Miksei kouluissa voisi, varsinkin ala-asteilla,
ottaa opetukseen erityistä ihmisyyden (tai
käyttäytymisen, tai joku selllainen nimi)
oppiainetta. Siinä opetettaisiin lapsia
kunnioittamaan eettisiä arvoja ja vanhempia,
käyttämään järkeä voiman sijaan, kohteliaisuutta,
hyviä tapoja, huomaavaisuutta, käytönnön
luonnonsuojelua ja energiansäästöä ja sen
sellaista?
Tällaiselle olisi kovasti kysyntyy päätellen
nykynuorisison ja koko maailman tilasta. Se olisi
uskontoon sitoutumatonta, mutta ei myöskään
mitään uskontoa väheksyvää tai loukkaavaa. Tiedän
että tapakasvatus kuuluisi olla kodin ja perheen
hommaa, mutta valitettevasti se ei nykyään enää
ole niin. Tunti pari maalaisjärjen käytön
opetusta viikossa ei varmaan olisi mahdotonta
toteuttaa.
Käytännön harjoituksina voisi olla esim.
tarkkailla turhien valojen päällä pitämistä
kotona, kierrätyskeskuksessa vieraileminen,
vaikka internetin avulla sen selvittäminen mistä
ruoka tulee pöytään ja minne roskat päätyvät. Sen
ei tarvitsisi olla kuitenkaan mitään kiihkoilua,
jos joku niin ajattelee, vaan yksinkertaisia
arkipäivän neuvoja miten ihmiskunnan yhteiselo
helpottuisi.
Kuulostaako mahdottomalta idealta? Olen pohtinut
tätä jo pitkään, mutta en ole kuullut, että
tällaista olisi kukaan muu ollut ehdottelemassa.
Kommentteja?
ottaa opetukseen erityistä ihmisyyden (tai
käyttäytymisen, tai joku selllainen nimi)
oppiainetta. Siinä opetettaisiin lapsia
kunnioittamaan eettisiä arvoja ja vanhempia,
käyttämään järkeä voiman sijaan, kohteliaisuutta,
hyviä tapoja, huomaavaisuutta, käytönnön
luonnonsuojelua ja energiansäästöä ja sen
sellaista?
Tällaiselle olisi kovasti kysyntyy päätellen
nykynuorisison ja koko maailman tilasta. Se olisi
uskontoon sitoutumatonta, mutta ei myöskään
mitään uskontoa väheksyvää tai loukkaavaa. Tiedän
että tapakasvatus kuuluisi olla kodin ja perheen
hommaa, mutta valitettevasti se ei nykyään enää
ole niin. Tunti pari maalaisjärjen käytön
opetusta viikossa ei varmaan olisi mahdotonta
toteuttaa.
Käytännön harjoituksina voisi olla esim.
tarkkailla turhien valojen päällä pitämistä
kotona, kierrätyskeskuksessa vieraileminen,
vaikka internetin avulla sen selvittäminen mistä
ruoka tulee pöytään ja minne roskat päätyvät. Sen
ei tarvitsisi olla kuitenkaan mitään kiihkoilua,
jos joku niin ajattelee, vaan yksinkertaisia
arkipäivän neuvoja miten ihmiskunnan yhteiselo
helpottuisi.
Kuulostaako mahdottomalta idealta? Olen pohtinut
tätä jo pitkään, mutta en ole kuullut, että
tällaista olisi kukaan muu ollut ehdottelemassa.
Kommentteja?
Vastaukset 13
Vanhimmat
KUIN VESI!
Olen täysin samaa mieltä kanssasi ja uskon, että
opettajatkin hyväksyisivät asian.
Opettajille tarvitaan lisää auktoriteettia,
jolloin opetus voisi olla mahdollista.
Nykyään oppilailla on vain vaatimuksia eikä vel-
vollisuuksia!
Oppilaat täytyisi saada kunnioittamaan opettajia
paremmin. Nykyään jo ala-asteella opettajille
haistatellaan, koska kersoja ei voi "ojentaa".
Kannatettava tuo ajatuksesi.
Tuntuupas oudolta tuollainen teksi. Ette ole
käyneet koulussa viime vuosikymmeninä. Koulu on
täynnä kaikenlaista käyttäytymisohjetta ja roskan
kierrätystä ym. Siitä huolimatta lapset voivat
huonosti.Lapset kyllä oppivat mitä tahansa kunhan
heillä on hyviä, normaaleja esikuvia ja että
heitä kunnioitetaan lapsina ja yksilöinä.
Lapset tarvitsevat tavallista, turvallista elämää
jossa vanhemmat ja opettajat yhdessä laittavat
kohtuulliset rajat. Turha krääsä ja hössötys
tekevät lapsista rauhattomia ja itsekkäitä.
Ihmisyys ei ole mitään abstraktia mitä opetetaan -
se on arkipäivän ihmisuhteita jotka
esimerkillään antavat pohjaa elämälle.. vai..
Kyllä olen käynyt koulua ihan viime
vuosikymmenellä. Koulu on ehkä täynnä
kaikenlaisia
käyttäytymisohjeita ja kieltoja jne, mutta
tarkoitinkin että näillä "ihmisyyden tunneilla"
(huono nimitys mutten ole parempaa keksinyt)
opettaisiin (so. keskusteltaisiin) MIKSI näitä
sääntöjä on. Se olisi hyödyllinen lisä muiden
tuntien oheeksi.
Näillä tunneilla heille voitaisiin myös esittää
mainitsemiasi hyviä, normaaleja esikuvia, sillä
valitettavasti kaikilla lapsilla ei tällaisia
lähipiirissä ole. Ei puhuttaisi julkkiksista ja
medianhehkutuksista, vaan muista, arkipäiväisistä
asioista. Kuten miksi on hyvä viedä biojätteet
omaan laatikkoonsa jne. Tehtäisiin vaikka
sellaisia kokeita kuin mistä kuulin joidenkin
ympäristösatukirjan tekijöiden puhuvan, että
haudattaisiin maahan jätteitä ja katsottaisiin
maatuko ne. Tai opeteltaisiin anteliaisuutta. Ja
muuta sellaista mitä mainitsin viestissä
ylempänä.
Olet oikeassa siinä että ihmisyys ei ole mitään
abstaktia. Mutta kun maailmaa ja nykynuorisoa
katsoo, niin kyllä rupee tuntuun siltä, että sitä
pitäisi opettaa. Monet ihmiset tuntuvat pitävän
eettisiä arvoja hyvänä asiana, mutta liian
vaivalloisina että viitsisi niitä noudattaa.
Mieluummin tuijotetaan omaan napaan kuin autetaan
tai välitetään muista. Käsittääkseni altruismi on
ihmiskunnalle välttämätön polku, sillä todellista
onnellisuutta ei voi saavuttaa egoistisella
ajattelulla. Ja kaikkihan haluavat olla
onnellisia.
Ihmisyyden tunneilla voitaisiin tutustua lähemmin
myös YK:n ihmisoikeuden julistuksiin, ja siihen
miksi ne ovat olemassa, ja ennenkaikkea siihen,
miksi ne eivät vieläkään toteudu. Ynnä muuta ynnä
muuta. Tällaisilla asioilla on jokaiselle
ihmiselle suurempi merkitys kuin vuosilukujen ja
päivämäärien ulkoa opettelulla. (En missään
nimessä tarkoita väheksyä nykyisiä kouluaineita.
Mutta tuntisuunnitelmista varmasti voitaisiin
nipistää tunti viikossa ihmisyyden opetukselle.)
voitaisiin opettaa, miksi täytyisi kunnioittaa
toisia ihmisiä, sekä miksi näitä asioita pitää
opettaa. Näyttää siltä, etteivät kaikki ymmärrä,
miksi näitä pitäisi opettaa!
voitaisiin opettaa, miksi täytyisi kunnioittaa
toisia ihmisiä, sekä miksi näitä asioita pitää
opettaa. Näyttää siltä, etteivät kaikki ymmärrä,
miksi näitä pitäisi opettaa!
Kiitos, että toit esille tämän. Kannatan
lämpimästi ihmisyyden opettamista ennen kaikkea
muuta, sillä jos lapset eivät osaa käyttäytyä
ihmisiksi, silloin Heillä ei ole muustakaan
hyötyä.
Lapset eivät nykyisin osaa käyttätyä hyvin, koska
Heidän annetaan meuhkata keskenään, josta seuraa
luonnonlainmukaan, että He resonoivat toinen
toistensa impulsseihin, josta seuraa, että lasten
impulssiivisuus vain lisääntyy ja lisäänty, joka
huomataan esim lasten ja nuorten musiikkimausta.
Jos tehtäisiin tutkimus, millaiset arvot ovat
lapsilla, joiden mielimusiikki on harmonista
(klassista) verrattuna sellaisten lasten arvoihin,
j otka pitävät hevistä, niin saataisiin jälleen
aikaan yksi nollatutkimus, sillä jos
(maalais)järki sanoo, että kun lapsen
aivoihinmenee harmonisia sävelmiä, silloinHänen
ajattelunsa on myös harmonista, ja jos taasen
lapsi imee itseensä epäharmonista 'musiikkia',
jonka vielä pitää olla melua, silloin tuollaisen
lapsen ajattelu vastaa myös Hänen musiikkimakuaan.
Jos vain ollaan ihan rehellisiä, niin huomataan,
että lapset ja nuoret ovat alkaneet kasvaa kieroon
siitä pitäen, kun Heille alettiin tehdä
kaikenlaisia omia tiloja.
Lapsia ei tule erottaa elämän toisesta ääripäästä,
sillä jos ns aikuiset tekevät kuilun lapsuuden ja
vanhuuden välille, seuraukset ovat todella
kaameat, koska silloin lapsilta puuttuu käsitys
vanhuksista, eivätkä He saa resonoitua
itseään yhteen vanhusten arvokkuuteen...
En ymmärtänyt mitä tarkoitat tuolla
musiikkimakujen vaikutuksella lapsen ajatteluun.
Tottakai sillä on vaikutusta, mutta rinnastuksesi
klassinen-hevi on täysin naurettava. Ensinnäkin
hevi ja klassinen ovat oikeasti hyvin lähellä
toisiaan kun ei takerruta ilmiasuun, ja toiseksi
monet hevibiisit ovat hyvin harmonisia.
En usko että mikään musiikki vaikuttaa
haitallisesti lapsen ajattelukykyyn, vaikka
nykyisestä kaupallista popmusiikkia sietäisikin
hieman osoitella. Mutta sitäkin vain siksi, että
siitä tehdään tarkoituksella pinnallista,
tarttuvaa myyvää, ja mieluusti vuodessa unohtuvaa
että saadaan uusia markkinoita. Itse olen sitä
mieltä, että mitä laajempi musiikkimaku ihmisellä
on, sitä parempi. Itse pidän lähes kaikesta
jazzista konemusiikin kautta hevimättöön.
Klassinen ei ole mielestäni mitenkään ylivoimainen
musiikkilaji, siellä on paljon hyvää mutta minulle
se on usein liian mahtipontista.
Eikä harmoninen musiikki ole mitenkään
arvokkaampaa tai parempaa kuin epäharmoninen.
Ihmiset ovat erilaisia, heidän tajuntansa ovat
erilaisia. Esim. freejazzia tuskin voidaan sanoa
kovin harmoniseksi, mutta koen sen antoisana
musiikkina. Ihmisen tietoisuus on yksi suuri
sekasotku eikä voida olettaa että kaikkien (jos
kenenkään) päässä vallitsisi harmonia.
Sitä vaan, että kun lapset erotetaan vanhimmista,
silloin lapset resonoivat keskenään, ja koska
lapset ovat impulssiivisia, silloin lasten ja
nuoreten musiikista tulee nopeatempoista ja
sekavaa, ja mitä enemmän laoset ja nuoret tekevät
tuollaista musiikkia, niin He haluavat siitä
vieläkin sekavampaa ja nopeatempoisempaa...
Olethan kuullut vuorovaikutuksesta?
Ihmisen musiikkimaku siis todistaa, millaista
Hänen elämänsä tulee olemaan, koska
hevi'musiikista' tykkäävät ovat ajattelultaan
sitä, miltä hevi'muusiikki' kuulostaa harmonian
ystävien korvissa, eivätkä hevi'musiikista'
tykkäävät pidä lainkaan hitaammasta musiikista.
On kertakaikkiaan väärin lapsia ja siten
ihmiskuntaa kohtaan jättää lapset ja nuoret yksin
vailla arkista kosketusta vanhimpiin.
Se on kirjaimellisesti lapsen mielen raiskaamista,
jos lapsi jätetään lasten kanssa, nuoret
keskenään.. Nuorisotalot ovat suoraan sanottuna
syypäitä lasten ja nuorten pahoivointiin, ja
nuoritalot eivät ole muuten nuoreten keksintö,
vaan rahanahneiden lasten biologisten vanhempien,
jotka eivät tajua, että jos He todella
rakastaisivat lapsiaan, silloin He eivät
rakentaisi vanhustentaloja JA lastentarhoja JA
nuoritaloja, vaan lapset ja vanhimmat olisivat
yhdessä.
Nyt vanhuksetkin voivat surkeasti, koska
rahanahneet biologiset vanhemmat eivät 'keksi'
Heille mitään mielekästä tekemistä!!!
Vanhimpien mielekkyys voi olla vain Siinä, että He
tuntevat itsensä tarpeellisiksi, eivätkä vanhimmat
voi tuntea itseään tarpeellisiksi, jos Heidän
elämänkokemuksellaan ei ole mitään arvoa, vaan se
voidaan tuosta noin vain työntää vanhainkoteihin!
Tällä kaikella tarkoitan sitä, että lasten
biologiset vanhemmat ovat itsekin lapsia, jotka
kilpailevat omien lastensa kanssa elämyksistä,
kännyköistä, karkkirahasta,...
Kun taasen ihmiskunnan seniorit ovat viisastuneina
lopettaneet mokomat lapselliset kilpailut, joten
vain He ovat oikeita lasten vanhempia, ette Te.
Te vihaatte itseänne, jos kuvittelette, että
Teidän kokemuksenne vanhemmuudesta on suurempaa ja
parempaa kuin Teidän vanhempienne, sillä jos Te
rakastaisitte itseänne, silloin Te vaatisitte
lapsillenne kaikkein parasta, ja lapsen paras on
vain siinä, että Häntä 'kasvattaa' kokeneimmat
vanhemmat, eikä lasten biologisilla vanhemmilla
voi millään olla niin paljon kokemusta kuin
Heillä, jotka Te olette työntäneet yhteiskunnasta
syrjään!
Olen kanssasi samaa mieltä!
Manipulointi tuottaa aina tuloksia, kun sitä riit-
tävän kauan tehdään. Sama pätee uskontoon!
Hitlerkin harrasti manipuloitia ja tiedon salai-
lua. Saddam Hussein toimii samoin ja afganistan on
viimeisin esimerkki. Sama asia on kaikessa, niin
musiikissa, kuin uskonnossa jne. jne.
Hyvä!
Alat päästä jyvälle!!
Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että jos lapsi
ei ole vuorovaikutuksessa vanhemmpansa kanssa,
alkaa häneen vaikuttaa liikaa muut lapset ja
tyypillisesti lapset alkavat sotimaan vanhempiaan
vastaan ja siitä ei sitten hyvää seuraa.
Tuosta musiikkimaun yhteydestä lapsen
tulevaisuuteen. En ole ainakaan kuullut tuota
tukevaa tieteellistä tutkimusta, etten voi siis
täysin sitä kieltääkään. Henkilökohtaisesti olen
kuitenkin tavannut erittäin tasapainoisia ihmisiä,
jotka kuuntelevat hevimusaa.
Olen samaa mieltä päiväkodeista ja
vanhainkodeista. Sinne laitetaan lapset ja
vanhukset sopivasti varastoon, kun muutakaan ei
keksitä.
Olen kanssasi eri mieltä siitä että kaikki
biologiset vanhemmat ovat huonoja kasvattajia.
Perusteluni: Omat vanhempani ovat olleet ainakin
loistavat ja en usko että jos lapsella on vielä
isovanhemmat elossa, niin en usko että he
jaksaisivat fyysisesti kasvattaa lapsen. Sitä
paitsi lapsen henkinen kasvatus ei vaadi kovinkaan
paljon viisautta. Rakkaus ja läheisyys ja
luottamus riittävät. On ihmeellistä mitä yksi
halaus saa aikaan. Lisäksi lapsen synnytys
oikeasti on hyvin henkinen kokemus. Lapsen
työntäminen "paremmalle vanhemmalle" ei ole niin
simppeliä.
Minun mielestäni paras menettelytapa on itse
yrittää kehittyä niin hyväksi ihmiseksi kuin
pystyy ja se ei onnistu jos keskittyy vain omien
vanhempien haukkumiseen. Pitää yrittää rakastaa
kaikkia koska mistään muusta ei ole kenellekkään
hyötyä.
Mitäpä mieltä olisit vanhemmistasi ollut siinä
tapauksessa, jos isovanhemmat olisivat Sinut
kasvattaneet?
Sillä on totuus, että isovanhemmilla on enemmän
viisautta ja elämänkokemusta kuin lasten
biologisilla vanhemilla, joten silloin on totuus,
että lasten biologiset osoittavat suurta
rakkautta lapsiaan kohtaan vain silloin,kun He
tahtovat lapselle parasta.
On lapsen ja koko ihmiskunnan paras, että lasten
vanhempina voivat toimia vain viisaat ja
kokeneimmat ihmiset, isovanhemmat.
Koska se ei ole viisasta, jos väittää, että
nuoremmilla on enemmän viisautta ja
elämänkokemusta kuin vanhemmilla.
Tässä on jälleen sanottava, etä minä en tarkoita
lasten isovanhemmilla samaa kuin biologisten
vanhempien vanhemmat, vaan sitä, että kylän
viisaimpien annetaan kasvattaa kylän lapset.
Kun tämä tehtäisiin, silloin toteutettaisiin myös
muuan toista viisautta, joka on siinä, ewttä on
tyhmää väittää koulutuksella saatavan päteviä
lasten kasvattajia, vaan ainoa pätevän
koulutuksen antaja on elämä itse.
Isovanhemmat ovat kiistatta ja totuudellisesti
luonnostaan ja koulutuksetta parempia lapsille
kuin kukaan muu. Eikä edes kaikkein eniten
kouluja käynyt ole voinut saada kokemusta niin
paljon kuin viisas isovanhempi omaa luonnostaan.
PS.
On muuten tieteellinen totuus, että lapsi ei
vaadi vanhemmikseen biologisia vanhempia, vaan
vain parhaimmat vanhemmat.
PSS:
Sillä on tieteen vastaista väittää, että kuka
tahansa kullinseisottaja kelpaisi lasten
vanhemmiksi.
Kiitoksia valistavasta ja avoimesta vastauksesta.
Huomaan jälleen kerran taipuneeni yhteiskunnan ja
kulttuurimme painostukseen ja suggestioon. Vaikka
kuinka yritän ymmärtää että siitä mitä on joskus
ollut, ei saa päätellä miten tulevaisuudessa on,
niin aina kuitenkin huomaan tekevän juuri niin.
Eli tätä tapausta koskien en olisi saanut
perustella omaa ja ehkä muidenkin kokemusta siitä
että biologiset vanhemmat sopivat parhaiten
vanhemmiksi. Se ei tietenkään ole mikään
itsestään selvyys.
Esititpä pahan kysymyksen. Jos isovanhempani
olisivat minut kasvattaneet, olisin varmaan
välttynyt paljon pieniltä arkisilta harmeilta.
Isovanhemmilla on enemmän käytännön kokemusta
lapsen arkipäivän kasvatuksesta kuin biologisilla
vanhemmilla ja jos ei sitä niin ainakin
elämänkokemuksesta on apua.
Televisiossa oli punaisessa langassa eräs nainen
ihan vähän aikaa sitten vieraana. Hän oli
adoptoitu perheeseen ja kertoi nyt miltä oli
tuntunut nähdä biologinen äitinsä noin 18
vuotiaana. Hän kertoi sen olleen hänen kannaltaan
erittäin vähätunteinen eli hän ei tuntenut mitään
suuria vihan tai kaipuun tunteita biologista
äitiään kohtaan. Voisin kuvitella itsekin, että
en tuntisi mitään suuria tunteita biologisiin
vanhempiin jos minut olisivat isovanhempani
kasvattaneet. He olisivat minulle kuin kuka
tahansa perheen ulkopuolinen henkilö. Eli
lapselle oikea vanhempi on se kuka häntä rakastaa
eikä välttämättä biologinen vanhempi.
On totta että nykykeskustelu liikkuu
kasvatusvastuun siirtämisessä vanhempien ja
päivähoito- ja koulutusjärjestelmän välillä. Eli
kumpi on kasvattaja vanhempi vai koulu. Ei olisi
mielestäni ollenkaan huono idea ottaa
isovanhemmat kuvioon mukaan, kun nyky-yhteiskunta
ei ole heille muuta tekemistä keksinytkään kuin
sysätä heidät vanhainkotiin.
Mitenkäs ajattelet tällaisen suunnitelman
toimivan käytännössä? Henkilökohtaisesti
haluaisin tietää miten näet koulutusjärjestelmän
tehtävän tässä järjestelmässä. Aiotko vain
siirtää lapset biologisilta vanhemmilta
isovanhemmille eikä kouluun tarvitse tehdä mitään
muutosta? Entä saako biologinen vanhempi pitää
lapsensa missään tapauksessa ja jos niin milloin?
Itse näen tämän mallin tukevan nykyistä
yhteiskuntaa, jossa aikuisilta vaaditaan yhä
enemmän panostusta työelämään.
Kiitos paljon asiallisesta vastauksesta :-)
Ensinnä jälleen peruskysymys: Onko onnellisuus
riippuvainen muistitiedosta?
Jos koulu keskittyisi muistitiedon opettamisen ja
pänttäämisen sijasta opettamaan lapsille ja
nuorille rehellisyyttä, elämänarvoja ja
vanhempien kunnioitusta, niin eikö se tuottaisikin
lapsia ja nuoria, jotka eivät aikuisiässäkään
käyttäytyisi toisiaan kohtaan sopimattomasti?
Nimittäin, minä näen asian niin, että
sellainen ihmiskunta on ehdoitta parempi, jonka
jäsenet elävät rauhassa kuin sellainen, jonka
jäsenet elävät rahassa.
Kun vain koululaisille opetettaisiin
ulkoisen tiedon sijasta ihmismäisyyttä, silloin
tuollaisila lapsilla olisi yllin kylin omaa aikaa
rauhassa etsiä juuri sitä tietoa, jonka He
tuntevat omakseen. Ei nimittäin ole synti, jos saa
nelosen matikasta, jos kuitenkin osaa elää
rauhassa itsensä kanssa, eikä käyttäydy
yhteiskuntaakaan kohtaan tuhoavasti.
Jos ihmiset kasvatetaan alusta asti vain rahan
ja ulkoisen tiedon perässä juoksijoista, miten
Heillä voisi olla rauhaa itsessään?
Kun taasen ihmiset kasvatettaisin kaiken elämän
kunnioittamiseen, silloin Heillä on rauha
itsessän, eivätkä He silloin ala kapinoimaan sen
koommin murrosiässä kuin mitenkään muutoinkaan,
eivätkä He ole marssimassa parempien palkkojensa
puolesta, tai rauhan puolesta, koska silloin rauha
on luonnollinen olotila, eikä kukaan sitä kaipaa,
koska jokainen ymmärtää, että vain rauhassa
eläville on yllin kyllin aikaa ja mahdollisuuksia
itsenäiseen tiedon etsimiseen.
Tähän tarvitaan vain se, että elämä asetetaan
kaiken perusarvoksi, jonka rikkojat itsestään jo
ymmärtävät, ettei maailma voi olla ehjä, jos
ihmiset rikkovat elämänarvoa.
Tässä elämänarvoisessa yhteiskunnassa lapset eivät
kilpaile keskenään, koska jokainen ymmärtää, mitä
seuraa siitä, jos kilpailu on asetettu elämän jka
yhteiskunnan perusarvoksi. Ja kun lapset eivät
kilpaile keskenään, silloin He eivät myöskään riko
toisiltaan sellaista, jota Heillä ei ole, vaan
itse hankkivat itselleen sellaista, jota toisilla
ei ole.