Törmäsin taas yhteen omituiseen tulkintaan tietoisuuden käsitteestä. Ajatus on selkeä, mutta onko väärin puhua tässä tietoisuudesta?
J.E.Tardy esittää että tietoisuus on agentin kyky muuttaa käyttäytymistään yhdistämällä ulkoinen ja sisäinen tieto "itsestä". Tardy torjuu ajatukset "sisäisestä silmästä" ja "tietoisuuden tunteesta", siis tarpeettomina.
Esimerkkinä on tarina Odysseuksesta ja seireeneistä. Odysseus on kuullut uhasta, mutta halua turvallisesti kokea sen. Hän tietää, että sisäiseen tunteeseen ei voi luottaa, seireenien laulun kuulleet ovat joutuneet tuhoon ja ennusteet sisäisen tunteen järkevyydestä ovat pettäneet. Odysseuksen kehittyneempi "tietoisuus" osaa ottaa huomioon ulkoisen toisten yksilöiden kokemuksen ja antaa köyttää itsensä mastoon.
http://www.mecasapiens.com/
http://www.amazon.com/Creation-Conscious-Machine-Specifications-Artifact/dp/2981218417/ref=sr_1_1?ie=UTF8&qid=1315482718&sr=8-1#reader_2981218417
Minusta, näin pienellä lukemalla, Tardy puhuu jostakin muusta, sinänsä järkevästä kognitiivisesta strategiasta, kuin tietoisuudesta. Tietoisuus on osallisena kuvatussa prosessina, mutta sivuosassa.
Itse pidän selkeimpänä, muttei mitenkään tyhjentävänä, määritelmänä tietoisuudesta rekursiivista introspektiosilmukkaa. Lisäksi en korostaisi tietoisuuden tärkeyttä, keskeisyyttä, esim puhuttaessa agentin älykkyydestä ja toimintakyvystä. Olio voisi hyvin älykäs ja toimintakykyinen, vaikka sen "itsetietoisuuden taso" olisi matala. Tästä on osoituksena esim "flow-ilmiö" jossa minun ymmärrykseni mukaan itsetietoisuus kutakuinkin sammuu, mutta kognitiiviset toiminnot senkun kiihtyvät.
J.E.Tardy esittää että tietoisuus on agentin kyky muuttaa käyttäytymistään yhdistämällä ulkoinen ja sisäinen tieto "itsestä". Tardy torjuu ajatukset "sisäisestä silmästä" ja "tietoisuuden tunteesta", siis tarpeettomina.
Esimerkkinä on tarina Odysseuksesta ja seireeneistä. Odysseus on kuullut uhasta, mutta halua turvallisesti kokea sen. Hän tietää, että sisäiseen tunteeseen ei voi luottaa, seireenien laulun kuulleet ovat joutuneet tuhoon ja ennusteet sisäisen tunteen järkevyydestä ovat pettäneet. Odysseuksen kehittyneempi "tietoisuus" osaa ottaa huomioon ulkoisen toisten yksilöiden kokemuksen ja antaa köyttää itsensä mastoon.
http://www.mecasapiens.com/
http://www.amazon.com/Creation-Conscious-Machine-Specifications-Artifact/dp/2981218417/ref=sr_1_1?ie=UTF8&qid=1315482718&sr=8-1#reader_2981218417
Minusta, näin pienellä lukemalla, Tardy puhuu jostakin muusta, sinänsä järkevästä kognitiivisesta strategiasta, kuin tietoisuudesta. Tietoisuus on osallisena kuvatussa prosessina, mutta sivuosassa.
Itse pidän selkeimpänä, muttei mitenkään tyhjentävänä, määritelmänä tietoisuudesta rekursiivista introspektiosilmukkaa. Lisäksi en korostaisi tietoisuuden tärkeyttä, keskeisyyttä, esim puhuttaessa agentin älykkyydestä ja toimintakyvystä. Olio voisi hyvin älykäs ja toimintakykyinen, vaikka sen "itsetietoisuuden taso" olisi matala. Tästä on osoituksena esim "flow-ilmiö" jossa minun ymmärrykseni mukaan itsetietoisuus kutakuinkin sammuu, mutta kognitiiviset toiminnot senkun kiihtyvät.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ihmisen tietoisuus on aikaan sidottua yksilöllistä tietoisuutta, mutta ajaton tietoisuus on ääretöntä tietoisuutta
Ihminen on ainut jolla on tuo ajallinen tietoisuus, joka suhteellisena aikana, jasen vuksi häntarvitsee kellon pysyäkseen mukana maailman ajassa, ja kaikille yhteisessä ajassa
ODYSSEUKSELLA saattoi olla tuo ajaton tietoisuus jolla hän voi mennä ajan tulle puolen