Ovatko pyöräilijät solidaarista kansaa Suomessa? Itse olen ihmetellyt sitä, että yleensä täällä mennään omaa matkaa muita näkemättä. Olen muutamia kertoja polkenut Italiassa. Usein on käynyt niin, että on tullut joku juttelemaan, jos ei juttelemaan, niin kuitenkin ajamaan samaa matkaa. Suomessa vain mennään omaa rataa, vaikka olisi suurin piirtein samantasoiset pyöräilijät kyseessä. Ihmettelen.
Pyöräilijöiden solidaarisuus
tsapo
5764
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Joo ...olimme kaverin kanssa Pirkan pyöräilyssä (molemmissa)mukana ja kyllä siellä hieman tuli juteltua ja ajelua ventovieraiden kanssa kimpassa. Mielestäni tämänkaltaiset tapahtumat ovat omiaan parantamaan pyöräilijöiden yhteishenkeä.Suomalainenhan on sellainen ettei se vastaa jos siltä kysytään ja ei vastaa jos siltä kysytään.
Suomi on harvaanasuttu maa. Italia on suunnileen samankokoinen valtio kuin Suomi, mutta porukkaa on moninkertaisesti. Tavallisella maantielenkillä tapaan toisen pyöräilijän ehkä keskimäärin kerran kesässä. Eri asia on sitten porukkalenkit ja tapahtumat.
Joka kerta kun olen toisen pyöräilijän tavannut sattumalta olemme ajaneet kimpassa ja vaihtaneet kuulumisia. Tämä tietysti sillä edellytyksellä, että olemme olleet samaan suuntaan menossa. Vastaantulijat tervehtii toisiaan aina iloisesti kättä heilauttamalla.
Tulin juuri kuuden päivän pyöretkeltä ja mielipiteeni on aivan päinvastainen. Suomalaiset ovat erittäin sosiaalisia. Minä teen retket mielelläni yksin ja juttu seuraa löytyy erittäin helposti matkan varrella. Ja kun kaksi pyöräretkeilijää kohtaa aina nousee käsi tervehdykseen ja hymy on leveä. Kaikki kohtaamani pyöräretkeilijät kertoivat mielellään omista kokemuksistaan, sekä kyselivät minun kokemuksistani.
Näin retkeni aikana ainakin ruotsalaisia ja saksalaisia. Varsinkin saksalaiset tuntuvat viihtyvän keskenään, eivätkä tosiaankaan vaikuttaneet sosiaalisilta. Italialaisista minulla ei ole kokemuksia, mutta minäkin uskon heidän olevan sosiaalisia.
Kyllä se mielestäni itsestäkin on kiinni, eli millaista ulkoista viestiä annat muille ulospäin. Omasta mielestäni, ainakin jollain tasolla, pystyn erottamaan toisesta ihmisestä onko hän halukas jutustelemaan muiden kanssa vai ei.
Hyvää pyöräilykesää kaikille ja tervehditään muita pyöräilijöitä iloisesti hymyillen.
Käytännössä se menee niin, että jos ja kun tapaa toisen samaan suuntaan menevän katsotaan, onko yhteistyö mahdollista. Jos on, vedetään vuorovedolla ja jutellaan siinä sivussa. Jos toinen on sen verran hidas, ettei pysy edes peesissä, saa jäädä. Jos taas huomaan, että kaveri pysyy hyvin, mutta ei siitä huolimatta osallistu vetovuoroihin, saa hän jäädä yksin polkemaan. Useimmiten on ollut liikaa nopeuseroa jo kohdatessa, joten pelkkä moikkaus ohimennessä.
No niin maantiepyörällä kuin lastatulla retkipyörällä ajaessa noita moikkauksia kyllä havaitsee,muilla pyörätyypeillä harvemmin tapahtuu tuota moottoripyöristä tuttua moikkaamista.
Siitä huolimatta niin kyllä juttuseuraa yleensä löytyy helposti esim levähdystauolla tms.rinnastettavassa tilanteessa.
Itse olen pitänyt tapana esim.maantiepyörällä ajaessani nostaa räpylää kun kohtaan saman lajin kulkuneuvon,välillä vastataan ja välillä ei mutta mielestäni tuo on kiva tapa.