Työsopimuksen purkaminen koeajalla

Hmm... viikko on toki kovin lyhyt aika. Toisaalta kuulostaa siltä, että et ole saanut järin hyvää koulutusta työtehtäviisi - tarkoitan siis työnantajan antamaa alkukoulutusta. Itse olin aikoinaan vaativassa puhelintyössä eräässä pankissa, ja ennen varsinaisen työn aloittamista meillä oli kahden viikon koulutus, johon kuului myös jo työtä tekevien työn seuraaminen. Tätä ennen ei itse otettu yhtäkään asiakaskontaktia.

Mutta jos loppuunpalamista oikeasti pelkäät, niin sitten kannattaa todellakin vakavasti harkita, onko kyseinen työ oikea sinulle. Itse jaksoin kyseisessä työssä melko kauan, vaikka pankkimaailma ja kyseinen työ alkoivatkin hyvin nopeasti tuntua itselle vierailta. Työkaverit ja työpaikka sinänsä olivat mukavia, joten se auttoi jaksamaan, vaikka työn sisältö jopa ajoittain ällötti.

Koeajalla irtisanoutuminen on helppoa - syitähän ei tarvitse välttämättä kertoa, mutta voithan ihan hyvin laverrella jotain, jos et halua todellisia syitä tuoda esiin. Toisaalta jos tuntuu, että työnantaja on asiallinen ja ymmärtävinen, niin mikset sitten kertoisi näitä ajatuksiasi. Voihan olla, että työnantaja pyrkii parantamaan tilannetta jollain tavalla.

Jos välttämättä haluat itsellesi 90 pv:n työttömyyspäivärahakarenssin, niin sitte vaan sanot maanantaina työnantajalle, että kiitti, nyt riitti (koeaikapurku). Pistät takin niskaan ja häivyt. Laske kuitenkin sitä ennen rahasi, että tiedät, miten tulet toimeen karenssiajan.

Vaikuttaa siltä, että perehdyttämisessä mättää. Kannattaisi mennä keskustelemaan perehdyttäjän kanssa. Jos sellaista ei löydy, niin sitten puhut esimiehellesi ja kerrot ongelmistasi. Älä rupea itse purkamaan työsopimustasi vaan anna mieluummin työnantajan tehdä se. Ja jos niin käy, niin pyydät sitten saada tietää koeaikapurun syyt. Ne pitää antaa. Sanoo http://www.uwasa.fi/midcom-serveattachmentguid-94be47dff30873c3c201e2fcb89f9350/Tyosuhteen_paattaminen_ja_tyosuhdeturva.pdf

Itse olen samassa tilanteessa. Työtä melkein kuukausi takana eika nappaa yhtään. Viime viikonloppu meni valvoessa ja stressatessa, sydän tykytti ja oikein huimasi kun ajatteli että huomenna pitää mennä. Yhtenä päivänä murehdin niin että huomasin vasta illalla etten ollut syönyt koko päivänä; stressi vei ruokahalun. Olin niin innoissani saadessani tän työn mutta huomasin jo aika alussa että en kyllä jaksa tätä kovin kauaa. Aloin harkitsemaan sopimuksen purkamista, olinhan koeajalla joten sen pitäisi käydä näppärästi. En ala mielenterveyttäni pilaamaan jonkun työn takia kun tiedän että pääsen parempaankin paikkaan (luultavasti paikka jo tiedossa minne ehkä pääsen).

Ajattelin ensin että luovutanko nyt liian helposti. En halua olla luovuttaja. Kuitenkin aloin punnitsemaan kumpi painaa vaa'assa enemmän. Se, että jatkaisin työtäni ja pilaisin vaapaa-aikanikin työstä stressatessani vai se että pelastaisin mielenterveyteni eroamalla työstä. Jälkimmäinen voitti, tänä aamuna soitin työnantajalle ja sanoin että tää työ ei oo mun juttu. Kovasti kuulosti pettyneeltä ja ihmetteli että miten sä nyt noin ja miksi ihmeessä ja nyt on pulaakin pälä pälä.. Sanoin vaan että muuten oli ok mutta ei vaan oo mun hommaa tää. Jatkan luultavasti vielä muutaman päivän että saavat jonkun mun tilalle, jaksan ne päivät sen voimalla että kohta ei tarvii enää mennä.

Puhelun lopetettuani vaivasi syyllisyys. Mielessä kaikui pomon pettynyt ja hämmentynyt ääni ja aloin miettimään että teinköhän virheen. Syyllisyys vaihtui pian kuitenkin helpotukseen. Tiedän mitä haluan.

Kovasti tsemppiä sulle, toivon että löydät oikean ratkaisun, uskalla olla rohkea!

Nimimerkille Buri_ed. kirjoituksesi oli aivan kuin minun suustani. Kaikki täsmäsi muuten minuun paitsi että edes työkaverit eiät vakuuttaneet.. Juttu meni niin että viime kesänä vaihdoin työpaikkaani ja samalla alaa..

Huomasin ensimmäisen kahdenviikon aikana että vaihto meni nyt kyllä täysin mönkään. Uudessa työssä minua ei opetettu eikä tuettu juuri ollenkaa mikä olisi uudella alalla aloittaneelle tärkeää. Jos jotain kysymyksiä oli niin minulle vain murahdeltiin tyyliin "mene nyt v""""n siitä kyselemästä." Pomo ei ees tervehtinyt minua koskaan, murahteli vaan jos jotain kysyin. ( Ihmettelen suuresti et miksi se mut palkkasi jos ei musta tykännyt) , ilmeisesti ajoin väärällä automerkillä tai kannatin väärää kiekkoseuraa! Silti minulta vaadittiin että tulosta pitäisi tulla ja alettii aukoa päätä jos ei sitä tullut. Toimeksi annot olivat todella epäselviä ja murahtelua vaan tuli jos jotain kysyin. Motivaatio laski oikein roppakaupalla ihan alussa jo.. Viimeinen pisara oli kun pomo alkoi vaatia että minun pitäisi alkaa viemän töitä kotiin ja tehdä töitä omalla-ajalla SIIS ILMAN PALKKAA!!! Siinä vaiheessa pomppas kyllä sen verran että päätin että v"""u sitten vaikka liitonrahoille ennemmin ku jäädä tänne. Kyseessä oli siis sellainen pikkufirma. koe-ajan viimeisenä päivänä sanoin pomolle että " en pidä tästä paikasta enkä työstä, että eiköhän ole parasta että sanot minut irti nin lähden mielelläni" Puolituntia sen jälkeen eli todistuksien kirjoitusten jälkeen tunsin että Ikinä ei ollut tuntunut niin hyvältä kävellä jostain ovesta viimeistä kertaa :)

Koeaika on juuri sitä varten että voidaa puolin jos toisinkin miettiä mikä on tehtävän mielekkyys. Onko hommaan sittenkään palkattu siihen oikeaa henkilöä.

Noniin on ja itselle oli juuri helpotus että oli koeaika ja poislähtö oli vaivatonta, sillä oikeasti toivoin jo potkuja . Ja kyllä musta tuntuikin jo aivan täysin että olen aivan väärässä paikassa.

Koeaikana potkujen antaminen on vaivatonta pomolle, mutta ei se tilanne mitenkään vaivaton työntekijälle silti ole. Selvitys pitää antaa työkkärille miksi kävi näin, en tiedä sitten voivatko he antaa karenssin jos selitys ei miellytä. En myöskään usko että irtisanoutuminen menee läpi työkkärissä vaikka olisi kuinka koeaika. Eli kannattaa katsoa tilin saldo ennenkuin tekee mitään ellei ole toista työpaikkaa odottamassa. Viikko on todella pieni aika, en kyllä vielä huolestuisi....

Joo, todella outoa tehdä viikon perusteella mitään analyysia. Toimistotöissäkin kestää vuosi ennenkuin voi edes osata työnsä. Niin kauan kysytään kun osataan, eikä vapaa-ajalla mietitä miten selviän työstäni. Ihme stressaajia. Ei kukaan mitään talon käytäntöjä voi etukäteen osata. Kyllä ne siellä työssä tulee ajan kanssa opittua. Turha herkkähipiäisyys pois!

Anna ymmärtää, että koeaikapurku sopii sinulle. Kuitenkin niin, että työkkärin suhteen on selvä, ettei työsuhteen purkautuminen johtunut sinua.

Jos jatkat töissä, niin työnohjaus on paikallaan. Omia töissä tehtyjä ratkaisuja pitää päästä pohimaan muiden kanssa.

Koeaika ei käytännössä tarkoita sitä että työntekijä voi lähteä nostelemaan jos ei kiinnosta. Työkkäri laittaa heti karenssiin. Töihin mennään kun niihin osoitetaan, eikä se ole että menen jos haluan ja viitsin. Se on mentävä! Työnantaja voi laittaa pois jos toteaa ihan luuseriksi, mutta ei nekään odota että heti on kaikki osattava. Asenne on kyllä oltava kohdallaan.

Karenssi tulee AINA kun irtisanoudut tai saat potkut muusta kuin TALOUDELLISISTA syistä. Itsekin olen irtisanoutunut viikon työssäolon jälkeen, pääsin aika helposti työpaikkaan, joka ei kiinnostanut alkuunkaan, kunhan hain. Ensin koulutettiin ja tsempattiin, tuli jopa ihan hyvä fiilis, mutta itse työ oli kuitenkin kaikkea aivan muuta. Ensimmäisen kunnon työpäivän jälkeen otin loparit, ajattelin et mieluummin kärsin köyhänä karenssista kuin tulen hulluksi siinä työssä. Kyllä se lähtö tuntui silloin hyvältä! Nyt astuin jälleen samaan "kakkakasaan", eli taas löysin itseni työpaikalta, joka on kaikkea muuta kuin mieluinen. Vuoden olen tässä sinnitellyt, mutta nyt tuli hirvittävä stressi ja työuupumus, en ole aikaisemmin ajatellutkaan että stressaamisella voi olla niinkin voimakkaat fyysiset oireet.

Itse olen ollut nyt pari viikkoa uudella työpaikalla. Perehdytystä oli muutama päivä alussa, enkä ole ikinä tavannut noin "monimutkaista" työpaikkaa, miljoona asiaa muistettavana, aivan ihme käytäntöjä ja työvuorossa on varattu n. 10-20 min. per asiakas, ja jos uutena menee jonkun asiakkaan kanssa kauemmin kun ei muista mitä kaikkea tuolla pitikään tehdä niin se on heti seuraavien asiakkaiden ajoista myöhässä ja itsellä päivä venyy. Työkaverit suht ok, esimies ihan ihme kyttä. Kysyt neuvoa niin ei vastata tai suhtaudutaan ylimalkaisesti. mitään ei voi tehdä toisin, kuin hän sanoo. Muutenkaan tämä työpaikka ei todellakaan ole sellainen missä haluaisin jatkaa. Teen sijaisuutta ja nyt koeajalla, tekisi mieli irtisanoutua mutta ei voi kuitenkaan ellei löyy toista mielekkäämpää paikkaa. Kun olet pois töistä stressaat koko ajan seuraavaa työpäivää, luet vuorolistaa ja ahdistaa koko meneminen..ei kuitenkaan haluis olla koko ajan ahdistunut ja stressaantunut, kun sillä ei ole hyviä vaikutuksia. Kyllä töissä aina tulee vaikeuksia ja ongelmia, mutta tuo paikka ei vain todellakaan ole mua varten. Toisaalta hävettää irtisanoutua heti...mutta toivottavasti toinen paikka löytyy, ja voi vaihtaa..

Onko pakko olla

"Koeaika" on tehty työnantajan turvaksi jotta kynnys palkata tuntematon ei olisi mahdollinen taakka.
Työntekijä on työntekijä eli on töissä ja tekee työtään minne itsensä tunkenut työhön.

Kun työntekijä päättääkin että ei olekkaan mukavaa niin sitten ei ole ja lopputili ilman irtisanomisaikaan, mutta itse irtisanoneena tulee karenssiaika.

Kannattaakin laittaa takaportti sopimukseen eli "kokeiluaika" joka mahdollistaa myös työntekijänä tunnustella onko työ ok itselle. Tietysti terveydelliset syyt muuttaa koeaika nimikettä toiseksi, mikäli työnantaja ei pysty muokkaamaan työtehtäviä.

Älkää kirjoittako mitään sopimuksia jos ette ole varmoja asioista!
Aina myös kannattaa pyrkiä lisäosioilla mukkaamaan sopimusta myös omaksi eduksi.