Kärsimättömyys

.

Hyvin vaihtelevasti. Joskus jaksan heti ja toisinaan en jaksa ollenkaan. Suhtaudun muihin kuin itseeni, joskus jaksaa ja joskus ei. Rakastan ihmisiä jotka ovat säntillisiä. Palvon heitä, koska haluaisin olla samanlainen :) En ole kuitenkaan, joten en ymmärrän hyvin itseni laisia. Vastaan siinä järjestyksessä, mika akuutein ja mihin ehdin. Mihin ehdin, kuvaa parhaiten minua. Miksi aikaa on niin vähän :\

mä olen miss kärsimätön niin monessa asiassa, et huh huh. Kyllä se vastaus pitäis saman päivän aikana ainakin tulla. En tee eroa kenestä on kyse.

Mä vastaan heti kun viestin huomaan ja kädet on vapaat näpyttelyyn. Mikä useimmiten on aikas heti. Jos en heti vastaa, ni unohdan koko jutun ja luulen jo vastanneeni.

minäki osaan olla kyllä niin kärsimätön että.. kaiken pitäis tapahtua nyt ja heti.. ja tietty siinä ärsyyntyy jos ei saa vastausta, sitähän varten ne puhelimetki on että vastataan! saa sitte itekseen puhista jos ja kun ei mitään kuulukkaan. muutenki oon aina että jokojokojoko.

pyrin vastaamaan ihmisestä riippumatta heti ellei se viesti oo joku ihan turhanpäivänen heimitäkuuluu -viesti. voiko ollakkaan typerämpää kysymystä? tai sitte jos tulis enemmänki tekstiä niin vastaan sitte myöhemmin enemmän ajan kans.

JOS ONGELMASI ON VAKAVA SAIRASTAT LUULTAVASTI ADD:tä TAI ADHD:tä!!!!

Mulla on nykyään lehmän hermot etenkin viestittelyjä kohtaan. Suurimman osan elämäänihän olen elänyt ilman kännyköitä ja nettiä, joten ei kymmenen vuotta elämästä vielä ole mua sellaiseksi ole muuttanut että muut ihmiset tarvitsisi olla aina tavoitettavissa. Mun ennakko-oletus on aina, että mulle vastataan sit kun ehditään, kun on sopiva hetki. Oli se sitten tänään, huomenna tai viikon päästä. Jos on kyse työasiasta, klikkaan "kuittaa kun olet lukenut viestin", jos asia on minusta kiireellinen.Jos joku joka yleensä heti vastaa viesteihin, ei vastaakaan, esim. äitini, saatan vähän ihmetellä. Sit taas tunnen monta kaveria, jotka pitää paljon puhelinta äänettömällä (esim. lasten nukuttamisten takia) ja joskus se puhelin myös unohtuu loppupäiväksi siihen tilaan. Ja jotkut ei edes katso sähköpostia usein, ainakaan päivittäin.

Itse pyrin vastaamaan melko nopeasti, ihan sen takia, että unohdan muuten vastata. Työasioissa etenkin koen, että se kuuluu asiaan.Silloin meinaa mennä hermo, jos joku olen luvannut jollekin kolmannelle osapuolelle kertoa asiasta, eikä toinen klikkaa edes lukeneensa viestiä. Silloin saatan soittaa perään.

Ei ole mitään järjestystä, miten vastaan. Nopeasti yritän vastata, mutta välillä en huomaa viestiä, puhelimessa tai netissä. Lähimmät tietää milloin pidän puhelinta äänettömällä (mm. työtilanteissa) joten he ymmärtävät, miksi tekstariin ei heti tule vastausta.

Olen opetellut viivyttelemään.