Olemme tekemässä tutkielmaa armokuolemasta ja
ihmisten suhtautumisesta siihen. Haluaisimme
mielipiteitänne asiasta. Kiitos jo etukäteen :)
ihmisten suhtautumisesta siihen. Haluaisimme
mielipiteitänne asiasta. Kiitos jo etukäteen :)
Armokuolema/eutanasia
Marianne
10574
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kuka tekee ja kenelle?
täähän on aivan sairas juttu ihminen itse tai
toinen ihminen päättämässä elämänsä
lopettamisesta . elämään kuuluu kivut ja säryt
tuskat ja murheet,mutta itsari se on luonnoton
juttu,samaan katekoriaan kuulkuu aportti
sikiöiden ns.seulonta sairaat ja vammaiset kuuluu
joukkoommeja meidän tulee huolehtia heistä.me
terveet osaamme arvostaa terveyttämme,kun näemme
sairaitä . kehottaisin nyt alkaa ajatella ja
etsiä todellista elämän antajaa?
hauuuuh!!!!
sairaalassa annetaan ihmisiä kuolla siten ettei
anneta vettä eikä muuta.
Tästä oli telkarissa ohjelma, tais olla Karpon,
missä eräs vanha nainen valitti hänen miehensä
huonosta hodosta.
Mies, sotainvalidi, oli laitettu pimeään
huoneeseen kuollemaan ilman vettä.
Näin säästetään verorahoja?
Tämäkö syy siihen että Karpon ohjelma on
lopetettu?
Jos elämään kuuluu kivut ja säryt,niin kai
särkylääkkeetkin ovat "perkeleestä".
Armokuolemahan joudutaan ottamaan käyttöön juuri
sen takia kun ihmisiä väkisin pidetään hengissä
lääketieteellisen tegnologian avulla eikä anneta
kuolla arvokkaasti ja luonnollisesti vanhuuttaan
ja sairauttaan.
Mitä arvokasta ja humaania näette siinä että
loppuun asti kiusataan ja pidetään hengissä
kärsimysten lisäämiseksi?
Vääristyneet asenteet elämää ja kuolemaa
kohtaan pitkittää kuolevien tuskaa.
Olen nähnyt muutamia läheisiäni loppumetreillä
letkuissa, puolitajuttomana, aivokuolleina jne...
Terveenä ollessaan he puhuivat etteivä haluisi
olla letkuissa jne... Onneksi toisen ei tarvinnut
kestää kuin yhden päivän letkuja, kuolema armahti
hänet, toinen joutui kestämään pari kuukautta.
Ehdottomasti hyväksyn armokuoleman. Jo eläessään
voisi kirjoittaa paperin siitä, kuka haluaa.
Silloin toimittaisiin potilaan oikeuksia ja
toiveita täyttäen.
halvaannnuin 20 vuotta sitten ja minulla liikkuu vain pää. Elämäni on pysähtynyt. Minä en tunne minkäänlaisia tunteita enää, fyysistä kipua ja henkistä tuskaa ja ahdistusta lukuunottamatta. minulla on hirveät säryt ympäri vuorokauden. Syön vahvoja opiaatti-lääkkkeitä niihin, mutta ne eivät auta kuin hiukan lieventävästi. Haluan kuolla ja herätä uudestaan eloon toisessa maailmassa ilman kipuja, terveenä ja saaden tuntea rakkautta. Onko se muka väärin ? Israelilaiset n.2000 vuotta sitten pakenivat Roomalaisia lähes luoksepääsemättömälle linnoitukselle. Roomalaiset rakensivat valtavan rampin ja lopulta kun Israelilaiset tajusivat etteivät pysty vastustamaan Roomalaisten tunkeutumista linnoitukseen he ottivat kaikki myrkkyä ennen kuin jäisivät Roomalaisten vangeiksi. En ole koskaan kuullut heitä tuomittavan synnintekijöiksi toisin kuin pitkäaikaissairaille tehdään, päivastoin heitä pidetään marttyyreinä. Miksi nuo Israelilaiset ovat ihailtuja Miksi minä olisin synnintekijä vaikka olen kärsinyt vähintään yhtä paljon ja todennäköisesti vielä enemmän.
en hyvàksy eutanasiaa.
sanon nàin vaikka en tiedà mità tekisin, jos
todella kàrsisin ja ainoa asia mità elàmàssàni
enàà odotan, on kuolema.
se on ihan ok, jos pààttàà olla ottamatta
lààkkeità ja sitten kuolee, se on normaalia..
mutta se ettà annetaan esim. kuolettavaa
myrkkyà.. en pidà sità oikeana ratkaisuna.
Toisaalta se on oikein. Toisaalta väärin. Ite en
haluais kitua hengityskoneissa vanhana mummona
puolikuolleena, mutta onko sairas vanhus vahvojen
lääkkeitten alaisena kykenevä päättämään omasta
eutanasiastaan?
Tässä vähän aikaa sitten multa kuoli pappa. Se
oli ollu jo pitkään sairas jne. ja oli nyt
sairaalassa happinaamari päässä. Ite en ehtiny
kattomaan (välimatkaa 300 kilsaa), ehkä parempi
niin. Äiti sano että oli ollu kauheeta
katottavaa... Nähdä että oma isä kärsii, se oli
pyytäny että naamari irrotettais (joka tavallaan
ois ollu armokuolema koska ilman happea se ei
pärjänny enää) mutta ei. Ei suostuttu. No niin
siinä sitten kävi että kun äiti ja muut lapset ja
mummo oli käyny kattomassa, pappa ite oli repiny
naamarin pois. Ja kuollu.
Eli ehkä ois ollu parempi irrottaa naamari, mutta
pappakin oli kyl niin sekasin sillon varmaan että
oiskohan tehny noin jos ois pitkään miettiny ja
pää selvänä eikä lääkkeistä sekasin?!? Ikuinen
kysymys.
Eli eutanasia on kyllä tosi vaikee juttu... sitä
voi niin paljon käyttää väärin (esim. omaiset
jotka haluaa vaan perinnön nopeesti tms.)että en
mä kyllä välttämättä sitä sallis. Ja jos tehtäs
laki että "erikoistapauksissa eutanasia
sallitaan" niin missä menis raja?