Ulkomaille töihin??? Kun kerran suomessa ei saa työtä

Ihan käypä vaihtoehto se on, jos ei Suomesta tahdo työpaikkaa löytyä ja oma elämäntilanne ulkomaille lähdön sallii. Tosin omat riskinsähän siinä tietysti on, kannattaa tutustua huolella muiden kokemuksiin tarjotusta työpaikasta sekä kohdemaan käytäntöihin, jottei joudu huijatuksi. Tietysti riskinä voi pitää sitäkin, että käy kuten minulle, eli huomaa viihtyvänsä oikein hyvin ja ei enää kaipaakaan paluuta Suomeen.

Asettuminen vieraaseen maahan ja kaikkien viranomaisasioiden hoitaminen on tietysti oma ruljanssinsa (ja joskus erittäin stressaavaa, kun asiat ei todennäköisesti hoidukaan samalla tavalla kuin on Suomessa tottunut). Oikeanlaisella ja avoimella asennoitumisella siitä kyllä yleensä selviää.

Oma lukunsa on sitten se, että Suomessa ainakin toisinaan firmat ei osaa (tai halua) arvostaa ulkomailla hankittua kokemusta. Siksi kannattaa ajatella jo alusta asti siltäkin kannalta, että muutosta voi tulla pysyvä tai ainakin pitkäaikainen. Itse lähdin siitä näkökulmasta, että parempi olla töissä vaikka ulkomailla, kun maata kortistossa Suomessa (jossa todennäköisesti olisin vieläkin, ellen olisi lähtöpäätöstä tehnyt).

Lähteminenhän on sinänsä varsin helppoa, EU-alueelta töiden hakeminen onnistuu pienellä vaivalla (kiitos EURES:in). Ei tarvita viisumeita tai vastaavia lupia. Jokainen tietysti tekee ratkaisut tahollaan, mutta ei kannata ulkomaille lähtöäkään täysin sulkea pois, jos vain sopivia paikkoja on tarjolla.

Olen ajatellut myös lähteväni ja yhä enemmän pidän tätä vaihtoehtoa mahdollisuutena palata työelämään kiinni ja löytää tulevaisuus muualla kuin köyhyydessä ja katkeruudessa.

On mielestäni uskomatonta, että työnhakeminen ulkomailla voi olla täysin erilaista: Voit kävellä kahvilaan kysymään töitä ja saada työtä siten helpostikin. Tai kuten itse olen ajatellut ennen 30 ikävuotta hyödyntää WH-viisumin Australiaan, jossa farmihommia löytyy varmasti. Mikäs siinä kerätä hedelmiä kuumassa säässä?

Miksi Suomessa vaaditaan koulutusta ja työkokemusta jokaiseen työhön mitä ikinä haet. Toiseksi jos kävelet kauppaan kysymään töitä ei kukaan tiedä mitään ja työnantajan kiinni saatua saat laittaa samat hakemukset. Lisäksi edellytetään vaikka minkälaista verkostoitumista sosiaaliseen mediaan, video-CV:n tekoa, blogien kirjoittamista. Tällaiset kyllä ymmärtää tietyillä aloilla, mutta jos esimerkiksi kaupan hyllyttäjäksi, kassaksi tai lehtien jakajaksi edellytetään tällaista niin mielestäni menee jo vähän yli. Ja mistäs sitä blogia kirjoitellaan? Siitä, että olipas taas yksi päivä työttömänä? Kävin kirjastolla lukemassa lehtiä? Kävin kaupassa ja tein makaronilaatikkoa?

On tämä Suomi sitten ihmeellinen paikka.

Työnantaja ei tosiaan ole työntekijän tarpeessa. Mutt samalla mitä enemmän tulee työttömiä, sitä enemmän työnantajilla on varaa valita ja etsiä ne "professional"-tekijät. Ja niiden etsiminen tapahtuu sitten em. tavoilla.

Uskon ihmisillä olevan ideoita. Mutta ihmisille ei tarjota mahdollisuutta näyttää näitä. Yrittäminen Suomessa on suuren suuri riski, johon jopa uhkapelaaminen voidaan rinnastaa.