Leonidien tähdenlentoparven tämänvuotinen maksimi
osuu ensi sunnuntaille 18.11. ja puolille päivin
Suomen aikaa, joten ei muuta kuin varailemaan
lentolippua Australiaan, jos haluaa nähdä
tähdenlentoparven huippuhetket.
Tähdenlentoparvesta odotetaan melkoista
spektaakkelia, sillä tietokone-etukäteislaskelmat
antavat tuloksia minimissäänkin 800 tähdenlentoa
tunnissa, maksimissaan 800-10000 viuhahdusta, eli
parhaimmillaan joka sekunti muutamia.
Laskelmat antavat myöskin tulokseksi, että
sunnuntaiaamuna kello 04 olisi pienempi maksimi,
enimmillään ehkä 2000 tähdenlentoa tunnissa ja
silloin voisivat sunnuntaiaamu-uniset
suomalaisetkin taivaantähyilijät kömpiä
pehkuistaan ylös ja ulos katsastelemaan, mitä
ylhäältä annetaan.
Säästä ei toistaiseksi voi ennustaa kuin
keskimääräisiä suomalaisia marraskuun säitä, eli
kehnoja.
osuu ensi sunnuntaille 18.11. ja puolille päivin
Suomen aikaa, joten ei muuta kuin varailemaan
lentolippua Australiaan, jos haluaa nähdä
tähdenlentoparven huippuhetket.
Tähdenlentoparvesta odotetaan melkoista
spektaakkelia, sillä tietokone-etukäteislaskelmat
antavat tuloksia minimissäänkin 800 tähdenlentoa
tunnissa, maksimissaan 800-10000 viuhahdusta, eli
parhaimmillaan joka sekunti muutamia.
Laskelmat antavat myöskin tulokseksi, että
sunnuntaiaamuna kello 04 olisi pienempi maksimi,
enimmillään ehkä 2000 tähdenlentoa tunnissa ja
silloin voisivat sunnuntaiaamu-uniset
suomalaisetkin taivaantähyilijät kömpiä
pehkuistaan ylös ja ulos katsastelemaan, mitä
ylhäältä annetaan.
Säästä ei toistaiseksi voi ennustaa kuin
keskimääräisiä suomalaisia marraskuun säitä, eli
kehnoja.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Seuraavassa omia muistitietojani, netistä
>>lainailtuja<< tietoja, lainauksia kirjoista,
osoitteita nettiavaruuteen lisätiedon lähteille
ja ties mitä...
Leonidien tähdenlentoparven yltyminen
meteorimyrskyksi kolmannesvuosisadan välein
tehnee parvesta kuuluisimman maailmanhistoriassa.
Tutkimusmatkailija Alexander Humbold tarkkaili
Leonidien riehuntaa vuonna 1799 jollain
tutkimusmatkallaan ja kirjoitti kokemastaan:
http://comets.amsmeteors.org/meteors/showers/leoni
d1799.html
Sivulta pääsee jatkolinkeistä lukemaan kuvaukset
myöhemmistä saman parven aiheuttamista myrskyistä
(englanninkielisiä sivuja)
Suomalaisesta
kirjasta "Tulipalloja...": "...marraskuun 17.
päivän aamutunteina alkoi taivaalla leimahdella
meteoreja valtavalla tiheydellä. Parhaimmillaan
hämmästyneet havaitsijat näkivät kymmeniä
meteoreja sekunnissa, yli 1000 minuutissa."
Jutun yhdistäminen komeettaan tapahtui myöhemmin:
>>Comet Tempel-Tuttle was "discovered"
independently by William Tempel in December 1865
and by Horace Tuttle in January 1866. After this
apparition, calculations showed that the comet
was in an elliptic orbit with a 33-year period.
This information was then used to prove that
Tempel-Tuttle was the same comet that had been
observed in the year 1366 and again in 1699. The
orbit determination was also used to show that T-
T was associated with the Leonid meteor shower
that occurs every year in November. <<
Komeetan viimeisestä vierailusta havaintosivu:
http://leonid.arc.nasa.gov/comet.html
Tietoa: >>Meteoriparvi syntyy komeetan jälkeensä
jättämästä hienosta pölystä ja sorasta.
Kivenkappaleet ovat pääasiassa pikkusormen kynnen
kokoisia tai pienempiä. Kun ne tulevat suurella
nopeudella, noin 70 km/s, maapallon ilmakehään,
ilmakehän kitka kuumentaa saapuvan kiven hehkuvan
kuumaksi lopulta höyrystäen sen. Lämpötila
kivessä ja sitä ympäröivässä ilmassa saattaa
kohota jopa 10 000 asteeseen. Me havaitsemme
hehkuvan ilman meteoriksi kutsuttuna valoilmiönä.
Sen kesto on yleensä alle sekunti mutta joskus se
saattaa kestää jopa useita sekunteja.
Komeetan jälkeensä jättävät kivet kiertävät
auringon ympäri lähes samaa rataa kuin itse
komeetta. Ne pysyttelevät hyvin lähellä toisiaan
muodostaen eräänlaisen meteoroidivirran
avaruuteen. Tällaisen virran osuessa maapallon
ilmakehään se synnyttää edellä kuvatun
meteorisateen. Parvien näkyminen olisikin helppoa
jos avaruuden meteoroidivirran rata pysyisi
muuttumattomana. Mutta näin ei ole, vaan suuret
planeetat, kuten Jupiter, häiritsee virran kulkua
samoin kuin se tekee planeettojenkin radoille.
Niinpä virran paikka muuttuu vuosien kuluessa
hieman ja joka vuosi nähdään erilainen
tähdenlentoparvi - jos nähdään<<
Vuoden 2001 ennusteesta:>>Vuodelle sen sijaan
ennusteet lupaavat jopa 10'000 meteoria tunnissa
ja maksimi esiintyy Itä-Aasiassa ja Mongoliassa.
Suomessa ei varmastikaan jäädä aivan osattomaksi
tästä näytelmästä, sillä Leonidien säteilypiste
kohoaa horisontin yläpuolelle jo kello 22.30
edellisenä iltana. Jos ennuste toteutuu, niin
silloin myös täällä pitäisi näkyä runsaasti
meteoreja heti puolelta öin.<<
Kuinka heitä pitää havaita:>>Parhaimmat
havaintovälineet ovat omat silmät, lämmin
pukeutuminen ja virkeä mieli. Ne jotka haluavat
seurata Leonideja tosi mielessä hakeutuvat
avoimelle paikalle jo puolen yön aikaan.
Aamuyöstä maapallon etenemissuunta avaruudessa on
horisontin yläpuolella ja Leonidien
vaihtelevuuden huomioon ottaen, aamuyö saattaa
olla parasta havainnointiaikaa. Valokuvaamistakin
kannattaa kokeilla. Kameraan tarvitaan
mahdollisimman laajakulmainen objektiivi ja
herkkää filmiä.<< Valotusaika muutamia minuutteja-
kymmeniä minuutteja ympäristön valosaasteesta
riippuen.
Paljon tietoa ja linkkejä Timo leponiemen
sivuilla:
http://reimari.saunalahti.fi/~fmbb/astro/
kun lähtee eteenpäin kohdasta:
LEONID 2001 PREDICTIONS!
(ne kauniit käyräkuviot esittävät tietokone-
ennusteita, kuinka paljon soraa on maapallon
tiellä komeetan eri vierailujen jäljiltä.
Mielenkiintoista on myös Nasan sivuilla,
menneiden myrskyjen kohdat maan radalla ja
linkkejä eteenpäin:
http://science.nasa.gov/headlines/y2001/ast08nov_1
.htm
Noita bongarin Leponiemen sivuilla olleita
Lyytisen taulukoita tutkaillessa selveni, että
edellisessä lupailemani:
>sunnuntaiaamuna kello 04 olisi pienempi
maksimi,< ehdotelma ei näköjään pidä paikkaansa.
Se 2000:n huippu on klo 10 UT-aikaa eli klo 12
Suomen aikaa ja yli 7000:n maksimi klo 18 UT:tä,
Suomen aikaa 20, jolloin parven säteilypiste on
vielä suomalaisittain horisontin alapuolella.
(Jos sattuu olemaan "Tähdet ja avaruus"-lehtiä
saatavilla, pitäisi numerossa 4/2001 sivuilla 52-
53 olla juttu aiheesta)
Kannateltavia katseluaikoja (jos säät sallivat)
on koko sunnuntain aamuyö (kappas vain, kun on
kirkollisessa kalenterissa sattunut sunnuntaille
nimi "Valvomisen sunnuntai"), jolloin saattaa
näkyä useita kymmeniä-satoja tunnissa. Ja sitten
sunnuntai-iltana klo 22.15 alkaen vaikka
kiikarilla koillista horisonttia lakaisten. koska
se on suunnilleen se aika, jolloin
tähdenlentoparven säteilypiste nousee Etelä-
Suomen koillishorisontista, ja ZHR on silloin
vielä yli tuhat.
Se voisikin olla upeaa nähtävää, kun aivan
koillishorisontista alkaisi singahdella
tähdenlentoja ylöspäin ja vähitellen yhä ylemmäs
taivaalle. Käyrästössä näkyy olevan noiden
vanhempien kierrosten kamaa siellä iltapuolella,
joten ne voivat olla kirkkaita tulipalloja kuten
vuonna 1998, jolloin 21 kierroksen takaisia isoja
murenia (aurinkotuuli oli ilmeisesti ehtinyt
puhaltaa 700:ssa vuodessa pikkuhituset pois)
leimahteli ilmakehässä 18 tuntia ennen silloin
ennustettua maksimia, josta ennustamattomuudesta
kismiintyneenä nämä jotkut tutkijat panivat isot
tietokoneet laulamaan noita vanhoja kiertoratoja
ja planeettahäiriöitä niihin ja tarkkoja
ennusteita alkoi syntyä.
Sääennuste näyttää tässä vaiheessa lupaavalle:
lauantaina pyyhkäisee matalapaine Suomen yli
itään ja sen jäljiltä selkenee sunnuntaiksi,
joten katsellaan toiveikkaasti tulevaisuuteen
"Taivaantähyilijöiden" kotisivulla näkyy olevan
paljon linkkejä leonidijuttuihin:
http://www.spaceweather.com/
Kiinnostuneet sinne lukemaan !
Lisävinkkinä sunnuntain ja maaanantainväliselle
yölle: Auringossa tapahtui nelisen tuntia siten
purkaus, joka mahdollisesti ehtii loihtia
tähdenlentojen seuraksi myöskin revontulia
maanantain aamuyölle.
Leimahteli Leonideja. Harvakseltaan, mutta ne
olivat enimmäkseen isoja vihreitä, säkenöiviä.
Nyt Suomen aikaa aamulla 9-10 välillä tiheys
käväisi jo kahden sadan pinnassa Amerikan
puolella.
Ikävämpi uutinen: Suomen pilvisyys näyttää
käytännössä ja kartoilla lisääntyvältä ensiyön
havainnointia silmällä pitäen.
Suomessa tähtitaivaan asennon puolesta olisi sitä
paremmat mahdollisuudet tähdenlentomyrskyn
seuraamiseen, mitä pohjoisemmassa katselisi.
Utsjoella säteilypiste kiertää alimmillaankin
aivan horisontin tuntumassa ja yö on pitkä.
Aurinko laskee jo puoli kahden aikaan
iltapäivällä ja kolmen jälkeen on pimeää ja
parven aktiivisuus on kuutisen tuntia yli tuhatta
lentoa tunnissa.
Ainakin Etelä-Suomen horisontin suhteen. Selkeätä
oli, mutta huippu, vajaa 3000/h, oli hyvin kapea
kello 20 aikaan, jolloin säteilypiste oli liikaa
horisontin alapuolella. Tähdenlentotiheys putosi
nopeasti ja 22 jälkeen oltiin enää varsin
tavanomaisissa lukemissa ja vain harvoja näkyi ja
pilvet alkoivat täyttää taivasta.
Ympäri maailmaa kuvattuja leonidi-tulipalloja
taivaalla on sivulla:
http://www.spaceweather.com/meteors/gallery_18nov0
1_page2.html
Kaikki tähdenlennoista kiinnostuneet kuuntelulle
radion äärelle tänä iltana klo 18.05 ja kanavana
ylen ykkönen. Siinä Jari Mäkinen turisee
avaruusradiaattorissa Leonideista ja haastattelee
Leponiemeä leonidiretkellä Taivanilla.
Ennustettuihin tähdenlentotiheyksiin on
parhaimmillaan ylletty ainakin hetkittäin
otollisimmilla paikoilla.
Omia havaintomuistelmia tästä parvien parvesta.
Tuntuu olevan sääntönä, että intensiivisten
odotusten tulokset jäävät hyvin vähäisiksi ja
satunnaisemmin kohdalle osuminen yllättää
positiivisesti.
Vuonna 1966 odotettu ilta oli täyspilvinen eikä
näkynyt muuta kuin pilviä. Seuraavana aamuna
sattumoisin heräsin aamuyöllä neljän kieppeissä
ja vilkaisin ikkunasta ja siellä taivaalla niitä
viuhahteli vieri vieressä. Nopeasti vaatteita
päälle ja ulos ja kun piha oli tiuhaan puiden
reunustama, painelin vajaan kilometrin päähän
pienelle pellolle tähyilemään taivaallista
ilotulitusta. Kuu möllötti häiritsevänä ohuen
pilviharson takana ja vähensi ilmiön
ihmeellisyyttä. Mutta koko ajan, suunnilleen joka
sekunti näkyi yksi tai useampi tähdenlento. Ne
eivät olleet tavattoman kirkkaita, mutta
tiheydessään ja nopeudessaan näyttäviä kyllä.
Samankaltainen tilanne oli vuonna 1998, jolloin
heräsin aamuyöstä ja vilkaisin ikkunasta ja näin
isoja ja kirkkaita tähdenlentoja paljon ennen
odotettua maksimiaikaa. Ryntäsin kiireimmän
kaupalla ulos avoimelle paikalle töllöttelemään.
Monia oikeita tulipalloja, jotka valaisivat koko
maiseman ja pitkiä yli puolen taivaankannen
ulottuvia vetoja. Monet olivat pareja tai
triploja, kaksi-kolme samaa vanaa kulkevaa
sekunninosien sisällä. Kaukaisia aivan horisontin
tuntumassa näkyviä kirkkaita leimauksia.
Kirkkaimmat näkyivät jopa osittaispilvien läpi
aamunsarastuksessakin.
Koko sen päivän kihisin intoani ja mainostin
kaikille illan odotettavissa olevaa
suurtapahtumaa, koska maksimi oli ennustettu
illaksi. Pesin kaikki ikkunat, että sisältäkin
olisi maksiminäkyväisyys ja ostin filmejä
kameroihin ja etsin retkipatjat maassamakailua
varten. Illalla pilvet peittivät taivaan, eikä
niihin auennut edes meteorin mentävää koloa.
Vähän samanlainen oli 90-luvun alussa ennustettu
muistaakseni Draconidien eli Giacobinidien
tähdenlentoparven myrsky, johon oli suuret
valmistautumiset ja odotukset ja pilvien vuoksi
ei näkynyt ainoatakaan.
Pieleen meni tämänkinkertainenkin odotus.
Tuijotin parituntia juuri maksimin jölkeen
kiikareilla horisonttia arvioidusta kohdasta,
että niitä olisi sinkoillut ylös horisontin alta,
mutta kenties näkökenttä oli liian suppea, koska
ensimmäinen, minkä näin, vetäisi näyttävän viirun
säkenöiden poikki puolen taivaan. Pitäisi
pyöritellä taivaanmekaniikkaa jotenkin
matemaattisesti, että osaisi tähystellä oikeaan
suuntaan ja oikealla välineellä pyöreän ja
pyörivän pallon pinnalla, jossa leimahtelee
kaukana ja korkealla.
Meni tähdenlennot sivu silmien, ensivuodesta
odotetaan vielä huikeampaa esitystä ja
pääkohdealueena on Amerikka, joten
matkasuunnitelmia tekemään vaan. Luultavasti
rapakon tälläkin laidalla nähdään enemmän kuin
tänä vuonna. Tuossa edellisessä mainitussa
osoitteessa on paljon lisää kuvia tämänvuotisista
ja ilmeisesti tulee koko ajan lisää, kun kuvaajat
ehtivät kehityttää filminsä ja skannata kuvat
verkkoon.
Tällä viikolla runsain määrin. Ja huippu on
perjantaiaamuna kello 06 (14.12.), jolloin
lennähtelytiheys on noin yksi tähdenlento
minuutissa. Kuinka ollakkaan, sääkartoillekin on
laitettu kuin houkutukseksi selkeäsäinen päivä
juuri perjantaiksi.
Lisäinfoa nähtävyydestä saattaa tulla pitkin
viikkoa.
Näyttäisi olevan selkeämmän sään alue vaeltamassa
Keski-Suomesta eteläänpäin (matalat sumupilvet
voivat kyllä petkuttaa karttojenlukijoita), joten
mahdollisuuksien rajoissa on, että ainakin
jossain päin on selkeää, ja jos sattuu sellaisen
kohdalle, kannattaa tähyillä taivaalle.
Geminidien parveen kuluvia tähdenlentoja näkyy
varsin runsaasti koko yön.
Lainaus jostakin:
>>GEMINIDIT
Geminidit luetaan vuoden parhaimpiin
meteoriparviin kvadrantidien ja perseidien
lisäksi. Useana vuonna, milloin periodisilla
parvilla ei ole ollut "supermaksimeja", on
geminidit olleet vuoden paras parvi, mikäli säät
ovat suosineet.
Parven meteoreja kannattaa seurata 7.- 17.12
välillä ja maksimi on 14.12, jolloin hyvissä
olosuhteissa voi nähdä jopa 70 parveen kuuluvaa
meteoria tunnissa. Tarkkailu kannattaa keskittää
maksimia edeltäville päiville, sillä joskus
maksimin jälkeisenä aikana tehdyt havainnot ovat
tuottaneet karvaan pettymyksen (ts. maksimin
jyrkkä lasku). Radiantti sijaitsee pari astetta
Kaksosten alfa-tähden (Castor) yläpuolella.
Geminidit ovat melko kovaa silikaattikoostumusta,
joten vanoja esiintyy lähinnä kirkkaimmilla
kappaleilla. Tällaisia (ts. tulipalloja) esiintyy
vieläpä melko runsaasti.
Geminidit on vanha meteoriparvi. Tämä tulee
esille arkistoista, sillä eräiden tietojen mukaan
tulipalloja (jotka ovat luultavammin geminidejä)
on havaittu 2400 vuoden ajan. Geminideilläkin on
omat epäselvyytensä, etenkin koskien sen
alkulähdettä (asteroidi 3200 Phaethon?, jokin
komeetta vai molemmat?). On myös teoria, että
geminidien aktiivisuus laskee ensi vuosituhannen
puolella, kunnes parvi hiipuu kokonaan
(törmäämästä maahan). Mikäli tämä on totta, niin
jo sadan vuoden päästä voimme muistella erittäin
tuottoisaa ja varmaa meteoriparvea, joten
nauttikaa tästä parvesta niin kauan kuin
voitte.<<
Revontuliennuste lupaa "mahdollisesti tänä yönä
leimuaa", mutta ei vielä ainakaan toistaiseksi.
Äsken yli oman näkemyshorisonttini vaelsi
jonkinkokoimem aukko pilvisyydessä ja siitä näkyi
geminidejä minuutin - parin välein. Joten eiköhän
se niiden tiheys tavanomaista ja ennusteiden
mukaista ollut.
Revontuliosastolla hiljaista edelleen.
Aurinkotuulen nopeudessa jonkinlaisia
heilahteluja parin viime tunnin aikana.
Vuoden alkajaisparvi käy kimppuun:
Maksimissaan 3.1.2002 kello 20 torstai-iltana
>>KVADRANTIDIT
Kvadrantidit aloittavat traditionaalisesti meteorivuoden. Parvi on aktiivinen 1.- 5.1 ja maksimi sattuu 3. päivän illalle, jolloin kohtuullisissa olosuhteissa saattaa nähdä 60 kvadrantidia tunnissa. Parvi vaatii tarkkailua, sillä kvadrantidien maksimi muodostaa erittäin terävän maksimin. Tämänvuotinen maksimi saattaa olla jopa tuplaten tuo määrä, mikä on keskimääräinen, koska tämä vuosi on se joka viides vuosi.
Parven radiantti eli säteilypiste sijaitsee 8 astetta Karhunvartijan beetta-tähdestä (Nekkar) koilliseen ja noin 10 astetta Otavan varren kärjestä (Benetnasch) itään. Radiantin halkaisija on viisi astetta. Parven meteorit ovat helposti tunnettavissa, sillä ne ovat kirkkaita ja valkeita (jopa sinertäviä).
Kvadrantidien ensimmäinen runsas (havaittu) vuosi oli 1835, jolloin parven radiantti sijaitsi Quadrans Muraliksen tähdistössä, siitä johtuu parven yleisesti käytetty nimi. Kvadrantideistä käytetään myös harvemmin nimeä bootidit. Parvella on myös havaittavissa viiden vuoden periodi, jolloin kvadrantidejä havaitaan runsaammin. Viimeksi näin kävi 1997 tammikuussa - ja tätä ennen 1992 (jolloin Suomessakin havaittiin parven meteoreja runsaasti hyvissä olosuhteissa), joten periodi lienee melko ilmeinen.
"Quadrans muraliksilla" on myös mielenkiintoinen populaatioindeksin vaihtelu. Tähän vaikuttavat mm. meteorivirran rakenne, jossa massaltaan suuremmat kappaleet tulevat lähinnä pienempien partikkeleiden jälkeen (tosin tilastollisena faktana tämä toimii usealle parvelle). Philip M. Bagnallin artikkelissa (Astronomy 1987) kerrotaan teoria, jossa pienimmät mikrometeoroidit olisivat singahtaneet aurinkokuntamme uloimpiin osiin Auringon tuottaman säteilyn vuoksi. Tämä vaikuttaa meteorivirran monimutkaiseen rakenteeseen niin, että sen koostumus on jakautunut ensimmäiseen epäsymmetrisesti hajanaiseen osaan, tiiviiseen ytimeen ja viimeiseen, kestoltaan lyhyimpään osaan. Tässä viimeksimainitussa tulisivat ne massaltaan painavimmat kappaleet (halkaisija cm tai yli), joiden tarina päätyy viimeistään Poynting-Robertson ilmiön vuoksi spiraalimaisesti Aurinkoon. Nykyään on pystytty kvadrantideille määrittelemään himmeiden meteorien maksimi 14 tuntia ennen varsinaista visuaalimaksimia - eli joitakin "selviä" maksimeja on löydetty (lähinnä tutka- ja radiohavaintojen avulla).
Ne tämäniltaiset tähdenlennot. Nyt alkaakin tähdenlentopuolella hiljainen aika. Kevään parvista ei ole ennakkotietojen mukaan odotettavissa mitään erityistä, joten palailemista aiheeseen sitten elokuun koittaessa, ellei muuta ilmene.
tähdenlentojen kanssa samalle osastolle, koska komeetat auringonympärimatkailuillaan karistavat jälkeensä soravanan, joka maan kulkureitille osuessaan aiheuttaa tähdenlentoparvia ja tähdenlentomyrskyjä.
Johdannosta aiheeseen, eli komeettoja kuljeskelee tuplaten auringon lähimaisemissa. Komeetta 96P/Machholz pyyhkäisi hyvin läheltä ohi auringon (0.12 AU) ja kuuluu "Kreutzin sungrazereihin", jotkas ovat ammoin hajonneen jättiläiskomeetan jäämistöä. Ne tulevat hyvin kapeilla radoilla hyvin kaukaa aurinkoa hipoen tai siihen törmäten. Niitä on havaittu yli kahdentuhannen vuoden ajan ja nyt kymmenen viime vuoden aikana Soho-aurinkoapparaatti on havainnut niitä satakunta.
Eli jos ronskisti pyöristellen niitä tulee kymmenkunta vuodessa ja samaa on jatkunut jo parituhatta vuotta, se alkuperäinen murikka on hajonnut kymmeniksituhansiksi pikkukomeetoiksi, jotka jatkuvana helminauhana syöksyvät kohti aurinkoa. Maapallon onneksi niiden ratataso on lähes kohtisuorassa planeettojen ratatasoon nähden, jolloin törmäyksiä ei voi tapahtua.
Mutta. Jos sellainen jättiläislumipallo hajoaisi paneettojen ratatasoon, niin planeetat olisivat kyllä helisemässä, kun harva se vuosi johonkin jysähtäisi komeetta ja komeettojen matkavauhtihan on muuta avaruusroinaa huikeampi, joten E=mvtoiseen kaavalla tuhoa tulisi.
Pari komeettalinkkiä:
Machholzin ratatiedot:
http://neo.jpl.nasa.gov/cgi-bin/db?name=96P/Machholz 1&group=all&search=Search
Kuvasarja ohituksesta, kun sattuu vielä auringonpurkaus samaan aikaan ja Venus on juuri jäämässä auringon taakse:
http://www.spaceweather.com/images2002/08jan02/cme_c3_big.gif
Siitä toisesta komeetasta tietoja:
http://neo.jpl.nasa.gov/cgi-bin/db?name=2000 WM1&group=all&search=Search
Ja kuvaa
http://www.spaceweather.com/swpod/08jan02/Mansilla1.jpg
Muuta aurinkorintamalta. Voimakkaasti kasvava pilkku, 9773, joka kerää lisää magneettista potentiaalia ja on jo räpsähdellyt flareja on kiertymässä maasuuntausasemiin.
Hiljaista on kuin kirjaston lukusalissa , vaikka O:kin vieraili palstalla, ilmeisesti sittenkin vain välilaskun verran.
A. on ilmeisesti löytänyt apoteekista laastaria, joka lievittää addiktio-oireita, kun en häntäkään ole vähään aikaan bongannut.
P(2) teki luullakseni, mikäli olen oikein silmieni kautta välittyneen informaation tulkinnut, pienen visiitin. Hänkin sittemmin kaikkosi.
J:n olen tavannut parin lukemani viestin muodossa.
P(1) kirjoittelee ajassataaksepäinsivuille, jonka vuoksi hän on tehnyt kirjallisen ilmaisunsa tavoittamisen tavattoman hankalaksi vähällä ajalla varustetulle smurffisurffarille.
T. ilmeisesti päätti iippareiden häviämisen kunniaksi, portaalin anteeksipyynnön vuoksi sekä eurosuomen osoittauduttua köykäiseksi palata sittenkin tylsämielisine kommentteineen takaisin, mutta hänkin ilmeisesti, näin olen ymmärtänyt, ei viihtyne palstalla kauaa ilman virtuaaliystäviään.
PeeYkkönen kahlasi yli viisituhantiset keskustelut läpi ja poimiskeli sieltä pikkiriikkisen niitä mukavimpia muistoja talteen. niitä kertyi 3,2 megaa tekstitiedostoina.
Mielessä on, että teen saman retken ja kerään vain tarpeellisiksi katsomieni viestien otsikkopainikkeet pikavalikkotiedostoksi.
Edellinen kahlaus kesti puolisen kuukautta, luulisin seuraavaa nopeammaksi.
Jaa, ihmettelet varmaan, että minkä ihmeen smurffin vuoksi. Sitä minäkin ihmettelen. Minä nyt vaan olen hieman sellainen kaikenlaisen tiedon keräilijätyyppi. On minulla joitakin satoja Amigan (nyt lähti flare kohti korkeuksia) korppuja noin kymmenen vuoden takaisista keskusteluista. Pitäisi vain olla sopiva emulaattori niiden purkamiseksi. (se oli päivän korkein, suunnilleen M2,6) Lisäksi skannausta odottelee kymmenen vuoden ajalta joitakin hyllymertejä hesarin lehtileikkeitä kaikenlaisista kiinnostavista asioista.
Sen toisen keräysretken jälkeen minä sitten lähden täysipainoisemmin valloittamaan niitä uusia maisemia, jossa vanhat tutut jo valtoimenaan kirmailee. On minulla koko ajan auki sekin palsta, mistä seurailen, keitä siellä milloinkin on ja mitä lukevat ja kirjoittelevat.
Se oli muuten näistä scifikirjailijoista muistaakseni Fred Hoyle, mikä markkinoi avaruusbakteeri-ideaa komeettojen kylvökoneista.
(flarekäyrä putosi C-tasolle)
Mitkä uhkailevat maapalloa:
Near Earth Object:
http://newton.dm.unipi.it/cgi-bin/neodys/neoibo?objects_list:0;main
Potential Hasardous Asteroids:
http://neo.jpl.nasa.gov/neo/pha.html
Luetteloita osumista ja melkein osumista:
http://www.nearearthobjects.co.uk/neo_report.cfm?Mode=Synopsis&ID=11
Maan ratatasoa vajaan parin kuun etäisyydeltä likiliippaava komeetta ensi kuun alussa:
http://neo.jpl.nasa.gov/cgi-bin/db?name=2000 WM1&group=all&search=Search
Kopsu verkkouutisista:
>>Meteori vai avaruusromua?
Kirkas bolidi ällistytti havaitsijat
PP, 20.9.2002
--------------------------------------------------------------------------------
Meteori vai avaruusromua? Torstain ja perjantain välisenä yönä noin kello 00.57 havaittiin Suomen yllä harvinaisen kirkas tähdenlento eli tulipallo. Ilmiö havaittiin eri puolilla Suomea.
Ursaan tulleiden havaintoraporttien mukaan tulipallo havaittiin eri puolilla Keski- ja Itä-Suomea, mutta etelässä myös pääkaupunkiseudulla, Vantaalla ja Kauniaisissa asti.
Kokenut taivaanilmiöiden havaitsija Tom Eklund näki tulipallon eli bolidin Valkeakoskella.
- Bolidi kirkastui kirkastumistaan mitä lähemmäksi horisonttia se tuli ja lopuksi aivan horisontin tasalla tapahtui näyttävä loimahdus. Ensimmäisen loimahduksen jälkeen sirkus alkoi, värit vaihtuivat koko ajan.
- Mukana oli suurin piirtein kaikki värit mitä tähdenlennoissa voi nähdä: kirkasta vihreää, oranssia, keltaista, punaista, sinistä, violettia ja valkoista
- Mitä lähemmäksi horisonttia tähdenlento painui, sitä kirkkaammaksi se tuli ja lopulta ehkä 3-5 astetta horisontista, se alkoi piirtää paksua kirkkaan oranssia vanaa ja aivan horisontin tasalla hyvin kirkas välähdys.
Eri raporttien mukaan tulipallo näkyi taivaalla vain noin 1-3 sekunnin ajan. Ilmiön loppuvälähdys valaisi useilla paikkakunnilla yöllisen maanpinnan valkeaksi.
Savonlinnassa meteori näytti lentävän lounaasta koilliseen.
Tulipallon kirkkaus oli "aivan uskomaton, kuin salaman kirkkaus". Lennettyään noin 3 sekuntia kohde hajosi siruiksi ja noin minuutin kuluttua kuului noin 30 sekuntia pitkä jyrinä, kuin kaukaisesta ukkosesta.
Jyrinän liittymisestä tulipalloon on saatu toinenkin havainto juuri Savonlinnasta. Jyrinä liittyy kappaleen tunkeutumiseen huomattavan matalalle ilmakehässä, niin matalalle että sen tippumiseen liittyvä yliäänijyrinä saattoi kantautua havaitsijoiden korviin asti.
Kappaleen selviytyminen ilmakehän läpilennosta näin matalalle puoltaa sitä mahdollisuutta, että jokin osa siitä olisi voinut selvitä jopa aina maanpinnalle asti.
Meteori vai avaruusromua?
Tulipallona nähty kappale on useimmiten luonnollinen meteori eli pieni aurinkokuntaan kuulunut kivi- tai rautameteoroidi. Toinen vaihtoehto on avaruusromu.
Maapalloa kiertää tuhansia satelliittien kappaleita ja silloin tällöin - keskimäärin muutaman vuoden välein - niitä päätyy maahan saakka eri puolilla maailmaa.
Ilmiön lyhyt kesto, vain 1-3 sekuntia, puoltaa luonnollista tähdenlentoa. Ilmiössä nähdyt useat värit ovat taas avaruusromun, kuten juuri satelliittien kappaleiden putoamiselle tyypillisiä ominaisuuksia.
Asian saattaa ratkaista muutaman päivän viiveellä avaruusorganisaatioiden, kuten Nasan, tiedonannot joissa kerrotaan pudonneista satelliiteista.
Useimmat tähdenlentoina nähtävät kappaleet palavat kokonaan, mutta riittävän suuret kappaleet voivat selvitä maahan saakka. Varsinkin jos kyseessä oli avaruusromu, on kohde hyvinkin saattanut palaa olemattomiin ilmalennon loppuvaiheiden aikana.
Satelliitit tehdään pääsääntöisesti hyvin ohuista materiaaleista, jotka useimmiten palavat nopeasti loppuun maahan syöksyessään.
Edellisen kerran bolidin arveltiin syöksyneen maahan kesäkuussa Itä-Suomessa. Tästäkin Ursaan saatiin paljon havaintoja, mutta itse meteoriittia ei löytynyt.
Mahdollisen putoamisalueen selvittämisessä mahdollisimman tarkat havainnot kappaleen lentoradasta ovat avainasemassa. Lentoradan havainnoista voi ilmoittaa Ursaan. Puh. 09-6840400, [email protected]
Viimeinen mahdollisuus. Nahdä kaikkien aikojen kuuluisimman meteoriparven viimeinen myrsky. Kolmannesvuosisataisesitysten viimeinen näytös. Vuonna 2033 parven tihein osa on jo jäänyt sivuun maapallon reitiltä, eikä meteorimyrskyn lukemiin enää ylletä. (Tilanne parantunee jälleen vuonna 2131, mistä ei liene enää iloa nykykatsojille.)
Leonideja näkyy viikon ajan. Nyt alkavan viikon torstaista seuraavan viikon torstaihin (14.11-21.11) ja laskennallinen maksimi on tiistaiaamuna 19.11 klo 06.00 Suomen aikaa ja näkyy Länsi-Euroopan alueella. Maksimi lähtee nousuun noin aamu kolmelta ja jatkuu aamunsarastukseen suunnilleen kahdeksaan.
Toinen maksimi on samana päivänä klo 12.40 ja se näkyy Amerikan mantereella. Euroopan maksimiksi on arvioitu 3500 meteoria tunnissa ja Amerikan maksimiksi 2500 kappaletta tähdenlentoja tunnissa.
jatkuu...
Voimakas, Keski-Euroopassakin riehunut, matalapaine painelee Suomenlahtea pitkin koilliseen tänään sunnuntaina ja sen jälkeen maanantaiaamuna selkeän sään kaistale hipsauttaa aivan etelärannikon poikki itään, joten eteläsuomalaisten tähdenlentobongareiden kannattaa tähystellä taivaalle vuorokautta ennen maksimia, niitä saattaa esiintyä kirkkaitakin.
Maanantain ja tiistain välisenä yönä Ruotsin puolelta hiipii perään pienempi matalapaine juuri Lounais-Suomen päälle ja peittää maisemat umpipilvisyyteen. Korkeintaan aivan kaakossa ja itärajan pinnassa näyttäisi olevan pieni mahdollisuus aukkoiluun pilvipeitteessä.
Lapissa on korkeapaine, muttei välttämättä selkeää.
Paras vaihtoehto olisi ostaa lentolippu Jenkkeihin ja lähtö vaikka aamuneljältä tai -viideltä tiistaina pilvien päälle ja ehtisi näkemään sen toisenkin maksimin Amerikan puolella.
Sääennusteita korjaillaan tilanteen mukaan.
Spaceweatherin sivulla on paljon linkkejä Leonideihin ja monessa muussakin paikassa
http://www.spaceweather.com/
http://netti.nic.fi/~avaruus/
http://netti.nic.fi/~avaruus/artikkelit/leonidit%202002/j%E4%E4hyv%E4iset%20Leonideille.html
http://www.astronetti.com/
http://www.sci.fi/~fmbb/astro/meteorit.htm
Vaikka pilvet peittäisivätkin maan, radioaallot läpäisevät pilvet ja peilaavat meteorivanoja
Pääsivu
http://homepage2.nifty.com/~baron/radio.htm
ja siitä eteenpäin havaintosivuja graafisesti
http://homepage2.nifty.com/~baron/leo02p.htm
Suoranaiset kaikusivut kymmenen minuutin välein
http://homepage2.nifty.com/~baron/leolive02.htm
Myrskyn lähestyessä kannattaa ensin tsiikailla Euroopan havaintoja ja siirtyä sitten toisen maksimin aikaan Amerikan puolelle
Yleisempää infoa meteoreista
http://www.amsmeteors.org/
http://www.imo.net/
Menee jo kauemmas Leonideista, marsmeteoriittien kuulumisia
http://www.jpl.nasa.gov/snc/
Laaja-alaisemmin astronomiasta kielistä piittailematta
http://www.superindice.it/astronomia/link.htm
Nasan exobiologiaa ja muuta
http://www-space.arc.nasa.gov/
Radioamatöörien sivuja
http://www.rats.fi/english/RATSlink.html
Vieläkin laajakaistaisempia sivuja
http://www.qsl.net/eb6aok/GB/links.htm#METEOR SCATER
Todennäköisimmin selkeää löytyy ensiyönä Pohjois-Lapista ja epämääräisemmin aivan Itä-Suomesta. Etelä näyttää pilviseltä.
Katsoitko tuon kenties täältä
http://www.helsinki.fi/~ajpunkka/nakymat.htm
vai hoksasitko ihan itse?
Eipä tilanne tosiaan hyvältä näytä...
Ja vettä ropisteli varsinkin aamuyön. Aamu kahdeksan jälkeen hiipi länsihorisontista kapea siivu kirkasta taivasta, mutta liian myöhään, ei edes kiikarilla näkynyt vaalenevalta taivaalta enää yhtään meteorinhuiskausta.
Silloin kun säätilanne heittäytyy jotenkin tärkeänoloiseksi, pitää kiskoa auki kaikki mahdolliset sääsivut, Punkkaakaan unohtamatta. Oceanorin tietokonekartat muutamaksi päiväksi ovat varsin monipuoliset
http://195.134.91.70/forecastnew.html
Täällä on joitakin säälinkkikokoelmia keskustelupalstoillakin
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=1000000000000004&conference=1500000000000074&posting=17500000000014740
joitakin uutiskanavia on
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=114&conference=681&posting=20500000000100322
Leonideista kun oli puhetta, niin kuvakoostetta tulee sivulle
http://www.spaceweather.com/meteors/gallery_18nov02.html
Meteoriharrastaja Moilasen sivu
http://www.netppl.fi/~jarmom/geo/met/met_hist.htm
Lentotähtien lisäksi muuta taivaallista
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=114&conference=681&posting=2700341
Ja onhan maakin
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=114&conference=681&posting=3000000000293231