Kuinka viimeiset sanasi ja tekosi voivatkaan kulkea niin suurena kipuna sisällä.
Kuinka annoinkaan sydämeni seurata sydäntäsi.
Uskoin ja uskon yhä kuinka sydänmemme puhuivat, sillä vain suuresti rikkinäinen
mieli voi perua silmänräpäyksessä kaiken kokemamme, auktoriteetin vuoksi.
Veitsi on kovin syvällä selässäni, enkä saa sitä pois, en ylety.
Sydän ymmärtää ettei kaikkien ole tarkoitus seurata satamasta toiseen
kanssakulkijoitaan.
Jonkun sataman kohdalla jalkamme hipaisevat paratiisia, suljemme sen
sydämeemme.
Kuinka sinä sait kokemasi paratiisin muuntumaan lääväksi.
Kuinka sait sen pyyhkiytymään kartalta.
Ennen kaikkea kuinka sait osoitettua sataman sisältävän myrkkyä.
Mikä saat sinut kipuilemaan niin paljon että olet valmis särkemään toisen.
Puhut suuremmasta uskosta. Se usko sallii sinun rikkovan lähimmäistäsi.
Et ehkä vielä ymmärrä että siinä samalla rikot itseäsi.
Päästä minut tästä sirpaleisesta ympäristöstä.
Anna minun eheytyä, lähestyä unohduksen saarta.
Kuinka annoinkaan sydämeni seurata sydäntäsi.
Uskoin ja uskon yhä kuinka sydänmemme puhuivat, sillä vain suuresti rikkinäinen
mieli voi perua silmänräpäyksessä kaiken kokemamme, auktoriteetin vuoksi.
Veitsi on kovin syvällä selässäni, enkä saa sitä pois, en ylety.
Sydän ymmärtää ettei kaikkien ole tarkoitus seurata satamasta toiseen
kanssakulkijoitaan.
Jonkun sataman kohdalla jalkamme hipaisevat paratiisia, suljemme sen
sydämeemme.
Kuinka sinä sait kokemasi paratiisin muuntumaan lääväksi.
Kuinka sait sen pyyhkiytymään kartalta.
Ennen kaikkea kuinka sait osoitettua sataman sisältävän myrkkyä.
Mikä saat sinut kipuilemaan niin paljon että olet valmis särkemään toisen.
Puhut suuremmasta uskosta. Se usko sallii sinun rikkovan lähimmäistäsi.
Et ehkä vielä ymmärrä että siinä samalla rikot itseäsi.
Päästä minut tästä sirpaleisesta ympäristöstä.
Anna minun eheytyä, lähestyä unohduksen saarta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itku tuli. Tunnen juuri nyt samoin kuin sinä. Eikö kukaan voi meitä pelastaa?
Ehkä joku voikin tai jokin tai kenties aika. En tiedä, syvällä se on sydämessä ja muovaa tulevaa suhtautumista. Ehkä kokemukset auttavat meitä tulevina päivinä.
Yritetään kuitenkin muistaa että elämässä on myös kiitollisuuden aiheita. Pyydystetään ne ja rengastetaan sormemme niillä. : )
Tiedän miltä tuntuu kun ensin uskoo että toinen rakastaa ja sitten vedetään matto alta. Yhtäkkiä oletkin yhdentekevä. Joku muu on tärkeämpi ja arvokkaampi. Sinua loukataan jotta jotakuta toista ei sattuisi. Et ole enää kukaan, sinun tunteillasi ei ole merkitystä. Se sattuu ja lujaa. Eikä sillä ole kellekään toiselle väliä, vain itsellesi. Sitten pyyhit kyyneleet, hymyilet, olet ulospäin vahva, jotta tuo toinen ei saisi sitäkin iloa että itket hänen vuoksensa..
Tiedän niin nuo tunteet. Kun luottaa ja rakastaa 110-prosenttisesti ja sitten vedetään matto jalkojen alta täysin odottamatta. Sydän on niin palasina, että kipu tuntuu voimakkaan fyysisenä. Mieli joutuu kehittämään erilaisia suojamekanismeja, että pärjäisi edes jotenkin. Sydän muistaa aina. Ja kun se on kerran särjetty näin, sitä ei voi koskaan enää särkeä samalla tavalla uudestaan. Sillä vaikka sydämen palaset saisikin joskus koottua taas yhteen, kertaalleen yhteen liimattu ei ole koskaan sama asia kuin uusi.
Tärkeintä on kuitenkin päättää, että ei kyynisty eikä katkeroidu!
Täällä mennään jo kolmatta kuukautta.
Pikkuhiljaa alkaa jo elämä voittaa ja hymyien omalle elämälleni.
Ketään en kuitenkaan uskalla päästää lähelleni vielä pitkään aikaan.
Suhteen päättyminen ei kutienkaan ole häviö, se on oppitunti.
Itku tuli, niin se sattuu kun viedään matto jalkojen alta. Eikä jaksa jatkaa vaikka kuinka yrittää. Välillä on päiviä milloin jaksaa vähän paremmin. Miksi sen pitää sattua niin kovin? En saanut mitään ennakko merkkejä siitä että kaikki loppuu reilu kuukausi häiden jälkeen. Elämä on niin kauhean julmaa. Koita siinä sitten hymyillä kun kaikki vietiin.
Vaikea olla katkeroitumatta..
Täälläkin itkettää :( matto vedetty tosiaan jalkojen alta. sattuu niin paljon ja on ihan toivoton olo välillä. vielä joutuu asumaan tässä yhteisessä kodissa hetken.. muistojen hautausmaalla ja ottaa koville :/
mut tärkeintä tosiaan on se, että ei kuitenkaan kaikesta huolimatta muuttuis kyyniseksi ja katkeraksi. sitä vastaan aion taistella...
kaikkien tunteiden tulla. Elä ne läpi. Kyyneleet poimitaan talteen...