Missä määrin eri perheenjäsenten haaveita olisi hyvä tukea?
Ajatellaan vaikkapa perheen nuorta, jolle kaikki elämän realiteetit eivät ole täysin vielä valjenneet.
En sano nuorelle suoraan Ei, kun hän haaveilee jostain asiasta ja ne haaveet ovat melko mittavia. Melko mahdottomia toteuttaa.
Ajattelen, että ne menevät ohi viikkojen / kuukausien kuluessa itsestään, joten miksi en antaisi nuoren turvautua johonkin tulevaisuudessa siintävään ajatukseen.
Olen hyvin lievästi sanonut, että tuo toiveen toteutuminen on ehdollinen, mutta täällä nyt ollaan siinä uskossa, että toive toteutuu.
Tähän asti haaveet ovat kuihtuneet ajan myötä, mutta tämänkertainen haave on voimakkain ja mitä, jos se ei haihdukaan...
Olenko minä hyvä tukemaan haaveita, koska olen huono asettamaan rajoja?
Eläydynkö liikaa nuoren ajatusmaailmaan?
Ajatellaan vaikkapa perheen nuorta, jolle kaikki elämän realiteetit eivät ole täysin vielä valjenneet.
En sano nuorelle suoraan Ei, kun hän haaveilee jostain asiasta ja ne haaveet ovat melko mittavia. Melko mahdottomia toteuttaa.
Ajattelen, että ne menevät ohi viikkojen / kuukausien kuluessa itsestään, joten miksi en antaisi nuoren turvautua johonkin tulevaisuudessa siintävään ajatukseen.
Olen hyvin lievästi sanonut, että tuo toiveen toteutuminen on ehdollinen, mutta täällä nyt ollaan siinä uskossa, että toive toteutuu.
Tähän asti haaveet ovat kuihtuneet ajan myötä, mutta tämänkertainen haave on voimakkain ja mitä, jos se ei haihdukaan...
Olenko minä hyvä tukemaan haaveita, koska olen huono asettamaan rajoja?
Eläydynkö liikaa nuoren ajatusmaailmaan?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Lisäksi kysyisin, mitä symboliikkaa sisältyy haaveisiin muuttaa konkreettisesti koko elinympäristö (vanhempaa lukuunottamatta)?
Minäkin antaisin haaveiden olla vaan. Kyllä ne siitä realisoituu. Ilmeisesti tähänkin asti haaveilu on vaihtanut suuntaansa ja lopulta voi olla, että se suunta alkaa olla realistisempi ja realistisempi.
Kamalampaa on, kun nuorella ei ole mitään haaveita eikä uskoa itseensä tai elämäänsä. Minulla on sellainen koulukiusattu lapsi itselläni. Toivoisin sydämestäni, että hän haaveilisi edes yhdestä asiasta; vaikka miten epärealisesta.
Mitä pahaa on epärealistisissakin haaveissa? Eihän lasta voi pelastaa pettymyksiltä. Haaveilu antaa toivoa, asettaa tavoitteita. Tavoitteet kantavat läpi vaikeidenkin aikojen. Elämään kuuluu sekä onnistumiset että pettymykset. Kokemuksista oppii. Lapsella on tietenkin oltava rajoja luomaan turvallisuuden tunnetta, mutta ethän sinä näitä rajoja aseta, jotka rajaavat hänen haaveiden toteutumisen. Olethan itse samojen elämän realiteettien alaisuudessa kuin lapsikin. Sinun osasi on kannustaa hänen omissa haaveissaan, mutta kertoa myös rehellisesti haaveiden mahdollisista esteistä, niin ettei ne tule ihan puun takaa. Jos hän silti haaveilee, antaa haaveilla. Huomaa myös, että moni suurteko maailmanhistoriassa on ollut historian ensimmäinen lajissaan ja ainoastaan uskomalla vahvasti mahdottomaan on mahdottomasta tehty mahdollista.