Kirjoitan tämän ennustukseni ylös kollegoideni
kanssa käymieni keskustelujen pohjalta keväällä
kuluvaa vuotta, 1822, vierailuni yhteydessä
Turussa, Suomen pääkaupungissa:
"Kaaosten hetkinä ihmisten sydämet kääntyvät
taikauskon puoleen etsien vastausta muinaisista
ennustuksista... Ennustuksista, joiden
mielivaltainen tulkinta vahvistaa perustaa heidän
ehdottomalle uskolleen, vahvistaa heidän
mielivaltaista uskoaan.
Ennen kaaosta heillä ei ole ollut muuta kuin
usko, joka on rapautunut, ruostunut,
ahdistuttanut, katkeroittanut. Kun kaaos missä
päin tahansa maailmaa saa huomiota he etsivät
sopivat ennustukset yhdistäen kaaoksen ja
tapahtuneen, ja luoden uuden valheen, johon
kietoutua.
He eivät näe omaa mielivaltaisuuttaan. He
vievät tuhansia ja taas tuhansia mukanaan
mielivaltaisuuteen.
Epätoivoissaan, mielivaltaisuutensa riivamina
he saattavat jopa alkaa luomaan kaaosta
täyttääkseen profetiat; profetiat, joille he itse
antavat mielivaltaisen arvon! He sulkevat oman
tulkintansa ja tapahtuneen erillisiin lokeroihin
mielissänsä. Mutta siellä ne ovat piinaten
ihmistä spiraalin syvyyksistä. He tietävät
tekevänsä väärin.
Sillä jo turhan paniikin luominen oman
näkemyksensä pohjalta on synti ihmisyyttä
kohtaan. Synti ajatteluamme ja tulevia sukupolvia
kohtaan. Nuoriin ja heikkoihin, syrjittyihin ja
epätoivoisiin, on liian helppoa vaikuttaa. Kuin
tulisen miekan pirstoessa lasia heidät uinutetaan
valheeseen.
Sokea sokean kuoppaan johdattaa.
Totisesti, edessä ovat tuskan ajat. Edessä
ovat kauhun ja purkautuvan katkeruuden, joka on
kietoutunut näennäiseen iloon, ajat...."
kanssa käymieni keskustelujen pohjalta keväällä
kuluvaa vuotta, 1822, vierailuni yhteydessä
Turussa, Suomen pääkaupungissa:
"Kaaosten hetkinä ihmisten sydämet kääntyvät
taikauskon puoleen etsien vastausta muinaisista
ennustuksista... Ennustuksista, joiden
mielivaltainen tulkinta vahvistaa perustaa heidän
ehdottomalle uskolleen, vahvistaa heidän
mielivaltaista uskoaan.
Ennen kaaosta heillä ei ole ollut muuta kuin
usko, joka on rapautunut, ruostunut,
ahdistuttanut, katkeroittanut. Kun kaaos missä
päin tahansa maailmaa saa huomiota he etsivät
sopivat ennustukset yhdistäen kaaoksen ja
tapahtuneen, ja luoden uuden valheen, johon
kietoutua.
He eivät näe omaa mielivaltaisuuttaan. He
vievät tuhansia ja taas tuhansia mukanaan
mielivaltaisuuteen.
Epätoivoissaan, mielivaltaisuutensa riivamina
he saattavat jopa alkaa luomaan kaaosta
täyttääkseen profetiat; profetiat, joille he itse
antavat mielivaltaisen arvon! He sulkevat oman
tulkintansa ja tapahtuneen erillisiin lokeroihin
mielissänsä. Mutta siellä ne ovat piinaten
ihmistä spiraalin syvyyksistä. He tietävät
tekevänsä väärin.
Sillä jo turhan paniikin luominen oman
näkemyksensä pohjalta on synti ihmisyyttä
kohtaan. Synti ajatteluamme ja tulevia sukupolvia
kohtaan. Nuoriin ja heikkoihin, syrjittyihin ja
epätoivoisiin, on liian helppoa vaikuttaa. Kuin
tulisen miekan pirstoessa lasia heidät uinutetaan
valheeseen.
Sokea sokean kuoppaan johdattaa.
Totisesti, edessä ovat tuskan ajat. Edessä
ovat kauhun ja purkautuvan katkeruuden, joka on
kietoutunut näennäiseen iloon, ajat...."
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.