tarkoitan kysymyksellä sitä, että onko olemassa sellaista työtä josta tekijä kyllä saa rahaa, mutta joka ei kuitenkaan hyödytä yhteiskuntaa juuri mitenkään?
Tällaisessa tilanteessa ainoa hyöty olisi lähinnä se, että elättää itse itsensä, mutta jos työ onkin laajemmassa katsannossa lähinnä haitallista, niin saldohan menee kokonaisuutena miinuksen puolelle, eikä henkilö ole tehnyt mitään järkevää.
Vaikkapa pikavippiyritys. Voiko sellaisen pyörittäjä ihan pokkana kertoa tekevänsä pitkää päivää? Että kyllä tää suomalaisen pienyrittäjän asema on raskas ja yhteiskunnan pitäisi kannustaa yrittäjyyteen ja vain yrittäminen pitää talouden jaloillaan?
Tarkoittaako rahan tienaaminen omaan pussiin automaattisesti sitä, että on tehnyt jotain yhteiskunnan kannalta järkevää?
Tällaisessa tilanteessa ainoa hyöty olisi lähinnä se, että elättää itse itsensä, mutta jos työ onkin laajemmassa katsannossa lähinnä haitallista, niin saldohan menee kokonaisuutena miinuksen puolelle, eikä henkilö ole tehnyt mitään järkevää.
Vaikkapa pikavippiyritys. Voiko sellaisen pyörittäjä ihan pokkana kertoa tekevänsä pitkää päivää? Että kyllä tää suomalaisen pienyrittäjän asema on raskas ja yhteiskunnan pitäisi kannustaa yrittäjyyteen ja vain yrittäminen pitää talouden jaloillaan?
Tarkoittaako rahan tienaaminen omaan pussiin automaattisesti sitä, että on tehnyt jotain yhteiskunnan kannalta järkevää?
Vastaukset 37
Vanhimmat
Omasta pussista se raha siirtyy ainakin osittain kulutukseen ja veroihin. Järkevyyttä olen ajatellut ainoastaan itsekkäästi, eli olen tehnyt mahdolliseksi elää kotiseudullani työllistämällä itseni. Koska kumminkin olen laiska ja työ ei saa viedä 24/7 elämästä, kuten palstailu, niin joudun panostamaan työn laatuun, josta asiakas maksaa vinkumatta.
Yhteiskunta hyötyy minusta parhaiten näin, eli kun olen tyytyväinen.
Tuota - mä kääntäisin tän toistapäin eli lähtisin lyhyemmästä listasta liikkeelle. Kenen saldo on positiivinen? Nähtävästi tulen kuluttamaan enempi maapalloa kuin mitä sitä uudistan - olen siis ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta varsin haitallinen.
Mut jos ei mennä aivan tuolle linjalle niin aloitetaan vaikkapa sotateollisuudesta, huumekauppiaista, kulutuselektroniikasta (viihdekäyttö), muotivaatteista, keskitysleirin henkilökunnasta, golfin pelaajista ja ekonomeista.
Kenellä on pokkaa määritellä mikä hyödyttää yhteiskuntaa? Diktatuurissa se on tietty helppoa. Mä voisin diktaattorina määritellä että yhteiskunnan kannalta on oleellista käsipelillä kantaa helvetinmoisia kivilohkareita isoksi keoksi, jotta kun aika jättää minulla olisi paikka missä levätä rauhassa.
"Tarkoittaako rahan tienaaminen omaan pussiin automaattisesti sitä, että on tehnyt jotain yhteiskunnan kannalta järkevää? "
Lyhyesti kyllä. Niin kauan kuin rahalla on arvoa, niin sen saaminen vastikkeeksi jostain on osoitus että on vaihdettu jotain jolla on arvoa. Ei välttämättä enemmistön mielestä, mutta jonkun mielestä.
No esim. äänestäminen on yksi tapa määritellä hyöty - se ei ole välttämättä oikein jollakin absoluuttisella mittarilla (jota ei liene edes olemassa), mutta on sitä yhteisön enemmistön mielestä. Siksi yhteisöt ovat kieltäneet vaikkapa lasten hyväksikäytön tai vasenkätisten polttamisen.
Musta sä sekoitat yksilön ja yhteisön aikas huoletta. Itseasiassa kaikki tyydyttävää hyötyä on mahdoton muodostaa, mut se ei tarkoita ettemmekö voisi muodostaa yhteisön hyötyä jollakin muulla kriteerillä.
en tiedä kenellä on pokkaa määritellä mikä hyödyttää. Toisaalta voidaan kysyä, kenellä on pokkaa väittää, että voi tehdä ihan mitä tahansa, kunhan siitä itse saa rahaa?
Saanko tehdä ihan mitä tahansa, jotta saan kustannettua oman elämäni? Onko jollain pokkaa estää minua millään lailla?
Otan ärhäkän linjan ja sanon, että kaikki työ on ehdottomasti arvokasta. Mikä enemmän, mikä vähemmän.
Työn arvoa voi mitata erilaisilla mittareilla ja sitä kautta asettaa työt eri kohtiin mittarissa. Mutta se on tuhoisa tapa ajatellä työtä.
Työ on vähän kuten lasten saaminen: jotain joka tapahtuu joka tapauksessa. Kaikki ei ole hyviä vanhempia, eikä kaikki työ ehkä tunnu järkevältä. Mutta kyse on sellaisista perustavanlaatuisista olemassaoloon liittyvistä seikoista, joita ei pohjimmiltaan voida arvottaa: kuka on riittävän pätevä, kellä on oikeus, ketä täytyy kehittää tms. Työ, elämän ylläpitäminen, on itseisarvo siinä kuin suvunjatkaminenkin.
Työtä toki arvotetaan rahan - palkkatyön - perusteella, mutta kyse on kuitenkin perustarpeesta tai perusoikeudesta, joka toteutuu jossain muodossa ilman rahaakin.
Haluankin lausua, että palkkatyö on tämän arvokkaan toiminnon raiskaamista, joka on saanut perustarpeista huolehtimisen muuttumaan "työksi". Ja ei, mulla ei ole ehdousta,miten palkkatyöstä päästäisiin eroon.
Eli huumeiden diilaminen on arvokasta toimintaa.
Ajattelin ensin lähteä tuosta jaottelusta liikkeelle, että mikä on rikollista ja sitä kautta arvotonta. Mutta sitten päätin rajoittua puhumaan ihan työstä elämän ylläpitäjänä.
Mehän voidaan problematisoida melkein kaikki työt. Osa rikollisina ja lopuista suurin osa vaikkapa siksi että ne edistävät ilmastonmuutosta ynnä muuta saastumista. Hyödyllisenkin työn ekologinen jalanjälki uhkaa tehdä siitä miinusmerkkisen.
Tarkastelin siis tietoisesti työtä vain tuosta mainitsemastani elämän ylläpitämisen näkökulmasta muistuttaakseni siitä että työ on paitsi yhteiskunnallinen ja tuotantotaloudellinen käsite, myös ihmisen perustarve ja perusoikeus.
Kyllä - työn tekemisessä on ongelmia, eikä musta voida lähteä liikkeelle ajatuksesta et pelkkä työ nimikkeenä tai rahallinen korvaus riittää yhteisön hyvälle - sen kumoamiseen on liian monta vastaesimerkkiä.
Kaikki työ ei ole elämää ylläpitävää - eikä ole sitä historian saatossa ollut. Eikä monasti edes laitonta. Et jo rajaaminen itsessään arvottaa jollakin tavalla työn.
mitä jos työ saastuttaa, kuluttaa paljon energiaa, on logistisesti typerästi suunniteltu, aiheuttaa mahdollisia teveyshaittoja eikä toisaalta tuota mitään sellaista, mitä ilmankaan yhteisö ei ihan helposti pärjäisi?
Voinko perustaa kilpailutukseen perustuvan puljun, jossa tarjoan alhaiseen hintaan ihan surkeaa laatua (ja uhkaan viedä markkinaoikeuteen, jos kunta ei halua palvelua)? No voin, ja jotkut saa rahaa tästä.
Voinko perustaa pikavippiyrityksen? Voin. Tätäkään ei laki kiellä.
Tässä nyt oli tällaisia lain rajamailla olevia esimerkkejä, mutta ihan mielelläni problematisoisin lisääkin. Kysehän on siitä, että haluan - edes vähän - kyseenalaistaa sitä retoriikkaa, että kaikki yrittäjät paiskivat täyttä päivää Suomen hyväksi.
Yrittäjyyden toimintapojen kritiikki on sitten vähän eri asia kuin työn tekemisen arvon kritisointi.
Jokainen yrittäjä ei varmaan paiski täyttä päivää Suomen hyväksi. Jotkut tienaavat elantonsa ihan helpostikin. Ja harva työskentelee etupäässä Suomen hyväksi. Nykyinen dogmahan on kuitenkin se, että mikä tahansa taloudellinen toiminta on hyväksi kokonaisuudelle, kunhan raha liikkuu. Itse en tuota allekirjoita, mutta valtakunnan totuus nyt on tuo.
Pikavippifirmaa esimerkkinä käyttäen pohdiskelen:
Pikavippifirma on kuitenkin perustaltaan vain lainanantoa, sitä samaa mitä pankitkin tekevät. Ennen vanhaan pikavipit kuului pankkien tuotepalettiin, nykyään ne ei myönnä pikavippejä käsittääkseni . Tarve ei kuitenkaan ole hävinnyt.
Onko meidän ajateltava niin, että jos ihmisillä on akuuttia lyhytaikaista lainantarvetta, niin kärvistelkööt perk.e.leet? Ei tipu. Vai voiko ajatella, että myös lyhyitä lainoja on sallittua pyytää ja antaa ja se on ok? Hyödyllistä?Jos kerran pitkätkin lainat on ok?
Mikä TUOSSA on haitallista ja lain rajamailla?
Tiedän että pikavippimarkkinoilla on paljon ongelmia. Ongelmat kuitenkin lähtevät asiakkaista, jotka eivät osaa arvioida, mihin tarkoituksiin rahaa on järkevää lainata, mihin ei?
Velaksi dokaaminen on typeryyttä, mutta ei pikavippifirman vika sinänsä. Luulisin että pikavippifirmoilla on myös aito tilaus rahoittaa jotain hyödyllisempää kuin dokaaminen.
Kaikki firmat toimivat aina lain rajamailla siinä mielessä että hyöty pyritään maksimoimaan ja se maksimi tavoitetaan usein siellä lain rajalla. Kilpailu on kovaa kaikilla aloilla ja olkoon klisee, niin se on myös totuus. Jos laki sallii pikavippifirmopjen olla auki yöllä, niin tietenkin ne ovat, jos kauppa käy. Kilpailu pakottaa. Mutta ei ne firmat sitä lakia kirjoittaneet. Eduskunta sen on päättänyt että niiden on hyvä lainata fyrkkaa kahdelta lauantaiyönä..
Pikavippifirma oli vain esimerkki. En tiedä niiden tarkkaa tilannetta. Ajatuksen ydin on sovellattavissa muillekin aloille.
Sitten Suomi on sillai kiva maa, että täällä on kaikki edelleen sallittua, mikä ei ole edelleen kiellettyä. Joten uutta yritystoimintaa nousee mielikuvitusrikkailla tavoilla taantumien alhoista. Haitallisiksi osoittautuvia toimia kielletään,kun ehditään. Siitä koituu se ongelma että haitallista toimintaa ehditään harjoittaa ehkä pitkäänkin ennen kuin se saadaan kiellettyä. On siinä ongelma.
Toisaalta,ongelma olisi sekin, että kaikki on kiellettyä, mikä ei ole erkseen sallittua. Ja asioita sallitaan sitä mukaan kun niille havaitaan tarvetta. Mutta kuka huomaisi koskaan mitään tarvetta, etenkään kiellettyä sellaista.
Eriksen vielä tuosta "Voiko sellaisen pyörittäjä ihan pokkana kertoa tekevänsä pitkää päivää? Että kyllä tää suomalaisen pienyrittäjän asema on raskas..."
Jos olet itse pyörittänyt yritystä edes muutaman vuoden, niin hyväksyn sun kritiikin. Mutta jos et ole koskaan toiminut yrittäjänä, niin sanon että et tiedä mistä puhut.
Suomalaisen pienyrittäjän asema on nimittäin raskas... tuskin raskaampi kuin ruottalaisen tai saksalaisenkaan. Mutta pienessäkin yrittämisessä on niin paljon sellaista Yrittämistä ja stressitekijöitä, että sitä ei työntekijä osaa kuvitella.
kritisoin sitä, että tätä suomalainen yrittäjyys ja sankaruus-narratiivia sovelletaan kursailematta kaikkeen mahdolliseen yritystoimintaan, sellaiseenkin mikä on oikeastaan aika kaukana siitä ahkerasta ja sinnikkäästä perheestä, joka läpi tuulen ja tuiskun kävi myymässä nappia ovelta ovelle ja niin sitä leivän syrjässä pysyttiin ja saatiin lopulta aikaan miljardibisnes...
Meillä oli kyllä yritys 90-luvun alkupuolelle asti, tulihan siellä lattiaa joskus pestyä.
No onneksi meillä on vastapainona tää makoileva-stallari-narratiivi :-) Ettei mee ihan toispuoliseksi homma.
Hmm. On se totta että meillä on sankari-yrittäjiä, roisto-poliitikkoja ja sit tosiaan näitä makoilevia stallareita.
Ei tule nopeesti mieleen paha-yrittäjä-, sankaripoliitikko- tai työnsankari-narratiiveja lähivuosikymmeniltä.
Ei se raskaus tule siitä, että raadetaan ja tehdään fyysistä työtä niska limassa pitkää päivää.. Raskaus tulee siitä, että yksityisyrittäjänä ihminen on kirjaimellisesti yksin. Olet yksin vastuussa kaikesta.. alkaen vaikka näin: työn suunnittelu & organisointi, työvälineet, asiakashankinta, aikatauluttaminen, työn tekeminen, kaikkien asiakastietojen hankkiminen, laskuttaminen, lainsäädännölliset asiat liittyen mihin tahansa osa-alueeseen työssä, asiakassuhteissa, myynnissä, mainonnassa, laskuttamisessa, verotuksessa jne. Jollei ole varaa tilitoimiston palveluihin, niin lasket myös itse verosi, teet ilmoituksesi, huolehdit veronmaksusta ja ehkä ehdit ottaa selvää asiaankuuluvista vähennyksistä..
Ja auta armias, jos palkkaat työntekijän.. sitten on edessä pykäläviidakko, työlainsäädäntö, työturvallisuusasiat, palkkakustannukset, vakuutukset ja vastuut. Puhumattakaan siitä, jos yrittää noudattaa kaikkia lakeja ja asetuksia työtekijän oikeuksista ym. Ja olla ymmärtäväinen kaikille mahdollisille mukavuusvaatimuksille, mitä suurimmalla osalla ihmisistä on työntekoon liittyen.
Sitten täytyisi vielä hoitaa se henkilökohtainenkin elämä, muistaa huolehtia omasta terveydestään, ottaa aikaa itselle, perheelle, hoitaa yksityiset raha-asiat, kasvattaa lapsia, remontoida taloa jne. Monelleko käy ylivoimaiseksi jo se lastenkasvatus tai remontointi?
Entä sitten jos yrityksellä menee huonosti? Suomessa kun on sellainen hauska katsantokanta yrityksiin, että puolisoiden katsotaan automaattisesti olevan mukana yrityksessä, joten puolison on turha hakea mm. työttömyyskorvauksia, asumistukea tai muita tukia. Yksityisyrittäjän tulot, vaikka ne olisi yrityksen rahoja, katsotaan myös puolison tuloksi. Valittavana on siis joko jättää lakisääteiset yrityksen asiat huonolle hoidolle tai antaa perheen kärsiä.
Entä jos työt loppuu? Yrittäjällä ei ole tasan minkäänlaista sosiaaliturvaa, eikä toimeentulotuen laskelmissa lasketa yrityksen pakollisia maksuja menoiksi, vaan kaikki tuleva raha lasketaan tuloksi. Jos yritystoiminta loppuu, on edessä neljän kuukauden karenssi ennen kuin edes on oikeutta hakea työttömyyskorvausta. Siispä on pakotettu jatkamaan, ettei putoa täysin tyhjän päälle. Moni yrittäjä jatkaa ja jatkaa, toivottomassakin tilanteessa, yrittäen siirtää kuoliniskua eteenpäin edes sen minkä voi.
Toisilla menee hyvin, toisilla ei - helppoa ei ole kummallakaan. Eri asia on näkä yrityskuplat, jotka tahkoavat rahaa hetken jollain hämäräbisneksellä, aikomattakaan rakentaa pidemmän päälle toimivaa yritystä tai hoitaa asioita oikein.
Että joo.. kyllä päivät on aika pitkiä. Kun sille työnteollekin pitäisi jäädä aikaa.
Annat yrittämisestä turhan negatiivisen kuvan. Mielestäni jokainen omin käsin hankittu euro on arvokkaampi, kuin yhteiskunnan tukena saatu.
Valehdellako pitäis? Kerropa kaikin mokomin niitä hyviä puolia, jotka voittavat huonot puolet. Kerro siitä pilven hopeareunuksesta, joka saa kaiken näyttämään hyvältä ja aurinkoiselta, kun kaikki on menetetty ja jää tyhjän päälle. Jooko?
niin. Vihjeenä voin kertoa, että sellaista yritystä ei olekaan, jossa pelkkiä lattioita satunnaisesti mopattaisiin. Voi olla että joku meistä joutui välillä tekemään jotain muutakin, mm. noita asioita joista mainitsit.
Toisaalta yrittäminen on valinta. Meillä katsottiin silloin 90-luvun alussa, että tää ottaa enemmän kuin antaa eikä kukaan pakota jatkamaan.
"No esim. äänestäminen on yksi tapa määritellä hyöty "
Sittenhän asia on kunnossa. Demokratiassa millä tahansa ajan hetkellä on vallassa kansalaisten äänestämä elin, joka säätää lait parhaalla mahdollisella tavalla maksimoimaan yhteisön hyöty. Tällä hetkellä esim. turkistarhaus, pikavipit, alkoholimonopoli, huumausainekielto ja yleinen asevelvollisuus on hyödyksi.
"mut se ei tarkoita ettemmekö voisi muodostaa yhteisön hyötyä jollakin muulla kriteerillä. "
Ja kun yhteisön hyöty on määritelty tarvitaan tietysti helvetinmoinen organisaatio valvomaan ihmisiä, että he toteuttavat yhteisön hyötyä, eikä omaansa.
Edustuksellisessa demokratiassa äänestetään se elin - lopun johtopäätös taasen riippuu siitä miten se elin toimii. Pelkkä instituutio ei takaa yhtikäs mitään.
Oikeusjärjestelmä kaikkine kuvioineen on aikas iso.
"Edustuksellisessa demokratiassa äänestetään se elin - lopun johtopäätös taasen riippuu siitä miten se elin toimii. Pelkkä instituutio ei takaa yhtikäs mitään."
No jos ajatellaan niitä ihmisiä, joista se elin muodostuu. Mikä kannuste niillä edes on maksimoida yhteisön etua? Jokaisella on oma äänestäjäjoukkonsa, jonka mielipidettä ja persettä ne lopulta nuolee. Ja näistä kompromissina sitten muodostuu mitä muodostuu. Ja mitä muodostuukin, niin yleensä tajuttoman hitaasti.
Toinen keino vaikuttaa jokaiselle on sitten markkinoiden osana toimiminen. Valinnat siitä mitä tekee työkseen, miten paljon ja mihin tämän tuotoksen sitten kuluttaa tai sijoittaa.
Sä meinaat anarkiaa - silloin jokainen työ on yhtä arvokasta - myös sarjamurhaaminen. Ns. vapaa markkinatalous on taasen hyvin kaukana vapaasta ja on sitä aina ollut.
Todella vapaa tilanne antaa liian paljon vaihtoehtoja ja johtaa varsin huonoon tilanteeseen - eli rajojen asettajan ei tarvitse osata asettaa edes aivan oikeita rajoja, mutta pelkkä vaihtoehtojen rajaaminen tuottaa paremman tuloksen (arviointikykymme paranee vaihtoehtojen vähetessä) - siksi emme elä anarkiassa vaan olemme arvottaneet työn. Ja kyllä - matka anarkiasta nykytilanteeseen on ollut pitkä ja hidas. Siihen kuuluu arvojen uudelleenarvioimista - joka osittain sekin on markkinoiden tulos (mut myös voiman).
Eivätkä instituutiot ole edes niin pieleen osuneet - siitäkin on monia esimerkkejä. Anarkia taasen osuu oikeaan vaan sattumalta.
ps. äänestää voi muustakin kuin edustajasta.
yölliset rakkauden työsi olisivat arvokkainta työtä
Kapitalismissa kaikki työnteko on haitallista. Ihan kaikkea, kun ei voi rahassa mitata.
Tuo markkinavoimia ohjaava näkymätön käsi, kun sattuu olemaan yleensä joku Wahlroosin kaltainen nero.
Hyödyttää tekijäänsä?
vai
Hyödyttää tekijää hänen ryhmäänsä?
vai
Hyödyttää kokonaisuutta?
ja
Mikä on "hyöty"?
...
Onko olemassa tavoitetilaa jonka edistäminen on indikaattori hyödyn toteuttamisesta?
Jos tälläistä tavoitetilaa ei ole niin silloin minkään ei voi sanoa olevan hyödyllistä koska hyötyä ei voi kytkeä mihinkään.
niin. Sitähän minä kysyin. Tuossa se oli aika ytimekkäästi muotoiltuna toisin. Mikä se on se vitun tavoitetila, josta niin kovin kohkataan?
Joo, siis tämä on oikeastaan juuri se kysymys jota minä ihmettelen.
Mikä on elämän tarkoitus?
MInun vastaukseni on että luoda tason 4 sivilisaatio joka kykenee määrittämään olevaisuuden itsensä perustarpeet ja varmistua siitä että "taivas ei romahda niskaan". Tuo on niin kaukainen asia meidän näkökulmastamme että tätä tavoitetta on lähes mahdotonta palvella suoraan.
Tässä vaiheessa paras työ mitä voi tehdä tätä tarkoitusta edistääkseen on rakastaa lähimmäistään niin että viisaat ja hyväntahtoiset ihmiset saavat aikaa, motiivia ja resursseja ohjata tätä apinalaumaa kohti 1 tason sivilisaatiota.
elämän tarkoitus on saada istua myrkyllisten höyryjen keskellä näpertämässä irtokynsiä lihaville kalkkunoille, koska kalkkunat kokevat että nämä kynnet liittyvät jotenkin "hyvään oloon" ja "elämänlaatuun".
Toinen upea vaihtoehto olisi luoda uraa Tiimarissa ja myydä helvetin rumaa kertakäyttöromua.
mä oon ollut tiimarissa työharjoittelussa, valitettavasti..
Työnteosta on tehty liian iso numero. Se määrittää ihmisen. Mulla oli nuorena kauheat ammatilliset ambitionit, jotka katos evakkomatkalle.
Teen ensimmäistä kertaa suht mielekästä työtä. Tai kahta, mutta ne on molemmat on keikkaduuneja. Työnteko oli ihan ok, jos se on mielekäs. Opiskelin alalle josta en edes pitänyt, valitsin sen "järjellä" ja lama hävitti sen. Työtä tehdään jotta olis rahaa elämiseen...eli Fortumia ja jotain teleoperaattorin laskua varten? Niinkö se menee?
No esim. palstalainen Ratikkakuskin työ- tai siis väitetty työ- ei voi olla työnantajan kannalta kovinkaan hyödyllistä: notkua nyt päivät pitkät netissä kusemassa lasten ja vanhusten päälle ja haaveilemassa työttömien ampumisesta.
Muita turhakkeita, mitä tulee mieleen olis urheilijat, hihhulivalmentajat tyyliin Sarasvuo, uutisankkurit, poliittiset kommentaattorit, sotilaat, idols-tuomarit, mainosala kokonaisuudessaan, horoskooppien laatijat, puoluelehtien toimitukset, papit, muotigurut, tiinajylhät sun muut pellet, ja mitä se Sailas tekikään? ja onhan noita.
http://areena.yle.fi/video/1329067997737
No, 1 poikkeus papeista:
http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/kotimaa/2737589/papin-kova-aamuhartaus-”pankit-raunioittavat-euroopan”
http://ra.fi/WXoz
prkl
Wow kirkko tai edes pappi ottaa kantaa ajankohtaiseen aiheeseen! Olen kaivannut sitä, että ne tulis mukaan oikeaan keskusteluun ja sanoin mielipiteitä myös oikeista asioista. Eikä jauhais pelkästään niitä iänikuisia homon ja aluasukkaiden käännytys juttuja. Vaan tulis tänne tänään tässä ja nyt. En ole uskis, mutta kirkolla on silti edelleen valtaa ja kuuluvuutta.
Tuskin tuo vaikuttaa eu-uskisten päätösten tekoon, mutta hyvä että he ovat kuulolla.
Päivä tai pari sitten oli talousanomissa juttua siitä, että ihmisten aika töissä menee turhiin palavereihin joissa ei saada aikaiseksi muuta kuin päättää seuraavaan palaverin aika. Ajat takaa varmaan jotain tuollaista?
Mutta ne tyypit saa kuitenkin siitä nk. työstään palkkaa jonka ne sitten saattaa käyttää ihan oikeisiin hyödykkeisiin ja palveluihin jotka sitten taas sitä kautta hyödyttää kaikkia.
Yhteiskuntaahan sitten ei taas hyödytä mitenkään se työn järkevyyden mittaaminen. Sillehän on vain parempi, että mitä enemmän on järjettömiä työtehtäviä, niin sitä parempi huoltosuhde ja suuremmat verotulot(palkkoja verotetaan yritysten voittoja ankarammin).
"Yhteiskuntaahan sitten ei taas hyödytä mitenkään se työn järkevyyden mittaaminen. "
Vanha viisaus kertoo, että sitä saa mitä mittaa. Eli yhteiskunnan hyötyä pohtiessa aivan oleellinen (ja vitun vaikea) kysymys on miten hyöty mitataan.
"Sillehän on vain parempi, että mitä enemmän on järjettömiä työtehtäviä, niin sitä parempi huoltosuhde ja suuremmat verotulot(palkkoja verotetaan yritysten voittoja ankarammin). "
Ei ole. BKT:n ja verotulojen näkymästä näin voi olla, mutta vain siksi että ne ovat vääriä mittareita.
Kirkko vain kuluttaa yhteiskunnan varoja ja luontoa.
Munkkiluostareissa tehdään viljelyäkin sentään omiin tarpeisiin.
Ja ilman palkkaa.