Mikähän mussa on vikana kun mun on niin vaikee päästää ketään lähelleni. Pienen elmänäni aikana mulla kyllä on ollut kavereita ja niistä ois voinu muodostua ystäviä mutta jostain syystä, jota en oikein itsekään tiiä- etäännytän aina itseni jostain ihmisestä ennen kuin siitä ehtii tulla kovin läheinen. Ei ole kyse siitäkään ettenkö pitäisi ko. ihmisistä..jotain vaan tuntuu aina "suhteesta" puuttuvan, tuntuu etten koskaan löydä sellasia ihmisiä joiden kanssa ois oikeesti mukava ja vaivaton olla.
Olen viime aikoina alkanut sitäkin pelkäämään että olenko mä itse vain jotenkin tunnevammainen..vai miks en osaa heittäytyä ja olla vaan..vaikkei ne ihmiset niin "oikeita" oiskaan. Olenko mä vaan liian vaativa ihmisten suhteen? Tuntuu vaan niin tyhmältä olla jonkun tyypin kanssa jotka tuntuu olevan ihan eri "taajudella", eikä oo sellasta oikeeta yhteisymmärystä..
Viihdyn myös yksikseni mutta silti kokoajan kaipaan toisaalta ihmis(iä) ympärilleni. ajatuskin siitä ettei mulla olisi yhtään kavereita, kauhistuttaa.
Tuntuu etten enää osaa aidosti olla kiinnostunut kenestäkään ihmisestä ja hymyillä jne..kun en oikeastaan koskaan ole kokenut kunnolista ystävyyttä tai seurustelusuhdetta josa saisin itselleni voimaa. Toisinaan pelästyn itseäni kun huomaan että minusta on tulossa joku kävelevä muumio, joka ei jaksa enää edes yrittää..
Olen viime aikoina alkanut sitäkin pelkäämään että olenko mä itse vain jotenkin tunnevammainen..vai miks en osaa heittäytyä ja olla vaan..vaikkei ne ihmiset niin "oikeita" oiskaan. Olenko mä vaan liian vaativa ihmisten suhteen? Tuntuu vaan niin tyhmältä olla jonkun tyypin kanssa jotka tuntuu olevan ihan eri "taajudella", eikä oo sellasta oikeeta yhteisymmärystä..
Viihdyn myös yksikseni mutta silti kokoajan kaipaan toisaalta ihmis(iä) ympärilleni. ajatuskin siitä ettei mulla olisi yhtään kavereita, kauhistuttaa.
Tuntuu etten enää osaa aidosti olla kiinnostunut kenestäkään ihmisestä ja hymyillä jne..kun en oikeastaan koskaan ole kokenut kunnolista ystävyyttä tai seurustelusuhdetta josa saisin itselleni voimaa. Toisinaan pelästyn itseäni kun huomaan että minusta on tulossa joku kävelevä muumio, joka ei jaksa enää edes yrittää..
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kaikista ei voi tulla hyviä ystäviä, osa jää "kavereiksi". Jotkut ystävystyvät helposti ja pinnallisen tuntuinen ystävyyssuhde riittää hyväksi ystävyydeksi -sinä haluat enemmän.
Haluat suunnilleen samaa "taajuutta", etkä ole vielä sitä löytänyt. Kuulostaa kuitenkin ihan normaalilta, eikä sinussa mitään vikaa ole :)
Eipä kai voi muuta tehdä kuin olla nykyisten ystävien kanssa, mutta ehkäpä myös kokeilisit jonkun kanssa pitempää ystävyyttä. Voihan olla, että jonkun kanssa ystävyys syvenisikin? Kaipaat "sydänystävää" tai seurustelua, mutta niitä odotellessa olisi hyvä, että sinulla kuitenkin olisi seuraa, vaikket saisikaan ystävyyssuhteista tarpeeksi "irti".
Enpä tiedä, auttoiko tämä ollenkaan, mutta -kuten jo sanoin- en näe mitään "vikaa" sinussa :)
Sinunlaisia on paljon. Ei sinussa mitään vikaa ole. Kaikilla on joku "omituisuus", kellä mikäkin.
Miksi kaikkien pitäisi olla samanlaisia. Ole sellainen kuin olet. Niin on hyvä. Älä ajattele että sun pitäisi olla tietyntyyppinen. Toiset vaan pitää enempi yksinolosta kuin toiset, ei siinä mitään outoa ole. Se että uskallat olla oma itsesi, etkä ala teeskentelemään kauhean " seurallista", on rohkeutta sinulta!
Et kerro minkä ikäinen olet, jos olet teini- ikäinen on tämä ulkopuolisuuden tunne aika normaalia itsensä ja muiden etsimistä.
Jos taas olet kypsempi pitäisi asiaan taas kiinnittää enemmän huomiota: Onko asioita jotka positiivisesti täyttävät yksinäisyyden, jossa kerrot viihtyväsi?
Analysoi taustaasi. Onko lapsuudessasi joku tärkeä ihminen "jättänyt" sinut ja asia on päässyt muokkaamaan negatiivisen asenteen muita kohtaan?
Olet varmaankin keskimääräistä syvemmälle luotaava ihminen joka ei heti voikaan löytää samalla aaltopituudella uivaa ystävää!
Kuulosti kovin tutulta tuo sinun kirjoituksesi...
Minulla on ympärilläni paljon kavereita ja tutustun ihmisiin helposti. Aluksi.
Jossain vaiheessa tutustumiseen kuitenkin tulee stoppi, vaikka se toinen ihminen olisi kuinka kiva ja mukava ja hänen kanssaa olisi hauska viettää aikaa. En vain yksinkertaisesti pysty päästämään ihmisiä lähelleni, enkä uskalla uskoutua heille. Minulla on pari hyvää kaveria, jotka pitävät minua läheisenä ystävänään ja puhumme hyvin aroistakin aiheista - niin kauan kuin ne koskevat heitä...
Jossain vaiheessa tutustumista ja yhdessä olemista minäkin alan yleensä tuntea oloni hieman epämukavaksi ja vaivautuneeksi ja siinä vaiheessa yleensä alkaa 'suhteen' jäähdyttely. Vaikka haluaisin vierelleni ihmisen, jolle voin kertoa kaiken itsestäni ja olla vapaasti juuri sellainen kuin olen, lyön silti itse jarrut päälle, enkä uskalla mennä pidemmälle.
Uskon, että tämä juontaa juureni menneeseen elämääni (toisaalta, mikäköhän EI juontaisi juuriaan menneeseen elämäämme?).
Kaikissa tähän astisissa, vähänkään merkityksellisissä ihmissuhteissani olen tullut tavalla tai toisella joko petetyksi tai jätetyksi. Selkäni takana on minusta puhuttu pahaa ja minulle on valehdeltu päin naamaa.
Jokaisen tällaisen tapahtuman jälkeen olen ollut todella masentunut. Erään kerran jälkeen en nukkunut 3 päivään silmäntäyttäkään, sillä joka kerran kun suljin silmäni, näin niin hirvittäviä painajaisia, että heräsin huutaen. Kerran olen yrittänyt itsemurhaakin.
Osalle näistä ihmisistä olen antanut anteeksi, toisten kohdalla en pysty varmaan koskaan tekemään sitä.
En usko, että kestäisin enää yhtään vastaavanlaista kolausta hengissä, joten siksi en päästä ihmisiä lähelleni. Ihmisiin ei voi todella luottaa. Kyse on minun kohdallani henkiinjäämisestä.
susson vikana se kun kirjoitat psykologia -osastoon.
Jos haluat opetella tutustumaan toiseen ihmiseen teemalla "kaikkee taivaan ja maan väliltä" niin laitakko mailiosotteesi tänne niin voisin kirjotella. Sen sanon vielä että kirjoituksessasi tunsin jotain aikaslailla tuttua, vaikka olenkin viime vuodet opetellu "tutustumaan ja lähentymään" Mutten vieläkään aina ihan ymmärrä kaikkea ihmistenvälisistä suhteista.
Ihan ku toi texti ois tullu mun suusta
oon meinaan ihan samanlainen..