Taasko sitä ***** sitoutumiskammoa!?

sekaisin

Alkaa mennä hermo omaan tilanteeseeni. Kerron tarinan lyhyesti:

tapasin ihanan miehen 2 ja puoli vuotta sitten, silloin kun en ollenkaan suunnitellut/etsinyt kumppania. Mies aivan toisenlainen kuin muut; huomaavainen, herttainen, ystävällinen, hauska, ylipäätään palaset loksahtivat niin hyvin kohdalleen, että vaikka parisuhde ei oikein sopinut sen hetkiseen elämäntilanteeseen, suostuin lopulta seurustelemaan.
Siitä n. 9 kk päästä mies lähtee armeijaan, se aika oli rankkaa mutta kestettiin kuitenkin. Sitä enne mies oli ruvennut puhumaan yhteenmuutosta... Epäröin silloin, varmaan joku vaisto varoitti... Mutta kun sitä sen armeijan ajan ajatusta sulatteli, alkoi se tuntua ihan hyvältä idealta.
Armeijan jälkeen sitten yhteenmuutto. Omasta puolestani kaikki sujui hyvin, mutta parin kk päästä mies alkoi vaikuttaa vähän kummalliselta. Eli kuin omassa kuplassaan, en enää saanut yhteyttä... Alkoi puuhailla enimmäkseen yksin asioita, en enää kelvannut seuraksi... Ajan myötä sitten myönsi: Ahdistaa.
sellaiset 10 kk sitä ahdistusta sitten yritettiin poistaa, keksiä mikä aiheuttaa, annoin lisää tilaa, ymmärsin, lopetin pillerit (muutti mun luonnetta vähän) yms. Mikään ei oikein tuntunut auttavan, joten lopulta päädyttiin ratkaisuun joka oli mulle aika rankka: muutettiin erilleen. jatkoimme kuitenkin koko ajan seurustelua. Nyt kulunut noin puoli vuotta erilleen muutosta.
Ja olemme tauolla. Koska mies haluaa selvittää päätänsä ja pohtia. Viikko kestanyt taukoa, toinen vielä edessä. Ja siis sovimme että on pelkästään miettimistauko, kumpikaan ei kokeile muita yms. Eikä mieheni sitä halunnutkaan. Itse olin se joka taukoa ehdotti, kun mulla alkaa olla voimat lopussa: miksi mies ei voi olla varma että haluaa minut? Itse mietin ennen kun suhteeseen ryhdyin nämä asiat mitä hän on nyt vasta ilmeisesti ruvennut kelaamaan. Ja en voi sanoa etten olisi vähän katkera hänelle: ennen yhteenmuuttoakin varmistelin häneltä miljoona kertaa että onhan sitä mitä haluaa. ja käskin miettiä. Mutta ei miettinyt. Jotenkin välillä käy mielessä että hän vain leikkii tunteillani, vaikka sanookin rakastavansa, ja muuten sen mukaisesti käyttäytyykin. Mutta miksi ei voi olla varma...

Sydän alkaa vähitellen olla todella kipeä. Onko minun järkeä odottaa että hän tietäisi haluavansa tätä vai alistanko itseni vain tiskirätiksi pikkuhiljaa näin? Pyydän asiallisia vastauksia. Olen jo tarpeeksi sekaisin, että jaksaisin vielä kettuiluakin.

7

303

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • sekaisin

      oho eipä ollut niin 'lyhyt tarina sittenkään, Mutta kiitos jos joku jaksaa lukea ja vastatakin!

    • todellisuustarkistus

      mies vaihtuu mutta nainen pysyy samana ja ihmettelee kun 'taas' ei kelpaa. Kuulehan. Tuo mies haluaa parisuhteen ja yhteisen kodin! Hän ei vain halua SINUA! Pillerikeskustelunne olisi jo pitänyt olla vihje siitä, että 'tempperamenttinen' luonteesi on ylimääräinen taakka ja suhteenne ei ole kaiken sen kärsimisen ja kituuttamisen arvoista.

    • sekaisin

      Kiitos vastauksesta. Täytyy myöntää että osuit kipeään paikkaan. Olen ollut aina luonteeltani temperamenttinen, siis suutun nopeasti ja annan nopeasti anteeksi. Mutta luonteeseeni kuuluu myös vahvasti aurinkoisuus ja ystävällisyys. Mutta pillerit kyllä tekivät minulle pahaa! Olen itsekin valtavan helpottunut siitä että lopetin ne, olen taas oma positiivinen itseni, mistä ei ollut juuri tietoa kun käytin niitä. Tuntuu vaan todella epäreilulta jos minut nyt tuomitaan niiden takia: rupesin käyttämään niitä vasta miehen armeijan loppupuolella. Ja päätös oli yhteinen, en siis ole yksin vastuussa pillereiden aloittamisesta. Niiden vaikutusta taas on itse todella vaikea huomata kun se alkaa niin pikkuhiljaa.
      Joka tapauksessa, jos mies on minut nyt sen vuoksi jättämässä että pillerit muuttivat luonteeni hetkeksi toiseksi, niin siinä tapauksessa minun ei kyllä tarvitse pohtia oliko hän ollenkaan minuun sitoutunutkaan.

    • Daddy Cool

      Pahasti pelkään, että persoonallisuutenne eivät vaan sovi yhteen. Miehesi saattaa kokea sinut liian hallitsevana ja hukkaa itsensä. Veikkaan, että hänen korostunut oman tilan tarve tulee siitä. Tämä on nyt vaan heitto, mutta kirjoituksesi perusteella hän vaikuttaa "kiltiltä" ja ristiriitoja välttelevältä kaverilta. Hän saattaa kokea suuttumiksesi itseensä köhdistuvina ja tuntee, ettet hyväksy ja rakasta häntä.

    • 2019

      Itsekin olen huomannut tuon, että jotkin yksilöt tulevat pohdintojensa kanssa reilusti jälkijunassa, tarvitsevat paljon aikaa sisäistäkseen todella missä mennään.

      Olen tehnyt päätelmän, että he monesti ajattelevat jonkun asian olevan yksinkertaisesti niin ja riittävän, kunnes toisin todistetaan. Toinen voi ajatella että riittää kun tykkää. Siinä menee sitten pasmat sekaisin kun samaanaikaan sekä tykkää että ahdistaa. Kehoittaisinkin nyt sinua vielä jaksamaan ja kuuntelemaan miehesi tuntoja ja etsimään/kokeilemaan ratkaisua yhdessä. Miettikää ääneen kumpainenkin mitä te todella tahdotte suhteelta, toisiltanne ja elämältä, vaikka sen pohtiminen pelottaisikin. Se vaatii kyllä hitonmoista kärsivällisyyttä antaa toisen pohtia rauhassa, mutta ainakin sitten asiat ovat ehkä vähän selvempiä ja esittämiskelpoisempia.

      Vaikka parisuhde melkoista rakettitiedettä onkin, niin se yhdessä pitävä voima on mielestäni kaikessa yksinkertaisuudessa tahto. Tahto selvitä ja arvostaa toista. Jos toinen tuntuu epäsopivalta niin silloin usein tätä tahtoakaan ei tunnu löytyvän tarpeeksi. Toivottavasti ap. saatte asiaan ratkaisun :)

    • sekaisin

      Kiitos. ja 2019, jostain syystä tuntui ihanalta kuulla tuo lopputoivotus. Varmaankin koska en ole nyt tauon aikana itse jutellut tilanteestakenellekään; toinen läheisimmistä ystävistäni on para-aikaa niin kiireinen että näkeminen menee vasta ensi viikolle, toisen kanssa en ole halunnut puhua, koska hän on ns 'ikisinkku', ja erittäin parisuhdevastainen, saisin häneltä siis pelkkää negatiivista mielipidettä asiaan. :) Muutenkin haluan omassa päässäni selvittää asiaa ihan itsekseni mahd paljon.. Kuitenkin tänne kirjoittelukin on jo hieman auttanut.
      Olen miettinyt tuotakin, että olemmeko liian erilaisia luonteiltamme. Pohjimmiltamme meissä on todella paljon samaa, mutta minut on kotona opetettu näyttämään tunteeni, mieheni taas on opetettu (hieman epäterveestikin) piilottamaan ne. Hän haluaisi kyllä oppia kuuntelemaan omia tunteitaan ja kertomaan minulle, jos joku tekemäni/sanomani asia loukkaa tai muuten harmittaa... Olemme tästä jutelleet. Ja minä taas haluaisin ehdottomasti auttaa häntä tässä. Nyt vaan pelottaa, että mitä tapahtuu kun tauon jälkeen juttelemme. Tapahtunnee nyt viikonloppuna tai alkuviikosta..
      Huoh. Sitä olisi niin helppoa olla kärsivällinen ja odottaa jos tietäisin, että tämä tästä sillä parantuisi tämä tilanne. Mutta tämä lähes jo vuoden kestänyt hapuilu ja pohtiminen ja syiden etsiminen alkaa ottaa veronsa. Toisaalta, huomaan kyllä ihan selvää edistymistä: olemme lähentyneet paljon, ja kyllä se mies jo rohkeammin asioista puhuu. Se vaan unohuu silloin kun on taas alamäkeä.
      Kuitenkin tätä miestä todella rakastan, enkä millään tahtoisi hänestä luopua. Mutta jos hänestä tuntuu että luopuu itsestään tässä suhteessa niin eihän tämä sitten ole kenenkään kannalta hyvä.
      Vaikeaa on...

      • oppeliini

        Saattaa hyvinkin olla että poika haluaisi pitää sinut vain ystävänä. Ystävänä muiden joukossa. Teidän yhteinen tulevaisuus on jo alkanut hiipua, on hyvin todennäkoistä ettei se enää leimahda "rakkaus tasolle".

        Olisikohan parasta että antaisit asian olla, jätä poika rauhaan ja vietä aikaasi nuiden ystäviesi seurassa. Sieltä saattaa ajan kanssa ehkä erottua se erikoisystävä. Sinulla ei ole mitään kiirettä hypätä asioiden edelle, anna kaiken tapahtua omalla painollaan ja keskittäydy omiin toihisi ja harrstuksiisi.

        Tietysti jos poika ottaa yhteyttä, vastaat kauniin kohteliaasti ja jos sinun aikaasi sopii,voit tietenkin lupautua elokuviin ja pizzalle (jos hän ehdottaa). Toisin sanoin, teistä ei tarvitse tulla vihamiehiä vaan jatkatte yhteydenpitoa ystävinä.

        Vain anna hänelle reilu välimatka.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Sofia miksi soitit torstaina Stefanil ja pyysit käymään kun muka olet ahdistunut.?

      Oliko asia suunniteltu, kun pyysi käymään ja varmasti tiesi et miten Stefan asiaan suhtautuu.Oliko myös Seiskan toimittaja pyydetty tarkoituksella pai
      Kotimaiset julkkisjuorut
      124
      2150
    2. Stepuli itkee facessa

      Haluaisin pyytää julkisesti karseaa käytöstäni anteeksi lähimmiltä, naapureilta ja etenkin Sofialta! Ei ole missään olosuhteissa hyväksyttävää käyttä
      Kotimaiset julkkisjuorut
      135
      2053
    3. Martina oli sarjassaan tänään 32.

      Mutta eikö pyöräily ja uinti ole vahvempia hänellä kuin juoksu? Aikaa on vielä harjoitella ennen Frankfurtin kisoja.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      211
      1822
    4. Sofia oli ainoastaan rahan takia suhteessa Stefanin ja Nikon kanssa.

      Järkyttävää miten Sofia on käyttänyt hyväksi näitä molempia miehiä ja rahat loppu niin vain haukkumiset tullut kiitokseksi heille.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      258
      1498
    5. Voi kun menisi nyt Stefan katsoo tyttären uutta ponia, viettäisi aikaa hänen kanssa.

      Aika parantaa kaiken ja meillä kaikilla on elämässä vastoinkäymisiä ja yli kyllä pääsee ainakin ajan kanssa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      134
      1404
    6. Suomi teki typeryyttään Venäjästä nyt konkreettisesti vihollisen, jota se ei aiemmin ollut.

      Venäjä ei ole uhannut Suomen turvallisuutta, eikä Venäjän ja Ukrainan välinen konflikti ole signaloinut minkäänlaista uhkaa Suomelle. Se "uhka" luotii
      Maailman menoa
      558
      1181
    7. Minä menetän sinut kokonaan

      Siksi olen paniikissa, sekaisin ja surullinen. Taitaa olla jonkinasteinen stressitila päällä. Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin.
      Ikävä
      50
      1005
    8. Onpas Martina valinnut sopivan laulun

      Storyssa kun Isben poni tulee, " älä vie lapsuuttani pois." Äiti se lähtee mieluummin panopuuksi hotelliin, kuin viettäisi senkin ajan lastensa kanssa
      Kotimaiset julkkisjuorut
      115
      942
    9. Uskomatonta miten "kassatyttö Sannasta" tuli hetkessä kuoleman kauppias.

      Demarit on kautta historian olleet "takinkääntäjien"mestariluokkaa kokoomuksen hihassa kiinni. Sannan arviointikyky petti täysin Naton suhteen, Brysse
      Maailman menoa
      350
      936
    Aihe