Déjà vu?

Ajattelin lähinnä suomalaisten ääntämistä. Ennen se äännettiin yleensä oikein, nykyään yleensä väärin. Siinä voi olla sekin, että ennen termiä käyttivät ne, jotka tiesivät, mitä se tarkoittaa ja miten se äännetään. Mutta nyt sen käyttö on yleistynyt, osittain amerikkalaisten sarjojen ja elokuvien mukana, joissa se tietenkin äännetään väärin. Ja sitä ääntämystä "nuoremmat polvet" sitten matkivat…

Tai lavuaarin, pisuaarin, buduaarin, bukeen

La Voire kirjoitti:

Tai lavuaarin, pisuaarin, buduaarin, bukeen

Pisuaarin bukee onkin monesti aika... sanoisinko...

Enpä taida sanoakaan.

Äännältäjiähän löytyy moneen lähtöön. Anglosakseja ohjeistetaan monissa ääntämisohjeissa ääntämään déjà-vu omalla, vähemmän ranskalaisella tavallaan.

http://www.howjsay.com/index.php?word=deja vu&submit=Submit
http://www.macmillandictionary.com/pronunciation/british/deja-vu
http://media.merriam-webster.com/soundc11/d/deja_v01
http://en.wiktionary.org/wiki/déjà_vu
jne.

Day-zhah View kirjoitti:

Pisuaarin bukee onkin monesti aika... sanoisinko...

Enpä taida sanoakaan.

Äännältäjiähän löytyy moneen lähtöön. Anglosakseja ohjeistetaan monissa ääntämisohjeissa ääntämään déjà-vu omalla, vähemmän ranskalaisella tavallaan.

http://www.howjsay.com/index.php?word=deja vu&submit=Submit
http://www.macmillandictionary.com/pronunciation/british/deja-vu
http://media.merriam-webster.com/soundc11/d/deja_v01
http://en.wiktionary.org/wiki/déjà_vu
jne.

Lue lisää

Älkää kuitenkaan käyttäkö trottuaaria pisuaarina kuten Suomessa on monilla tapana.

Day-zhah View kirjoitti:

Pisuaarin bukee onkin monesti aika... sanoisinko...

Enpä taida sanoakaan.

Äännältäjiähän löytyy moneen lähtöön. Anglosakseja ohjeistetaan monissa ääntämisohjeissa ääntämään déjà-vu omalla, vähemmän ranskalaisella tavallaan.

http://www.howjsay.com/index.php?word=deja vu&submit=Submit
http://www.macmillandictionary.com/pronunciation/british/deja-vu
http://media.merriam-webster.com/soundc11/d/deja_v01
http://en.wiktionary.org/wiki/déjà_vu
jne.

Lue lisää

Jenkit ne osaavat ranskan lausumisen...

shrug... kirjoitti:

Jenkit ne osaavat ranskan lausumisen...

Jenkit ei osaa eden englannin lausumista tai siis ääntämistä.

jhgkuyfuk kirjoitti:

Jenkit ei osaa eden englannin lausumista tai siis ääntämistä.

edes

Ilmeisesti esitit kysymyksesi (eri nimimerkillä) vain päästäksesi esitelmöimään, besserwisseröimään. Pinnallinen (ehkä vain luuloteltu) vieraan kielen taito saa sellaista aikaan, ja aidon tiedon ja sivistyksen puutteen voi osoittaa haukkumalla muita tyhmiksi.

Jos hankkisit tietoa kielistä, oppisit, että vieraat sanat ja sanonnat aina mukautuvat uuteen ympäristöönsä. Kuuntelepa vaikka joskus ranskalaisia: osaavatko he sanoa edes ”Helsinki” niin, että h ääntyy ja paino on ensimmäisellä tavulla?

Englannin /u/-foneemilla on sen verran [y]:hyn vivahtavia allofoneja, ettei ranskalaista ääntämystä voi sanoa *foneettisesti* erityisen haastavaksi englanninkieliselle. Suomalaiselle taas on melkoisen haastavan [ʒ]:n lisäksi haasteena myös painon sijoittaminen lopputavulle (kun ilmaus lausutaan erillisenä jaksona), vokaalisoinnun rikkominen sananalkuinen [d], [v]-äänne, jota suomen kielessä ei yleensä esiinny (suomen oikeinkirjoituksen v-kirjain tarkoittaa eri äännettä, approksimanttia [ʋ]) ja [a], joka poikkeaa suomen a-kirjaimella merkitystä vokaalista [ɑ].

Aliarvioit suuresti muiden ihmisten kysyä päätellä merkityksiä. Muunkieliset ymmärtävät esimerkiksi sellaista englantia, jossa [b] korvautuu [p]:llä, kuten yleisesti suomalaisten puheessa, tai toisinpäin, kuten yleisesti arabien puheessa. Venäläiset saavat joskus tolkkua jopa suomalaisen puhumasta venäjästä, vaikka siinä jopa noin kuusi erilaisia sibilanttia sulautuu yhdeksi epämääräiseksi /s/:ksi.

Kokeilepa vaikka joskus puhua ulkomaalaisille! Saatat yllättyä, jos olet siihen mennessä tajunnut, että sinun englantisi, ranskasi tms. on kaukana kyseisen kielen normiääntämyksestä. Sinua jossain määrin ymmärretään, eikä sinua haukuta hölmöksi, ainakaan kovin suoraan.

Yucca kirjoitti:

Ilmeisesti esitit kysymyksesi (eri nimimerkillä) vain päästäksesi esitelmöimään, besserwisseröimään. Pinnallinen (ehkä vain luuloteltu) vieraan kielen taito saa sellaista aikaan, ja aidon tiedon ja sivistyksen puutteen voi osoittaa haukkumalla muita tyhmiksi.

Jos hankkisit tietoa kielistä, oppisit, että vieraat sanat ja sanonnat aina mukautuvat uuteen ympäristöönsä. Kuuntelepa vaikka joskus ranskalaisia: osaavatko he sanoa edes ”Helsinki” niin, että h ääntyy ja paino on ensimmäisellä tavulla?

Englannin /u/-foneemilla on sen verran [y]:hyn vivahtavia allofoneja, ettei ranskalaista ääntämystä voi sanoa *foneettisesti* erityisen haastavaksi englanninkieliselle. Suomalaiselle taas on melkoisen haastavan [ʒ]:n lisäksi haasteena myös painon sijoittaminen lopputavulle (kun ilmaus lausutaan erillisenä jaksona), vokaalisoinnun rikkominen sananalkuinen [d], [v]-äänne, jota suomen kielessä ei yleensä esiinny (suomen oikeinkirjoituksen v-kirjain tarkoittaa eri äännettä, approksimanttia [ʋ]) ja [a], joka poikkeaa suomen a-kirjaimella merkitystä vokaalista [ɑ].

Aliarvioit suuresti muiden ihmisten kysyä päätellä merkityksiä. Muunkieliset ymmärtävät esimerkiksi sellaista englantia, jossa [b] korvautuu [p]:llä, kuten yleisesti suomalaisten puheessa, tai toisinpäin, kuten yleisesti arabien puheessa. Venäläiset saavat joskus tolkkua jopa suomalaisen puhumasta venäjästä, vaikka siinä jopa noin kuusi erilaisia sibilanttia sulautuu yhdeksi epämääräiseksi /s/:ksi.

Kokeilepa vaikka joskus puhua ulkomaalaisille! Saatat yllättyä, jos olet siihen mennessä tajunnut, että sinun englantisi, ranskasi tms. on kaukana kyseisen kielen normiääntämyksestä. Sinua jossain määrin ymmärretään, eikä sinua haukuta hölmöksi, ainakaan kovin suoraan.

Lue lisää

Kukahan tässä esitelmöi besserwisseriyttään. Lisäksi olet vielä tietävinäsi, kuka täällä on kirjoittanut mitäkin ja miksi.

Yucca kirjoitti:

Ilmeisesti esitit kysymyksesi (eri nimimerkillä) vain päästäksesi esitelmöimään, besserwisseröimään. Pinnallinen (ehkä vain luuloteltu) vieraan kielen taito saa sellaista aikaan, ja aidon tiedon ja sivistyksen puutteen voi osoittaa haukkumalla muita tyhmiksi.

Jos hankkisit tietoa kielistä, oppisit, että vieraat sanat ja sanonnat aina mukautuvat uuteen ympäristöönsä. Kuuntelepa vaikka joskus ranskalaisia: osaavatko he sanoa edes ”Helsinki” niin, että h ääntyy ja paino on ensimmäisellä tavulla?

Englannin /u/-foneemilla on sen verran [y]:hyn vivahtavia allofoneja, ettei ranskalaista ääntämystä voi sanoa *foneettisesti* erityisen haastavaksi englanninkieliselle. Suomalaiselle taas on melkoisen haastavan [ʒ]:n lisäksi haasteena myös painon sijoittaminen lopputavulle (kun ilmaus lausutaan erillisenä jaksona), vokaalisoinnun rikkominen sananalkuinen [d], [v]-äänne, jota suomen kielessä ei yleensä esiinny (suomen oikeinkirjoituksen v-kirjain tarkoittaa eri äännettä, approksimanttia [ʋ]) ja [a], joka poikkeaa suomen a-kirjaimella merkitystä vokaalista [ɑ].

Aliarvioit suuresti muiden ihmisten kysyä päätellä merkityksiä. Muunkieliset ymmärtävät esimerkiksi sellaista englantia, jossa [b] korvautuu [p]:llä, kuten yleisesti suomalaisten puheessa, tai toisinpäin, kuten yleisesti arabien puheessa. Venäläiset saavat joskus tolkkua jopa suomalaisen puhumasta venäjästä, vaikka siinä jopa noin kuusi erilaisia sibilanttia sulautuu yhdeksi epämääräiseksi /s/:ksi.

Kokeilepa vaikka joskus puhua ulkomaalaisille! Saatat yllättyä, jos olet siihen mennessä tajunnut, että sinun englantisi, ranskasi tms. on kaukana kyseisen kielen normiääntämyksestä. Sinua jossain määrin ymmärretään, eikä sinua haukuta hölmöksi, ainakaan kovin suoraan.

Lue lisää

Tuossa ei rikota suomen vokaalisointua enempää kuin sanottaessa vaikkapa 'sama kyy'.

Englannin kahdessa yleisimmässä variantissa (Received Pronunciationissa ja General Americanissa) ei ole suppeata pyöreätä etistä vokaalia, joten heille on haastavaa ääntää ranskan [y] eivätkä ranskalaiset kuule takavokaaleita etuvokaalina.

Ei englantilainen erikseen kuulostele konsonanttien soinnillisuutta eikä sen puuttuminen niin häiritse, koska erottavana tekijänä on usein myös soinnittoman klusiilin aspiraatio.

Kerran haastateltu amerikkalainen ei ymmärtänyt, kun häneltä kysyttiin:
"Vot duju nou abaut [finland]?".
"Is that in the Netherlands?".
"Nou nou, [finland]!".
"???".
"[Finland]!".
"I'm sorry, I know nothing about Feenland. Are you speaking in English now?".

[deʒavy] kirjoitti:

Tuossa ei rikota suomen vokaalisointua enempää kuin sanottaessa vaikkapa 'sama kyy'.

Englannin kahdessa yleisimmässä variantissa (Received Pronunciationissa ja General Americanissa) ei ole suppeata pyöreätä etistä vokaalia, joten heille on haastavaa ääntää ranskan [y] eivätkä ranskalaiset kuule takavokaaleita etuvokaalina.

Ei englantilainen erikseen kuulostele konsonanttien soinnillisuutta eikä sen puuttuminen niin häiritse, koska erottavana tekijänä on usein myös soinnittoman klusiilin aspiraatio.

Kerran haastateltu amerikkalainen ei ymmärtänyt, kun häneltä kysyttiin:
"Vot duju nou abaut [finland]?".
"Is that in the Netherlands?".
"Nou nou, [finland]!".
"???".
"[Finland]!".
"I'm sorry, I know nothing about Feenland. Are you speaking in English now?".

Lue lisää

Muistakaa se ilman viuhuminen siinä lopussa.

Yucca kirjoitti:

Ilmeisesti esitit kysymyksesi (eri nimimerkillä) vain päästäksesi esitelmöimään, besserwisseröimään. Pinnallinen (ehkä vain luuloteltu) vieraan kielen taito saa sellaista aikaan, ja aidon tiedon ja sivistyksen puutteen voi osoittaa haukkumalla muita tyhmiksi.

Jos hankkisit tietoa kielistä, oppisit, että vieraat sanat ja sanonnat aina mukautuvat uuteen ympäristöönsä. Kuuntelepa vaikka joskus ranskalaisia: osaavatko he sanoa edes ”Helsinki” niin, että h ääntyy ja paino on ensimmäisellä tavulla?

Englannin /u/-foneemilla on sen verran [y]:hyn vivahtavia allofoneja, ettei ranskalaista ääntämystä voi sanoa *foneettisesti* erityisen haastavaksi englanninkieliselle. Suomalaiselle taas on melkoisen haastavan [ʒ]:n lisäksi haasteena myös painon sijoittaminen lopputavulle (kun ilmaus lausutaan erillisenä jaksona), vokaalisoinnun rikkominen sananalkuinen [d], [v]-äänne, jota suomen kielessä ei yleensä esiinny (suomen oikeinkirjoituksen v-kirjain tarkoittaa eri äännettä, approksimanttia [ʋ]) ja [a], joka poikkeaa suomen a-kirjaimella merkitystä vokaalista [ɑ].

Aliarvioit suuresti muiden ihmisten kysyä päätellä merkityksiä. Muunkieliset ymmärtävät esimerkiksi sellaista englantia, jossa [b] korvautuu [p]:llä, kuten yleisesti suomalaisten puheessa, tai toisinpäin, kuten yleisesti arabien puheessa. Venäläiset saavat joskus tolkkua jopa suomalaisen puhumasta venäjästä, vaikka siinä jopa noin kuusi erilaisia sibilanttia sulautuu yhdeksi epämääräiseksi /s/:ksi.

Kokeilepa vaikka joskus puhua ulkomaalaisille! Saatat yllättyä, jos olet siihen mennessä tajunnut, että sinun englantisi, ranskasi tms. on kaukana kyseisen kielen normiääntämyksestä. Sinua jossain määrin ymmärretään, eikä sinua haukuta hölmöksi, ainakaan kovin suoraan.

Lue lisää

Minä olen tämä ketjun aloittaja enkä todellakaan ole käyttänyt muita nimimerkkejä. Mutta anteeksi, että kysyin tai sanoin mitään, kun se käy Jukan hermoille niin kovin. Hänhän myös tietää ihmisten ajatukset ja tarkoitukset paremmin kuin he itse. Mutta hän ei kyllä ole oikea henkilö puhumaan muiden besserwisserismistä, hänhän on itse sen ruumiillistuma! Ensi kerralla muistan kysyä häneltä luvan ennen kuin sanon mitään…
Sitä paitsi, ei venäjässä ole kuutta (tai seitsemää) sibilanttia, vaan osa niistä on kyllä affrikaattoja…

[deʒavy] kirjoitti:

Tuossa ei rikota suomen vokaalisointua enempää kuin sanottaessa vaikkapa 'sama kyy'.

Englannin kahdessa yleisimmässä variantissa (Received Pronunciationissa ja General Americanissa) ei ole suppeata pyöreätä etistä vokaalia, joten heille on haastavaa ääntää ranskan [y] eivätkä ranskalaiset kuule takavokaaleita etuvokaalina.

Ei englantilainen erikseen kuulostele konsonanttien soinnillisuutta eikä sen puuttuminen niin häiritse, koska erottavana tekijänä on usein myös soinnittoman klusiilin aspiraatio.

Kerran haastateltu amerikkalainen ei ymmärtänyt, kun häneltä kysyttiin:
"Vot duju nou abaut [finland]?".
"Is that in the Netherlands?".
"Nou nou, [finland]!".
"???".
"[Finland]!".
"I'm sorry, I know nothing about Feenland. Are you speaking in English now?".

Lue lisää

Ranskan mukaan lausuttuna ”déjà vu” on yksi sana eikä se ole suomen kielen kannalta yhdyssana, joten se ei rinnastu kahteen sanaan ”sama kyy” vaan vaikkapa lainasanaan ”paraplyy”, joka myös rikkoo vokaalisointua.

Englannin kielen ääntämisen, myös /u/-foneemin toteutumien, tiivis esitys on esimerkiksi sivulla http://www.omniglot.com/writing/english.htm (josta siis näkee, että y-mäisiäkin toteutumia on, kuten kirjoitin).

Siinä olet oikeassa, että klusiilifoneemien erottaminen ei riipu pelkästä soinnillisuudesta tai soinnittomuudesta, vaikka lyhyyden vuoksi esimerkiksi /k/:n ja /g/:n suhdetta sanotaankin sellaiseksi. Mutta aspiraatio on tietysti suomalaiselle vielä vaikeampi tuottaa sujuvasti kuin soinnilliset konsonantit, koska monet ovat oppineet lukemaan kirjaimet b, d ja g ainakin pääosin soinnillisina jopa suomea puhuessaan (tosin lähinnä erityistä huolellisuutta tavoittelevassa julkisessa kielenkäytössä).

Anekdoottisi taitaa käsitellä vokaalien kvaliteettien eroa, joka toki on sekin suomalaiselle vaikea, mutta ei kuulu tähän asiaan.

Langage kirjoitti:

Minä olen tämä ketjun aloittaja enkä todellakaan ole käyttänyt muita nimimerkkejä. Mutta anteeksi, että kysyin tai sanoin mitään, kun se käy Jukan hermoille niin kovin. Hänhän myös tietää ihmisten ajatukset ja tarkoitukset paremmin kuin he itse. Mutta hän ei kyllä ole oikea henkilö puhumaan muiden besserwisserismistä, hänhän on itse sen ruumiillistuma! Ensi kerralla muistan kysyä häneltä luvan ennen kuin sanon mitään…
Sitä paitsi, ei venäjässä ole kuutta (tai seitsemää) sibilanttia, vaan osa niistä on kyllä affrikaattoja…

Lue lisää

Jos luet ”keskustelunavauksesi”, huomaat varmaan, että se vaikuttaa provokaatiolta pitkän matkan päähän. Kerrot itse tietäväsi syyn vaikka et sitä kertonutkaan, ja olit jo valmiiksi tuominnut jonkin ääntämyksen (jota et kuvaa) vääräksi (kertomatta mikä mielestäsi olisi oikein).

Jatkokaan ei ole erityisen asiallista. Haukut omana itsenään esiintyvää henkiöä, kyyhötellen itse nimimerkkisi takana. Raukkamaista, eikö totta?

Besserwisseröinnistä et taida tietää paljoakaan. Se nimittäin tarkoittaa *esiintymistä* ”paremmin tietävänä”, pinnallisen tai jopa täysin väärän ”tiedon” tyrkyttämistä sielläkin, missä kukaan ei kysy tai missä muut tietävät jo asian hyvin, jopa paremmin. Niinpä jos joku *oikeasti* tietää paremmin ja oikaisee besserwisseröijän virheitä, niin sen kutsuminen besserwisserismiksi on säälittävää. Sehän kertoo vain sen, että haukkujaa ottaa päähän, kun joku tietää paremmin.

Venäjän yleiskielen sibilantit ovat с ja з liudentuneina ja liudentumattomina (tekee yhteensä neljä), ш ja щ (ääntyy pitkänä liudentuneena suhuäänteenä), siis kaikkiaan kuusi.

Merkille pantavaa on, mikä on asiattomuuksien ja asiallisuuksien suhde viestissäsi. Asiallisuutta edustavat viimeiset puolitoista riviä; väite on toki asiallinen vaikka se on väärä. Eikä sekään vastaa mitenkään siihen perusteltuun kritiikkiin, jota esitin perusajatuksestasi. En ihmettele tätä.

Yucca kirjoitti:

Jos luet ”keskustelunavauksesi”, huomaat varmaan, että se vaikuttaa provokaatiolta pitkän matkan päähän. Kerrot itse tietäväsi syyn vaikka et sitä kertonutkaan, ja olit jo valmiiksi tuominnut jonkin ääntämyksen (jota et kuvaa) vääräksi (kertomatta mikä mielestäsi olisi oikein).

Jatkokaan ei ole erityisen asiallista. Haukut omana itsenään esiintyvää henkiöä, kyyhötellen itse nimimerkkisi takana. Raukkamaista, eikö totta?

Besserwisseröinnistä et taida tietää paljoakaan. Se nimittäin tarkoittaa *esiintymistä* ”paremmin tietävänä”, pinnallisen tai jopa täysin väärän ”tiedon” tyrkyttämistä sielläkin, missä kukaan ei kysy tai missä muut tietävät jo asian hyvin, jopa paremmin. Niinpä jos joku *oikeasti* tietää paremmin ja oikaisee besserwisseröijän virheitä, niin sen kutsuminen besserwisserismiksi on säälittävää. Sehän kertoo vain sen, että haukkujaa ottaa päähän, kun joku tietää paremmin.

Venäjän yleiskielen sibilantit ovat с ja з liudentuneina ja liudentumattomina (tekee yhteensä neljä), ш ja щ (ääntyy pitkänä liudentuneena suhuäänteenä), siis kaikkiaan kuusi.

Merkille pantavaa on, mikä on asiattomuuksien ja asiallisuuksien suhde viestissäsi. Asiallisuutta edustavat viimeiset puolitoista riviä; väite on toki asiallinen vaikka se on väärä. Eikä sekään vastaa mitenkään siihen perusteltuun kritiikkiin, jota esitin perusajatuksestasi. En ihmettele tätä.

Lue lisää

Ai niin, sibilantti ж unohtui listasta – jotenkin liian itsestään selvänä, sehän esiintyy esimerkiksi sanassa дежавю, joka on peräisin ilmauksesta ”déjà vu” ja ääntyy karkeasti merkittynä [djižavjú], haluaisikohan ”Langage” haukkua tätäkin?

Yucca kirjoitti:

Ai niin, sibilantti ж unohtui listasta – jotenkin liian itsestään selvänä, sehän esiintyy esimerkiksi sanassa дежавю, joka on peräisin ilmauksesta ”déjà vu” ja ääntyy karkeasti merkittynä [djižavjú], haluaisikohan ”Langage” haukkua tätäkin?

Lue lisää

Provokaatio on ihan omassa päässäsi. Minusta on hieman vainoharhaista aina epäillä kirjoittajien tarkoitusperiä, ei kaikilla ole aina jotain taka-ajatuksia. Enkä ole väittänyt tietäväni syytä, vain arvellut mahdollisia syitä, ja siksi kyselin, mitä mieltä muut ovat. Ja tietenkin y:llinen muoto oli ainakin ennen oikea ääntäminen.

Ensinnäkin sinä aloitit tämän ns. haukkumisen, vaikka haukuitkin osittain väärää puuta. Väitit mm. että esiinnyn ketjussa eri nimimerkeillä, sitten esität omasta päästäsi vähätteleviä arvioitasi minun kielitaidostani ja sivistystasostani, esiinnyt yleensäkin alentuvasti kaikentietävänä besserwisserinä. Minä en ole haukkunut ketään. Ja mikähän oli se perusajatukseni? Että déjà vu pitäisi ääntää y:llä. Olen puhunut koko ajan vain siitä, miten termi pitäisi ääntää suomen kielessä.

Ovatkohan nämä venäjän sibilantit eri foneemeja vai jonkin foneemin allofoneja? Olisi kiva kuulla venäjän kielen tuntijan mielipide…

Vastaa nyt vielä tähän viestiin niin päästään tästä typerästä jankkaamisesta ja saat viimeisen sanan. Ehkä onkin parempi, että pidät tämän palstan ihan itselläsi.

Yucca kirjoitti:

Ranskan mukaan lausuttuna ”déjà vu” on yksi sana eikä se ole suomen kielen kannalta yhdyssana, joten se ei rinnastu kahteen sanaan ”sama kyy” vaan vaikkapa lainasanaan ”paraplyy”, joka myös rikkoo vokaalisointua.

Englannin kielen ääntämisen, myös /u/-foneemin toteutumien, tiivis esitys on esimerkiksi sivulla http://www.omniglot.com/writing/english.htm (josta siis näkee, että y-mäisiäkin toteutumia on, kuten kirjoitin).

Siinä olet oikeassa, että klusiilifoneemien erottaminen ei riipu pelkästä soinnillisuudesta tai soinnittomuudesta, vaikka lyhyyden vuoksi esimerkiksi /k/:n ja /g/:n suhdetta sanotaankin sellaiseksi. Mutta aspiraatio on tietysti suomalaiselle vielä vaikeampi tuottaa sujuvasti kuin soinnilliset konsonantit, koska monet ovat oppineet lukemaan kirjaimet b, d ja g ainakin pääosin soinnillisina jopa suomea puhuessaan (tosin lähinnä erityistä huolellisuutta tavoittelevassa julkisessa kielenkäytössä).

Anekdoottisi taitaa käsitellä vokaalien kvaliteettien eroa, joka toki on sekin suomalaiselle vaikea, mutta ei kuulu tähän asiaan.

Lue lisää

Ranskan mukaan äännettynä "déjà vu" on yksi rytminen ryhmä, joka saa ryhmäaksentin viimeiselle tavulle. Mutta koska suomessa paino on ensimmäisellä tavulla, se ilmaisee myös sanojen rajaa, jolloin vokaalisointua ei ole eikä rikota.Jos "déjà vu" äännetään - sinänsä epätodennäköistä - paino suomalaisittain tavulla dé, mutta sanat ranskalaisittain yhtenä rytmisenä ryhmänä yhteen, pätee vokaalisointu, kuten sanassa "paraplyy" (jos paino ekatavulla).

Pyöreä etinen /u/ (pidentyneenä) kuulostaa minun korviini australialaiselta. He ääntävät vokaalit muutenkin omituisella tavalla: fääther is making bääbekjyy (en viitsi etsiä foneettisia merkkejä).

Aspiraation tuottaminen on ensimmäisiä asioita, joita opin englannin ääntämisestä, joten se systematisoitui melko varhaisessa vaiheessa, mutta varsinkin sibilanttien soinnillisuuden kuulemiseksi ja tuottamiseksi on ponnisteltava jatkuvasti.

Anekdoottini käsittelee kahden eri foneemin kvalitatiivista eroa. Valitettavasti suomalaisille usein opetetaan, että englannin suomalaiselta /i/:ltä kuulostavien kahden eri foneemin ero olisi kvantitatiivinen, mikä on täysin väärin. Vaikkapa sanaparin heat - hit ero on vokaalin laadussa eikä määrässä. RP:ssa kvantitatiivista eroa ei ole lainkaan, ja joka tapauksessa siihen ei tarvitse eikä pidä kiinnittää huomiota. Jos asiaa ei pidä opettamisen arvoisena, on kuin sanoisi, ettei ole väliä, ääntääkö suomessa /e/:n ja /ä/:n eri foneemeina vai miten sattuu: väneleisen soutuvänä upposi vätään. Eli se oli pieni kommentti syntyperäisten kielenpuhujien kykyyn ymmärtää foneemisesti väärin äännetettyä kieltä, joka on hieman eri asia kuin pikantti vierasperäinen aksentti.

Yucca kirjoitti:

Jos luet ”keskustelunavauksesi”, huomaat varmaan, että se vaikuttaa provokaatiolta pitkän matkan päähän. Kerrot itse tietäväsi syyn vaikka et sitä kertonutkaan, ja olit jo valmiiksi tuominnut jonkin ääntämyksen (jota et kuvaa) vääräksi (kertomatta mikä mielestäsi olisi oikein).

Jatkokaan ei ole erityisen asiallista. Haukut omana itsenään esiintyvää henkiöä, kyyhötellen itse nimimerkkisi takana. Raukkamaista, eikö totta?

Besserwisseröinnistä et taida tietää paljoakaan. Se nimittäin tarkoittaa *esiintymistä* ”paremmin tietävänä”, pinnallisen tai jopa täysin väärän ”tiedon” tyrkyttämistä sielläkin, missä kukaan ei kysy tai missä muut tietävät jo asian hyvin, jopa paremmin. Niinpä jos joku *oikeasti* tietää paremmin ja oikaisee besserwisseröijän virheitä, niin sen kutsuminen besserwisserismiksi on säälittävää. Sehän kertoo vain sen, että haukkujaa ottaa päähän, kun joku tietää paremmin.

Venäjän yleiskielen sibilantit ovat с ja з liudentuneina ja liudentumattomina (tekee yhteensä neljä), ш ja щ (ääntyy pitkänä liudentuneena suhuäänteenä), siis kaikkiaan kuusi.

Merkille pantavaa on, mikä on asiattomuuksien ja asiallisuuksien suhde viestissäsi. Asiallisuutta edustavat viimeiset puolitoista riviä; väite on toki asiallinen vaikka se on väärä. Eikä sekään vastaa mitenkään siihen perusteltuun kritiikkiin, jota esitin perusajatuksestasi. En ihmettele tätä.

Lue lisää

>Haukut omana itsenään esiintyvää henkiöä, kyyhötellen itse
>nimimerkkisi takana. Raukkamaista, eikö totta?

Jollakulla on pakonomainen tarve alentua norsunluutornistaan besserwisseröimään rahvaan anonyymipalstalle tunnistettavana henkilönä – päästäkseen haukkumaan kanssaan eri mieltä olevia, anonymiteettinsä säilyttäneitä keskustelijoita raukkamaisiksi pelkästään sillä perusteella, että näiltä tuollainen narsistinen tarve persoonansa esilläpitoon puuttuu. Surkuhupaista, eikö totta?

Langage kirjoitti:

Provokaatio on ihan omassa päässäsi. Minusta on hieman vainoharhaista aina epäillä kirjoittajien tarkoitusperiä, ei kaikilla ole aina jotain taka-ajatuksia. Enkä ole väittänyt tietäväni syytä, vain arvellut mahdollisia syitä, ja siksi kyselin, mitä mieltä muut ovat. Ja tietenkin y:llinen muoto oli ainakin ennen oikea ääntäminen.

Ensinnäkin sinä aloitit tämän ns. haukkumisen, vaikka haukuitkin osittain väärää puuta. Väitit mm. että esiinnyn ketjussa eri nimimerkeillä, sitten esität omasta päästäsi vähätteleviä arvioitasi minun kielitaidostani ja sivistystasostani, esiinnyt yleensäkin alentuvasti kaikentietävänä besserwisserinä. Minä en ole haukkunut ketään. Ja mikähän oli se perusajatukseni? Että déjà vu pitäisi ääntää y:llä. Olen puhunut koko ajan vain siitä, miten termi pitäisi ääntää suomen kielessä.

Ovatkohan nämä venäjän sibilantit eri foneemeja vai jonkin foneemin allofoneja? Olisi kiva kuulla venäjän kielen tuntijan mielipide…

Vastaa nyt vielä tähän viestiin niin päästään tästä typerästä jankkaamisesta ja saat viimeisen sanan. Ehkä onkin parempi, että pidät tämän palstan ihan itselläsi.

Lue lisää

Afftikaatat [ч'] ja [ц].

Hieman tulkinnanvaraista on, onko [ж':] foneemi, luultavasti ei, mutta esiintyy joissain ympäristöissä. (Kieltä opeteltaessa siihen ei ainakaan kannata kiinnittää mitään huomiota. Paljon järkevämpää on oppia, että ж on aina kova kuten ц.).

Langage kirjoitti:

Provokaatio on ihan omassa päässäsi. Minusta on hieman vainoharhaista aina epäillä kirjoittajien tarkoitusperiä, ei kaikilla ole aina jotain taka-ajatuksia. Enkä ole väittänyt tietäväni syytä, vain arvellut mahdollisia syitä, ja siksi kyselin, mitä mieltä muut ovat. Ja tietenkin y:llinen muoto oli ainakin ennen oikea ääntäminen.

Ensinnäkin sinä aloitit tämän ns. haukkumisen, vaikka haukuitkin osittain väärää puuta. Väitit mm. että esiinnyn ketjussa eri nimimerkeillä, sitten esität omasta päästäsi vähätteleviä arvioitasi minun kielitaidostani ja sivistystasostani, esiinnyt yleensäkin alentuvasti kaikentietävänä besserwisserinä. Minä en ole haukkunut ketään. Ja mikähän oli se perusajatukseni? Että déjà vu pitäisi ääntää y:llä. Olen puhunut koko ajan vain siitä, miten termi pitäisi ääntää suomen kielessä.

Ovatkohan nämä venäjän sibilantit eri foneemeja vai jonkin foneemin allofoneja? Olisi kiva kuulla venäjän kielen tuntijan mielipide…

Vastaa nyt vielä tähän viestiin niin päästään tästä typerästä jankkaamisesta ja saat viimeisen sanan. Ehkä onkin parempi, että pidät tämän palstan ihan itselläsi.

Lue lisää

Ei tarvitse arvailla mitään, kun heti sisään lampsiessasi eli ensimmäisessä viestissäsi julisiti jotain vääräksi ja jotain muuta oikeaksi. Nyt sitten ensi kertaa kerroit, että väärää oli mielestäsi se, että ääntämys ei ole ”y:llinen”.

Kielten ymmärtämisestäsikin kerroit ihan itse jo tuolla viestilläsi. Sittemmin haukuit minua ankarasti.

Edelleenkään et vastaa mihinkään esittämääni asiakritiikkiin, ja tälle on tietysti ilmeinen syy. Et kuitenkaan osaa päättää, reagoitko asiaan sättimisellä, aiheen vaihtamisella vai julistamalla keskustelun päättyneeksi, vaan ilmeisesti varmuuden vuoksi sovelsit kaikkia strategioita.

dès ça vous kirjoitti:

Ranskan mukaan äännettynä "déjà vu" on yksi rytminen ryhmä, joka saa ryhmäaksentin viimeiselle tavulle. Mutta koska suomessa paino on ensimmäisellä tavulla, se ilmaisee myös sanojen rajaa, jolloin vokaalisointua ei ole eikä rikota.Jos "déjà vu" äännetään - sinänsä epätodennäköistä - paino suomalaisittain tavulla dé, mutta sanat ranskalaisittain yhtenä rytmisenä ryhmänä yhteen, pätee vokaalisointu, kuten sanassa "paraplyy" (jos paino ekatavulla).

Pyöreä etinen /u/ (pidentyneenä) kuulostaa minun korviini australialaiselta. He ääntävät vokaalit muutenkin omituisella tavalla: fääther is making bääbekjyy (en viitsi etsiä foneettisia merkkejä).

Aspiraation tuottaminen on ensimmäisiä asioita, joita opin englannin ääntämisestä, joten se systematisoitui melko varhaisessa vaiheessa, mutta varsinkin sibilanttien soinnillisuuden kuulemiseksi ja tuottamiseksi on ponnisteltava jatkuvasti.

Anekdoottini käsittelee kahden eri foneemin kvalitatiivista eroa. Valitettavasti suomalaisille usein opetetaan, että englannin suomalaiselta /i/:ltä kuulostavien kahden eri foneemin ero olisi kvantitatiivinen, mikä on täysin väärin. Vaikkapa sanaparin heat - hit ero on vokaalin laadussa eikä määrässä. RP:ssa kvantitatiivista eroa ei ole lainkaan, ja joka tapauksessa siihen ei tarvitse eikä pidä kiinnittää huomiota. Jos asiaa ei pidä opettamisen arvoisena, on kuin sanoisi, ettei ole väliä, ääntääkö suomessa /e/:n ja /ä/:n eri foneemeina vai miten sattuu: väneleisen soutuvänä upposi vätään. Eli se oli pieni kommentti syntyperäisten kielenpuhujien kykyyn ymmärtää foneemisesti väärin äännetettyä kieltä, joka on hieman eri asia kuin pikantti vierasperäinen aksentti.

Lue lisää

Miksi olisi epätodennäköistä, että ”déjà vu” lausutaan niin, että paino on alkutavulla? Niinhän sanat suomessa normaalisti lausutaan, olivatpa ne vierasperäisiä tai jopa sitaattilainoja tai jotain muuta. Alkuperäkielen paino ilmenee yleensä enintään painollisen avotavun vokaalin pidentymisenä, siis [desavyy] (joskus [dešavyy] tai [dežavyy]). Vai lausutko esimerkiksi nimet Tolstoi, Pilatus ja Akropolis alkuperäkielen mukaan painottaen?

Yucca kirjoitti:

Miksi olisi epätodennäköistä, että ”déjà vu” lausutaan niin, että paino on alkutavulla? Niinhän sanat suomessa normaalisti lausutaan, olivatpa ne vierasperäisiä tai jopa sitaattilainoja tai jotain muuta. Alkuperäkielen paino ilmenee yleensä enintään painollisen avotavun vokaalin pidentymisenä, siis [desavyy] (joskus [dešavyy] tai [dežavyy]). Vai lausutko esimerkiksi nimet Tolstoi, Pilatus ja Akropolis alkuperäkielen mukaan painottaen?

Lue lisää

Tarkoitin, että olisi epätodennäköistä, että ääntäminen noudattaisi suomen sääntöjä painon ja ranskan sääntöä rytmisen ryhmän/lausuman ääntämisen suhteen, kun siihen liittyvää ryhmäaksentin painoa viimeisellä tavulla ei olisi.

(Tolstoin äännän paino toisella tavulla.)

Yucca kirjoitti:

Ei tarvitse arvailla mitään, kun heti sisään lampsiessasi eli ensimmäisessä viestissäsi julisiti jotain vääräksi ja jotain muuta oikeaksi. Nyt sitten ensi kertaa kerroit, että väärää oli mielestäsi se, että ääntämys ei ole ”y:llinen”.

Kielten ymmärtämisestäsikin kerroit ihan itse jo tuolla viestilläsi. Sittemmin haukuit minua ankarasti.

Edelleenkään et vastaa mihinkään esittämääni asiakritiikkiin, ja tälle on tietysti ilmeinen syy. Et kuitenkaan osaa päättää, reagoitko asiaan sättimisellä, aiheen vaihtamisella vai julistamalla keskustelun päättyneeksi, vaan ilmeisesti varmuuden vuoksi sovelsit kaikkia strategioita.

Lue lisää

Ei tarvitse arvailla? Sori vaan, mutta Yucca todellakaan ei arvaile. Hän tietää. Vaikkapa sen, kuka on kirjoittanut mitäkin. Huvittaa lukea moista.

.............. kirjoitti:

Ei tarvitse arvailla? Sori vaan, mutta Yucca todellakaan ei arvaile. Hän tietää. Vaikkapa sen, kuka on kirjoittanut mitäkin. Huvittaa lukea moista.

Chuck Norris

Apple>Apple