Mistä on peräisin jatkuva tapa painottaa jotakin muuta kuin ensimmäistä tavua? Kuuntelen paljon radiota ja esimerkiksi Radio Suomen toimittajissa on useitakin, jotka saattavat ilmoittaa, että tulossa on "säätiedotus merenKULkijoille" tai että äsken lauloi CarPENTers.
Jollakin kaupallisella kanavalla (Pooki tms.) saattaa juontaja väliin painottaa erikseen sanan jokaista tavua. Puhe on ikään kuin katkonaista koko ajan. PAM - PAM - PAM - PAM - PAM.
Minusta tuollainen ääntäminen on rasittavaa. Saattaisi helpottaa, jos tietäisin, mistä se johtuu.
Samoin rasittaa lauseiden loppuun ängetty "vinkaisu". Sekin kuulostaa jotenkin keinotekoiselta, kun asiaa selittävä henkilö ei sano yhtään virkettä normaalisti vaan kohottaa säännöllisesti sävelkulkua loppua kohti. Tämä tapa on ilmeisesti matkittu jostain toisesta kielestä.
Jollakin kaupallisella kanavalla (Pooki tms.) saattaa juontaja väliin painottaa erikseen sanan jokaista tavua. Puhe on ikään kuin katkonaista koko ajan. PAM - PAM - PAM - PAM - PAM.
Minusta tuollainen ääntäminen on rasittavaa. Saattaisi helpottaa, jos tietäisin, mistä se johtuu.
Samoin rasittaa lauseiden loppuun ängetty "vinkaisu". Sekin kuulostaa jotenkin keinotekoiselta, kun asiaa selittävä henkilö ei sano yhtään virkettä normaalisti vaan kohottaa säännöllisesti sävelkulkua loppua kohti. Tämä tapa on ilmeisesti matkittu jostain toisesta kielestä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Eikös näin puhuta lapsille? Tiedotusvälineissä ilmeisesti suhtaudutaan meihin käyttäjiin samaan tapaan kuin äiti pikkulapseensa. Tarvitsemme valistusta ja kasvatusta, ohjeita ja neuvoja, välillä vähän moitettakin. Kaupallisilla kanavilla kylläkään ei ole viimeksimainittuun paljon varaa, ja muutenkin siellä on mielisteltävä puheensävylläkin enemmän kuin YLE:ssä.
Loppukiekuminen on pissismiä.
>> Samoin rasittaa lauseiden loppuun ängetty "vinkaisu". Sekin kuulostaa jotenkin keinotekoiselta, kun asiaa selittävä henkilö ei sano yhtään virkettä normaalisti vaan kohottaa säännöllisesti sävelkulkua loppua kohti. Tämä tapa on ilmeisesti matkittu jostain toisesta kielestä. > Loppukiekuminen on pissismiä.
... 1960-luvulla kiinnittäneeni _huomiota_ tällaiseen...
Tai ...labiatem? Eikö?
EVA, EKO.
>Päin vastoin, tällaista intonaatiota en tiedä käytettävän
>missään muussa kielessä kuin suomessa.
Minä olen yhdistänyt lauseen lopun nousevan sävelkulun eli "loppukiekaisun" vahvasti norjan kieleen.
>Espanjassahan kysymyslausetta ei edes pysty erottamaan
>mistään muusta kuin lauseen lopussa kohoavasta intonaatiosta.
Käsittääkseni sama pätee venäjän kieleen: kysymyslause on monesti aivan väitelauseen muotoinen, mutta intonaatio on toisenlainen.
Olen aika harvoin keskustellut norjalaisten kanssa ja silloinkin useimmiten englanniksi. Saatat hyvinkin olla oikeassa, mutta ei tunnu luontevalta ajatella, että suomalaiset olisivat "matkineet" tämän puhetavan norjalaisilta.
Venäjää en ikävä kyllä osaa oikeastaan ollenkaan.
"Päin vastoin, tällaista intonaatiota en tiedä käytettävän missään muussa kielessä kuin suomessa. Vastaavaa intonaatiota kyllä esiintyy erityisesti latinalaisissa kielissä ja usein myös englannissa, mutta ainoastaan kysymyslauseissa. Espanjassahan kysymyslausetta ei edes pysty erottamaan mistään muusta kuin lauseen lopussa kohoavasta intonaatiosta."
Lähde?
Lähde: oma tieto ja kokemus ranskasta, italiasta, espanjasta, englannista, saksasta ja ruotsista, sekä niukasti hollannista ja portugalista.
Lisäksi olen keskustellut aiheesta kansainvälisellä kieltenharrastajien foorumilla. Siellä ei ainakaan tullut esille vastaavaa, vaikka keskustelijat hallitsevat kaikkiaan useita kymmeniä kieliä.
Venäjässä intonaatiolla todellakin kysytään, mutta intonaatio ei välttämättä nouse lauseen loppua kohti. Kysyttävän asian painollinen tavu "kiekaistaan" . Muistan, kun Raisa Gorbatšova Suomen-vierailullaan kysyi suurin piirtein näin:
"А русскую классику чиТАют?". "(Entä) luetaanko venäläisiä klassikoita?".
"А русскую классику ЧИтают" olisi jämäkkä väitelause: "(Sen sijaan) venäläisiä klassikoita luetaan.".
Intonaatiolla voidaan ilmaista monia eri merkityksiä ja sävyjä - melkein kuin suomessa sanajärjestyksellä.
Kun nyt edes lopettaisivat sen jatkuvan huokailun ja todella ärsyttävän maiskuttelun. Onko tuollainen lisukkeiden lisäily olevinaan jokin tehokeino? Aika laimeaksi menee, kun sitä kuulee liikaa.
Onko muuten radiohenkilöillä niin huonot liksat, etteivät edes vaivaudu opettelemaan sujuvaa puhumista, vaikka se on heidän tärkein työkalunsa? Kummallista takeltelua päivästä toiseen, vuodesta toiseen. Eivät tunnu osaavan edes lukea paperista nenunsa edessä.
"Onko muuten radiohenkilöillä niin huonot liksat, etteivät edes vaivaudu opettelemaan sujuvaa puhumista, vaikka se on heidän tärkein työkalunsa?"
Liksoista en tiedä. Minua vaivaavat erityisesti erään Canal -kanavan jalkapalloselostajan omituiset painotukset. On ymmärrettävää, että selostaja eläytyy otteluun ja innoissaan korottaa ääntään tiukoissa tilanteissa. Tämä selostaja kuitenkin painottaa sanoja miten sattuu kaiken aikaa:
Nyt TAPAHtuu sitten ensimmäinen PELAAJAvaihto. Tätä olen jo KAUAN odottanutkin.
Olisi hyvä, jos selostajat joskus kuuntelisivat omaa puhettaan muutaman minuutin.