Uutta aikateoriaa taas pukkaa ;-)
Truman Show - elokuvasta kipinän sain.( ei
spoilereita)
Aika kuluu vain kun itsetietoinen olio havainnoi.
On myös mahdollista, että itsetietoinen olio
havainnoi täydellisen jähmettynyttä universumia.
Tällöin aikaa on vaikea mitata, mutta omat
ajatukset toimivat kellona.
Ajattele, että sinulla on useita elokuvia
kasetilla: Herääminen, nukkuminen, syöminen,
töissäkäynti, harrastukset. Ainakun vaihdat
"maisemaa", niin kaikki mitä et havannoi,
pysähtyy. Kuin katselisit eri elokuvia vähän
jokaista kerrallaan, kun katsot yhtä, niin toinen
on pysähdyksissä.
Joidenkin ET-lajien on sanottu olevan
kollektiivisesti itsetietoisia (esim. Dark City
-elokuva).
On ilmeisesti yksi "suuri" minätunne, joka
ilmentää itseään yksilöissään. Ikäänkuin sama
sähkövirta, joka vaikuttaa kaikissa yksilöissä.
(vrt. myös Jeesuksen ruumis = seurakunta -oppi)
Miksei myös voisi olla multiversumissa useita eri
aika-alueita, jotka eläisi symbioosissa keskenään.
Mikä olisi aikakäsityksemme, jos ei olisi
kiertäviä planeettoja tai ylipäätään mitään
sykkivää tai syklistä - jotain, joka välillä palaa
alkutilaansa. Kaikki vain virtaisi eteenpäin.
Miten aikaa silloin mitattaisi ? Aikahan kuvaa
muutosta. Kyseisessä mallissa siis aika kuluisi,
koska olisi muutosta, mutta todellisuudessa ei
olisi ainoatakaan syklistä ominaisuutta.
Tällaiseen todellisuuteen saattaisi paremmin sopia
yksi kollektiivinen tietoisuus, joka voisi tätä
virtaamista kokea "samassa ajassa" , "useita
kertoja" ja "eri näkökulmista", jolloin luotaisiin
keinotekoista syklisyyttä. Myös vuorovaikutus
materian ja "itsensä" kanssa onnistuisi paremmin -
mm. unohduksen kautta. Kollektiivinen tietoisuus
sidottuna virtaavaan materiaan tai kaaokseen
saattaa olla "pitemmän päälle" traumatisoivaa,
joten yllä kuvattu syklinen ajallinen
pakkoneuroosi on tälle "kollektiivi-Kallelle" ihan
ymmärrettävä reaktio ;-)
Kallea voisi käyttää sitten ajan mittaamiseen, jos
hän olisi täsmällinen - kuten pulsari.
Mitä sitten vaaditaan tähän aikaa-kuluttavaan
itsetietoisuuteen ?
-Orgaanista aivosolukkoa ?( pii-pohjaista ?)
-Sähkö-kemiallisia reaktioita ?
-Minä olen minä - tiedän olevani olemassa.
-Minä tunnen jotain, ei vain esim. jäätelöstä
lähtevää informaatiota , vaan tunnen miltä tämä
jäätelö- informaatio tuntuu. ("aivoja"
tutkimalla ei voi tietää miltä x:stä tuntuu y )
-Introspektio; tulkitsen omia tuntojani ja
"juttelen sisäisesti itseni kanssa"
-Ulkoisten ärsykkeiden tulkintaa ja oman
informaation intentionaalinen anto.
-Luovuus, "mutaatiot", virheet ?
Mitä muuta ? Mitkä on vähimmäisvaatimukset ?
Ulkoapäin on vaikea sanoa mikä tekee X :stä
itsetietoisen.( simpanssi, koira, virus,
tietokone, ET, kvarkki, unessa näkemäsi ihmiset)
Mitkä eläimet ja oliot tuntee kipua ja onko siellä
"sisällä"joku rassukka, joka kokee tämän kivun.
Siis, että kipureaktio ei ole vain "koneen"
suojareaktio.
Näin tietoisuus on kiedottu aikaan ja aikahan
tunnetusti riippuu massasta ja nopeudesta.
Truman Show - elokuvasta kipinän sain.( ei
spoilereita)
Aika kuluu vain kun itsetietoinen olio havainnoi.
On myös mahdollista, että itsetietoinen olio
havainnoi täydellisen jähmettynyttä universumia.
Tällöin aikaa on vaikea mitata, mutta omat
ajatukset toimivat kellona.
Ajattele, että sinulla on useita elokuvia
kasetilla: Herääminen, nukkuminen, syöminen,
töissäkäynti, harrastukset. Ainakun vaihdat
"maisemaa", niin kaikki mitä et havannoi,
pysähtyy. Kuin katselisit eri elokuvia vähän
jokaista kerrallaan, kun katsot yhtä, niin toinen
on pysähdyksissä.
Joidenkin ET-lajien on sanottu olevan
kollektiivisesti itsetietoisia (esim. Dark City
-elokuva).
On ilmeisesti yksi "suuri" minätunne, joka
ilmentää itseään yksilöissään. Ikäänkuin sama
sähkövirta, joka vaikuttaa kaikissa yksilöissä.
(vrt. myös Jeesuksen ruumis = seurakunta -oppi)
Miksei myös voisi olla multiversumissa useita eri
aika-alueita, jotka eläisi symbioosissa keskenään.
Mikä olisi aikakäsityksemme, jos ei olisi
kiertäviä planeettoja tai ylipäätään mitään
sykkivää tai syklistä - jotain, joka välillä palaa
alkutilaansa. Kaikki vain virtaisi eteenpäin.
Miten aikaa silloin mitattaisi ? Aikahan kuvaa
muutosta. Kyseisessä mallissa siis aika kuluisi,
koska olisi muutosta, mutta todellisuudessa ei
olisi ainoatakaan syklistä ominaisuutta.
Tällaiseen todellisuuteen saattaisi paremmin sopia
yksi kollektiivinen tietoisuus, joka voisi tätä
virtaamista kokea "samassa ajassa" , "useita
kertoja" ja "eri näkökulmista", jolloin luotaisiin
keinotekoista syklisyyttä. Myös vuorovaikutus
materian ja "itsensä" kanssa onnistuisi paremmin -
mm. unohduksen kautta. Kollektiivinen tietoisuus
sidottuna virtaavaan materiaan tai kaaokseen
saattaa olla "pitemmän päälle" traumatisoivaa,
joten yllä kuvattu syklinen ajallinen
pakkoneuroosi on tälle "kollektiivi-Kallelle" ihan
ymmärrettävä reaktio ;-)
Kallea voisi käyttää sitten ajan mittaamiseen, jos
hän olisi täsmällinen - kuten pulsari.
Mitä sitten vaaditaan tähän aikaa-kuluttavaan
itsetietoisuuteen ?
-Orgaanista aivosolukkoa ?( pii-pohjaista ?)
-Sähkö-kemiallisia reaktioita ?
-Minä olen minä - tiedän olevani olemassa.
-Minä tunnen jotain, ei vain esim. jäätelöstä
lähtevää informaatiota , vaan tunnen miltä tämä
jäätelö- informaatio tuntuu. ("aivoja"
tutkimalla ei voi tietää miltä x:stä tuntuu y )
-Introspektio; tulkitsen omia tuntojani ja
"juttelen sisäisesti itseni kanssa"
-Ulkoisten ärsykkeiden tulkintaa ja oman
informaation intentionaalinen anto.
-Luovuus, "mutaatiot", virheet ?
Mitä muuta ? Mitkä on vähimmäisvaatimukset ?
Ulkoapäin on vaikea sanoa mikä tekee X :stä
itsetietoisen.( simpanssi, koira, virus,
tietokone, ET, kvarkki, unessa näkemäsi ihmiset)
Mitkä eläimet ja oliot tuntee kipua ja onko siellä
"sisällä"joku rassukka, joka kokee tämän kivun.
Siis, että kipureaktio ei ole vain "koneen"
suojareaktio.
Näin tietoisuus on kiedottu aikaan ja aikahan
tunnetusti riippuu massasta ja nopeudesta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mitä aika on? Mietipä ensin sitä. Se on vain
liikettä! No, mikä tämän liikkeen sitten
havannoi? Ihminen itse! Tietoisuus siis ei ole
riippuvainen ympäristöstä vaan ympäristö on
riippuvainen tiodostavasta ihmisestä. Ilman sitä
ei olisi myöskään ympäristöä... ei ainakaan
minulle... jos kuolisin.
Voisimme elää elämämme suljetussa, pimeässä
huoneessa, jossa emme näkisi aurinkoa eli kelloa.
Ravinnon saisimme heti kun olisi nälkä. Ehkä emme
pitkään eläisi, mutta luulisin (vaikken
ihmisen "biologisesta kellosta" tahi muusta
käpyrauhaseen liittyvästä toiminnasta tiedäkkään)
että esim. se vuorokautinen sykli EI menisi aivan
samalla kaavalla (eli 24 tuntia vkr.) kuin olemme
tottuneet. Tätä en tiedä, mutta luulisin, että
muutokset olisivat mahdollisia.
Näin ollen, elämme tässä maailmassa tämän
maailman luonnon ehdoilla, mutta se mikä tästä
tekee juuri tämänlaisen on meidän mielemme. Me
voisimme elää aivan missä tahansa muissakin
olosuhteissa.
Jos juuri tämä oli pointtisi (jota en aivan
täysin ymmärtänyt) tuntuisi käsityksesi jostain
suuresta universaalista mielestä, ympäristön ja
ajan käsitteestä melko hyvältä. Mutta käännä se
toisin päin. Me itsessämme olemme itsemme
herroja. Me annamme ympäristölle käsitteet ja
ymmärrämme ne tietyillä tavoilla. Mutta se
todella onkin mielenkiintoista voiko tämä
ymmärrys olla universaalia kaikkialla
maailmankaikkeudessa.