunnan täysistunnossa käsiteltiin lakialoitetta avioliitossa tapahtuvan raiskauksen kriminalisoinnista. Sen aikaisen lainsäädännön mukaan aviopuolison väkisinmakaamista ei voitu tuomita raiskauksena, vaan vain pahoinpitelynä.

Eduskunnan pöytäkirjasta selviää, että Niinistö ei vastustanut perheen sisäisen raiskauksen kriminalisointia, kuten Auvisen ensimmäinen syytös antaa ymmärtää. Sen sijaan, kuten Auvinen tarkentaa, Niinistö vastusti muutosta, joka olisi poistanut avioliiton sisäisen raiskauksen uhrilta ”anteeksiannon” mahdollisuuden eli mahdollisuuden keskeyttää ilmoittamansa rikoksen viemisen oikeuden tuomittavaksi.

”Luulen, että me jokainen olemme joskus tulleet kolhituiksi ja huomanneet myöhemmin, että ei se ihan niin pahaa ollutkaan”
Vuoden 1991 lain mukaan väkisinmakaaminen oli asianomistajarikos, jolloin raiskauksen uhrin piti päättää, halusiko hän saattaa tekijän rikosoikeudelliseen vastuuseen teostaan.

Näin Niinistö sanoi 14.5.1991:

–Arvoisa puhemies! Tässä lakiehdotuksessa puuttuisin lähinnä eräiden rikosten säätämistä asianomistajarikoksiksi koskevaan kohtaan. Jos ajatellaan nykytilannetta, niin asianomistajarikoksessa tietysti aloite on asianomistajalla itsellään, mutta niinpä se taitaa olla silloinkin, kun virallisen syytteen alaisista rikoksista puhutaan. --- Tässä suhteessa itse asiassa ei siis tapahtuisi kovin paljon muutosta nykytilanteeseen, mutta eräs olennainen muutos tapahtuu ja se on se, että anteeksi antamisen mahdollisuus häviäisi, sanoi Niinistö.

–Luulen, että me jokainen olemme joskus jollain tavalla tulleet kolhituiksi ja huomanneet yllättäen muutaman päivän päästä, että ei se ihan niin pahaa ollutkaan, haluan antaa anteeksi sen pahan, joka minuun kohdistui.

Niinistön mielestä lakialoitteessa oli vaara, että muodostuu ”yhteiskunnallinen ylivalta, joka rullaa ja panee perheet esimerkiksi oikeussaliin vastakkain, vaikka kumpikaan ei todella sitä enää haluaisi”.

–On minusta aika tarkkaan ajateltava asia, kannattaako lähteä siihen, viedä mahdollisuus antaa rehellisesti ja avoimesti anteeksi, hän lopetti.

Vasemmistoliiton edustaja Marjatta Stenius-Kaukonen kuvaili seuraavassa puheenvuorossa Niinistön näkemystä erikoiseksi. Stenius-Kaukonen katsoi, että rikosilmoituksia puolisoista tuskin tehdään ”ikään kuin pikaistuksissaan”, kuten Niinistö antoi ymmärtää.

Avioliitossa tehty raiskaus kriminalisoitiin vuonna 1994 hallituksen esityksen pohjalta. Alkuperäinen lakialoite, jota edellä mainitussa keskustelussa käsiteltiin, sen sijaan hylättiin eduskunnan lakivaliokunnassa.

Virallisen syytteen alainen rikos – siis ei-asianomistajarikos – raiskauksesta tuli vasta vuonna 1999. Tällöin muutosta perusteltiin pyrkimyksellä korostaa yhteiskunnan reagointia vakaviin rikoksiin ja helpottaa asianomistajan asemaa. Nykylain mukaan syyttäjällä on oikeus nostaa syyte uhrin vastustuksesta huolimatta, mikäli tärkeä yleinen tai yksityinen etu sitä vaatii.