Onko uskonto este suhteelle?

Ei ole turn-off, mutta käännyttäminen on :)

Mikään uskonto sellaisenaan ei ole turn-off, pystyn kyllä hyväksymään ihmisten uskonnollisuuden, tosin en välttämättä ymmärtämään sitä.
Fundamentalistiset näkökannat tosin muodostavat aivan varmasti esteen, oli kyse mistä uskonnosta tahansa.
Fundamentalisti kristitty olisi todennäköisemmin lähtemässä suhteeseen suomalaisen kanssa, mutta esim. erittäin uskonnollinen musliminainen ei edes harkitsisi suhdetta suomalaiseen mieheen, koska oletusarvoisesti tämä on kristitty tai ateisti. Maallistuneen musliminaisen kanssa taas saattaisi ongelmaksi muodostua hänen perheensä, jotka eivät välttämättä suhtautuisi ateisti poikaystävään suopeasti.

Ei ellei uskovainen tee siitä sellaista

Kaikenlainen kiihkomielisyys on este suhteelle. Olen itse ensisijaisesti agnostikko sitten mystikko-spiritualisti. En kumarra kuvia enkä kirjoja, uskon ensisijaisesti itseeni ja tekoihini.
Uskonto ei ole ainut kiihkomielisyyden kohde, vaikkapa liikunta ja itujen sun muun terveellisen syöminen voivat yhtä lailla aiheuttaa uskonnon kaltaista maniaa "kannattajissaan"

Kohtele muita kuten toivoisit itseäsi kohdeltavan, älä kuitenkaan käännä toista poskeasi tullessasi kaltoin kohdelluksi.

En seurustelisi uskovaisen kanssa, oli sitten fundamentalisti tai normaali.

Uskovaisuus on siedettävissä oleva negatiivinen piirre. Sen kanssa voi elää, jos sitä ei tuputeta eikä velvoiteta kumppania elämään samojen arvojen mukaan.

"Mitä teille merkitsee, jos mahdollinen seurustelukumppani on uskovainen tai elämänkatsomus on teille vieras? "

Ei kelpaa.

"jos mahdollinen seurustelukumppani on uskovainen tai elämänkatsomus on teille vieras?"

Vaikea kuvitella, että alkaisin seurustella uskovaisen kanssa. Maallistunut islamin uskoinen, tapakristitty etc on sitten asia erikseen. Fundamentilistisimmat tyypit, joihin olen parisuhdemielessä tutustunut niin Suomessa kuin ulkomailla, ovat yllättäen olleet kristittyjä. Heidän fundamentalistinen uskonsa on tuominnut minussa jonkun jutun, enkä tietenkään voisi pariutua tyypin kanssa, joka ei hyväksy esim niin henkilökohtaista ominaisuuttani kuin seksuaalisuutta.

Vierastan mitä tahansa fundamentalismia (fundamentilisti ei koskaan voi olla huumorintajuinen!) mutta toisaalta newage/ufo/etc-uskovaiset, joiden maailmankuva on niin suuressa ristiriidassa oman tieteellisen maailmankuvani kanssa tuntuisi aika kauhealta vaihtoehdolta. Toinen joogalentelis siinä päivät pitkät ja näkis pikku-ukkoja ja auroja. Voi oma terveys jo vaarantua, kun verenpaine kohois ;).

Mikään uskonto tai vakaumus ei ole itselleni toistaan kummallisempi tai erityisasemassa asteikolla turn on/off. Kysymys on vakaumuksen laadusta ja intensiteetistä. Tunnen monia miellyttävämpiä tapaislamisteja kuin ääri-ateisteja.Toisaalta olen tavannut äärettömän konservatiivia hinduja, joiden konservatiiviset arvot lyö melkein konservatiisimmat kristilliset arvot. Itse ole ateisti tai uskonnoton, joka on kasvanut äärikristillisessä fundamentalistilahkossa.

En usko, että voisin seurustella ihmisen kanssa, jonka uskonnollinen vakaumus poikkeaisi kovasti omastani. Olen itse tavallinen perustapaluterilainen ja sellaista samantyyppistä haluaisin puolisoltakin.

Monessa uskonnossa edellytetään, että naimisiin voi mennä vain oman uskontokunnan edustajan kanssa (esim. juutalaiset), joten koska omalla kohdallani uskonnon vaihto ei ole mikään vaihtoehto, niin parempaa pysyä vain ns. omien parissa. En myöskään haluaisi, että puolison uskonto rajoittaisi elämää merkittävissä määrin.

Sen sijaan luterilaisuuden (tai miksei ortodoksisuuden) sisällä eri variaatiot käy. En paheksuisi, jos puoliso haluaisi esim. käydä sunnuntaisin kirkossa, vaikka itse en käykään.

Uskovainen on lähtökohtaisesti epäluotettava ja helposti huijattava ihminen.

Ateismi, islam, Sikhiläisyys, Jehovan todistajat, yms.