Olen tätä palstaa jonkin verran seurannut, kuin myös muita palstoja joissa puhutaan laihdutuksesta. Pistää ihmetyttämään, että laihduttajat on joillain kitudieeteillä ja kieltää kaiken herkuttelun. Miksi? Ja sitten täällä ja muilla palstoilla kysytään, että mitäs sitten kun on päästy tavoitepainoon.. Mielestäni laihduttamisessa ideana on elämäntaparemontti.. Eli syödään tarpeeksi ja terveellisesti, laihtuen samalla. Sitten kun on tavoitepaino saavutettu, jatketaan samaan malliin, nostetaan ehkä vähän kaloreita, ettei paino jatka putoamistaan. Aika yksinkertaista, eikö? Eihän se mitään auta että palaa entisiin tapoihin heti saavutettuaan tavoitteensa. Eikös se lihominenkin kerro jo, että jotain on elämäntavoissa pielessä? (En tarkoita tällä sitten teitä, jotka olette sairauden tai jonkun muun tälläisen syyn takia lihoneet)
Täytyy myöntää että mua säälittää ja naurattaa nää ihmiset, ketkä vetää näitä kitudieettejä ja sit ihmettelee että mitäs sitten tehdään kun tavoitepaino on saavutettu. Ja entäs nämä, ketkä vetää painon alas liian vähällä ruualla ja sitten palaavat entisiin ruokailutapoihinsa/elämäntapoihinsa ja lihoavat samantien takasin.
Mikä siinä on että ihmiset tekee näin? Onko ne ne kuuluisat ”nopeat tulokset” vai?
Täytyy myöntää että mua säälittää ja naurattaa nää ihmiset, ketkä vetää näitä kitudieettejä ja sit ihmettelee että mitäs sitten tehdään kun tavoitepaino on saavutettu. Ja entäs nämä, ketkä vetää painon alas liian vähällä ruualla ja sitten palaavat entisiin ruokailutapoihinsa/elämäntapoihinsa ja lihoavat samantien takasin.
Mikä siinä on että ihmiset tekee näin? Onko ne ne kuuluisat ”nopeat tulokset” vai?
Vastaukset 3
Vanhimmat
ihan totta puhut
Kärsivällisyys on vaikeeta monelle ihmiselle, etenkin nuorelle. Tai he eivät vaan ymmärrä sen tärkeyttä.
Yleensä sitä tajuaa ton hitaan laihduttamisen ja elämäntaparemontin tehokkuuden ja tärkeyden vasta kun on kokenut nuo niukkakaloriset dieetit, kurnivan vatsan ja ahmimisen kierteen joka loppujen lopuksi ei ole pudottanut yhtään kiloa.
Se on se kun ihmisen päässä ei pyöri mitään muuta paitsi ´´on pakko laihtua´´, jolloin ei kiinnitä huomiota muuhun terveyteen-liittyviin asioihin niinkuin ravinto-aineiden saantiin, liikuntaan ja yleisesti terveiden elämäntapojen ylläpitämiseen.
Monet ei oo päässy tän jakson yli vielä, niin eihän niitä voi syyttää. Ehkä myös ikäihmiset ymmärtävät paremmin ravinnon merkityksen yms. kärsivällisyyden tärkeyden, monilla nuorilla (esim. minun) pitää oppia kantapään kautta. ;)
Onhan sitä myös olemassa ahneus, ihmisethän haluavat aina parhaat mahdolliset tulokset mahdollisimman nopeasti ja halvasti. Ehkäpä se on ihan ihmisluontoakin...
Varmaan on paljon sitäkin ajattelua, että pienet muutokset ja hidas laihtuminen eivät motivoi tarpeeksi. Moni kokee tarvitsevansa nopean pudotuksen ainakin aluksi, mutta ongelma on tietysti taas siinä että sen pikakuurin jälkeen pitäisi kuitenkin opetella terveellinen ja maltillinen syöminen. Ja se on sitten jopa vaikeampaa, kun kitukuurin jälkeen keho huutaa ravintoa. Tai sitten vähitellen lipsuu siihen entiseen syömistyyliin.
Siksihän se hyvien elämäntapojen opettelu olisi pysyvämpää, kun ajatuksena on noudattaa niitä loppuelämä. "Kesäksi kuntoon" yms. ei siis ole hyvä ajattelu, vaan paremminkin "kesäksi kevyemmäksi, loppuelämäksi kuntoon".
Hidas opettelukin on vaikeaa, tiedän se itsekin. Uskon kuitenkin, että muuta luotettavaa keinoa ei ole.