Kiinnostuksen tappavat kombinaatiot

Itse uskon, että moni asia on suhteellista. Joukko kapenee, mutta välttämättä suurin osa "poistuneista" ei ole niitä edes kiinnostavia.

Sama vertaus voisi olla työelämästä. Itse tulevana tohtorina, suljen paljon työpaikkoja pois. Minusta ei olla enään kiinnostuneita, koska olen liian kallis työntekijä (tai vielä pahempi, jos tyydyn alipalkkaan), minua ajatella vaihtoehtona kumileimasin-tyyppisiin työtehtäviin. Mutta toisalta taas minulla on paremman mahdollisuudet haastaviin töihin, joita itse haluan tehdä: Niitä on kyllä paljon paljon vähemmän. Toisaalta, koska osaan työni kohtuullisen hyvin, ei paikkoja tarvitse varsinaisesti hakea vaan useampi työnantaja on kysynyt suoraan tai vihjaillen kiinnostusta vaihtaa paikkaa. Puolensa ja puolensa.

Itse olen yh ja yli 35v. Se rajoittaa monia. Toisaalta olen vielä valmis yhteisiin lapsiinkin, jos hyvä suhde löytyy ennen kuin on liian myöhä. En etsin perhe-elämää etsivää miestä, johon syntyy tunteet ja henkinen yhteys, jonka kanssa arvomaailma on riittävän lähellä. Samaa etsin silloin kun viimeksi olin sinkkuna 25v. Nyt ne, jotka eivät etsimäääni osu, tuskin edes harkitsevat minua vaihtoehdoksi. Niille osuville taas tilanteeni voi olla hidaste tai miettimisen paikka, muttei sitten kuitenkaan välttämättä lopullinen este.

Sama tilanne voi olla jollain älykköinsinöörillä. Keskiverto bimbo ei nää sinussa samaa kuin ehkä joku vähän fiksumpi. Tai sama tilanne voi olla ulkoisesti ei niin ihqulla sisäisesti kauniilla ja hieman kokemattomalla. Joku sisäisiä arvoja etsivä, voi olla ihan sopiva vaihtoehto. Ei kaikkien tarvitse kaikille sopia, ja se ettei kaikille sovi ei tee ketään huonoksi. Siis etsintä kannattaa kohdistaa sinne missä on markkinat. JA missään nimessä ei kannata ottaa jotain mikä ei kuitenkaan kelpaa, sydänsurujahan siitä kumpikin vaan saa. Ja silti, kyllähän se aina aikansa ottaa ja harva välttyy virheosumilta.