Kun täällä etsitään syitä ja yleensä löydetään yksi nimittäjä miksi ei kelvata vastakkaiselle sukupuolelle niin uskaltaisin ehdottaa että syynä usein on tietty yhdistelmä ominaisuuksia jotka tämän aiheuttavat.
Esimerkiksi itsellä:
Valju luontainen ulkonäkö- lempeä luonne-mukavuus naisten seurassa ilman särmää-tietynlainen kovuus ja tahto muissa asioissa-vähäinen status ja kunnianhimo
Tällainen johtaa sitten siihen että mahdolliset kiinnostuneet ovat sitten itseä täysin kiinnostamattomia ja yhteensopimattomia oikeastaan lähes kaikilla osa-alueilla jolle ehkä tuota mukavaa luonnetta oteta huomioon
Samoin olen huomannut että esimerkiksi nörtti insinööri ei vielä välttämättä jää yksin, mutta jos siihen liittyy joku epäsosiaalinen kohta tai poikkeava ulkonäkö niin yksin taitaa saada kipristellä.
Kun osa syyttää yksittäistä juttua joka mättää tai toisaalta osa sanoo ettei vain ole "löytynyt sitä oikeaa" tai vedotaan siihen ettei joku etsi tarpeeksi niin uskon että suurimapna syynä kuitenkin ovat tällaiset ominaisuuksien kombinaatiot jota kautta ne mahdollisuudet parisuhdemarkkinoilla ovat aika kapeat.
Erityisesti ominaisuuksien yhdistelmät jotka vahvistavat kuvaa ihmisestä vähemmän stereotypisena oman sukupuolen edustajina tai eivät ainakaan vahvista sitä kuvaa vaikuttavat hyvin negatiivisesti onnistumiseen parisuhdemarkkinoilla.
Esimerkkinä jos itsellä olisi vähänkään erilainen ulkonäkö mm. kasvoiltani niin aivan takuuvarmasti natsaisi, mutten voi sanoa että kyse on siis pelkästään yksinään tuosta asiasta vaan kun se yhdistyy noihin muihin niin mahdollisuudet edes vähänkään kiinnostaviin naisiin putoavat minimiin.
Tällaiset kombinaatiot saavat olla sitten yksin tai valita jonkun joka ei heille itselleen sovi lainkaan mutta kun ei muitakaan löydy.
Esimerkiksi itsellä:
Valju luontainen ulkonäkö- lempeä luonne-mukavuus naisten seurassa ilman särmää-tietynlainen kovuus ja tahto muissa asioissa-vähäinen status ja kunnianhimo
Tällainen johtaa sitten siihen että mahdolliset kiinnostuneet ovat sitten itseä täysin kiinnostamattomia ja yhteensopimattomia oikeastaan lähes kaikilla osa-alueilla jolle ehkä tuota mukavaa luonnetta oteta huomioon
Samoin olen huomannut että esimerkiksi nörtti insinööri ei vielä välttämättä jää yksin, mutta jos siihen liittyy joku epäsosiaalinen kohta tai poikkeava ulkonäkö niin yksin taitaa saada kipristellä.
Kun osa syyttää yksittäistä juttua joka mättää tai toisaalta osa sanoo ettei vain ole "löytynyt sitä oikeaa" tai vedotaan siihen ettei joku etsi tarpeeksi niin uskon että suurimapna syynä kuitenkin ovat tällaiset ominaisuuksien kombinaatiot jota kautta ne mahdollisuudet parisuhdemarkkinoilla ovat aika kapeat.
Erityisesti ominaisuuksien yhdistelmät jotka vahvistavat kuvaa ihmisestä vähemmän stereotypisena oman sukupuolen edustajina tai eivät ainakaan vahvista sitä kuvaa vaikuttavat hyvin negatiivisesti onnistumiseen parisuhdemarkkinoilla.
Esimerkkinä jos itsellä olisi vähänkään erilainen ulkonäkö mm. kasvoiltani niin aivan takuuvarmasti natsaisi, mutten voi sanoa että kyse on siis pelkästään yksinään tuosta asiasta vaan kun se yhdistyy noihin muihin niin mahdollisuudet edes vähänkään kiinnostaviin naisiin putoavat minimiin.
Tällaiset kombinaatiot saavat olla sitten yksin tai valita jonkun joka ei heille itselleen sovi lainkaan mutta kun ei muitakaan löydy.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itse uskon, että moni asia on suhteellista. Joukko kapenee, mutta välttämättä suurin osa "poistuneista" ei ole niitä edes kiinnostavia.
Sama vertaus voisi olla työelämästä. Itse tulevana tohtorina, suljen paljon työpaikkoja pois. Minusta ei olla enään kiinnostuneita, koska olen liian kallis työntekijä (tai vielä pahempi, jos tyydyn alipalkkaan), minua ajatella vaihtoehtona kumileimasin-tyyppisiin työtehtäviin. Mutta toisalta taas minulla on paremman mahdollisuudet haastaviin töihin, joita itse haluan tehdä: Niitä on kyllä paljon paljon vähemmän. Toisaalta, koska osaan työni kohtuullisen hyvin, ei paikkoja tarvitse varsinaisesti hakea vaan useampi työnantaja on kysynyt suoraan tai vihjaillen kiinnostusta vaihtaa paikkaa. Puolensa ja puolensa.
Itse olen yh ja yli 35v. Se rajoittaa monia. Toisaalta olen vielä valmis yhteisiin lapsiinkin, jos hyvä suhde löytyy ennen kuin on liian myöhä. En etsin perhe-elämää etsivää miestä, johon syntyy tunteet ja henkinen yhteys, jonka kanssa arvomaailma on riittävän lähellä. Samaa etsin silloin kun viimeksi olin sinkkuna 25v. Nyt ne, jotka eivät etsimäääni osu, tuskin edes harkitsevat minua vaihtoehdoksi. Niille osuville taas tilanteeni voi olla hidaste tai miettimisen paikka, muttei sitten kuitenkaan välttämättä lopullinen este.
Sama tilanne voi olla jollain älykköinsinöörillä. Keskiverto bimbo ei nää sinussa samaa kuin ehkä joku vähän fiksumpi. Tai sama tilanne voi olla ulkoisesti ei niin ihqulla sisäisesti kauniilla ja hieman kokemattomalla. Joku sisäisiä arvoja etsivä, voi olla ihan sopiva vaihtoehto. Ei kaikkien tarvitse kaikille sopia, ja se ettei kaikille sovi ei tee ketään huonoksi. Siis etsintä kannattaa kohdistaa sinne missä on markkinat. JA missään nimessä ei kannata ottaa jotain mikä ei kuitenkaan kelpaa, sydänsurujahan siitä kumpikin vaan saa. Ja silti, kyllähän se aina aikansa ottaa ja harva välttyy virheosumilta.
"Sama tilanne voi olla jollain älykköinsinöörillä. Keskiverto bimbo ei nää sinussa samaa kuin ehkä joku vähän fiksumpi. "
En ole älykköinsinööri :D
Tuo insinöörinörtti oli vain esimerkki kun sellaisia tunnen.