Subjekti vai predikatiivi, missä kuka, missä mikä?

Minulla ei ole "mitä välii" -mielipidettä mistään asiasta, kaikkein vähiten kielikysymyksistä.

Katsotaanpa:
1) Ihminen on tekijä
2) Tekijä on ihminen

Mielestäni subjekti riippuu asiayhteydestä. Esimerkiksi:
1) Ihminen on tekijä. - Ihminen on aina subjekti. En ainakaan löydä luontevaa lausetta, jossa tekijä olisi subjekti, jos sanat ovat tässä järjestyksessä.
mutta
2) Oslon massamurhan tekijä on ihminen. Subjekti = tekijä
2) Ilmastonmuutoksessa tärkein tekijä on ihminen. Subjekti = ihminen.

Tässä vain pari ensiksi mieleen tullutta. Enkä suinkaan väitä olevani oikeassa.

Ymmärtääkseni suomen varsin vapaan sanajärjestyksen takia ei ole aina helppoa määrittää, kumpi on subjekti ja kumpi predikatiivi. Mutta onhan tällä palstalla onneksi parempiakin kieliopin asiantuntijoita kuin yllekirjoittanut. Odotan vastineita.

Mahtawaa, kiitos mielipiteestä! Eli siis kopula kongruoi subjektin kanssa.

Keskuselu meni hieman eteenpäin, joten laitan sen, minkä aioin tähän vastata, tuonne seuraavan viestin jälkeen.

”Ekvatiivilause” vaikuttaa turhalta käsitteeltä, joka pikemminkin hämärtää kuin selventää. Lause ”Ranska on EU:n tämänhetkinen puheenjohtajamaa” on tästä hyvä esimerkki: ellet olisi lukenut ekvatiivilauseen ”teoriaa”, pitäisit luultavasti selvänä, että siinä ”Ranska” on subjekti, josta sanotaan jotakin.

Ekvatiiviselitys hämärtää lausetta ”Tekijä on ihminen” pahasti, koska ei lauseessa todellakaan tarkoiteta, että ”tekijä” ja ”ihminen” tarkoittavat samaa. Siinä tarkoitetaan, että tietyn kontekstin tekijä (jonkin aiemmin mainitun teon tekijä) on ihminen, kuuluu ihmisten joukkoon. Myös ”Hän on sisareni” on predikoiva eikä ekvatiivinen jo siksi, että ”sisareni” ei itsessään ole yksilöivä (sisaria voi olla useita).

Yucca kirjoitti:

”Ekvatiivilause” vaikuttaa turhalta käsitteeltä, joka pikemminkin hämärtää kuin selventää. Lause ”Ranska on EU:n tämänhetkinen puheenjohtajamaa” on tästä hyvä esimerkki: ellet olisi lukenut ekvatiivilauseen ”teoriaa”, pitäisit luultavasti selvänä, että siinä ”Ranska” on subjekti, josta sanotaan jotakin.

Ekvatiiviselitys hämärtää lausetta ”Tekijä on ihminen” pahasti, koska ei lauseessa todellakaan tarkoiteta, että ”tekijä” ja ”ihminen” tarkoittavat samaa. Siinä tarkoitetaan, että tietyn kontekstin tekijä (jonkin aiemmin mainitun teon tekijä) on ihminen, kuuluu ihmisten joukkoon. Myös ”Hän on sisareni” on predikoiva eikä ekvatiivinen jo siksi, että ”sisareni” ei itsessään ole yksilöivä (sisaria voi olla useita).

Lue lisää

Kallistutko siis sille ajatukselle, että 'ekvatiivilause' käsitteenä pitäisi heivata huitsiin ja määritellä lauseen "Ranska on EU:n tämänhetkinen puheenjohtajamaa" siten, että tuolla sanajärjestyksellä 'Ranska' analysoidaan subjektiksi ja lause "EU:n tämänhetkinen puheenjohtajamaa on Ranska" taas analysoidaan siten, että ensimmäinen nominilauseke on subjekti? (Ja sanajärjestys määrää sen, kumpi on subjekti, kumpi predikatiivi.

Entäpä jos vaihdetaan lause ”Hän on sisareni” lauseeseen "Hän on isäni." Löydätkö silloin käyttöä ekvatiivilauseelle? Nojaan siis Visk:in selityksiin eikä minulla ole kummempaa henkilökohtaista fiksaatiota asiasta.

Jos nyt voidaankin ajatella, että ekvatiivilause on löyhä käsite, niin kuinka kuvaisit teoreettisesti sitä, että nominit ovat saman asian ekstensioita, eikä toinen lauseen nomini predikoi toisesta nominista mitään? Vai siis oletko sitä mieltä, lause, joka muodoltaan on predikatiivilauseen näköinen voi merkitykseltään olla sellainen, että subjekti ja predikaatti on vaikea erottaa?

Kiitos vastauksesta, tässä miete:

Lueskelin ketjua ja aloin miettiä tuota ekvatiivilauseen käsitettä esimerkkilauseen "Aivot ovat ihmisen tietokeskus" asiayhteyteen sen näkemyksen valossa, että kopula kongruoi subjektin kanssa.

Kopula siis kongruoi subjektin kanssa, mutta jos lauseen kopulan laittaisi yksikköön, olisiko lauseen subjekti tällöin "ihmisen tietokeskus". Siis voiko ekvatiivilausesksi tulkittavan lauseen, jossa nominilausekkeet ovat eri luvussa, tulkintaa ohjailla kopulan lukua muuttamalla? Lauseenhan tulkitsee helposti siten, että subjekti on se, jonka luvussa kopula on.

Luontevampaa toki olisi laittaa lause, jossa kopula on yksikössä, muotoon "Ihmisen tietokeskus on aivot", mutten keksi, miksi se olisi mahdotonta toisin päin.

zsiba kirjoitti:

Kallistutko siis sille ajatukselle, että 'ekvatiivilause' käsitteenä pitäisi heivata huitsiin ja määritellä lauseen "Ranska on EU:n tämänhetkinen puheenjohtajamaa" siten, että tuolla sanajärjestyksellä 'Ranska' analysoidaan subjektiksi ja lause "EU:n tämänhetkinen puheenjohtajamaa on Ranska" taas analysoidaan siten, että ensimmäinen nominilauseke on subjekti? (Ja sanajärjestys määrää sen, kumpi on subjekti, kumpi predikatiivi.

Entäpä jos vaihdetaan lause ”Hän on sisareni” lauseeseen "Hän on isäni." Löydätkö silloin käyttöä ekvatiivilauseelle? Nojaan siis Visk:in selityksiin eikä minulla ole kummempaa henkilökohtaista fiksaatiota asiasta.

Jos nyt voidaankin ajatella, että ekvatiivilause on löyhä käsite, niin kuinka kuvaisit teoreettisesti sitä, että nominit ovat saman asian ekstensioita, eikä toinen lauseen nomini predikoi toisesta nominista mitään? Vai siis oletko sitä mieltä, lause, joka muodoltaan on predikatiivilauseen näköinen voi merkitykseltään olla sellainen, että subjekti ja predikaatti on vaikea erottaa?

Lue lisää

Kirjoitin, että ekvatiivilauseen käsite vaikuttaa turhalta. Subjektin ja predikatiivin suhteesta kirjoitin, että olennaista on, kumpi määrittää toista, ja että tavallisesti subjekti on (suomen kielessä) ensin. Mutta varsinkin adjektiivinen predikatiivinen voi olla alussakin, etenkin runokielessä: ”Hiljainen on kylätie” predikoi subjektille ”kylätie” ominaisuuden ”hiljainen”.

”Hän on isäni” on sekin predikaatiota. Siinä sanotaan ”hänestä” jotakin. Jos taas sanottaisiin ”Isäni on Matti Möttönen”, sanottaisiin isästäni jotakin, nimittäin nimi.

Mikä voisi olla esittämäsi sellainen ilmaus, jossa ”nominit ovat saman asian ekstensioita” ja kuitenkin muodostavat lauseen, jossa on predikaattina olla-verbi? ”Vasta on vihta”? Missä tilanteessa niin sanottaisiin? Voisi kuvitella sanottavan ”Vasta on joissakin murteissa ’vihta’”. Mutta silloinkin kyseessä on predikaatio: jotakin sanotaan vastasta.

Jos ns. synonyymeja mainitaan aivan symmetrisesti, käytetään kai muunlaisia ilmauksia, kuten ”’Vasta’ ja ’vihta’ ovat kylpemisvälineen nimityksiä.”

Edes puhtainta ”ekvaatiota” kuten 2 × 2 = 4, puettuna kielen lauseeksi kuten ”kaksi kertaa kaksi on neljä”, ei ole tarpeen jäsentää ”ekvatiivilauseeksi”. Vaikka yhtäläisyysrelaatio on matemaattisesti symmetrinen, sen vastineilla kielessä on kuitenkin ”suunta”, ja esimerkkilause on luonnollista tulkita niin, että subjektina on ”kaksi kertaa kaksi”, jolle predikoidaan se ominaisuus, että laskutoimituksen tulos on neljä.

Jos taas sanotaan ”neljä on kaksi kertaa kaksi”, on luonnollista tulkita se lauseeksi, jossa ”neljä” on subjekti ja predikatiivi kertoo, miten se voidaan jakaa tekijöiksi.