Näinhän se meni:
Big Bang->Aurinkokunnat->Ensimmäinen solu syntyy-
> Siitä kehittyy alkuapina->Joka kehittyy
ihmiseksi, joka miettii elämän tarkoitusta.
Miten universumi ja sattuma voisi tarvita ihmistä?
-Ei mitenkään.
Olemme täällä koska olemme sattuneet lisääntymään
ja selviämään.
Uskonto voi antaa tarkoituksen..., mutta miksi
elää jos ei usko mihinkään uskonnolliseen vaan
perustaa ajattelunsa tieteelle ja tiedolle (Nekin
vain harmaita oletuksia totuudesta)??
-Ei miksikään.
"And all this time mankind has been searching for
answers that may not exist."
Big Bang->Aurinkokunnat->Ensimmäinen solu syntyy-
> Siitä kehittyy alkuapina->Joka kehittyy
ihmiseksi, joka miettii elämän tarkoitusta.
Miten universumi ja sattuma voisi tarvita ihmistä?
-Ei mitenkään.
Olemme täällä koska olemme sattuneet lisääntymään
ja selviämään.
Uskonto voi antaa tarkoituksen..., mutta miksi
elää jos ei usko mihinkään uskonnolliseen vaan
perustaa ajattelunsa tieteelle ja tiedolle (Nekin
vain harmaita oletuksia totuudesta)??
-Ei miksikään.
"And all this time mankind has been searching for
answers that may not exist."
Vastaukset 21
Vanhimmat
Elämän tarkoitus voi olla se ilo,että tajuaa
elävänsä!
Elämä on niin suuremmoinen ja ainutkertainen
asia,ettei se voi olla riemastuttamatta
ihmismieltä.Mehän poikkeamme ajatuskyvyllämme
eläimistä,joten ymmärrämme kuolevamme.
Kun tajuamme saaneemme elämän tässä ja
nyt,minusta normaali ihminen ei voi olla
tuntematta kiitollisuutta itse elämää kohtaan!
Useimmiten se myös antaa kunnioituksen muita
eläviä kohtaan.
Näin minäkin tunnen.
Mutta juuri tämä muiden elämää edistävien
ominaisuuksien ohella on syy miksi olemme täällä
evoluutio sattuma ja muut ovat tehneet "meistä"
tällaisen. Olennon joka HALUAA elää.
Mitään universaalia syytä ei ole elämiselle...
On mahdollista että on ollut olento joka
tähtäsi "suurempaan", mutta se ei lisääntynyt ja
näin ollen sitä tai sen jälkeläisiä ei ole.
Hyvät ihmiset kokekaa iloa, mielihyvää ja muita
mukavia tunteita ,sillä ne ovat selviytymisemme
syitä sekä edellytyksiä.
(Alkoholi yms. aiheuttaa mielihyvää, mutta
vaikutus on negatiivinen. Mietipä sitä.)
Vaikutat ihmiseltä jonka kannattaisi tutustua
buddhalaisuuteen. Sillä buddhalaisuuden mukaan syy
olemassaoloon on nimenomaan halu. Suppeasti
selitettynä koko maailma on energiaa (tai sen
sellaista) ja tämän energian halua kokea
olemassaolo aiheuttaa tietoisuuden, joka on
ihminen. Mutta kaikki mikä on syntynyt joutuu
joskus kuolemaan. Tämä tietysti vahvistaa halua
elää. Tästä johtuu jälleensyntymät. Energia, joka
on ihminen syntyy ja kuolee, jäljelle ei jää
mikään sielu tai sellainen vaan jonkinlainen
syy-seuraus -suhde (karma) joka aiheuttaa uuden
syntymän.
Tämä voi vaikuttaa aika oudolta mikäli et ole
ennen tutustunut. Itse olin ennen vanhaan ateisti
ja puolivahingossa tutuistuin buddhalaisuuteen,
pidin sitä jokseenkin järkevänä (vaikka tuo
jälleensyntymäjuttu tökki eniten), ja nykyään
myönnän auliisti olevani buddhalainen.
Elämän tarkoitus? Kaikki ihmiset haluavat olla
onnellisia ja välttää kärsimystä. Ihmisen tulee
auttaa muita, ja mikäli ei voi auttaa, tulee
pidättäytyä vahingoittamasta muita. Myötätunto
auttaa olemaan tyytyväinen maailman olemassaoloon,
eli siihen tosiasiaan, että kaikki muuttuu.
Tavoitteena buddhalaisuudessa on elää hyvin ja
saavuttaa lopulta buddhatila, eli nähdä itsensä
täydellisesti maailmankaikkeuden osana. Näin
sammutetaan jatkuva halu elämään ja vapaudutaan
noidankehästä. Niinsanotusti saavutetaan nirvana.
Suosittelen Sangharakshitan kirjaa Opas Buddhan
polulle, ja Jalo kahdeksanosainen polku. Myös
Thich Nhah Hanhin kirjat ovat erittäin selkeästi
ja vaahtoilematta kirjoitettu.
Hyvää alkutalvea ja kaikkea muutenkin mukavaa!
Paikka missä on jotain
jälleensyntymisestä:
http://www.childpastlives.org/
Tässä kerrotaan tutkimuksista mikä
viittaa aikaisempaan elämään.
Voisikin ehkä kohta johtaa
todelliseen tietoon.
Jos ja kun niin voidaan ehkä siirtää
tätä taivas ja helvetti tämän maan päälle
koska seuraukset tästä elämästä
joudutaan kokemaan seuraavan kerran.
Niinpä. Budhalaisuus on ainoa uskonto johon
voisin edes kuvitella liittyväni.
Mutta nyt minulla on meneillään valtava depressio
enkä edes halua elää... :(
Sinun sanasi olisivat totta vain, jos sanot, että
ne ovat Sattuman selvitys elämästä ja
tarkoituksesta.
Jos taasen et sano meille, että sattuma puhuu
Sinussa meille sitä, mitä meidän tulee tietää
sattuman luomasta elämästä, silloin Sinun sanasi
eivät sattumasta, joten silloin olet typerys, jos
puhut, että sattuma on aiheuttanut meidät.
Sinunkaan on täysin turha enää uskotella
kellekään, että sattuma puhuu kierrellen ja
kaarrellen, mutta ei kellekäänihmiselle suoraan,
vaan vain ateistit ovat saaneet Sattumalta
sattumallisen ilmoituksen, miten asiat ovat!
Sillä minä olen Jumala, joka tiedän, että nyt on
tullut aika vaihtaa Teidän kurjat mielipiteenne
uusiksi.
Kehitysopista ei kannata olla noin varma,koska
siltä puuttuu paljon todistus aineistoa kuten
fossileita joita voisi päätellä lajista
kehityneen toisen lajin. Lajin tai heimon
sisäinen kehittyminen eteen päin on toki
mahdollista samoin kuin lajien risteyttäminen.
Lisäksi Elämän syntyminen jostakin "alkuliemestä"
hyvällä mäihällä kuulostaa minun korvissani
erittäin lapselliselta sadulta jota ei ole
onnistuttu juurikaan perustelemaan. Kalevalassa,
Raamatussa sekä monissa muissa vahhoihin
kertomuksiin perustuvissa kirjoissa esitetty
luomisoppi on tieteenkin valossa paljon
uskottavampi.
Eihän sitä koskaan tiedä...
Saattaa olla totuus tuokin.
Tuokin on syntynyt elimessä jota me kutsumme
aivoiksi.
Mutta nyt! Mitä tehdä kun ei ole tarkoitusta
elää???
No jopas oli jännästi ajateltu. Raamatun
luomiskertomus on uskottavampi kuin
evoluutioteoria? Et kyllä ole yksin mielipiteesi
kanssa mutta aika järjettömältä tunnut näin
äkikseltään.
En tiedä onko evoluutiokaan totta mutta raamattu
nyt ainakin on aivan täyttä soopaa.
Paha kysymys, ja tosiaan näyttää siltä että ainoa
tarkoitus on selvitä vaan elossa. Yksilöllä ei
ole oikein mitään järjellistä virkaa eikä
lajillakaan ole muuta tavoitetta kuin sinnitellä
olemassa. Ehkä joku järkevämpi tarkoitus joskus
hoksataan kun tarpeeksi kauan sinnitellään.
Uskonnolliset elämän tarkoitukset on aika
surkeita hommia. Tuntuisi että olisi fiksumpaa
sinnitellä ilman fantasioita ja satuolentoja.
Miksi elää on vaikea kysymys. Miksi kuolla on
ainakin yhtä vaikea...
Kai se on tärkeää että itse sen tarkoituksen
sieltä pystyy näkemään (ainakin kuvittelemaan
että näkee). Tärkeää on itse elämä, ei se
päämäärä vaan se hemmetin matka (yllättäen...).
Elämä itsessään on tarkoitus mutta sen
hyväksyminen vain on niin vaikeaa kun elämä ei
suju niin kuin on ajatelllut. Elämälleen on vain
keksittävä itse tarkoitus.
Pieni lapsi tietää kyllä varmasti mitä hänen
elämäntarkoitus on kun näkee vanhempiaan.
Pitää elää, kasvaa, oppia, ja tulla aikuiseksi.
Mutta siihen hänen toivot ehkä päättyvät.
Se on joka tapauksessa ensimmäinen tavoite.
Voidaan kuvitella että kun ja jos me saisimme
yhteyttä johonkin kosmiseen pitkään
kehittyneeseen naapuriin niin aletaan ehkä
ymmärtää elämän muita tarkoituksia:
olisikohan se silloin henkinen kasvu ja sen
kautta lähestyminen uuden naapurimme
kehitystasoon.
Minä koen elämän tarkoituksena elämästä
nauttimisen!-----Siitä että elän!-----
Jos ajattelette niin eikö elämä ole ihanaa?
Suruineen kaikkineen?
Rakastan elämää ja näen sen tarkoituksen olevan
juuri siinä!
ajattele jos joudutaan elämään useampia erilaisia
elämää tai sanotaan uudelleensyntyminen
tapahtuisi; aika mieleenkiintoisia tutkimuksia:
http://www.childpastlives.org/
Saattaakin olla että jos tuhoamme tätä
luontoa ja sen jälkeen ei ole enää nautintoa
tulla takaisin.
Tuskin olisi myöskään sellainen elämää
kovinkaan mieleenkiintoinen olisi missä
aivan kaikki olisi järjestetty niin viimeisen
päälle ettei olisi yhtään mitään enää tekemistä
eikä miettimistä.
Toivoisin oman elämäntarkoitukseni olevan sitä,
että oppisin jotain elämästäni.
Hallelujaa, että jälleen kerran saimme tänne
ihmisen, jonka aivot ovat sattumavapaata aluetta,
mutta joka siitä huolimatta pitää itseään sattuman
puhe torvena!
Sinun elämäntarkoitus on siis julistaa
tarkoituksettomuutta, koska ei yksikään sattumaan
uskova voi todellakaan nähdä mitään tarkoitusta,
sillä sattuma ei voi sattumalta luoda tarkoitusta,
vaan kyllä Mr. Sattuma teki sen ihan tahallaan.
Muuten! Milloin sattuma luotiin?
Loiko sattuma sattuman tahallaan vai sattumalta?
Pystyykö Mr. sattuma luomaan sattumalta niin ison
kiven, jota ei sattumalta saa nostettua ylös?
Onko Sinun aivosi todellakin sattumasta vapaa
alue, vaikka uskot UNIVERSAALISEEN sattumaan?
Oletko kenties tyhmä, jos uskot ainoastaan
lokaaliseen sattumaan?
Loiko sattuma ajallisuuden?
Jos sattuma loi ajallisuuden, miksi se teki sen
vasta nyt eikä ikuisuus sitten?
Miksi?
Ei sattuma voi olla mikään Mr. Sattuma!!!
Ei se ole ihminen!
Puhuin siitä vain yleisesti ja siitä kuinka
kaikki on kohtalaisen satunnaista.
No jokaisen lauseen voi käsittää väärin.
Koska sattuma on luonut persoonallisuuden, ja
koska sattuma ei ole voinut vetää
persoonallisuutta olemattomuudesta, silloin
sattumaa on kunnioitettava persoonana.
Vai oletko sitä mieltä, että Sinun
persoonallisuutesi ja Sinun aivoituksesi eivät ole
sattuman luomuksia?
Mistä olet päätellyt, että sattuma ei hallitsekaan
ajatuksiasi, että pääsi on sattumavapaata aluetta?
Luulisin, että sattuman pitäisi olla
universaalinen, jos uskoisin sattumaan, koska on
vähän hassua kuvitella että sattuma olisi jättänyt
jotain jossakin sattuman varaan.
Uskotko Sinä todella, että sattuma jätti aivosi
sattuman varaan?
No OK!
Sattumaa ei oikeasti ole olemassa se on vain
termi, jota käytetään kun puhutaan asioista,
joilla ei näytä olevan selvää syytä.
Todellisuudessa rinnakkaisuniversumit,
minimaaliset kvantti-ilmiöt ja muut ihme vempulat
(en ole itse perehtynyt näihin kovinkaan
paljon...) aiheuttavat asioita, jotka vaikuttavat
satunnaisilta.
Eli nyt se "sattuma on persoonallisuus ja jumala"-
hömpötys loppui jooko"
Nyt vasta voidaan alkaa keskustella, kun
tunnustit, että kaikkeutta hallitsee tarkoitus.