Perheen yhteiset ruokailuhetket

Toivottavasti tästä on jotain hyötyä ;)

Itse olen jo keski-ikäinen ihminen, jolla on ns. oma perhe, mutta jos ajattelen sitä että kun olin peruskoulussa niin yleensä oli joka päivä vähintään kerran päivässä perheen yhteinen ruokailuhetki - ja siltä myöhästyminen oli / olisi ollut katastrofi...;)
En tiedä oliko niillä ruokailuhetkillä mitään merkitystä "oppimisen kannalta"; ne asiat olivat ehkä jo ennen kouluikää (ts. osasin käyttää syömävälineitä yms jo ennen kouluun menoa). Sitten muu merkitys oli tietysti se että näki ainakin kerran päivässä muita perheenjäseniä - ja höpisi päivän kuulumisia jne.

Nykyisin ainakin pyrin syömään vähintään kerran päivässä mieheni kanssa, välillä tulee "vain syötyä", välillä on myös "höpinäliuta" samalla ;) Liikkuvat vuorotyöt tekee sen että aina ei ole mahdolisuutta sellaiseen... Lapsia ei ole, mutta ajattelen että olisin äitinä sellainen että toivoisin kaikkien kokoontuvan (vähintään) kerran päivässä syömään yhdessä - samalla voisi vaihtaa päivän kuulumisia jne., mutta "missaminen" ei välttämättä olisi kovin suuri katastrofi... ;)

Asia ei ole enää ajajnkohtainen meillä mutta silloin kun oli:
1) yhteiset hetket ovat kyllä tärkeitä, luonnollisella tavalla ruoka liittää yhteen
2) se yhteenkuuluvaisuuden tunne
3) aamulla ja illalla. eli siis aamupala yhdessä ennen kouluun / töihinmenoa, päiväruoan tein jonka jokainen söi silloin kun ehti koska monesti oli (urheilu)harrastuksia , kerhoja, kokouksia töiden jälkeen
Illasta sitten yhteinen iltapala jossa kerrattiin päivän kuulumiset ennen nukkumaan menoa. Viikonloppuisin pyrittiin syömään yhdessä, ellei ollut peli- tai muita reissuja
4)no en tiedä oliko oppimisen kannalta merkitystä. Joskus lapset kyllä luki läksykirjoja aamukahvipöydässä jos oli koe tai sitten pyysivät mua
kuulustelemaan sanoja. Muuta (viihde) lukemista ei ruokapöydässä harrastettu
Mutta voi sillä ollakkin merkityksensä kun tarkemmin ajattelee, molemmat lukee nyt jo toista ammattia.

Iät olivat siis 1-20 v..... tyttöjä.
Itse jöin kyllä kaipaaman näitä yhteisiä ruokahetkiä ja nyt kun tulevat käymään niin aina tehdään ruokaa yhdessä ja syödään pidemmän kaavan mukaan.

Sun kannattasi muuten tutustua graduasi ajatellen semmoiseen kirjaan kun Uskon ja rakkauden sakramentti. Kirjoittanut Jari Jolkkonen. Tässä kirjassa puhutaan ehtoollisesta ja sen merkityksestä. Hänen tohtorinväitöskirjansa, olin itse siellä väitöstilaisuudessa, todella mielenkiintoinen. Sivuaa myös muutenkin yhteistä ateriointia perheen kesken.

Onnea gradullesi