SUOMALAISUUS

Suomalaisuudessa tärkeintä on viisaus ja
suurenmoinen älykkyys. Suomalaisen tuntee siitä,
että Hän antaa kaikille täsmälleen ne samat
oikeudet, joideN Hän toivoo kuuluvan itselleenkin.

Suomalainen on yhtä luonnon kanssa; kuka tahansa
suomalainen saa mennä vapaasti metsän, ja rakentaa
sinne ihmisen pesän ilman, että yksikän toinen
suomalainen väittäisi sitä luonnon vastaikseksi,
tai edes laittomaksi, koska se on nyt vaan
järkevää käyttäytyä luonnossa siten kuin muutkin
eläimet.

Se olisi vähän tyhmää väittää, että ihmisen pesä
olisi luonnossa jotenkin luonnolle vaarallista...

"Lastuja" on alkanut tulemaan hiukan liikaa,
sieltä ylävirralta;) No kysymykseen: Lalli oli
alan mies! Se on Suomalaisuutta. Ulkomaanpellet
höpöttää, Suomalainen puhuu asiaa, joskus on
parempi olla vaan hiljaa;)

suomalaisuutta suomalaisuudessaan on se, että
suomi on Euroopan syrjäkylä. Siitä kumpuaa koko
metsäläisyys.

Kyllä se VIINA on tärkeintä Suomessa. Mikään ei
voita kossua talviaamuna!

Suomi on äidin ja isän kotimaa, sukuni on varmaan
aika pitkälle näiltä main kotoisin. Siksi(kin)
tunnen viehtymystä tähän maaperään ja luontoon
täällä. Se merkkaa jotain että on näitä maisemia
elämänsä katsellut ja ajatellut että täältä molen
kotoisin.

Tärkeimmäksi suomalaisuudessa koen kuitenkin
kielen. Suomi on mielestäni kaunis, hyvä ja
arvokas kieli. Se on yksi syy miksi en pidä siitä
kuinka EU (muun muassa) on hyvää vauhtia
teutaroimassa suomenkieltä. Tarkoitan että kaikki
pitää sanoa englanniksi, ja mikä se puhe lihan
alkuperämaan ilmoittamisesta, että pitäisi olla
"Teurastettu Suomi"?

Anyways. (heh) On kuitenkin luonnollista että
kieli muuttuu. Kaikki muuttuu. Siksipä, vaikka
sekä maa että kieli (kulttuurikin, mutta ei niin
paljon) ovat minulle tärkeitä, ne eivät ole
ainoita oikeita, edes minulle.

Tärkeintä on ihmisyys, ranskalaisittain sanottuna
"vapaus veljeys & tasa-arvo".

Viime vuodet ovat opettaneet minulle, että
ihminen on Suomessa maailman vapain ihminen; siis
myös naiset.

Suomalaisuuden identiteettiin liitä toki myös
itsepäisyyden, jonka voimalla suomalainen "seisoo
omilla jaloillaan vaikka koko maailmaa vastaan",
joka sekään asia ei kaikissa tilanteissa ole paha
asia, koska niin paljon on vielä heitä, jotka
muodostavat mielipiteensä ja kantansa muitten
mielipiteitten pohjalta, eivätkä omien kokemien
ja kokemustensa tulosten pohjalta, eli, eivät
ajattele itse. Siksi itsepäisyys on välttämätöntä
jokaiselle, joka on oivaltanut jonkin totuuden,
jota ei vielä julkisesti ole todeksi hyväksytty.

Suomalaiset ovat myös todellakin avoimia
kaikelle; koen, että meitä voi kuvata ikuisiksi
lapsiksi, jotka emme pelkää mitään emmekä ketään,
vaan haluamme kokeilla kaikkea mahdollista uutta,
mutta saada meitä omaksumaan ja käyttämään jotain
uutta, on kokonaan toinen juttu. Tässä piilee
taustalla henkinen piirre, jota pidän varsin
oivallisena ja hyvänä; valtaosa suomalaisista
siis ajattelee itsenäisesti, eli muodostaa
mielipiteensä ja asenteensa oman kokemansa
pohjalta...

Luovuus on myös erittäin vahva suomalainen
ominaisuus; tästä pidän todisteena suomlaista
muotoilua; muotoja miltei ilman muotoja, ja silti
näyttää tosi hyvältä...

Tyhjästä nyhjäiseminen on siis suomalaisten
yleinen tapa; liekö karu luontomme ja pitkät
etäisyydet, eli kutakuinkin laaja yksinäisyys
ollut kansamme luovuuden rakentaja...

Suomalainen on myös hyvä keksimään, niin uusia
tapoja toteuttaa jotain, kuin myös käytännön
esineitä, sillä suomalinen on ylpeä, eikä halua
taraavita kenenkään toisen apua, vaan osata
kaiken itse, kyetä kaikkeen itse j.n.e. eli
ratkoo ongelmia mieluummin, kuin pyyttää apua
joltain, joka jo tietää, tai joka jo osaa...

Joskus tosin tuumin, että suomalaisia on enää
todellisuudessa kovin vähän; Suomen täyttävät
ruotsalaiset ja kovin monen muun maalaiset...

Onko se hyvä vai paha, siihen en kykene ottamaan
kantaa.

Mitä tulee Suomeen itseensä, on luontomme
maailman rikkaimpia neljän vuodenaikansa
ansiosta, joista kaikista saamme täällä
eteläisessäkin Suomessa edes joitakin päiviä
nauttia; mikä sen paremmin auttaa ihmistä
uudistumaan ja ymmärtämään erilaisuuden arvoa,
kuin vaihtelevat vuodenajat?

Suomalaisten rakkaus luontoonkin on niin
voimakas, että suomalaiset taistelivat voittaen
jopa, niin tyhmät päättäjät, kuin rikkaat
teollisuuden edustajat toimimaan luonnon hyväksi.
Se taistelu on ollut vahva sisällis-sota, josta
vähemmän puhutaan.

Olemme myös kovin kohteliaita ulkomaalaisille, ja
haluamme mieluummin oppia itse puhumaan muita
kieliä, kuin että odottaisimme vierailijoiden
osaavan meidän kieltämme. Toki täällä asuvien
toivomme opettelevan meidän kielemme, lakimme ja
tapamme. Emme myöskään ulkomaille matkustaessamme
odota itsellemme palvelua omalla kielellämme...

Lienemme siis kutakuinkin realistinen ja muita
ihmisiä huomioiva itsepäinen ja utelias kansa.

Mutta auta armias, jos vihamme nousee jotain
kohtaa; pääsääntöisesti vihamme kohde saa tosi
pahan rangaistuksen; jää vaille seuraamme.
Pohjaalaasia lukuunottamatta...