Onko oikeen että olen tyttöystävälleni samaan aikaan poikaystävä, psykiatri ja palveljia?
En saa jättää häntä yksin edes tunniksi ellen ole viikkoa aikaisemmin tyyliin ilmoittanut ja tähänkin täytyy olla todella pätevä syy.
Olemme tunteneet vasta puolivuotta mutta olen rakastanut häntä vilpittömästi alusta asti ja tämä tunne voimistuu päiväpäivältä.
En vain jaksa kun en voi tehdä mitään omaa. Jos alan nukkumaan liian aikaisin niin hän suuttuu vaikka olisi työpäivä edessä. Nukahdan hänen itkuun lähes joka yö. Yöllä unissani käännän kylkeäni niin että olen häneen selin, aamulla hän mököttää minulle tästä. Jos herään aamulla ennen häntä kahvinkeittoon enkä jää häntä halimaan, hän suuttuu. En voi harrastaa omia juttujani enää, jos edes vain puhun harrastuksistani hän saattaa suuttua. Jos hän lukee kirjaa ja en ole vieressä koko ajan silittämässä ja halimassa, hän suuttuu, en saa edes silloin lukea itse kirjaa tai olla vieressä tietokoneella. Kun yritän puhua ongelmista hän syttää minua että syytän häntä ja suttuu, en voi enää puhua niistä kun aina tulee riita. Ja lista jatkuu loputtomiin...
En halua jättää häntä, olen rakastunut niin kovasti ja hänen kanssa on kivaa. En voi elää ilman häntä mutta elänkö minä oikein nytkään. Kunhan saisin hänet tajuamaan että olemme vielä nuoria ja meillä on koko elämä aikaa olla yhessä että jos minä sillon tällön tunnin tai pari käyn jossain tai teen omia juttujani, ei meidän aikaa paljon syö. Rakastan häntä mutta vaikka tämä tuntuu niin oikealta silti samaan aikaan jotenkin niin oudolta. entiiä.
Onko kellään mitään samankaltaisia kokemuksia kumppanistaan?
En saa jättää häntä yksin edes tunniksi ellen ole viikkoa aikaisemmin tyyliin ilmoittanut ja tähänkin täytyy olla todella pätevä syy.
Olemme tunteneet vasta puolivuotta mutta olen rakastanut häntä vilpittömästi alusta asti ja tämä tunne voimistuu päiväpäivältä.
En vain jaksa kun en voi tehdä mitään omaa. Jos alan nukkumaan liian aikaisin niin hän suuttuu vaikka olisi työpäivä edessä. Nukahdan hänen itkuun lähes joka yö. Yöllä unissani käännän kylkeäni niin että olen häneen selin, aamulla hän mököttää minulle tästä. Jos herään aamulla ennen häntä kahvinkeittoon enkä jää häntä halimaan, hän suuttuu. En voi harrastaa omia juttujani enää, jos edes vain puhun harrastuksistani hän saattaa suuttua. Jos hän lukee kirjaa ja en ole vieressä koko ajan silittämässä ja halimassa, hän suuttuu, en saa edes silloin lukea itse kirjaa tai olla vieressä tietokoneella. Kun yritän puhua ongelmista hän syttää minua että syytän häntä ja suttuu, en voi enää puhua niistä kun aina tulee riita. Ja lista jatkuu loputtomiin...
En halua jättää häntä, olen rakastunut niin kovasti ja hänen kanssa on kivaa. En voi elää ilman häntä mutta elänkö minä oikein nytkään. Kunhan saisin hänet tajuamaan että olemme vielä nuoria ja meillä on koko elämä aikaa olla yhessä että jos minä sillon tällön tunnin tai pari käyn jossain tai teen omia juttujani, ei meidän aikaa paljon syö. Rakastan häntä mutta vaikka tämä tuntuu niin oikealta silti samaan aikaan jotenkin niin oudolta. entiiä.
Onko kellään mitään samankaltaisia kokemuksia kumppanistaan?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hei vaan. Olen kohta kolmekymppinen nainen. Asun avoliitossa neljä vuotta vanhemman miehen kanssa. Olemme tällä haavaa työttömiä, joten yhteistä aikaa on paljon. Tänään oli tarkoitus lähteä kaupungille juomalaseja ostamaan, kun olen tässä kahden vuoden aikana onnistunut hajoittamaan kaikki, paitsi yhden, puolisoni korkeat juomalasit. Olemme heränneet puoli yhdentoista maissa, söimme aamupuuron yhden aikaan, lounaan neljän aikaan, välipalan aika on seitsemältä, päivällinen syödään klo kymmenen ja teemme yhdessä pasta-aterian. Mies on pelannut aamupalan jälkeen Facebookissa Adventure Worldia ja Hidden Chronickles-pelejä. Tällä hetkellä hän pelaa ps3:lla Assanssin's Greediä jo kolmatta tuntia. Itse olen lukenut uutisia Iltalehden nettisivuilta ja pelannut myös edellämainittuja kahta peliä Facebookissa plus Angry Birdsiä. Kultani on tuossa selkäni takana, jos on asiaa, huudan hänelle sen verran lujaa että kuulee kuulokkeiden läpi. Jos mä haluan tehdä jotain, ehdotan sitä hänelle, ei mulla ole mitään tarvetta häiritä häntä, kuten en haluaisi jakaa huomiotani itsekään jos pelaan jotain jännittävää ja keskittymistä vaativaa peliä.
Ihme juttu että tyttöystäväsi ei keksi mitään muuta tekemistä kuin sen että sun pitää olla kokoajan hänen kyljessä kyhnyttämässä, jopa silloin kun LUKEE. Sulla on ihan saatanan rasittava ämmä. Hän yrittää saada tahtonsa läpi itkemisellä, mutta ei tajua kuinka itsekästä ja rasittavaa tuollainen käytös on. Olet hyvin hyvin rakastunut kun sulla ei tunnu olevan minkäänlaista rajaa millekään. Mukavaa sulla sen tytön kanssa ei ole, vaikka muuta väität, et muuten täällä kirjoittelisi. Tee itsellesi kysymys: mitä haluaisit tilanteelle tehdä, ja sitten teet sen. Olet aivan liian alistuvainen, jatkat sitä riitelemistä niin kauan että sille idiootille menee kaaliin mitkä asiat sulle sopii ja mitkä ei. Olet valmis tekemään kaiken tytön eteen, mutta tyttö ei sinun. Tee jotain saatana!! Et sä tule olemaan onnellinen jos et saa totetuttaa itseäsi, ja lopputulos on ERO. Kerro tämä sille tytölle niin jopa alkais tapahtua. Tulet itse väsymään ja sairastumaan jos sulle ei anneta tilaa hengittää.
Nyt stoppia ja pakki paalle!
Tuollainen suhde ei kertakaikkiaan voi toimia vaikka rakastaisitte kuinka paljon. Rakkaus sinallaan ei riita, jos muut asiat ei toimi. Ja tuossa nyt selkeasti kay ilmi, etta sinua tukahdutetaan oikein urakalla. Myoskaan tuo etta han itkee lahes joka yo ei kuulosta normaalilta. Tyttosi on erittain herkka ottamaan nokkiinsa, ensimmaiseksi valahti mieleen hormonaalinen ehkaisy joka tuon voi aiheuttaa, jos tama ei aiemmin ole tullut ilmi. Toinen, vakavampi syy voi olla psyykkiset ongelmat.
Ehdottaisin avointa keskustelua, sinun pitaa kertoa hanelle kuinka pahalta tuo tukahduttaminen tuntuu - eika tee pahaa kysya miksi han liimautuu noin rajusti, eiko han todellakaan luota sinuun yhtaan? Jos pystyt rauhallisesti, rakkaudella kertomaan hanelle milta sinusta tuntuu, se voi rauhoittaa hanen puolustusreaktiota joka tuntuu olevan erittain aktiivinen. Jos han suuttuu, anna suuttua alaka peraanny. Koska ennemmin tai myohemmin tukahduttaminen ahdistaa SINUA niin paljon etta melkoisella todennakoisyydella joko rajahdat tai pakenet.
Sinun tehtava on olla vain poikaystava, jos tyttosi tarvitsee terapiaa, siihen vaaditaan ammattilainen. Jos sina rupeat psykiatriksi, poltat vain itsesi loppuun. Rakkaussuhteen on tarkoitus olla tasa-arvoinen, mita laakarin/hoitajan ja potilaan ei taasen ole.
Olen itse ollut vastaavanlaisessa suhteessa naisen kanssa. Ihmeen selkeästi osaat kertoa asiasta. Itse olin suhteen loppuvaiheessa niin ahdistunut ja sekaisin etten oikein enää edes osannut kertoa miltä se tuntuu. Koko juttu meni niin pitkälle, ihme että vain parissa vuodessa tuollainen jatkuva kyttääminen voi tehdä toiselle osapuolelle sellaista.
Oman kokemukseni mukaan kun alat kertoa asiasta hänelle niin hän loukkaantuu ja sinä olet sika ja syyllinen kaikkeen. Asiasta keskusteleminen ei johda yhtään mihinkään hyvään, muuttuu vaan pahemmaksi.
Hänellä on mielenterveysongelmia jotka valitettavasti aiheuttaa parisuhteessa sinulle sietämättömän olotilan. Voin kertoa ettei hän tuosta parane. Vuosien terapia saattaisi tehdä olemisenne siedettäväksi mutta kuka haluaa parisuhteelta ja elämältä sitä että se olisi pelkästään siedettävää...
Paha tilanne. Kerrot rakastavasi häntä mutta sekin rakkaus kuolee vielä ajan myötä, ei mikään rakkaus kestä tuollaista prässiä.
Erittäin hyviä kommentteja tullut viestiisi. Tyttöystäväsi on ainakin läheisriippuvainen, mikä on ihan oikea psyykkinen sairaus. Miten pitkään meinasit jaksaa tuollaisessa suhteessa? Sinun on nyt vain nostettava kissa pöydälle, ja kerrottava tyttöystävälle siitä, miten tämä tukahduttaa koko suhteen. Tyttöystävä tulee sanomisistasi suuttumaan ja syyllistää sinua kaikin mahdollisin tavoin, mutta pidä pintasi. Tuskin haluat elää tällaista elämää loppuikäsi. Kirjoitit, että hänen kanssaan on kivaa...oletko tosissasi? Tyttöystäväsi on ainoa, joka pystyy muuttamaan omaa käytöstään. Vaikka olisit suhteessa koko ajan mielinkielin, niin sillä ei ole tyttöystäväsi suhteen käytännössä mitään merkitystä. Mikään tekemäsi, sanomasi ja läheisyytesi ei tule läheisriippuvaiselle ihmiselle riittämään. Kohta sinulla ei todellakaan ole minkäänlaista omaa elämää.
Ei kuulosta läheisriippuvaisuudelta. Sillä on hämäävä nimi. Lukaise tuosta: http://www.paihdelinkki.fi/Tietoiskut/415-laheisriippuvuus
Järkyttävää luettavaa! Et kai oikeasti aio tuossa suhteessa jatkaa? Ei kukaan, toistan kukaan, terve ja tasapainoinen ihminen tee noin. Run, baby, run vielä kun voit! Tuo ei tuosta parane, pahenee ja menetät lisäksi vielä kaiken itsekunnioituksesikin. Tyttöä et voi muuttaa, et parantaa etkä koskaan tehdä mitään hänen mielikseen.
Jokaisella on oikeus hyvään elämään, jonka suunnan hän yksin päättää.