onko eutanasia oikein?
pitäiskö se laillistaa suomessa?
sen tehneen lääkärille, kuuluuko tuomio?
pitäiskö se laillistaa suomessa?
sen tehneen lääkärille, kuuluuko tuomio?
sano sä!
Milona
19451
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Eutanasia on oikein kunhan sen "pelisäännöistä" sovitaan ensin! Esim. vapaaehtoisuuteen perustuva on ehdottomasti laillistettava. Samoin aivokuolleet, hehän eivät koskaan virkoa. Koomapotilaille tulisi määrätä jokin aikaraja, esim. kuukausi.
Eutanasiaa tulisi myös käyttää mikäli lapsi syntyy epänormaalina, eikä 100%n varmaa parannuskeinoa ole heti käytettävissä. Maailmanhistorian kaikista kulttuureista ainoastaan kristityt ovat jättäneet vammaisina syntyneet lapset eloon, mikä on hirvittävä rikos luontoa, ja ennen kaikkea asianomaista itseään kohtaan! Tässä jos missä kristinuskon sairaus tulee parhaiten näkyviin!
Kauheata, jos jonkun olisi virkansa puolesta
päätettävä toisen ihmisen rakkaan lapsen
puolesta, onko hänellä oikeus elämään. Kuka
suostuisivirkaan(pyövelikin tappaa vain
rikollisia...)? Voitko kuvitella miten raskasta
sellainen olisi. Itkeviä vanhempia ja lapsia...
lääkäreitäkin. Moni vamma paljastuu vasta
myöhemmin, esim. aivojen kehitys pysähtyy tai
hidastuu... Ei ole varmasti helppoa olla
sellainenkaan lääkäri, joka abortoi terveitä
vauvoja.
Entä sekin, kun tiede etenee kokoajan, pystytään
geenitekniikoita hyväksi käyttäen parantamaan
vaikeampia ja vaikeampia vammoja tai oleellisesti
kohentamaan elämän laatua. Tämän päivän
mahdottomuus on huomisen mahdollisuus. Kuinka
kukaan pystyisi elämään laadukasta elämää toisen
ihmisen henki tunnollaan...
Historian aikana KAIKKI ihmisyhteisöt ovat surmanneet viallisina syntyneet lapset..kreikkalaiset..roomalaiset..viikingit..intiaanit..jne..kaikki! Monissa ns. alkuasukaskulttuureissa niin tehdään yhä tänä päivänä! Ainoastaan kristityt ovat jättäneet eloon!
Aika ajoin tulee ilmi lääkäreitä jotka ovat "syyllistyneet" eutanasiaan aivan oma-alotteisesti vaikka se on ollut laitonta! Ei siis ole vaikeaa löytää henkilöitä jotka ovat valmiita siihen!
Kun Monacon ruhtinatar Grace Kelly joutui auto-onnettomuuteen 80-luvulla, ja meni koomaan, oma perhe määräsi eutanasian suoritettavaksi heti! Kyseessä oli tosin elämää ylläpitävien laitteiden pois ottaminen, mutta noin periaatteessa sama asia!
Lääketiede kehittyy, mutta tuskin koskaan tulee täydelliseksi! Emme tiedä osataanko jokin vika parantaa ensi vuonna vai vasta sadan vuoden kuluttua! Joudumme siis vetämään rajat jonnekin!
Emmekä ole primitiivisesti ajattelevia
metsäläisiä, historia on elettyä: tuskin kukaan
haluasi palata menneisiin, muutoin kuin ehkä
ajatuksissa hetkellisesti. Se miten kukin
kansa/valtio lapsiaan kohtelee on sivistyksen
mittari. Kristinuskokin on monelle vain tapa
kuulua kirkon väestörekisteriin, ei vakaumus:
siis se ei sanele lopullisia
päätöksiä.
Toistan: Läheskään KAIKKI vammat eivät tule esiin
heti synnyttyä tai ole ennustettavissa!
Nykyasiantuntemuksella vasta 4-5 vuotiaasta
(erikoistarkkailuun syntymän jälkeen joutuneesta)
voi alkaa päätellä, ettei kehitysvammaa saata
ilmetä myöhemminkään tai sitten terveeksi luultu
lapsi, koulukypsyyskokeissa havaitaan jälkeen
jääneeksi, kehitys hidastuneeksi. Mitäs jos
sinulla ja vaimollasi olisi 4-5v lapsi,
ennusteessa kehityksen hidastuminen ja
pysähtyminen? "Hankkiutuisitko
eroon"...?
Ihmiset vammautuvat tunne-elämältään...
Surmattaisiinko nämäkin... eipä jäisi
psykotestien jälkeen Suomeenkaan paljon väkeä...
Tai jos rajat olisivat hyvin väljät: testit
toimisivat vain rahankeruuta ja työllistämistä
varten. Tai sittenkin: köyhät ja toisin
ajattelijat kuriin, jos ei muulla niin
näpelöimällä testituloksia tai lahjomalla
testaaja...
Vammaisuus on veteen piirretty viiva, heissäkin
on aivan älykkäitä ja ihania ihmisiä: kuten
sattumoisin myös joskus ns. tavallisissakin.
fanaattiset mielipiteet, että tällaisella
asiatekstillä mitä kirjoitit tuskin on
vaikutusta. Jokaiselle "normaalille"
suomalaiselle kertomasi asiat luulisi olevan
lähes itsestäänselvyyksiä. Pyöveli on ilmeisesti
syntynyt väärälle vuosisadalle. Olisi tosiaankin
mielenkiintoista tietää miten Pyöveli suhtautuisi
omiin vammaisina syntyneisiin lapsiinsa.
Pyövelin ajattelumallilla vanhuksetkin
kannattaisi päästää heti päiviltä kun niistä ei
ole enää yhteiskunnalle mitään iloa. Samoin
vähänkaan vakavammin loukkaantuneille voitaisiin
sitten antaa eutanasiapilleri särkylääkkeen
asemesta niin ei tulisi kustannuksia
yhteiskunnalle.
Tuosta koomasta vielä sen verran, että siitähän
on herätty pitkienkin aikojen kuluttua. Kuka
haluaisi kytkeä letkut irti jos on pienikin
mahdollisuus, että potilas heräisi vaikka
pitkänkin ajan kuluttua.
Mielipiteesi ovat olleet asiattomia joka
keskustelussa, joten mistään tietämätön pään
aukomisesi on typerää. Voisitko siis lopettaa!
Kirjoittelusi kypsymättömyys paistaa läpi
välittömästi.
Sinä olet vammainen, hyväksyt sen tai et. Sinun
pitäisi olla omasta mielestäsi kuollut. Ei
vammainen voi elää, koska se on vammainen.
Loogista, eikö totta?
kellä tahansa tylsistyneelläkin tai kipuja
kärsivällä saisi olla oikeus kärsimysten
lopettamiseen eikä jäädä kärsimään maanpäälle
sanotaan nyt vaikka että hänhän pääsee kuitenkin
taivaaseen =) vaikka olenkin 100% ateisti
Olisi hyvä,jos voisi vaikkapa allekirjoittaa
jonkun paperin asian suhteen.Jos itse joskus
makaan koomassa koneiden varassa,niin toivon
hartaasti,että joku "napsauttaa virrat pois".
Toisaalta voi olla toivottoman vakavasti sairas
ja ehkä kovia kipuja,mutta pystyä vielä
kommunikoimaan.Tälläisessa tilanteessa
toivon,että minulla olisi itselläni rohkeutta
antaa lupa eutanasiaan tai syödä itse jokin
pilleri.
Mika Waltari kirjoitti eräässä romaanissaan
suunnilleen näin.
Nuija vapauttaa kärsivän lampaaan,
keihäs haavoittuneen leijonan,
mutta ihmistä ei kukaan armahda.
Onko sinulla ketään, joka tarvitsee sinua?
Lapset, joiden takia haluat elää, selvitä ja
jotka haluaisivat sinun selviävän? Onhan se
tietysti helppoa puhua asiasta joka ei kosketa
itseä tällähetkellä. Kipua oppii
hallitsemaan/sietämään ja siihen suhtautumaan
kuin välttämättömään
pahaan.
Sekin vielä, että eläimet eivät jää puolustamaan
kuolemaa tekevää lajitoveriaan. Kissa elää
kiitoksella ja koira pään silityksellä, hyvä
vasikka
juomallakin.
Ihminen tarvitsee kehittyäkseen aikuiseksi
tasapainoiseksi psyykkisfyysissosiaaliseksi
kokonaisuudeksi isän(miehenmalli, äidin
(naisenmalli) ja ehdottomasti oman ikäistään
seuraa. Lapsi ei ole
lemmikki.
Ihminen voi armahtaa itsensä jo silläkin, ettei
tuhlaa elämäänsä katkeruuteen omasta
kohtalostaan. Elämästään täytyy etsiä hyviä
puolia. Meistä jokainen voi vaikuttaa omaan
elämänlaatuunsa, monellakin
tapaa.
Voi olla niinkin, että se mikä tänään on vapaa-
/omaehtoista voi olla huomenna pakko. Olemme
ilmeisesti lähestulkoon saman ikäisiä ... Kun
olemme vanhoja pappoja ja mammoja, työnnetäänkö
meille eläkkeen asemasta
pilleri...
Elämä on arvokasta, ja arvot muuttuvat iän
mukana. Kumpa vain iäkkäämmät ihmiset
luottaisivat nuorempiin, ja kertoisivat
ajatuksiaan, vanheneminen ei pelottaisi/olisi
vierasta tai kuullostaisi/näyttäisi pelkältä
masennukselta, sitä se ei ole. Vielä 1960-luvun
kodeissa mummot ja ukit olivat osa arkea,
kommunikaatio/kanssakäyminen oli luonnollista:
sukupolvet tukivat toisiaan: kukaan ei puhunut
eutanasiasta ja vanheneminen oli luonnollista.
Luonnollistahan se kuolema on,että mikä siinä
niin kauhistuttaa.Ennen kuoltiin kotona,eikä
kitumista pitkitetty tekniikan voimin.Yleensä
vain toivottiin,että kun se aika tulee,niin
kaikki sujuisi nopeasti.Kuka haluasi olla toisten
riesana vuosikausia,en ainakaan minä.
Koeta nyt vetää johonkin raja.Toivottomasti
sairas ja kärsivä ihminen on aivan eri asia,kuin
suurinpiirteinkin itsenäiseen elämään pystyvä
eläkeläinen.Ei niitä pillereitä tarvitse
kenellekkään tyrkyttää,mutta halutessaan pitäisi
olla oikeus saada.
Ehkä sinun olisi pitänyt nähdä kuolemaa
enemmän,ettei se niin pelottaisi.Loppukituminen
ei ole elämää,vaan alkavaa kuolemaa.
Onneksi suvussani on ainakin isän puolelta kuoltu
ns. "saappaat jalassa" ja samaa toivon
itsellenikin.
Olen nähnyt kuolemaa aivan riittävästi läheltä ja
riittävästi kitumistakin. Rajat ovat kaukana
luonnollisesta: Moni ns. toivoton potilas näyttää
lääketieteen koekaniinilta. Keinotekoinen
loppuelämän jatke, että syövän arvoitus
saataisiin
ratkeamaan.
Jos eutanasia olisi laillisesti mahdollista,
kuinka paljon vakavasti sairas, elämänhaluinen
ihminen tulisi syyllistetyksi(ei auta
paranemista) halutessaan hoitoa ja jatko päiviä
elämäänsä vaikka kituen... Elämän pitkittäminen
saattaisi myös äkkiä olla kiinni lompakon
paksuudesta...
Tee hoitamatta jäätämistä varten testamentti,
siihen lienee kenellä tahansa oikeus. Jos tosi
tilanteessa iskee kuoleman pelko... Ainahan sen
voi
perua.
"Riesa" voi olla hyvin rakas... elämän
merkittävimmät asiat voivat kuoleman
läheisyydessä mennä yhtäkkiä sattumoisin oikeaan
järjestykseen... Pitää olla aika piip, jos ei
kolahda. Enkä puhu mistään hoivavietistä tai
uhrautumisesta.
Tarkoitit varmaan,että kitumisen pitkittäminen
voi olla lompakon pakuudesta kiinni.
Hoitamatta jättäminen? Minä lasken kipulääkkeen
ja myrkkypillerinkin antamisen hoidoksi.
Sen riesan kanssa on monasti sama juttu,kuin
parisuhteessakin.Joskus on molemmille
parempi,että se suhde päättyy,vaikka kummankin on
vaikea sitä lopettaa.
Kipulääke on hoitamista, kuolettavan määrän
myrkkyä sisältävän pillerin syöttäminen on
tappamista. Ihmeesti ihmiset vain haluavat
roikkua ja kitua vapaa-ehtoisesti elämässä
kiinni. Kuoleminen ei näyttäisi olevan
kenellekään
herkkua.
Jos samaa sukupuolta olevien parisuhdelaki oli
vain välietappi adoptio-oikeutta kohti, niin
mihinkäs eutanasia-laki sitten olisi väli-
etappi... - Voisikohan jossain vaiheessa käydä
niin, että lääkäri yksin päättää
potilaan/omaistenkin puolesta kysymättä... Siinä
voidaan käyttää vaikka potilaan varakkuutta
keppihevosena... jokin muutoin merkittävä asia
voi jäädä huomiotta tai olla ilman paino-arvoa.
Nytkin hoidetaan yli 75 v ihmisiä
ohitusleikkauksilla yksityisen sektorin kautta:
raha ratkaisee, lapset kärsivät jonossa. Olemme A
ja B kansalaisia ja kuilu ei ole pienenemään
päin.
Riesassa kerroin jotain ihan omasta perheestäni.
Päättyneen parisuhteemme jälkeen exni
sairastui... Eikä pitkään aikaan pärjännyt
yksin... Suhde pysyi päättyneenä, mutta hänen
arvoaan ihmisenä se ei laskenut, autoin minkä
pystyin. Rakkaus on jotain mitä ei anneta tai
oteta pois ja tarjota jollekin seuraavalle kuin
lelua.
En kuitenkaan halua itse kitua ja kaikkein
vähiten olen sitä muilta vaatimassa.
Alle kaks'vitoselta... joka ei ole joutunut
kohtaamaan silmästä silmään... edes vakavasti
otettavaa parisuhdetta...
Erehdyit pahan kerran.
Erehtymisestä ei voi puhua, kun kyseessä iästäsi
toisaalla antamasi tieto ja mielipiteidesi
pohjalta tekemäni päätelmän välinen konflikti=
havainnointi on osin vaillinaista ja osin puuttuu
kokonaan. Onhan tietysti niinkin, ettei läheskään
kaikilta miehiltä(ikuisuus kysymyskö meillä
suomalaisilla) voi vaatia... Siinähän moni nainen
haksahtaa,.
Jos elämäni muuttuu painaiseksi johon ei ole
parannusta, pakotietä, päästäkää minut vapaaksi
ja muistakaa minua sellaisena kuin olin!