Naispaholainen

Jos saat muutaman naarmun toisen lyödessä
nyrkillä,tämä sjoutuu siitä oikeuteen ja saa
sakot, pahemmassa tapauksessa istuu linnassa.
Mutta jos käytetään psyykkistä väkivaltaa, saat
kärsiä kaiken nahoissasi.
Yhteiskuntamme takapajuisuuden yksi merkki on
juuri siinä, ettei psyykkistä väkivaltaa tunneta
ollenkaan laissa. Psyykkinen väkivalta jättää
kuitenkin ikuiset vammat persoonallisuuteen!
Se voi myös 'kuristaa' sen kohteeksi joutuneen.
Jos fyysisesti kuristat toisen kuoliaaksi, joudut
10 vuodeksi linnaan, mutta jos teet sen
psyykkisesti pääset kuin koira veräjästä.

Miksi jankutat samaa paskaa päivästä toiseen aian
uusilla nimimerkeillä?

Olen kyllä pettynyt kun psyykkisestä väkivallasta
tehdään vain naisten laji.
Kyllä miehet osaa myös kaikki psyykkauskonstit ja
vielä sen päälle huitovat nyrkillä silmään
puolustuskyvyttömiä naisihmisiä.
Niin että miehellä on moninverroin kovemmat
väkivaltavaihtoehdot valittavanaan.
Raiskaus sitten vielä lisäksi.
Ei ole suurtakaan syytä kadehtia naisen ainoaa
puolustuskeinoa, sanan miekkaa.
Sanalla kiusaamista ei muuten vain tapahdu
parisuhteissa, vaan kaikissa ihmisten
muodostamissa ryhmissä.

Eikös se perusongelma ole siinä, että miksi
ylipäätään on käytettävä väkivaltaa (fyysistä tai
psyykkistä)? Siinäpä kaikille meille varsinainen
tutkiskelun paikka. Yleispätevää selitystä
tällekään kysymykselle niinkuin millekään
muullekaan elämää koskevalle asialle ei ole eikä
tule. Elämä rakentuu pienistä palasista ja
tietenkin aina tulee niitäkin tilanteita, joista
meikäläinenkin HERMOSTUU. Siinä se sitten taasen
jälleen kerran onkin - miten saan itseni
hillityksi niin etten rupeisi sanaista säilääni
tai peräti nyrkkiäni käyttään - se on se
perusjutzka se, yksi niistä monista. Mistä saada
voimaa ja motivaatiota "olla ihmisiksi" vaikka
kuinka vituttais???

En aio helpottaa oloasi... Sillä noin sanoo mies,
jonka pitäisi saada itse selkäänsä... kun ei
kerran muista/tiedä, miltä sellainen tuntuu...
Mies, joka hakkaa vaimonsa, ja pitää sitä
hyväksyttävänä... Periaatteessa syyttää vaimoaan
lyömistä kerjääväksi... Tai on itse lapsena
katsellut isältä
mallia...


Henkistä väkivaltaa voisi kutsua mieluummin,
käymättömiksi keskusteluiksi, tai vaimon
monologiksi, jossa kuulijana on mies, joka ei
kykene ajattelemaan... vaan voi vain tuntea
syyllisyyttä(kyllä äitikin varoitti tyyliin), kun
pitäisi ottaa vaimoa
huomioon...


Vallankäyttöä on jokaisessa parisuhteessa,
molemminpuolin. Vaimon tahto ei ole uhka, jos
mies on MIES. Aikuinen mies nauttii vaimosta,
joka osaa elää myös itseään varten, ei mikään
huopatossutupsuttelija, nyrkin ja hellan välissä
peloissaan oleva synnytyskone. Ennen oli viina,
kirves ja hanki D emon kratian loppu... Jotenkin
kohdallasi tulee mieleeni gastro end RO logia.